Ei taida maastohuihdolle harrastuksena olla omaa ketjua, joten kysynpäs täällä.
Tämän päivän lenkistä ei meinannut tulla mitään, kun varsinkin alkuun sauvat / sauvojen sommat meinasivat tarttua lumeen. Tarttuminen oli sillä tavalla häiritsevää, että muun kropan tehdessä liikettä eteenpäin tuo kiinni jäänyttä asuvaa pitänyt käsi kiskaisi takaisin päin. Rytmihän siinä sekosi koko ajan, sen seurauksena nousi vitutuskäyrä ja toisen jalan pohjekin meni ihan tukkoon. Matkan loppuvaiheessa tuota tarttumista ei enää niin tiheään tapahtunut, mutta harvakseltaan kuitenkin.
Taustaa sen verran että aloittelin lajia pitkästä aikaa tuossa kuukausi sitten ja ensimmäistä kertaa luistelutyylillä. Tämä oli viidestoista lenkki tälle hiihtokaudelle ja ensimmäinen kerta kun edellä kuvailtu ongelma ilmeni. Tämä oli tosin myös ensimmäinen kerta kun hiihdin kelin ollessa plussan puolella, aiemmat lenkit on hiihdetty pakkaskelissä.
Mahdollisia syitä mistä itse aavistelen tuon johtuneen:
1) plussakeli ja pehmeä lumi - tosiaan ensimmäinen kerta näissä olosuhteissa hiihtää. Lisäksi sauvat olivat sisällä ennen lenkille lähtöä joten ovst olleet alkulenkistä vielä huomattavasti lämpimämmät mikä on saattanut aiheuttaa tarttumista. Toisaalta sauvoihin ei kyllä lumi tarttunut yhtään.
2) tekniikkavirhe? Tuon mainitsemani pohkeen tukkoisuuden takia hiihdin osan matkasta tasatyöntöä ja huomasin että vastaavaa ongelmaa ei ilmene. Eli voisiko sauvat luisteluhiihdossa iskeytyä lumeen väärässä kulmassa mikä aiheutti tuon tarttumisen?
3) vääräntyyppiset sommat? Vaihteleeko hiihtäjät näitä edes kuinka usein tai esim. kelin mukaan?. Mietin että onko somman pinta-ala liian pieni mulle ja se iskeytyy kokonaan läpi lumesta, minkä takia sitten tarttuu lumeen?
Jos joku enemmän lajia harrastava voisi joko vahvistaa jonkun epäilyksistäni tai vaihtoehtoisesti ampua ne alas ja kertoa mistä tuo todennäköisestä johtuu, niin olisin hyvin kiitollinen. Tuo tarttuminen vitutti jopa enemmän kuin se yksi kerta, jonka pilasin huonolla voitelun viimeistelyllä.