Sauli Niinistö presidenttinä 2018–2024

[mjr]

UKK paljasti neukuille Paasikiven ohjeet (yksiselitteinen maanpetos)ja siitä syystä Stalin kutsui YYA:ta Paasikiven diktaatiksi. Aika vähän näköjään tiedät historian kiemuroista.

Itse asiassa Stalin sai käsiinsä jo valmisteluasiakirjoja - esim. Heinrichsin lausunto, että Suomi ei voisi olla puolueeton maailmansodassa vaan sen täytyisi olla Neuvostoliiton leirissä oli ympäröity paksulla punaisella Kremlissä. Pointti on tosin se, että Paasikivi hyvin tiesi, että näitä vuodetaan Kremliin ja käytti sitä hyväkseen. Siinä olet oikeassa, että armeijan saavutukset muodostivat perustan Paasikiven menestykselle (mikä jätettiin Kekkosen aikana täysin huomiotta), mutta ellei Paasikivi olisi suostunut antamaan Stalinille minimiä niin sitten Suomi olisi verisesti sovjetisoitu. Ei länsi olisi käynyt sotaan Suomen puolesta keväällä 1948 - Suomesta oli jo henkisesti luovuttu ja vain ihmeteltiin notta miten se vieläkin keikkuu pinnalla. Mutta se että Stalin suostui sellaiseen sopimukseen, mikä jätti Suomelle sisäisen itsenäisyyden perustui toki Talille, Ihantalalle ja Ilomantsille, hyvän hyvyyttään näin ei olisi tehnyt.

 

[BitterX]

Niinistöllä on täysi hegemonia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Rinteellä ja Sipilällä ei ole tarvetta haastaa presidenttiä ulkopoliittisesti, koska näkevät tämän olevan sopivasti heidän ulkopoliittisella linjallaan. Orpo hymistelee ja myötäilee. Ulkoministerille puolestaan on tärkeintä joku saatanan menneen vuosisadan aborttikanta. Sen kummemmin hallitus- kuin oppositiopuolueillakaan ei ole joko tahtoa, uskallusta, kompetenssia tai mitään näistä haastaa Niinistöä ulkopoliittisessa keskustelussa. Myös kansa ja suuri osa mediasta hymistelee, koska on se vaan sellainen se Sale. Jenni, vauva ja Lennu. Kauas ollaan tultu tilanteesta, jossa mm. Stubb ja Haglund sentään haastoivat aktiivisesti Niinistöä ulkopoliittisessa keskustelussa.

Ollaan kuitenkin päästy tilanteeseen, jossa meidän ei ainakaan tarvitse pelätä Venäjän vaikuttamista meidän vaalikeskusteluumme, koska mitään Venäjälle oleellista ulkopoliittista vaalikeskustelua ei tulla käymään. Presidentillä on hegemonia ulkopolitiikassa, joten siitä ei ole tarvetta keskustella eduskuntavaalikampanjassa.

Tässä tilanteessa tuo Aamulehden toimittajien kirjoittama kirja voidaankin hyvin nostaa vuoden journalistiseksi teoksi poliittisen journalismin alueella. Se on tärkeä yritys vähän heilutella tätä omituista status quoa.

 

[Radiopää]

Niinistöltä on tullut tiedote, jossa hän kumoaa kirjassa esitettyjä väitteitä.

Presidentin kynästä: Kirjoista, tulkinnoista ja totuuksista - Suomen tasavallan presidentti

Into Kustannuksen julkaiseman kirjan pohjalta on lisäksi väitetty, että olisin painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Väite on käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen.

Asia on puitu perusteellisesti jo tuoreeltaan vuonna 2015, jolloin hallitusta moitittiin samasta kuin minua nyt. Elokuussa 2015 silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn vastasi Vasemmistoliiton kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen seuraavasti: ”Hallitus ei ole painostanut Fortum Oyj:tä lähtemään mukaan Fennovoima-hankkeeseen. Valtioneuvoston jäsenet ja Fortum Oyj:n johto ovat käyneet tästä ajankohtaisesta hankkeesta informoivaa keskustelua.”

Rinteellä ja Sipilällä ei ole tarvetta haastaa presidenttiä ulkopoliittisesti, koska näkevät tämän olevan sopivasti heidän ulkopoliittisella linjallaan. Orpo hymistelee ja myötäilee. Ulkoministerille puolestaan on tärkeintä joku saatanan menneen vuosisadan aborttikanta.

Niinistön toimikausi kestää vielä viisi ja puoli vuotta. Vaaleihin valmistautuvat poliitikot eivät pysty haastamaan suosiossa piehtaroivaa presidenttiä siinä pelossa, että se näkyy negatiivisesti omassa vaalituloksessaan. Huomatkaa miten oppositiostakin on kritisoitu ulkoministerin kommentteja, mutta ei sanallakaan tasavallan presidentin toimintaa. Presidentinvaalien alla Niinistöä kritisoinut Matti Vanhanen ei ole ottanut asiaan mitään kantaa, ja miksi ottaisi kun vaalit ovat ohi ja seuraavissa (eduskuntavaalit) Niinistö ei ole ehdolla.

Eniten minua kuitenkin ihmetyttää se, että Paavo Väyrynen on ollut asiasta hiljaa. Siis sama mies, joka on jo aikaisemmin ehtinyt syyttää Niinistöä puuttumaan asioihin, jotka eivät tasavallan presidentille kuulu. Ehkä se on kuollut.

 

[arvee]

...suosiossa piehtaroivaa presidenttiä...

Piehtaroida, oiva suomenkielen sana, harvemmin käytetty tällä palstalla. Näppärän asenteelliseksi sen tulkitsen tässä yhteydessä, Tarja Halonen ei piehtaroinut suosiossa presidenttinä. Pekka Haavisto ei voisi mitenkään piehtaroida, hän on olisi presidentillinen aina, vaikka suosio on aina epäilyttävää, populan nuolemista pitää terävästi tarkkailla. Mutta toiset nyt vain piehtaroivat enemmän kuin toiset, kai.

Lauri Nurmi ja Matti Mörttinen ovat jo pitkään mainostaneet Sauli Niinistö-kirjaansa, heittäneet täkyjä vaikkapa Aamulehdessä. Eli kirjassa täytyy olla jotain mullistavaa, pirun paljastavaa: vallanhaluista ja kansan suosiossa piehtaroivaa Salea.. Vaiko mainos- eli levikkitarkoituksellista provakatoorista säätämistä, nimettömien lähteiden kuulemisien tulkintaa mahdollisimman rajusti, myyvästi?

Palaan asiaan, mutta tässä nyt pikaisesti kysymys: onko Suomen Tasavallan presidentin rooli vain kuninkaallinen nukkeus, eli oikeus jutella ulkomaiden pääjehujen kanssa niitä näitä? Ja niistä näistä jutteluista hänen ei tarvitse tai pidä ketään muuta informoida? Ei kertoa kenellekään, kenelläkään mitä vaikkapa Venäjän tai USAn presidentillä oli sanottavaa? Ei Niinistön olisi pitänyt kertoa eteenpäin, mikä Putinin näkemys Fortumin sijoitushorisontista Venäjällä saattaisi olla? Putin nyt jostain syystä sattui tähän asiaan tarttumaan, mutta TPn ei ole syytä tuota tietoa jakaa?
Ehkä on näin, presidentin olisi syytä jutella vain säästä. Toisaalta aivan helvetin turha homma olisi tuo, kukaan ei ikinä jutteluista kuulisi, mutta ei myöskään informointi presidentin painoarvolla tuntuisi vaikuttamiselta, toistaitoisten toimittajien toimesta. Kirjamyynti isänpäivänä olisi huomattavasti pienempi.
Milloin Suomen pääministeri on viimeksi saanut audienssin Venäjän tai USan presidentin puheille? Olisiko hän voinut kertoa jotain keskusteluista?

 

[Cobol]

Presidentin roolista @arvee omia ja muiden hyviä näkemyksiä mm. eilisen a-studion (molempien N-kirjojen kirjoittajat mukana) perusteella:

1. Presidentin tehtävä ei ole puuttuminen hallituksen ja etujärjestöjen työhön siten, että presidentti järjestää salaisen tapaamisen, johon ei kutsu valtiovarainministeriä ja toisen päähallituspuolueen puheenjohtajaa (tässä tapauksessa Kokoomuksen Stubbia). Tapaamisella oli vaikutuksia myös Stubbin asemaan. Toimittaja ja toisen Niinistöä käsittelevän kirjan kirjoittajan (toinen kirjoittaja siinä) Nurmen mukaan aikanaan Kekkonen ja Kekkosen jälkeen muut presidentit informoivat etukäteen tilanteista, joissa ylittivät valtaoikeutensa vastaavissa asioissa. Kun presidentin valtaoikeuksia on sen jälkeen merkittävästi kavennettu, Niinistön toiminta on tässäkin suhteessa keskustelun paikka. Uimonen (toisen Niinistö kirjan kirjoittaja) ei ollut asiasta eri mieltä, päinvastoin.

2. Presidentti ei voi ottaa Venäjän johdolta ohjeita, rakennetaanko Suomeen Venäjän osaomistama ydinvoimala eikä presidentti voi alistua Venäjän kiristykseen Fortumin asemasta Venäjällä ja naapursuhteilla Venäjän kanssa. Nurmen mukaan Niinistö rakensi olkiukon kieltäen väitteen painostuksesta Fortumin suhteen, jota kukaan ei ollut sellaisena esittänyt. Mutta oleellista on, että Niinistö ei kieltänyt vaikuttaneensa keskusteluissa Fortumia. Tämä on myös helppo huomata Fortumin kannoista kesäkuussa ja syksyllä.

3. Fortumin sijoituksia Venäjällä tulisi vähentää sen sijaan, että niitä on nyt lisätty. Syy on ilmiselvä: Venäjä käyttää niitä painostaakseen Suomea tekemään haluamiaan ratkaisuja. Rosatomin osaomistama ydinvoimala Suomeen tulee hylätä. Syy on ilmiselvä: Venäjä voi käyttää sitä jatkossa painostaakseen Suomea mm. NATO-kysymyksessä. Venäjä voi todeta, että aiemmin Suomen NATO-jäsenyys olisi ollut Suomen oma asia, mutta nyt Suomen NATO-jäsenyys on riski Venäjän energiatuotannon ja energiaturvallisuuden osalta.

 

[Radiopää]

1. Presidentin tehtävä ei ole puuttuminen hallituksen ja etujärjestöjen työhön siten, että presidentti järjestää salaisen tapaamisen, johon ei kutsu valtiovarainministeriä ja toisen päähallituspuolueen puheenjohtajaa (tässä tapauksessa Kokoomuksen Stubbia).

Lauri Nurmi huomautti myös siitä, että tapaamisesta ei kerrottu mitään oppositiopuolueille. Vaikka Niinistöllä olisikin oikeus käyttää valtaansa keskustelemiseen, ei hän näytä koko kansan presidentiltä, jos tällaisesta keskustelusta tiedetään vain hallituspuolueissa. Ja jotta kaikki kritiikki ei kohdistuisi presidenttiin, moitin myös pääministeriä, joka moisen tapaamisen on hyväksynyt. Oleellisin pointti ei kirjan mukaan ole itse tapaaminen, vaan sen salaaminen.

 

[Cobol]

Lauri Nurmi huomautti myös siitä, että tapaamisesta ei kerrottu mitään oppositiopuolueille. Vaikka Niinistöllä olisikin oikeus käyttää valtaansa keskustelemiseen, ei hän näytä koko kansan presidentiltä, jos tällaisesta keskustelusta tiedetään vain hallituspuolueissa. Ja jotta kaikki kritiikki ei kohdistuisi presidenttiin, moitin myös pääministeriä, joka moisen tapaamisen on hyväksynyt. Oleellisin pointti ei kirjan mukaan ole itse tapaaminen, vaan sen salaaminen.

Totta, tapaamisen salaaminen tuli hyvin esille. Ja syytä onkin. Hyvin outoa toimintaa.

Mitä tulee ulkopolitiikkaan, hyvä kuitenkin muistaa, että Niinistö on pyrkinyt hallituksen tuealla sitomaan Suomen aiempaa enemmän länteen. Ongelma vain on siinä, että sen paremmin Niinistö kuin hallitus ja poliitikot ylipäätään eivät aina puheissaan muista, että Suomi on sotilaallisesti (ja muuten) liittoutunut länteen. Liittoutuminen tarkoittaa puolustussopimuksia Ruotsin, Viron, USA:n ja Britannian kanssa olkoonkin, että ne eivät sido ketää mihinkään.

Suomi on edelleen sotilasliittojen ulkopuolella, mutta Suomi on puolustussopimustensa turvin liittoutunut useamman länsimaan kanssa. Kyse on enemmän henkisestä liittoutumisesta, koska ne eivät velvoita sopimuskumppaneita mihinkään. Samaan aikaan Venäjä puristelee Niinistöä munista ja kärttää palveluksia EU:ssa erityisesti energiapolitiikan osalta ja palveluksia myös Venäjällä ja Suomessa Fortumin toimesta. Vaikka Fortum on repinyt näistä rahaa, Venäjä on samalla repinyt itsensä uudella tavalla - jossa on kaikuja menneisyydestä - sisään päättäjäksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

[heavy]

Ongelma vain on siinä, että sen paremmin Niinistö kuin hallitus ja poliitikot ylipäätään eivät aina puheissaan muista, että Suomi on sotilaallisesti (ja muuten) liittoutunut länteen.

Eihän tuosta ole kuin kuukausi kun Niinistö hyvinkin julkisesti totesi, että jos maa joka on EU-jäsen, Naton kumppani ja solminut puolustussopimuksen niin Ruotsin, Englannin kuin USA:n kanssa, on neutraali, niin siinä tapauksessa lähes kaikki maailman maat ovat puolueettomia.

 

[arvee]

@Cobol Luulen Putinin puristavan Niinistön kojooneja enemmänkin ns. ullatus-turvispäästöjen mahdollisuudella kuin Fortumin Venäjä-sijoituksilla.
Rosatomista hyötyjät eli Putin klikkeineen haluaa uuden mallin näyttelykappaleen länsimaahan, se on selvä, mutta en usko tämän jutun olevan niin merkittävä kuin Suomen anti-natottaminen. Reaktori on enemmänkin pikavoiton, fyffen hamuntaa. Loviisassa on neuvostotsydeemejä jonkin verran, eivät ole länsimaita järkyttäneet, toki suomalaiset vetivät kaikki laitosten johdotukset, säätöjärjestelmät uusiksi. Luotan Stukin kykyyn arvioida tämän, mahdollisesti joskus valmistuvankin laitoksen Venäjä-riippuvuuden. Minulle olisi sopinut lupa Fortumille, vaikka sitten ryssäreaktorinkin olisivat modanneet vanhaan tapaan. Fennovoiman projekti on typeryyttä.
Mutta minä epäilen painostukseen käytettävän ihmisten säädettyjä liikkeitä, FSB pystyy kummasti sulkemaan silmänsä ja trolliarmeija keksimään mainoslauseita vaikkapa bangladeshilaisille suunnattuna. Ja on itänaapurissa ennenkin reppanoita siirrelty suuria määriä suitsait. Yleensä kyllä Siperian suuntaan.

 

[Cobol]

Eihän tuosta ole kuin kuukausi kun Niinistö hyvinkin julkisesti totesi, että jos maa joka on EU-jäsen, Naton kumppani ja solminut puolustussopimuksen niin Ruotsin, Englannin kuin USA:n kanssa, on neutraali, niin siinä tapauksessa lähes kaikki maailman maat ovat puolueettomia.

Totta. Joskin Niinistönkin muotoilu olisi voinut olla selvempi: Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, mutta ei ole sotilasliiton jäsen.

Muut ovatkin sitten hukassa määrittelyn osalta. Pääministeri Sipilä väittää Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton 17.7.2018:

Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme sotilaallisesti liittoutumattomia - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle, Sipilä sanoi.

Pääministeri Sipilän mukaan Trumpilla on epäselvyyksiä EU:n roolista: ”Meidän pitää sitä kaikissa tilanteissa selventää”

Puolustusministeriö antoi myös tiedotteen, jossa kerrotaan Suomen olevan liittoutumaton 26.7. 2018:

Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.

Suomen Puolustusministeriö - Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun puheet Suomen ja Ruotsin NATO-yhteistyöstä sisältävät asiavirheitä

Kuitenkin eduskunnan ulkoasiainvaliokunta määritteli mietinnössään 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Viime vuosien kaikki merkittävät selonteot, jotka ovat käsitelleet Suomen turvallisuuspolittista tilannetta, ovat lähteneet siitä, että Suomi on sotilasliittoihin kuulumaton maa. Tämä on määritelmä, jota on käytetty, mutta poliitikot ja virkamiehet eivät ole sitä sisäistäneet, vaan puhuvat väärin Suomesta liittoutumattomana maana. Tilanne on muuttunut, kun Suomi on hyväksynyt ja allekirjoittanut puolustussopimukset usean läntisen maan kanssa.

Lähde:

Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut — AriPesonen1

 

[Cobol]

@Cobol Luulen Putinin puristavan Niinistön kojooneja enemmänkin ns. ullatus-turvispäästöjen mahdollisuudella kuin Fortumin Venäjä-sijoituksilla.
Rosatomista hyötyjät eli Putin klikkeineen haluaa uuden mallin näyttelykappaleen länsimaahan, se on selvä, mutta en usko tämän jutun olevan niin merkittävä kuin Suomen anti-natottaminen.

Oikeassa olet. Mutta kysymys on mielestäni eri asiasta. Putin ei voi sanoa, että jos Venäjä ja Rosatom eivät saa ydinvoimalaa Suomeen, Fortum kärsii Venäjällä ja samoin naapurisuhteet.

Tai voihan Putin sanoa, mutta sen sanomisen tuloksena ei tule antaa periksi kiristykselle, vaan irrottaa Fortum Venäjältä ja lopettaa Hanhikiven suunnittelu. Näinhän ne Baltian maat ja Tsekki, joita Venäjä painosti samalla tavalla, toimivat. Ne käskivät Venäjän lopettaa ydinvoimalansa suunnittelun, ja lopettivat hankkeen, koska Venäjän painostamista olisi jatkossa tullut vain lisää ongelmia.

 

[arvee]

Oikeassa olet. Mutta kysymys on mielestäni eri asiasta. Putin ei voi sanoa, että jos Venäjä ja Rosatom eivät saa ydinvoimalaa Suomeen, Fortum kärsii Venäjällä ja samoin naapurisuhteet.

Tai voihan Putin sanoa, mutta sen sanomisen tuloksena ei tule antaa periksi kiristykselle, vaan irrottaa Fortum Venäjältä ja lopettaa Hanhikiven suunnittelu..

Olisiko siis Niinistön pitänyt käskeä Fortumia irrottautumaan Venäjältä? Vai siis olisiko Niinistön pitänyt Putinin mahd. Fortum-viittauksen kuultuaan lyödä nyrkki, ja toinenkin pöytään, ja poistua rehvakkaasti, huutaen :" Pitäkää paskanne, saatana!"
Fortumin pellet myivät sähkönsiirtämisbisneksen, lähtivät hakemaan tuottoja Venäjältä ja yllättäen kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä, meni vähänkö Pultavasti. Hinta on aina ryssille maksettava, osaavat kiristää sujuvasti.

Noiden kirjojen mielenkiintoisimmat detaljit (siis iltapäivälehtikohotukset, en ole kirjoja lukenut) minulle olivat Niinistön väitetyt läheiset keskusteluyhteydet Erkki Tuomiojan ja Antti Rinteen kanssa. Rinne on klarinetin soittaja, varmaan järkevä ja joviaali seuramies, kunhan populismiltaan ehtii. Tuomioja luultavasti osaa/osaisi pelata shakkia hyvin, mikäli huvittaa. Historia- ja lukumies joka tapauksessa, sikäli ymmärrän Niinistöä, kaveri jonka kanssa on kiva pallotella skenaarioita.
Meikäläiseltä hermot menee kumpaakin kaveria kuunnellessa.

 

[Cobol]

Olisiko siis Niinistön pitänyt käskeä Fortumia irrottautumaan Venäjältä? Vai siis olisiko Niinistön pitänyt Putinin mahd. Fortum-viittauksen kuultuaan lyödä nyrkki, ja toinenkin pöytään, ja poistua rehvakkaasti, huutaen :" Pitäkää paskanne, saatana!"
Fortumin pellet myivät sähkönsiirtämisbisneksen, lähtivät hakemaan tuottoja Venäjältä ja yllättäen kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä, meni vähänkö Pultavasti. Hinta on aina ryssille maksettava, osaavat kiristää sujuvasti.

Olisi Niinistö ja Sipilä voineet noudattaa mm. Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijoiden linjauksia. Pari vuotta sitten julkistetussa selonteossa kehotetaan pidättäytymään merkittävistä investoinneista Venäjän kanssa. Riskit olivat kaikkien tiedossa, mutta sen sijaan että olisi pidättäydytty, investointeja on lisätty sekä Venäjällä, että Venäjän kanssa Suomeen (suunnittelutaso). Höpinät venäläisestä ydinvoimalasta Suomessa näyteikkunana länteen ovat suunnattu yksinkertaiselle väestönosalle. Muut tietävät, että länsimaat eivät tule venäläistä ydinvoimalaa maahansa huolimaan mm. turvallisuussyistä. Rosvovaltio, jonka tavoitteena on mm. kaataa EU luomalla eri tavoin vastakkainasettelua Euroopassa, ei ole sopiva kumppani tällaiseen yhteistyöhön. Merkel on valitettavasti ainakin pääosin eri mieltä, ja luulen Niinistön seurailevan tarkkaan Merkelin linjauksia ja niiden linjausten vaikuttavan myös Suomeen.

Toki toivon, että Niinistö tietää mitä on tekemässä. Varmasti on miettinyt linjaa tarkkaan. Itse suhtaudun hyvin kielteisesti myönnytyksiin strategisissa asioissa Venäjän suuntaan. Venäjä on omalla politiikallaan montakin kertaa sekä näyttänyt että tuonut esille sen, mihin se pyrkii kuten senkin, että Venäjä on hyvin epäluotettava kumppani.

Noiden kirjojen mielenkiintoisimmat detaljit (siis iltapäivälehtikohotukset, en ole kirjoja lukenut) minulle olivat Niinistön väitetyt läheiset keskusteluyhteydet Erkki Tuomiojan ja Antti Rinteen kanssa. Rinne on klarinetin soittaja, varmaan järkevä ja joviaali seuramies, kunhan populismiltaan ehtii. Tuomioja luultavasti osaa/osaisi pelata shakkia hyvin, mikäli huvittaa. Historia- ja lukumies joka tapauksessa, sikäli ymmärrän Niinistöä, kaveri jonka kanssa on kiva pallotella skenaarioita.
Meikäläiseltä hermot menee kumpaakin kaveria kuunnellessa.

Vähän yllätti minutkin nuo nimet. Tosin Niinistön parhaat kaverit ovat sitten ihan muita, jos on eiliseen a-studioon luottaminen. Häkämies, Rauramo tulevat mieleen, ja heidän jälkeensä myöhemmin nimenä heitetty Harkimo. Niinpä arvailen, että Rinne ja Tuomioja voivat olla Niinistön kanssa yhteyksissä, vaan ei juuri tapaamisissa. Joka tapauksessa nimilista ei kovin suurta kunnioitusta herätä. Päinvastoin. Jos voisi toivoa, niin enemmän painotusta Häkämiehen suuntaan.

 

[Fordél]

Niinistöllä on täysi hegemonia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Rinteellä ja Sipilällä ei ole tarvetta haastaa presidenttiä ulkopoliittisesti, koska näkevät tämän olevan sopivasti heidän ulkopoliittisella linjallaan.

Mikähän on Sipilän ja Rinteen ulkopolitiikan linja?

Eiköhän tämä mene niin, että kun johtavilla poliitikoillamme (Sipilä, Rinne ja Orpo) ei ole mitään ulkopoliittista linjaa tai agendaa eivätkä ole tuon alan aktiivisia toimijoita, politiikkaan on jäänyt iso tyhjiö, jonka Niinistö on täyttänyt.

Itse asiassa aika surullinen tilanne, että ulkopolitiikka on se osa-alue, jonka keskeiset poliittikkomme joutuvat opettrlemaan, kun nousevat isoihin pesteihin tai tavoittelevat niitä. Esim. Heinäluoma on koittanut kovasti opetella ulkopolitiikkaa, jotta pressan pesti voisi joskus olla kansan silmissä uskottava homma hänelle. Politiikkojen kovaan sarjaan toivoisi enemmän ulkopolitiikan osaajia, kuten Stubb aikanaan. Toki silloin taas sisäpolitiikan asiat voivat olla kompastus, kuten Stubbilla kävikin.

 

[Sako]

Liittoutuminen tarkoittaa puolustussopimuksia Ruotsin, Viron, USA:n ja Britannian kanssa olkoonkin, että ne eivät sido ketää mihinkään.

Kyllä Suomen liittoutuminen tarkoittaa nimenomaan EU:ta. Ja nuo sopparit ei tee Suomesta sotilaallisesti liittoutunutta, kuten ei tee Lissabonin sopimuskaan.

 

[Cobol]

Kyllä Suomen liittoutuminen tarkoittaa nimenomaan EU:ta. Ja nuo sopparit ei tee Suomesta sotilaallisesti liittoutunutta, kuten ei tee Lissabonin sopimuskaan.

Ei tämä ole ihan helppo asia, mutta kallistun mm. termin militarily aligned puoleen, jota mielestäni yksi parhaista tämän alan tutkijoista, Charly Salonius-Pasternak käyttää kuvaamaan Suomen sotilaallista asemaa. Sen voi kääntää suuntautumiseksi, mutta oikea käännös tässä tapauksessa on liittoutunut. Liittoutuminen ei tarkoita sitä, että Suomi kuuluisi sotilasliittoon. Salonius-Pasternak perustee näkemystä tässä:

Sauli Niinistön sanat nousivat esiin – Tutkija Charly Salonius-Pasternak: Suomi on sotilaallisesti liittoutunut | Uusi Suomi

Kokeilepa kääntää tilanne päinvastaiseksi, ja siten 100 % kuvitteelliseksi. Valko-Venäjä ja Venäjä ovat perustaneet kauppaliiton nimeltä EFU (European Free Union), jonkja jäseneksi Suomi hakee ja valitaan ja jossa päätetään reagoinnista, jos jonkun EFU:n jäsenen kimppuun hyökätään. Valko-Venäjä ja Venäjä ovat perustaneet sotilasliiton nimeltä EDO (European Defence Organisation). Liittoon kuuluu pienempiä maita, mutta nämä kaksi ovat sotilaallisesti vahvimmat. Suomi tekee puolustussopimuksen Venäjän kanssa ja erikseen Valko-Venäjän kanssa. Suomi ei kuulu EDO:oon, mutta puolutussopimukset kahden sen tärkeimmän jäsenen kanssa tekevät Suomesta (mm. lännen silmissä, kuten Venäjänkin) sotilaallisesti liittoutuneen, vaikka Suomi ei olen EDO:n jäsen.

Ainakin minä olisi Jatkoajassa toteamassa Suomen liittoutuneen sotilaallisesti Venäjän kanssa.

Jos palataan nykyiseen tilanteeseen, jossa Suomi siis on mm. NATO:n kumppanijäsen, Venäjältä katsoen Suomi on jo sotilaallisesti liittoutunut. Siinä vaiheessa kun Suomen kansa ymmärtää tämän, toivottavasti NATO:n kannatus lähentelee 70-80 prosenttia. Nyt olemme tilanteessa, jossa emme aina itsekään ymmärrä liittoutumistamme, mutta Venäjä katsoo sen olevan voimassa. Meillä on siis Venäjän osalta kaikki haitat, mutta tärkein etu puuttuu. NATO-jäsenyys.

 

[Sako]

@Cobol
Noilla sotasopimuksilla on merkitystä vasta, kun siellä taustalla on koneisto, joka pystyy toteuttamaan. Tässä tapauksessa esikuntarakenteita, aivan kuten NATOlla on. Nuo Suomen puolustussopimukset on ilmaisuja hyvästä tahdosta ja suuntauksesta, ei sen enempää. (Toki nuo sopimukset legimitoi Suomen Venäjän näkökulmasta: kohde.)

 

[Cobol]

@Cobol
Noilla sotasopimuksilla on merkitystä vasta, kun siellä taustalla on koneisto, joka pystyy toteuttamaan. Tässä tapauksessa esikuntarakenteita, aivan kuten NATOlla on. Nuo Suomen puolustussopimukset on ilmaisuja hyvästä tahdosta ja suuntauksesta, ei sen enempää. (Toki nuo sopimukset legimitoi Suomen Venäjän näkökulmasta: kohde.)

Toki, ja kuten kirjoitin, kyse ei ole sotilaallisista puolustusvelvoitteista. Ne tulevat ainakin toistaiseksi NATO:n kautta, mutta vain jäsenille. Tämä on eri asia kuin sen toteaminen, että Suomi on sotilaallisesti myös puolensa valinnut, ja Suomi on suuntautunut länteen. Emme siis ole sotilaallisesti liittoutumattomia, vaikka emme toistaiseksi kuulu sotilasliitoonkaan.

Mutta hyvin moni tulkitsee asian eri tavalla, vaikka tilanne on muutaman viime vuoden aikana muuttunut. Tavallaan huomaamattakin. Silti tuskin kukaan voi kiistää, etteikö Suomi ole suuntautunut sotilaallisesti länteen.

 

[Walrus21]

On selvää, että perustuslain henkeä tarkasteltaessa Niinistö on ylittänyt toimivaltansa rajat. Syykin on ilmeinen: suomalaiset ovat parlamentarismin suhteen vielä uhmaiässä, minkä vuoksi vahvan johtajan kaipuu nostaa silloin tällöin päätään. Niinistö on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja haalinut valtaa myös valtioneuvostolle yksinomaan kuuluvissa asioissa. Tämä on haitallista kehitystä ja vie suomalaista demokratiaa aivaan väärään suuntaan.

Samalla vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että muutosta vallitsevaan tilanteeseen ei ole tulossa. Nykyiset pääministeriehdokkaat eivät ole ulkopoliittiseen osaamiseen profiloituneilta, joten mitä luultavimmin Sauli jatkaa oman mandaattinsa laajentamista tulevinakin vuosina - etenkin, kun pelkoa uudelleenvalinnasta ei ole.

 

[Sako]

Syykin on ilmeinen: suomalaiset ovat parlamentarismin suhteen vielä uhmaiässä, minkä vuoksi vahvan johtajan kaipuu nostaa silloin tällöin päätään.

Suomi on maailman 3. vanhin demokratia, jos mittariksi otetaan kaikkien äänestyskelpoisuus. Et silleen. Mut suomettuminen rapautti pahasti demokratiaamme ja toivuttu ei olla. Totuuskomissiot kehiin.

Salen vaalimenestystä selittää parhaiten pelko. Putlerin Venäjän luonne on paljastunut vaalikarjalle...

Tuo vahvan johtajan kaipuu on luontaista ihminen nimiselle laumaeläimelle. Tätä populistit pyrkii hyödyntämään.

 

[finnjewel]

Mikä on vahvan johtajan vastakohta? Tai, jos vahva johtaja = huono johtaja, millainen johtaja olisi hyvä?
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin anarkisteilla ei ihannemaailmassaan ole johtajaa lainkaan.
Demokratia lienee jonkinlainen kompromissi, jossa johtaminen on yritetty hajauttaa kansan edustajille (erikseen kirjoitus tahallinen).

 

[Walrus21]

Suomi on maailman 3. vanhin demokratia, jos mittariksi otetaan kaikkien äänestyskelpoisuus. Et silleen. Mut suomettuminen rapautti pahasti demokratiaamme ja toivuttu ei olla. Totuuskomissiot kehiin.

Puhuin parlamentarismista. Ennen vuoden 2000 perustuslakiuudistusta pressalla oli merkittävää valtaa myös sisäpolitiikassa. Kekkonen vei tämän homman äärimmäisyyksiin ja päätti käytännössä kaikesta Suomessa tehtävästä lainsäädäntötyöstä.

Suomi oli pitkään voimakkaan presidentiaalinen valtio. Nyt on onneksi siirrytty länsimaisen parlamentarismin suuntaan. Pressan pitäisi olla lähinnä seremoniamestari, joka edustaa valtiota joissakin ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tilaisuuksissa.

Halosen aikanahan tästä väännettiin enemmän, ja työnjako vakiintui niin, että pääministeri oli ensisijainen valtion edustaja. Sittemmin Sauli on Sipilän heikkouden vuoksi kaapinut lisää valtaa myös ulkosuhteissa.

Mikä on vahvan johtajan vastakohta? Tai, jos vahva johtaja = huono johtaja, millainen johtaja olisi hyvä?
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin anarkisteilla ei ihannemaailmassaan ole johtajaa lainkaan.
Demokratia lienee jonkinlainen kompromissi, jossa johtaminen on yritetty hajauttaa kansan edustajille (erikseen kirjoitus tahallinen).

Ei nyt varmaan ole syytä puhua vastakohdista, mutta toimivassa demokratiassa valtaa ei pitäisi kertyä liikaa yhdelle henkilölle - etenkään, jos tämän päätökset eivät ole alisteisia vaaleilla valitulle parlamentille. Pääministerin kohdalla vastaavuus ja läpinäkyvyys toimivat huomattavasti paremmin, koska eduskunta voi tarvittaessa äänestää hallituksen kumoon.

Lisäksi valtioneuvoston edustajat joutuvat huolehtimaan äänestäjistään tasaisin väliajoin, kun taas pressa istuu sen kuusi vuotta, eikä kansa juurikaan edes tiedä, mitä hän hommailee suljettujen ovien takana.

 

[arvee]

Demarikokouksessa Antti Lindtman on käyttänyt puheenvuoron TPn väitetystä ylisäätämisestä, valta-oikeuksien aisojen yli potkivaksi mielletystä tyylistä: linkki demokraatti.fiihin
”Jos presidentti kaataisi työmarkkinasopimuksia, kritiikkiin olisi aihetta. Nyt näin ei ole.” – Lindtman siteerasi kalarunoa ja puolusti presidentti Niinistöä

Lavapuro, tule nyt oikein oikeuden oppineena esittämään eriävä mielipiteesi.
Vai pitääkö meidän kaikkien olla perustuslaillisesti huolissamme, presidentti vie porukkaa sun toista kuin kuoriämpäriä?

 

[Cobol]

Niinistö sai tehtäviensä hoitamisesta arvosananan "kiitettävä" kansalta. Myös kaikki puoluejohtajat kertoivat toinen toisensa jälkeen hyväksyvänsä Niinistön toimet. Demarien Lindtman hyväksyy opposition (johon Lindtman muuten kuuluu) ohittamisen Kikyn alkuneuvotteluissa, ja Lylykin oli otettu, kun sai lopulta pressan kansliasta kutsun. Valtaoikeuksista puhuminen ei kiinnosta ketään poliitikkoa ja vielä vähemmän ketään kiinnostaa se, kun Niinistö pakotti Fortumin mukaan rakennuttamaan Putinille Venäjän osaomistamaa ydinvoimalaa Suomeen.

Tähän on tultu. Sanoisin, että väärään suuntaan kuljetaan, kun presidentti mahdollisesti ylittää valtaoikeutensa salaamalla sisäpoliittisia toimiaan, juonittelee Putinin kanssa ydinvoimalaa ja kaikki tämä hyväksytään jokaisen merkittävän ja sellaiseksi pyrkivän poliitikon toimesta.

 

[Walrus21]

Tähän on tultu. Sanoisin, että väärään suuntaan kuljetaan, kun presidentti mahdollisesti ylittää valtaoikeutensa salaamalla sisäpoliittisia toimiaan, juonittelee Putinin kanssa ydinvoimalaa ja kaikki tämä hyväksytään jokaisen merkittävän ja sellaiseksi pyrkivän poliitikon toimesta.

Nimenomaan näin. Suomen kansa kaipaa edelleen "jykevää johtajaa", joka nousee ikään kuin politiikan yläpuolelle. Demokratian kannalta tämä on kuitenkin huonoa kehitystä. Emmehän me edes tiedä, millä lailla Sauli tarkalleen ottaen arvovaltaansa käyttää. Työnjako sisä- ja ulkopolitiikan välillä on perustuslaillisessa mielessä aivan selvä, ja tämä ovat myös valtio-opin proffat tuoneet esille.

Syy Niinistön myötäkarvaan silittelylle löytyy kansan suosiosta: olisi poliittisesti huono taktiikka nousta kansan rakastamaa presidenttiä vastaan. Lindtman ymmärtää tämän, ja pyrkii sen takia esiintymään "tolkun ihmisenä" tässä asiassa.