Kuukausittain töissä. Harvemmin vapaa-ajalla.
Korjasin, puhuin vaan omista kokemuksista.
Kuukausittain töissä. Harvemmin vapaa-ajalla.
Voin melkein arvata, minkä alan työstä on kyse. Ammatin ei pitäisi olla mikään syy huutelulle ja ahdistelulle, mutta minkäs teet, ja iso hatunnosto siihen suuntaan. Chapeau!Kuukausittain töissä. Harvemmin vapaa-ajalla.
Piti oikein hetken aikaa aivonystyröitä hieraista ja miettiä, mikä sellainen yksi ammattikunta voisi olla, missä tällaiselle käytöksellä voisi muihin verrattuna niin suurella todennäköisyydellä altistua, että lähdit veikkaamaan. Yhden ehkä keksinkin, mutta siihen täytyy vain todeta, että kyllä tämä häirintä tulee ihan selvinpäin olevilta ihmisilä, kollegoilta useimmiten vieläpä.Voin melkein arvata, minkä alan työstä on kyse. Ammatin ei pitäisi olla mikään syy huutelulle ja ahdistelulle, mutta minkäs teet, ja iso hatunnosto siihen suuntaan. Chapeau!
Allright, kiitos täsmennyksestä. Hiukan yllättävä twist, mutta en lähden sitä enempää utelemaan. Olkoon ammatti mikä tahansa, eihän sitä häirintää pidä hyväksyä, vähiten kollegoilta.Piti oikein hetken aikaa aivonystyröitä hieraista ja miettiä, mikä sellainen yksi ammattikunta voisi olla, missä tällaiselle käytöksellä voisi muihin verrattuna niin suurella todennäköisyydellä altistua, että lähdit veikkaamaan. Yhden ehkä keksinkin, mutta siihen täytyy vain todeta, että kyllä tämä häirintä tulee ihan selvinpäin olevilta ihmisilä, kollegoilta useimmiten vieläpä.
Oikeusprossessista nuo kuitenkin lähtivät liikkeelle. Tarkoitan siis, että on vaikeahkoa kai olla saamatta moista leimaa, jos on murhatutkinnan pääepäilty. Mutta verrattuna some-oikeudenkäynteihin, niin ainakin Auerin ja Gustafssonin kohdalla asiaa selvitettiin oikeusvaltion periaatteiden mukaan ja kummallakin oli mahdollisuus puolustautua. Asiaa tutkittiin ja todisteita kerättiin puolesta ja vastaan. Totta kai kansa muodosti heistä ja heidän syyllisyydestään, tai syyttömyydestään oman näkemyksensä ja leima on alati olemassa, mutta somessa kansa on syyttäjä ja tuomari ja rangaistuksen täyttöönpanija, kaikki samalla kertaa.Onhan Suomessa julkisesti lynkattu ties mitä ihmisiä, vaikka heitä ei olisi oikeudessa tuomittu. Pari murhasta epäiltyä henkilöä tulee äkkiseltään mieleen (Nils Gustafsson ja Anneli Auer tunnetaan yleisesti murhaajina, vaikka heidät on vapautettu oikeudessa).
Laitat rikoksen vanhenemisen suhteen perseen puristuksen ja murhan samaan koriin. Minusta perseen puristaminen pitäisi nostaa esille heti, tai ainakin muutaman päivän jälkeen. Vuosien jälkeen perseen puristamisen esiin nostaminen, vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on mielestäni kyseenalaista ja suhteetonta. Muutoinkin tuollainen sensitiivinen asia, jos vielä rikos on kyseessä ja haluaa tekijän vastuuseen, olisi hyvä viedä eteenpäin poliisin kautta.Minusta asian voi nostaa esille vaikka neljänsadan vuoden jälkeen. Rikos voi vanheta, mutta eikai se sitä perseen puristamista poista? Vertaa "panin muutan tuota akkaa 10 vuotta sitten" mutta kun siitä on 10 vuotta niin en pannutkaan.
On siinä ajatuksessa tosiaan pieni ero nipistääkö sua takapuolesta Neea 23 v kesäillassa terassin baaritiskillä vai Rampe 42v vankilan ruokajonossa.Kun jannut täälläkin jaksavat tuota perinteistä ”kyllä mua saa perseestä puristella” ja ”ei mua ahdistelu haittaa”, joka on melkoista höpönassuilua.
Tuo tökerö sanavalinta, että eivät muista tehneensä kyseistä asiaa jättää juuri liikaa tulkintavaraa. Se on hieman sama kuin myöntäisi, että periaatteessa teko voisi olla mahdollinen omalta kohdalta, mutta ei vain muista asiaa. Luulisi että täysin syytön kiistäisi asian paljon jyrkemmin, eikä asiaa tarvitse edes muistella. Mutta silti ketään ei voi tuomita vielä yhden lauseen perusteella, se voi olla myös irroitettu asiayhteydestä tai jopa paniikkireaktio. Epäonnistuneella sanvalinnalla onnistuu kuitenkin luomaan hieman syyllisen oloisen vaikutelman. Asioiden todellisen laidan tietävät kuitenkin vain kyseisissä tilanteissa mukana olleet henkilöt.Mutta jos eivät mielestään ole tehneet mitään kyseenalaista, niin miksi alkaa myöntämään tehneensä jotain?
Mutta jos eivät mielestään ole tehneet mitään kyseenalaista, niin miksi alkaa myöntämään tehneensä jotain?
Toinen mikä on hyvä huomata että joku voi kokea joutuneensa ahdistelun kohteeksi, kun taas toisen kokemus asiasta ei tuntuisikaan ahdistelulta. Sikäli ymmärrän että jos joku on kokenut tulleensa ahdistelluksi, niin se on oikeutettu tunne, mutta sitä ei ole tarkoitettu.
Kyllä, tuolla sanavalinnalla jättää portit sopivastai auki seuraukseen a) todisteita/tuomiota ei tule, jolloin on vain sana sanaa vastaan tai b) todisteita löytyy ja ne ovat raskauttavia ja sitten voi todeta, ettei muistanut ollenkaan tämmöistä tapahtuneen, didiupröötdonkdonk.Tuo tökerö sanavalinta, että eivät muista tehneensä kyseistä asiaa jättää juuri liikaa tulkintavaraa. Se on hieman sama kuin myöntäisi, että periaatteessa teko voisi olla mahdollinen omalta kohdalta, mutta ei vain muista asiaa. Luulisi että täysin syytön kiistäisi asian paljon jyrkemmin, eikä asiaa tarvitse edes muistella. Mutta silti ketään ei voi tuomita vielä yhden lauseen perusteella, se voi olla myös irroitettu asiayhteydestä tai jopa paniikkireaktio. Epäonnistuneella sanvalinnalla onnistuu kuitenkin luomaan hieman syyllisen oloisen vaikutelman. Asioiden todellisen laidan tietävät kuitenkin vain kyseisissä tilanteissa mukana olleet henkilöt.
Toki aina on mulkkuja, jotka käyttävät hyviäkin asioista omaksi edukseen. Esim Johnny Deppin kohtalo oli aika kamala - onneksi totuus siitäkin tapahtumasta selvisi.
Tässä tapauksessa on siis ainakin Miisan kertomuksen mukaan ylitetty fyysisen koskemattomuuden raja. Jos pitäisi asianosaisten ensimmäisten lausuntojen perusteella arvuutella onko kyseessä Guilty vai Not Guilty, niin kallistuisi helposti ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan.Toisaalta tässä tapauksessa, kun Zaani on syytösten mukaan tarrannut Miisaa jalkojenvälistä, niin se ei jätä hirveästi varaa sille, että Miisa on vain kokenut asian ahdistavaksi.
No ei ainakaan ole kyse yksipuolisesta väkivallasta ja muusta. Kyllähän se paljon kertoo, että mm väkivaltatilanteita on LAVASTETTUKerrotko tästä lisää? Käsittääkseni tilanne Amber Heardin kanssa on yhä auki.
En laita rikoksen vanhenemisen suhteen perseen puristelua mihinkään koriin. Totean vain, että jos sitä persettä on puristeltu niin ei se ajan kanssa tekemättömäksi muutu. Siitä voidaan toki keskustella, miksi asia nostetaan vuosien jälkeen esille, mutta kai se teko on silti tapahtunut.Laitat rikoksen vanhenemisen suhteen perseen puristuksen ja murhan samaan koriin. Minusta perseen puristaminen pitäisi nostaa esille heti, tai ainakin muutaman päivän jälkeen. Vuosien jälkeen perseen puristamisen esiin nostaminen, vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on mielestäni kyseenalaista ja suhteetonta. Muutoinkin tuollainen sensitiivinen asia, jos vielä rikos on kyseessä ja haluaa tekijän vastuuseen, olisi hyvä viedä eteenpäin poliisin kautta.
En ymmärrä, miksi tällaisen itsestäänselvyyden haluat tuoda esiin.Siitä voidaan toki keskustella, miksi asia nostetaan vuosien jälkeen esille, mutta kai se teko on silti tapahtunut.
Itsepähän tiedät parhaiten, mihin olet kantaa ottanut. Vitun vinkumiseen nyt ainakin. Minun puolestani perseeseen lääpityt voivat tuoda asiansa esille milloin vain ja missä vain. Minun pointtini on ollut se, että kovia seuraamuksia vuosien jälkeen tulee perseen puristelusta riippumatta siitä, onko koko puristusta koskaan edes tapahtunut.Enkä tainnut ottaa kantaa siihen, että olisiko kyseisen naisen pitänyt toimia eri tavalla somessa tai missään, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä tuo "no lainkaan mukaan ei voi syytettä nostaa niin vittuako vingut?".
En ymmärrä, miksi tällaisen itsestäänselvyyden haluat tuoda esiin.
En osaa esimerkkejä nostaa. Siksipä nostan käden ylös virheen merkiksi.Osannet antaa esimerkkejä tästä kuvailemastasi tilanteesta?
Olet ymmärtänyt väärin ja luonut ihan itse erikoisen hengen viestiini.No ihan sen takia haluan nostaa esille, että mielestäni viestisi oli sen henkinen, että asiaa ei olisi tapahtunut. (Oli mainittu rikoksen vanhetumisaikaa jne). Pekka kyllä lö nokkaani minua toisella luokalla 30 vuotta sitten, niin ei kai minun parane tänne siitä kirjoittaa. Liian myöhään ja liian vähän. Vittuako enää asiasta vingun? Ollutta ja mennyttä, mutta tapahtui silti.
Ei häviä perseen puristus ei, kun sellainen on tehty. Perseen puristus ilman lupaa on väärin. Asian esiin tuominen vuosien jälkeen somessa on kyseenalaista. Näin toimien käy helposti niin, etteivät teko ja siitä koituvat seuraukset ole enää järkevässä suhteessa toisiinsa. En myöskään usko uhrin saavan helpostusta ahdistukseensa puimalla asiaa sosiaalisessa mediassa, päinvastoin.Joitakin nuo asiat saattaa oikeasti vaivata vielä pitkänkin ajan jälkeen ja minusta on ihan hyvä tuoda asiat esille. Ja edelleen en tiedä onko tämä naishenkilö oikealla asialla ja olenko edes eri mieltä kanssasi, että kärpäsestä tehdään härkästä, mutta ei se väitetty perseen puristaminen häviä sillä, että "siitä on jo niin kauan".
Ja sinä vastasit näinMinusta asian voi nostaa esille vaikka neljänsadan vuoden jälkeen. Rikos voi vanheta, mutta eikai se sitä perseen puristamista poista? Vertaa "panin muutan tuota akkaa 10 vuotta sitten" mutta kun siitä on 10 vuotta niin en pannutkaan.
Laitat rikoksen vanhenemisen suhteen perseen puristuksen ja murhan samaan koriin. Minusta perseen puristaminen pitäisi nostaa esille heti, tai ainakin muutaman päivän jälkeen. Vuosien jälkeen perseen puristamisen esiin nostaminen, vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on mielestäni kyseenalaista ja suhteetonta. Muutoinkin tuollainen sensitiivinen asia, jos vielä rikos on kyseessä ja haluaa tekijän vastuuseen, olisi hyvä viedä eteenpäin poliisin kautta.
Ihan niin kuin kirjoitin, eli rikoksen vanhenemisen näkökulmasta.Ehkä asiayhteys on hävinnyt, mutta palaan vielä tähän asiaan niin mitenkä sait tosiaan tuon perseen puristamisen ja murhan yhdistettyä tuohon minun viestiin?