Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mukaan suomalaisessa koulutuksessa ei toteudu tasa-arvo. (HS)
Käytännössä tarkoittaa sitä, että "Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista. Heikoimmissa suomalaiskouluissa oppilaat jäävät jälkeen noin 2,5 kouluvuotta verrattuna niihin kouluihin, jotka menestyvät parhaiten. Ylimpien sosioekonomisten ryhmien lapset ovat puolestaan noin puolitoista vuotta edellä alimpien sosioekonomisten ryhmien lapsia."
Näin ollen Gustafssonin mukaan hallituksen tavoitteena on pienentää koulutuksen periytyvyyttä, kaventaa sukupuolten välistä eroa koulusaavutuksissa ja estää peruskoulujen eriytymistä.
Mietin tässä vaan, että mahtaa olla edessä melkoinen taistelu tuulimyllyjä vastaan ja sitä myöten mahdollinen resurssien haaskaus, jos noiden asioiden eteen aletaan oikeasti tekemään jotakin eikä jätetä asiaa vain juhlapuheiden tasolle.
Mahdollisten alueellisten erojen kaventaminen on ilman muuta hyvä asia sikäli, jos esim. opetuksen laadussa on havaittavissa alueellisia eroja. Mutta kuten Gustafsson itse toteaa, esim. että "Helsingissä -- 80 % erosta selittyy alueen maahanmuuttajien määrällä, vähän koulutettujen aikuisten määrällä ja sosiaalisen asuntotuotannon määrällä. Ei siis vaikuta siltä, että suurimmat huolet olisi esim. opetuksen laadussa, johon olisi kohtuullisen helppoa vaikuttaa.
Gustafssonin sivuilla on ko. puhe kokonaisuudessaan, siellä hän toteaa lisäksi, että "mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu koulutuksessa kun kaikilla on taustastaan riippumatta mahdollisuus hakeutua koulutukseen eikä tausta ennusta koulutukseen osallistumista tai oppimistuloksia. Tällä hetkellä se ei toteudu."
Tuo lause vaikuttaa melkoiselta paradoksilta. Millä perusteella nykyisin ei olisi taustasta riippumatta mahdollista hakeutua koulutukseen? Laadukkaan peruskoulun käyvät ymmärtääkseni pääsääntöisesti kaikki. Lisäksi moniin korkeakouluihin ei nykyisin vaadita edes ylioppilastutkintoa, vaan jos esim. KTM tms. kiinnostaa niin merkonomipohjalta voi hakea suoraan kauppatieteitä lukemaan, jos kiinnostus herääkin vaikka vasta myöhemmässä vaiheessa.
Se, että tausta ei tulevaisuudessa ennustaisi jossain määrin esim. yliopistotutkinnon suorittamista on täyttä utopiaa. Totta helvetissä junnut joiden vanhemmat on korkeasti koulutettuja kiinnostuvat suuremmalla todennäköisyydellä itsekin ottamaan laput yliopistosta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet on periaatteessa kaikille samat, mutta mitä sille voi oikeasti tehdä, että kepeämmin koulutettujen ja / tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien vanhempien lapset eivät monessa tapauksessa yksinkertaisesti kiinnostu opiskelusta tai koe korkeaa koulutusta tavoittelemisen arvoisena? Mitä yhteiskunta voi oikeasti käytännössä tehdä sille, että topipetteri 15 v. valitsisi mahdollisen ostarilla notkumisen sijaan hänelle ilmaiseksi tarjottavat lukio/ammatilliset- ja yliopisto-opinnot? Kenties opinto-ohjaaja voi yrittää kääntää pään, mutta saa luultavasti vastaukseksi vain lastillisen vittuilua. Sitten kun topipetterit asuvat usein samoilla alueilla Gustafssonin mainitsemien syiden takia, tilastot ovat alueellisestikin juuri sitä mitä olettaa sopiikin.
Ehkä tässä pientä aihetta huoleen on, mutta tulokselliset keinot mahtavat olla vähissä. Tokihan Gustafsson ei puheessaan mitään todellisia keinoja asioiden muuttamiseksi maininnutkaan, joten oletettavasti siinäkin mielessä jatketaan samalla systeemillä kuin tähänkin asti.
Käytännössä tarkoittaa sitä, että "Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista. Heikoimmissa suomalaiskouluissa oppilaat jäävät jälkeen noin 2,5 kouluvuotta verrattuna niihin kouluihin, jotka menestyvät parhaiten. Ylimpien sosioekonomisten ryhmien lapset ovat puolestaan noin puolitoista vuotta edellä alimpien sosioekonomisten ryhmien lapsia."
Näin ollen Gustafssonin mukaan hallituksen tavoitteena on pienentää koulutuksen periytyvyyttä, kaventaa sukupuolten välistä eroa koulusaavutuksissa ja estää peruskoulujen eriytymistä.
Mietin tässä vaan, että mahtaa olla edessä melkoinen taistelu tuulimyllyjä vastaan ja sitä myöten mahdollinen resurssien haaskaus, jos noiden asioiden eteen aletaan oikeasti tekemään jotakin eikä jätetä asiaa vain juhlapuheiden tasolle.
Mahdollisten alueellisten erojen kaventaminen on ilman muuta hyvä asia sikäli, jos esim. opetuksen laadussa on havaittavissa alueellisia eroja. Mutta kuten Gustafsson itse toteaa, esim. että "Helsingissä -- 80 % erosta selittyy alueen maahanmuuttajien määrällä, vähän koulutettujen aikuisten määrällä ja sosiaalisen asuntotuotannon määrällä. Ei siis vaikuta siltä, että suurimmat huolet olisi esim. opetuksen laadussa, johon olisi kohtuullisen helppoa vaikuttaa.
Gustafssonin sivuilla on ko. puhe kokonaisuudessaan, siellä hän toteaa lisäksi, että "mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu koulutuksessa kun kaikilla on taustastaan riippumatta mahdollisuus hakeutua koulutukseen eikä tausta ennusta koulutukseen osallistumista tai oppimistuloksia. Tällä hetkellä se ei toteudu."
Tuo lause vaikuttaa melkoiselta paradoksilta. Millä perusteella nykyisin ei olisi taustasta riippumatta mahdollista hakeutua koulutukseen? Laadukkaan peruskoulun käyvät ymmärtääkseni pääsääntöisesti kaikki. Lisäksi moniin korkeakouluihin ei nykyisin vaadita edes ylioppilastutkintoa, vaan jos esim. KTM tms. kiinnostaa niin merkonomipohjalta voi hakea suoraan kauppatieteitä lukemaan, jos kiinnostus herääkin vaikka vasta myöhemmässä vaiheessa.
Se, että tausta ei tulevaisuudessa ennustaisi jossain määrin esim. yliopistotutkinnon suorittamista on täyttä utopiaa. Totta helvetissä junnut joiden vanhemmat on korkeasti koulutettuja kiinnostuvat suuremmalla todennäköisyydellä itsekin ottamaan laput yliopistosta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet on periaatteessa kaikille samat, mutta mitä sille voi oikeasti tehdä, että kepeämmin koulutettujen ja / tai heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien vanhempien lapset eivät monessa tapauksessa yksinkertaisesti kiinnostu opiskelusta tai koe korkeaa koulutusta tavoittelemisen arvoisena? Mitä yhteiskunta voi oikeasti käytännössä tehdä sille, että topipetteri 15 v. valitsisi mahdollisen ostarilla notkumisen sijaan hänelle ilmaiseksi tarjottavat lukio/ammatilliset- ja yliopisto-opinnot? Kenties opinto-ohjaaja voi yrittää kääntää pään, mutta saa luultavasti vastaukseksi vain lastillisen vittuilua. Sitten kun topipetterit asuvat usein samoilla alueilla Gustafssonin mainitsemien syiden takia, tilastot ovat alueellisestikin juuri sitä mitä olettaa sopiikin.
Ehkä tässä pientä aihetta huoleen on, mutta tulokselliset keinot mahtavat olla vähissä. Tokihan Gustafsson ei puheessaan mitään todellisia keinoja asioiden muuttamiseksi maininnutkaan, joten oletettavasti siinäkin mielessä jatketaan samalla systeemillä kuin tähänkin asti.