Lopulta kaikki ideologit sortuvat siihen, että he eivät yllä omiinkaan ihanteisiinsa kuin valehtelemalla. Kun Hesarin pääkirjoitustoimittaja vaatii Greta Thunbergin kuuntelemista, hän tietää, että valitsi Thunbergin, koska paikallista kulutusmässäilykulttuuria vaalivaa uutta kauppakeskusta vastaan hyökkääminen nakertaisi Hesarin mainostuloja.
En ole ihan samalla tavalla kriittinen sen paremmin HS:n pääkirjoitustoimittajan Greta-kuuntelemisesta kuin Ehrnroothin näkemysten tai ihanteiden olevan valehtelua.
Monesti olen miettinyt, ovatko Ehrnroothin kaltaiset ihmiset täysin härskejä valehtelijoita, umpinarsistisia ja kokonaisuudelle sokeutuneita oman totuuden silittelijöitä vai eivätkö he kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka ristiriitaisesti puhuvat ja kirjoittavat suhteessa omiin käytännön valintoihinsa.
Vaikka hyvin harva esimerkiksi tunnetuista kolumnisteista, poliitikoista tai johtajista tekee käytännön valintansa tasan kuten haaveilevat, kirjoittavat tai kertovat, Ehrnrooth ei ole ainakaan ymmärtääkseni pahimmasta päästä.
Ehrnroothin kohdalla hämää jonkin verran se, että jos hän on jo lapsuudessaan kokenut itsensä renessanssiaateliseksi nykyisten juttujensa tapaan, on varmaan ollut vaikea olla ihan tavallisen perusluokan perheen vesa Ilomantsissa. Vaihtoehtoisesti ollut kova larppi.
No, kun miehen tunnen nuoruudesta, niin ihan hyvin se pärjäsi. Oli harkitseva, rauhallinen ja analyyttinen ja ehdottomasti yksi fiksuimmista taistolaisista, jonka kanssa pystyi neuvottelemaan kompromissin.