Minusta tällaisissa uutisissa ei ole tarpeen uutisoida tekijän nimeä, koska pääasia on se, että rikos on edennyt poliisitutkintaan, mikä tällaisissa tapauksissa ei ole päinselvä asia.
Minusta taas juuri tällaisissa uutisissa on tarve kertoa tekijän nimi. Monissa ei ole, mutta miksi tässä? Koska kyseessä oli Helsingin Sanomiinkin kirjoittava palkittu toimittaja, joka käsitteli naisten seksuaalista ahdistelua kirjoituksissaan. Kun hän saa tuomion raiskauksesta (rikos vuonna 2016) ja kun hänellä oli allaan jo ehdollinen tuomio raiskauksesta (rikos vuonna 2015, tuomio samana päivänä vuoden 2016 rikoksen kanssa), Helsingin Sanomien on syytä julkaista toimittajan nimi.
Ja niin Helsingin Sanomat tekikin. Asialla on yleistä merkitystä. Nimen julkaisematta jättäminen olisi tässä tapauksessa ollut virhe.
Jos nimen julkaisemisen kriteeri on siinä, eteneekö rikos poliisitutkintaan ja jos etenee, nimeä ei tarvitse julkaista, ollaan syvällä demokratian ja oikeusperiaatteiden ulkopuolella. Tämähän voisi pahimmillaan tarkoittaa, että vain ne nimet julkaistaan, joita vastaan ei ole rikosoikeudellista näyttöä, mutta on yksityisten henkilöiden väittämiä asioita tapahtuneena. Ja totta, mieleen tulee me toon ongelmat, joita ei tule lisätä keksityillä raiskauksilla kohteenaan amerikkalaiseen tapaan henkilö, jota ollaan nimittämässä korkeaan virkaan.
Helsingin Sanomien menettely oli linjakasta ja on mukava sanoa näinkin, koska samainen media on menetellyt viime vuosina myös niljakkaasti.