No niin, onpahan taas edellisestä ketjun viestistä aikaa, pitää oikein kaivaa kalenteri esiin ja katsoa mitä on tapahtunut sillä välin. Oli pieni pätkä milloin en ehtinyt matseista katsomaan kuin koosteet, ja ei sitten oikein ehtinyt myöskään raapustamaan tänne mitään. Nyt koitan raapustella jotain enemmän tai vähemmän jäsenneltyä tajunnanvirtaa aamukahvin voimalla.
Trade deadline:
Hyvin pitkälle meni niin kuin arvelinkin, tämä ei ole vielä se kausi millä pusketaan päätyyn, joten pickejä tai prospecteja ei lähdetty kauppaamaan rentaleiden toivossa. Soucyn kauppa ulospäin olisi näyttänyt ehkä fanien silmään siltä että Kraken onkin myyjä eikä ostaja deadlinella, joten vaikka GM:n pitäisikin tehdä päätökset huolimatta fanien mielipiteestä, niin uskottavuuden kannalta ehkä hyvä näin. Vaikka itse olen Soucyn ottanutkin silmätikuksi kurittomien jäähyjen ja muiden aivopierujen myötä, enkä todellakaan toivo jatkosopimusta.
Ainoaksi hankinnaksi jäi se rotaatiopakki Jaycob Megnan hankinta jo hyvissä ajoin helmikuun alussa. Megna pelasi tuossa säälittävässä tähdistömatsin jälkeisessä räpellyksessä Islandersia vastaan, ja oikeastaan lähes yhtä huonossa suorituksessa Sharksia vastaan. Kyseiset tappiot mahtuvat tämän kauden top-5 paskimpiin peleihin Krakenilta, mutta en lähtisi Megnaa niistä kuitenkaan syyttämään.
Itse olen tyytyväinen tähän Francisin masterplaniin, tänä vuonna en tuota Stanley Cupin voittoa varten hankittua Kraken-rommipulloa pääse kuitenkaan korkkaamaan (jos nyt ei mitään uskomatonta tuhkimotarinaa tästä tule), mutta näillä järkipäätöksillä sen korkkaaminen on tulevaisuudessa todennäköisempää.
Beniers:
All-stars -peli jäi sitten Myersin sikailun
(ai niin, minulle tosin täällä kerrottiin että ei se olekaan sikailua jos taklaa kuolleesta kulmasta kiekottoman pelaajan pää edellä jäähän täysin tilanteen ulkopuolella, antaa poikien pelata!) takia välistä, mikä oli kyllä harmi kun uuden seuran näkyvyys jäi nyt maskotin varaan, kun viime hetkellä ei korvaajaakaan löydetty, mutta toisaalta saipahan Beniers vähän lepoa lisää Calder-kisaa varten. Pistetahti on ehkä vähän tasaantunut hullun tammikuun jälkeen, mutta ei voi muuta kuin ihailla pojan kokonaisvaltaista peliä vastustajan kärkikenttiä pimentäessä. Ilman lisäloukkaantumisia vaikea nähdä, että Matty ei Calderia voita, kun tuon kokonaisvaltaisen pelin lisäksi johtaa vielä tulokkaiden pistepörssiä JA on yksi niistä syistä miksi koko joukkue on nostanut viime kaudesta näin paljon tasoaan.
Loukkaantumistilanne:
Donskoi ei suurella todennäköisyydellä enää pelaamaan tule. Driedger tervehtyi viimein pelikuntoon ja selvitti hyvin ajoitetut waiversit kun mies passitettiin AHL:ään hakemaan pelikuntoa. Siellä saldona onkin kaksi voittoa kahdesta pelistä. Andre Burakovsky loukkaantui tuossa jo yllä mainitussa räpellyksessä Islandersia vastaan ensimmäisessä vaihdossaan. Muistaakseni tilanteeseen ei liittynyt mitään dramaattista, mikä toisaalta ei aina ole hyväkään asia kun jotain hajoaa "itsestään". Mies on toipunut luistelukuntoon, mutta ei ole ihan heti vielä kaukaloon palaamassa.
Playoff-race:
Tällä hetkellä mennään 5 ottelun voittoputkessa, mutta sitä ennen oli tuon tähdistöottelun jälkeinen suvantovaihe missä otettiin 5 ottelussa vain 1 nihkeä voitto Flyersista ja yksi piste Jetsiltä. Ja mahtui siihen muitakin tappioita, mutta ne oli kohtuu kovia Leafsiä ja Brunsia vastaan. Tuo Bruins-peli oli kyllä viihdyttävä ja vauhdikas peli, jossa sattui ja tapahtui, ja se olisi ollut ihan voitettavissakin, mutta niin vain peli kääntyi johtoasemasta viimeisen viiden minuutin aikana tappioksi. Se antoi kuitenkin vähän uskoa siihen, että ei olla ihan tiputtu muiden "playoff-joukkueiden" kelkasta, kun helmikuussa ei muita todennäköisesti playoffeihin meneviä joukkueita vastaan pärjätty yhtään. Ainoaksi pisteeksi jäikin tuo Jetsiltä saatu voittolaukaustappiopiste. Uskottavuutta nosti lisää voitto Avsista thrilleri-ottelussa nyt maaliskuun alussa.
Vähintään wild-card paikka alkaa olla aika hyvin nyt joukkueen hyppysissä, ero Flamesiin on 9 pistettä ja Krakenilla 1 ottelu vähemmän pelattuna. Laskennallisesti Preds on lähempänä kun heillä on 4 peliä vähemmän pelattuna kuin Flamesilla, mutta vaikea on kuvitella heidän tuolta TD liikkeiden jälkeen ylöspäin nousevan. Jostain bongasin listauksen missä oli loppu runkosarjan ohjelma listattuna, ja se oli Krakenilla muistaakseni 3. "helpoin" eli pelataan paljon noita häntäpään joukkueita vastaan, mutta esim. edellinen Sharks-peli toimii hyvänä muistutuksena että ei olla sillä rutiinitasolla että voitaisiin takki auki lähteä noita pelaamaan.
Suomi-katsaus (aka Eeli-watch):
Tolvanen nakuttelee ihan hyvään tahtiin pisteitä (viimeiset 5 peliä: 1+5) mutta maalitahti on tasaantunut. Miehen laukaisuprosentti olikin täysin epärealistisella tasolla Kraken-uran alkuajan, ja pudotusta siihen olikin odotettavissa. Burakovskyn loukkaantumisen myötä ylivoimakoostumus on hieman elänyt, välillä Eeli on pelannut viivamiehenkin roolia. Viime peleissä koostumus on vakiintunut niin, että Dunn jakaa yksinäisenä viivamiehenä kiekkoa oikeaan laitaan Tolvaselle, jolla nyt ei tosiaan ihan ole osunut tolppien väliin yhtä tappavasti kuin alussa, ja vasemmalle laidalle leftin McCannille, jolla taas ei ole one-timer uhkaa, mutta on tappavalla tahdilla pistänyt Krakenin (ja oman) maaliennätyksen uusiksi jäätävällä rannelaukauksellaan. Tuo leftin kätisyys ja tuo laukauksen uhka McCannilla avaa kyllä poikkisyötölle hyvät mahdollisuudet, sitä ei ole vielä päästy parhaalla tavalla hyödyntämään, mutta Ducksia vastaan Eelin maali oli tästä malliesimerkki. Uskoisin että tuota haetaan jatkossakin:
Tasakentällisin Tolvanen-Gourde-Bjorkstrand muodosti pitkään Krakenin parhaiten toimivan kentällisen, mutta Burakovskyn loukkaantumisen takia Bjorkstrand siirrettiin korjaamaan muita kentällisiä, joten nyt tuossa on kolmantena lenkkinä pyörinyt ainakin Donatoa ja Frodenia. Hyvin on Tolvanen kotiutunut ja sementoinut paikan kokoonpanosta. Kaikki vierasselostajat jaksaa hehkuttaa aina tuota waiver-kaappausta, ja vaikka Eeli ei tuosta enempää potentiaaliaan lunastaisikaan vaan "jäisi" tälle tasolle, niin hyvä keskimmäisten kenttien tunnollinen koko kentän laituri saatiin waivereista ilmaiseksi, isolla yv-upsidellä. Kraken peluuttaa kentällisiä hyvin tasaisesti, ja Tolvasen peliaika vaihtelee 13-18 minuutin välillä. Verrokkina toimii vaikka joukkueen maalipörssiä johtava McCann, joka kellottaa 14-20 minuuttia, mutta McCann pelaa myös alivoimaa, joten peliajat ovat siis hyvin tasaisia.
Eelin lisäksi Krakenin prospectien puolellakin on suomalaisia. Firebirdsissä AHL:n puolella Petman ja Seppälä eivät ole hirveästi pisteillä mässäilleet, ja Ottavaisella se vasta pitkä matka on Krakenin riveihin JYPistä. Nymanin otteet on huomioitu Seattlessa positiivisesti, mutta eniten huomiota on perstuntumalla saanut Niklas Kokko, josta jotkut kaavailevat Grubauerin manttelinperijää sitten kun Grubin sopimus 4 vuoden päästä umpeutuu.
Pelillisiä nostoja:
- AV-peli parantunut alkukaudesta. Muodostelmaa muutettiin tämän vuoden puolella perinteisempään ja se on yksinkertaistanut alivoimalla pelaamista ja tukee "duunareiden" vahvuuksia. En muista pelasiko joukkueen maalipörssiä johtava McCann jo alkukaudesta alivoimaa, mutta onpa ollut hyvä tässä lähiaikoina, lukee peliä hyvin ja aiheuttaa päänvaivaa vastustajan viivapelaajille, tuloksena alivoimalla 2-1 hyökkäyksiä ja alivoimamaalejakin on nähty.
- YV-peli notkahti Burakovskyn loukkaantumisen myötä, mutta on parantunut hieman lähiaikoina. Gourde on päästetty slottiin/maalin eteen tekemään Yanni-juttuja mikä on tuonut toiseen YV-viisikkoonkin eloa.
- Dunn pelaa pisteiden valossa hyvää kautta, mutta hieman on näkynyt puolustuspelissä lapsuksia ja laiskaa pelaamista viime peleissä. Voi toki olla että sitä on näkynyt koko kauden ajan, mutta nyt se on silmään osunut. Muutenkin helmikuu oli puolustuksellisesti koko joukkueen pakistolta aika heikko. Dunnin jatkosopimus tuleekin olemaan kevään/kesän mielenkiintoisimpia aiheita. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen tähtipuolustaja, vaikka tämän kauden pistemäärä sopimuksen arvoa väkisin nostaakin.
- Puolustuspelin heikkous on sitten näkynyt myös maalivahtien tilastoissa. Mutta Jones on ollut kyllä todella epävarma kuukauden ajan, en tiedä paloiko mies loppuun ykköstorjujana toimiessaan, mutta nyt Grubauer on ollut valovuoden edellä otteissaan, eikä miestä ole voinut tappioista juuri syyttää (vaikka vierasselostajat jaksavatkin joka pelissä mainita miten maalivahtipeli on ollut Krakenin heikkous). En tiedä olenko minä joku maalivahti-fanboy, mutta edelleenkin väitän että isompi ongelma on ollut puolustuspelin lepsuus. Jos Driedger jatkaa AHL:ssä hyviä otteitaan, en pidä täysin poissuljettuna etteikö kakkosmaalivahdin paikka olisi vielä auki, sen verran paljon on Jonesin taso romahtanut.
- Krakenin vierassaldo on ollut ihan jäätävä tällä kaudella, ja puolihuumorilla voisi melkein toivoa että playoffseihin ei saada kotietua. Olikohan niin että Kraken on sweepannut peräti neljä kappaletta 4+ pelin vieraskiertuetta kauden aikana.
- Kraken johtaa NHL:ää 10-maalia rikkoneiden pelaajien määrässä. Nyt heitä on 13kpl, ja siellä on vielä ainakin puolustaja Oleksiak yhden osuman päässä tuosta. Eli tasaisuus on valttia, ja jos playoffseissa pärjätään, niin tämä on se syy.