Jospa nyt keski-ikäisenä ukkelina kuitenkin ottaisin kantaa tähän keskusteluun, varsinkin kun näkemykseni liittyy vahvasti tuohon
@adolf yllä kirjoittamaan tekstiin. Korostaisin aluksi etten missään nimessä hyväksy seksuaalista ahdistelua enkä pyrkimystä käyttää seksuaalista valtaa vastahakoista osapuolta vastaan. Mutta ajatteluani ohjaa usein pyrkimys ymmärtää perimmäisiä syitä ihmisten käyttäytymiselle silloinkin kun en itse voisi ajatella niin toimivani.
Näkemykseni saattaa olla itsestäänselvyys, mutta korostaisin sitä silti: Pohjimmiltaan seksuaalisessa häirinnässä on kysymys hyvin primitiivisten ja täysin alitajuisesta viettien ja aistien välittämän tiedon ja niiden pohjalta syntyvien tunteiden harkitsemattomasta kohdentamisesta toiseen ihmiseen. Fiksusti käyttäytyvä ja tilannetajua omaava henkilö osaa pidättäytyä toimimasta tällaisessa tilanteessa, kun taas vähemmän fiksu itsekäs ääliö siirtää alitajunnassa syntyvät ajatuksensa ja tunteensa toista osapuolta mahdollisesti loukkaavaksi käytökseksi. Tottakai - räikeimmissä muodoissaan - tähän liittyy runsaasti myös täysin harkittua valta-aseman väärinkäyttöä.
Eli pohjimmiltaan meissä jokaisessa enemmän tai vähemmän johtuva seksuaalisuus on se todellinen "syypää". Olemme koirien tavoin omalla tavallamme toistemme peppuja jatkuvasti haistelevia olentoja. Analysoimme tapaamiamme ihmisiä vähintäänkin alitajuisesti aina myös seksuaalisesti. Etsimme ihmisen käytöksen ja ulkonäön perusteella merkkejä mm. siitä, onko tuolla ihmisellä vilkas seksielämä, onko hän ylipäänsä hetero jne. Minustakin on hienoa, että voisimme ottaa toinen toisemme vastaan puhtaasti ihmisinä arjen erilaisissa tilanteissa, mutta useinkaan se ei täysin mahdollista edellämainitusta syystä. Pyrimme jatkuvasti tekemään ihmisistä seksuaalisia johtopäätöksiä ihan riippumatta siitä, kiinnostaako vastapuoli meidän tietoista persoonaamme seksuaalisesti vaiko ei.
Kyllä minäkin olen elämäni aikana joutunut olemaan "ottavana osapuolena" tilanteissa joissa miehisyyttäni on niinsanotusti pyritty haastamaan tavoilla jotka täyttävät seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit. Ja tähän ovat syyllistyneet niin miehet kuin naisetkin. Vaikken todellakaan mikään munkki olekaan, niin kyllä se on hämmästyttävää miten yleistä sellainen arkitilanteissakin tapahtuva seksuaalissävytteinen "näykkiminen" on. Näin miehenä se häirintä se on enemmänkin sellaista "Noh, näytäppä nyt oletko mies vai hiiri"-tason vihjailua kuin fyysisen koskemattomuuden rikkomista, mistä naiset joutuvat kärsimään. Ihan fiksunoloisilla ihmisilläkin näyttää tosiaan olevan jonkinlainen pakonomainen tarve urkkia jotain tietoa sinun seksuaalisuudestasi.
Sitten taas kaikki yritykset yhdistää seksuaalinen häirintä ja biologisista tarpeistamme johtuva seksuaalinen esineellistäminen on taas typerää feminististä utopiaa. Niin kauan kuin olemme seksuaalisia, me myös esineellistämme seksuaalisen halumme kohteita. Eivätkä edes feministeiksi itsensä luokittelevat naiset ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Kyllä feministinaisellekin usein baari-illan päätteeksi maistuu mielummin se illan aikana tanssilattialla pystyvyyttään esitellyt miehekäs motskarimies kuin se kauluspaitaan pukeutunut kiltin oloinen, perhekeskeinen pehmomies joka puhui jostain pörssikursseista.
Seksuaalisuus itsessään esineellistää. Ihan turha väittää jotain muuta. Naiset ovat oppineet käymään sen avulla kauppaa itsekin ja tavoittelemalla itselleen etuja sen kautta minkä biologinen ja seksuaalinen dynamiikka heteronominatiivisessa merkityksessä mahdollistaa. Miksi muuten estetiikkabisnes olisi miljardibisnes? Ei se ole mikään muotti, jonka jotkut sovinistimiehet ovat naisille keksineet tai vaatimalla vaatineet heitä sopeutumaan sellaiseen muottiin.
En siis tietoisesti harrasta seksuaalista häirintää, mutten myöskään aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tunnen mielihyvää katsella kaunista ja itseäni miellyttään vartalotyypin omaavaa nuorta naista. Hän on persoona ja hän on ihminen, kyllä. Mutta on hän minulle myös objekti. Joku voisi kutsua sitä luonnonvalinnaksi.