Muutama asia tuli mieleen kun tätä ketjua luin sivutolkulla:
1. Kun todetaan, että miehet ovat vastuussa lähes kaikesta seksuaalisesta häirinnästä, tulee vastareaktio: "Not all men!". "Naiset ovat puristelleet minun haaroväliäni". "En minä ainakaan ole ketään ahdistellut". Mikä ihmeen juttu tämä on? Tilastollinen tosiasia ei liity "sinuun" mitenkään. "Sinä" olet pelkkä ryppy kokonaistilastollisessa marginaalissa.
2. Ovatko jonkun miehinen itsetiedostus ja omatunto todellakin sellaisella tolalla, että kun todetaan miesten olevan
syyllisiä suurimpaan osaan seksuaalisesta ahdistelusta, se koetaan
syyllistämisenä? Näinhän asia ei ole, ja tässä palataan edelliseen kohtaan: "sinä" - miesyksilönä - et nyt ole tässä asiassa minkäänlainen tilastollinen olennaisuus etkä siten myöskään millään tapaa syytettyjen penkillä. Anna itsesi ulkopuolisten faktojen olla!
3. Potentiaalisten uhrien riskikäyttäytymisen, -liikkumisen, -pukeutumisen jne. korostaminen on niin monella tapaa väärin, että luetteleminen on mahdotonta. Joka tapauksessa se on ainakin panettelua, huomion siirtämistä epäolennaisuuksiin, tekosyiden keksimistä ja ennen kaikkea uhrin vastuullistamista. Kuten todettua, valtava osa seksuaalisesta ahdistelusta on muutakin kuin raiskaus Kaisaniemenpuistossa tai muuta äärimmäistä väkivaltaa. Sitä tapahtuu työpaikoilla, kaupoissa, kaduilla ja liikennevälineissä kaikkina aikoina vuodessa ja päivässä.
Yhdenkään naisen velvollisuus ei ole varautua raiskausuhkaan ja miettiä laittaako itsestään bikinikuvan avoimeen instatiliinsä, pukeeko perjantai-iltana päällee kivan minihameen, tanssiiko klubilla peppuaan heiluttaen tai kulkeeko mitäkin kautta kotiin tai muuhun määränpäähän. Mikään tällainen
ei lisää riskiä tulla ahdistelluksi, koska a) ahdistelluksi tullaan jatkuvasti muutenkin, siis ihan arkivaatteissa, arkikäyttäytyen ja arkisisissa askareissa keskellä arkipäivää, ja ennen kaikkea koska b) ainoa
riski tulee tekijän käyttäytymisestä; uhri on sananmukaisesti täysin sivullinen: nainen ei ole lihapala leijonahäkissä. Muun väittäminen on täyttä panettelua, uhrin syyllistämistä, tekosyiden keksimistä ja / tai huomion siirtämistä pois itse ongelmasta.
4. Mitä me miehet, jotka emme itse ahdistele ketään ja puutumme näkemäämme ahdisteluun, voimme tehdä enemmän?
Se on ainakin varmaa, että ani harva aloittaa andistelunsa raiskaamalla puistossa. Homma alkaa asenteesta, ja tähän voi meistä jokainen vaikuttaa kotikasvatuksen kaltaisten ilmiselvyyksien lisäksi sillä, että lopetamme a) tekosyiden keksimisen ja b) hiljaisen hyväksynnän.
"Ei muuten kannata mennä tuossa asussa Kaisaniemenpuistoon" --> EI.
"Suosittelen laittamaan instatilin salaiseksi" --> EI.
"Vältä riskipaikkoja, nainen!" --> EI.
"UH, hyvät tissit instabimbolla, taidat olla melan tarpeessa!" --> EI.
"Marin laittoi kunnon persekuvan instaan, joten mitä se valittaa Seiskan paparazzista?" --> EI.
"Tuleeko vielä muuta?" "Sun numero ja kotiosoite, kiitos REHREH" --> EI (hyi vittu!).
Jokaisen miehen pitäisi pystyä sisäistämään ajatus, että naiset ovat
täysin yhdenvertaisia. Tämä koskee itsestäänselvyyksien ohella juurikin sellaisia asioita, kuin typerien instagram-neuvojen jakamista, tilastollisten tosiasioiden uskomista ja tosissaan ottamista, pukeutumisen demonisointia, tytöttelyä yms.
Tämä on hyvä sivusto aiheeseen liittyen:
#StopSexism #MeToo
human-rights-channel.coe.int