Sauli Niinistö presidenttinä 2018–2024

[scholl]

Selvästi katsottu riittävästi television virityskuvaa. Yhdennäköisyys on häkellyttävällä tasolla.

 

[Eino_Mies]

Parranpäristely, polemiikki ja ihastuksen osoitukset alkakoot.

Tältä näyttää presidentti Sauli Niinistön muotokuva – kommentoi | Yle Uutiset | yle.fi

Tähänkin piti sitten tunkea jotain sateenkaaren värejä mukaan. Jo on aikoihin eletty!

 

[Tadu]

Tämähän on ihan hyvä.

 

[penaz]

Tämähän on ihan hyvä.

Niin eihän tuosta naamasta varmaan parempaakaan kuvaa saa. Tosin minua olisi miellyttänyt enemmän abstrakti maalaus, mikä olisi herättänyt ajatuksia ja kansan suurten rivien valitusmyrskyn.

 

[Everton]

Eiks vaan olisi voinut ostaa Mike Judgelta jonkun vanhan piirroksen tai maalauksen? Olisi mennyt ihan täydestä, eikä olisi tarvinnut alkaa uutta tekemään.

 

[Sonny Burnett]

Johan on taulun väsänneet. Onko olkapäässä olevassa ruudussa vitun kuva? Ei tähän tarvita edes kovin likaista mielikuvitusta. Onko se?

 

[Valapatto]

Niinistö voisi vähän himmailla noita meininkejään arvojohtajana. Mielipidettä asiakysymyksiin tulee siihen tahtiin, että tulee vielä pitkät kuusi vuotta.

 

[Radiopää]

Vaikka Sauli Niinistö näyttää ja kuulostaa nykyään hajuttomalta, mauttomalta ja värittömältä kuin Matti Vanhanen koskaan, on hän erittäin mielenkiintoinen poliittinen persoona. Varmaan kiinnostavin sitten Kekkosen. Mikäli näin ei olisi, ei hänestä olisi keskusteltu kokonaisen ohjelman verran Ruben Stillerin radio-ohjelmassa, jossa Stillerin lisäksi Niinistöstä keskustelevat Johanna Vuorelma, Jouni Tervo ja Marko Junkkari.

Pressa kuin unelma | Ruben Stiller | Radio | Areena | yle.fi

Jos kyseessä olisi lehtiartikkeli, olisin lainannut siitä pienen otteen, mutta melkein tunnin mittaisesta keskustelusta en lainaa mitään. Kuunnelkaa itse.

 

[arvee]

Vaikka Sauli Niinistö näyttää ja kuulostaa nykyään hajuttomalta, mauttomalta ja värittömältä...
Pressa kuin unelma | Ruben Stiller | Radio | Areena | yle.fi

Jos kyseessä olisi lehtiartikkeli, olisin lainannut siitä pienen otteen, mutta melkein tunnin mittaisesta keskustelusta en lainaa mitään. Kuunnelkaa itse.

Kuuntelin maanantaina livenä tuon Rubenin kehityksen. Ohjelman asenteen Stiller paljasti jo alkureplassaan: tämän ohjelman jälkeen kukaan läsnäolevista Tiedonvälittäjistä Ei saa kutsua vuoden linnanjuhliin. Väkisin haettua kökkötraktori-provosointia koko juttu: ollaanpa niin tyhmää kansaa parempia jälleen.

Stillerin ohjelmat ovat olleet minulle järjestään pettymyksiä, kiinnostamattomia tai sitten rasittavia. Odotin paljon enemmän.
Kohta siellä on Anu Koivunen ja Kaarina Hazard vakiovieraina. Mikä toki sopisi Puheen ohjelmakarttaan, profiiliin mainiosti.

 

[mjr]

Stillerin ohjelmat ovat olleet minulle järjestään pettymyksiä, kiinnostamattomia tai sitten rasittavia. Odotin paljon enemmän.
Kohta siellä on Anu Koivunen ja Kaarina Hazard vakiovieraina. Mikä toki sopisi Puheen ohjelmakarttaan, profiiliin mainiosti.

Kaikki kunnia Hazardille ja Koivuselle mutta omasta mielestäni ylivoimaisesti merkittävin asia Niinistön suhteen on hänen päätöksensä, ettei tässä kansainvälisessä tilanteessa haeta Naton jäsenyyttä vaan hyssytellään jonkinlaisessa semi-kekkoslaisuudessa. Se voi olla oikea tilannearvio, etenkin kun USA ei enää vaikuta yhtä luotettavalta kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin kummallisen vaiettu asia. Mutta epäilemättä on mukavaa että kannattaa jotakuta jota Kaarina Hazard potentiaalisesti vastustaa.

 

[Radiopää]

Kuuntelin maanantaina livenä tuon Rubenin kehityksen. Ohjelman asenteen Stiller paljasti jo alkureplassaan: tämän ohjelman jälkeen kukaan läsnäolevista Tiedonvälittäjistä Ei saa kutsua vuoden linnanjuhliin. Väkisin haettua kökkötraktori-provosointia koko juttu: ollaanpa niin tyhmää kansaa parempia jälleen.

Stillerin ohjelmat ovat olleet minulle järjestään pettymyksiä, kiinnostamattomia tai sitten rasittavia. Odotin paljon enemmän.
Kohta siellä on Anu Koivunen ja Kaarina Hazard vakiovieraina. Mikä toki sopisi Puheen ohjelmakarttaan, profiiliin mainiosti.

Sinulla on kummallinen tapa analysoida keskusteluohjelman keskustelua. Arvioit keskustelua sen vetäjän perusteella, vaikka aiheesta oli keskustelemassa kolme asiaan perehtynyttä henkilöä. Stillerillä on oma tyylinsä, mutta hänet voi jättää omaan arvoonsa, kun keskitytään itse aiheeseen. Ilmeisesti et pysty suhtautumaan objektiivisesti keskusteluun, koska Stiller on ollut kolmen asiakeskustelijan seurana. Tämän osoittaa myös se, ettet mainitse mitään keskustelijoiden näkemyksistä, vaan tuot esille ohjelman juontajan lisäksi kaksi henkilöä, jotka eivät ohjelmassa edes olleet.

Korostan edelleen, että Sauli Niinistö on elossa olevista suomalaispoliitikoista se kaikkein kiinnostavin. Ei pelkästään sen takia, että hän on tällä hetkellä tasavallan presidentti, vaan tämän lisäksi menneisyytensä ja myös tulevaisuutensa takia. Ahtisaari olisi lähes unohdettu presidentti ilman Nobelin rauhanpalkintoa ja Halonen kiinnostaa enemmän Virossa kuin Suomessa, mutta Niinistö sen sijaan on ollut median ja tutkijoiden seurattavana yli kaksikymmentä vuotta. Nyt häntä seurataan kuin suurtakin valtiomiestä tai kuninkaallista, ja perhesuhteensa takia ihmisten ja median kiinnostavuus tulee säilymään myös vuodesta 2024, jos vain elävien kirjoissa pysyy. Tai tuskin edes kuolema kiinnostavuutta laskee, jos vain Niinistön naiset ovat kirjojensa kanssa nopeammin liikkellä kuin Kekkosen julkisalarakas.

Niinistö on elävä esimerkki siitä, miten suomalaiset suhtautuvat presidentti-instituutioon. Presidentillä on edelleen kummallinen maan isänä toimimisen tarkoitus, mihin 90-luvun Sauli Niinistö ei olisi sopinut. Niinistö ymmärsi itse, ettei rullaluistelevan sinkkumiehen kannata pyrkiä presidentiksi, ja kieltäydyttään ehdokkuusta kokoomus asetti ehdokkaakseen hanhenmaksaevakko Riitta Uosukaisen. Minusta on siis presidentti-instituution ja Sauli Niinistön poliittisen taidon ja suosion väheksymistä, että hänestä keskusteleminen nähdään provokaationa. Ulkopolitiikka on suurimmalle osalle suomalaisista niin vieras asia, ettei presidentin suosiosta keskustelemista voi koskaan syyttää siitä, että keskustelijat kokevat itsensä viisaammaksi kuin kansa. Näin se vain on, ja siksi asioista keskustellaan, jotta tällaiset tavalliset tyhmätkin tajuaisivat jotain.

Minusta Stillerin ohjelmassa tuotiin esille mielenkiintoisia pointteja. Ei siis pelkästään Niinistön persoona ja julkisuuskuvan muuttuminen kohti presidenttiyttä, mutta myös suomalaisten suhtautumisesta presidenttiin – ja näkemykseen siitä, että Suomen presidentti olisi jotenkin tunnettu nimi maailmanpolitiikkaa seuravalle medialle ja yleisölle. Edelliset presidentinvaalit osoittivat, että Niinistöä ei kannata haastaa, sillä kansa näkee tämän provokaationa tai muuten epämiellyttävänä. Olkoon Matti Vanhanen osoitus tästä – lainaan itseäni Niinistön ensimmäisen kauden ketjusta, jossa ennakoin Matti Vanhasen kommentteja koskien Niinistön vierailuun Valkoisessa talossa. Kuinka oikeassa olinkaan.

Vanhanen yrittää haastaa Niinistöä ottamalla esiin tämän epäonnistuneen vierailun Valkoiseen taloon, vaikka on ehtinyt sitä kehua jo nyt.

Vanhanen siis yritti ottaa Niinistön hiljaisuuden Trumpin sanomisiin hävittäjähankinnoista lyömäaseeksi presidentinvaaleissa siinä onnistumatta.


Meinasin alkuperäiseen viestiini kirjoittaa varoituksen Niinistö-faneille siitä, ettei Stilleriä kannata ottaa tosissaan. Stiller on draumatisoitunut Kekkosen ajasta, jota Niinistön suosio hänestä muistuttaa. Ironisesti tähän samaan aikaan sopii Yleisradioon kohdistunut poliittinen vaikuttaminen (ei tekemistä SN:n kanssa), minkä Stiller itse on saanut kokea. Stiller pitää kuitenkin nähdä eräänlaisena väliaikanumerona, johon pitää kiinnittää vähemmän huomioita kuin itse päänumeroon, jota maanantain ohjelmassa esittivät ohjelman vieraat ja heidän mikrofoneihin päästämät sanat.

 

[arvee]

...
Meinasin alkuperäiseen viestiini kirjoittaa varoituksen Niinistö-faneille siitä, ettei Stilleriä kannata ottaa tosissaan. Stiller on draumatisoitunut Kekkosen ajasta, jota Niinistön suosio hänestä muistuttaa. Ironisesti tähän samaan aikaan sopii Yleisradioon kohdistunut poliittinen vaikuttaminen (ei tekemistä SN:n kanssa), minkä Stiller itse on saanut kokea. Stiller pitää kuitenkin nähdä eräänlaisena väliaikanumerona, johon pitää kiinnittää vähemmän huomioita kuin itse päänumeroon, jota maanantain ohjelmassa esittivät ohjelman vieraat ja heidän mikrofoneihin päästämät sanat.

Pikainen kuittaus tässä vaiheessa: erittäin hyvin sanottu siellä edessä.
Palaan kertomaan näkemykseni kyllä, se saattaa olla jäsen kerrallaan sulateltu tai sitten vain fanin katkeraa vuodatusta, mutta nähdään ruudulla.

 

[Radiopää]

Palaan kertomaan näkemykseni kyllä, se saattaa olla jäsen kerrallaan sulateltu tai sitten vain fanin katkeraa vuodatusta, mutta nähdään ruudulla.

Tekisit minulle ja muille palveluksen, jos aikaisempien kommenttieni sijaan kommentoisit uutta Niinistöstä julkaistua kirjaa – tai ehkä siitä tehtyjä uutisjuttuja. Koska kirja on Aamulehden toimittajien kirjoittama, linkkaan tähän nettisivuilla olevan Unto Hämäläisen arvion. Lainaan Hämäläisen arviosta kohdan, joka sopii luonnehdintaani Ruben Stillerin suhtautumisesta Sauli Niinistöön.

Kirjassa kuvataan myös Niinistön pohdintaa, lähteäkö pyrkimään toiselle kaudelle.

Hän oli aprikoinut lähipiirilleen, että presidenttiydestä voi luopua vaikeina aikoina vapaaehtoisesti vain, jos luottaa todennäköisten seuraajanimien kykyihin.

”Niinistö pelkäsi, että vuoden 2018 vaaleissa presidentiksi nousisi joku hänen mielestään virkaan soveltumaton poliitikko.”

Tätä kohtaa lukiessa oli pakko mennä kirjahyllylle katsomaan, mitä Urho Kekkonen kirjoitti, kun hän helmikuussa 1975 pohti, lähteäkö viidennelle kaudelle. ”En kenellekään nykyiselle poliitikolle uskoisi tasavallan presidentin virkaa”, Kekkonen kirjoitti mustekynällä päiväkirjaansa.

Sauli Niinistö Mäntyniemen herra on Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjoittama henkilökuva presidentistä - Aamulehti


Vaikka aikaisemmin tässä ketjussa kehaisin Niinistö maamme mielenkiintoisimmaksi poliitikoksi, pitää asia nähdä isompana kuin yhtenä henkilönä. Mitä Niinistön suosio kertoo suomalaisista äänestäjistä ja suhtautumisesta presidentti-instituutioon. Jos Niinistö on ollut sitä mieltä, ettei sopivaa seuraajaa ole, niin uskallan väittää tällaisen ajattelutavan näkyvän seuraavissa vaaleissa siten, että Matti Vanhanen pyrkii olemaan vielä enemmän Niinistö kuin tähän asti.

Poikkeuslakia odotellessa.


Laitetaan tähän vielä linkki kirjan oleellisimmasta asiasta, eli Niinistö on puuttunut myös sisäpolitiikkaan.

Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra -uutuuskirja: Presidentti osallistui salaisesti kiky-sopimuksen neuvotteluihin ja sisäpolitiikkaan - Aamulehti

 

[mjr]

Poikkeuslakia odotellessa.


Laitetaan tähän vielä linkki kirjan oleellisimmasta asiasta, eli Niinistö on puuttunut myös sisäpolitiikkaan.

Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra -uutuuskirja: Presidentti osallistui salaisesti kiky-sopimuksen neuvotteluihin ja sisäpolitiikkaan - Aamulehti

Oma mielipiteeni on ollut alusta saakka, että presidentti-instituutiota heikennettiin liian paljon uudessa perustuslaissa. Nyt kun ajat huononivat ja Venäjän uhka kasvoi niin meillä sattui myös olemaan saamaton tyhjiö nimeltä Sipilän hallitus, joka suorastaan kutsui Niinistön ottamaan suurempaa roolia. Huonoa tässä on se, että se ei enää ole ollut ihan perustuslain hengen mukaista ja että Niinistö on henkilöinut Venäjän suhteita itseensä, pikku-kekkoslaisesti, kansaa on vain käsketty luottamaan ja meikäläinen kansahan tykkää tuollaisesta menosta kuin sika limpusta ja luottaa ihan kybällä vaikka samalla johonkin hallitukseen suhtaudutaan laajalti kuin ruttoon. Ongelma ei kuitenkaan ole niinkään Niinistössä kuin liian rajussa perustuslakiuudistuksessa - huonoina kansainvälisinä aikoina tarvitaan toimintakykyistä presidenttiä.

 

[Cobol]

Ainahan se on mielenkiintoista lukea, että Putin ei halunnut Rosatomin Suomessa osaomistaman ydinvoimalan rakentamisen peruuttamista. Kirjan mukaan sellainen ei sopinut Putinille, vaikka Suomessa Venäjän osaomistamaan ydinvoimalaa vastustettiin. No, Niinistö hoiti sitten asian "kotiin" eli Putinille suopeaan suuntaan.

Ja mielenkiintoista on sekin, että kun länsimaat tekivät päätöksen olla tapaamatta Putinia hänen joukkojensa iskettyä Ukrainaan ja anastettua Krimin, Suomessa pääministeri Stubb seisoi päätöksen takana. Mutta ei Niinistö, joka kiirehti lähes oitis - vastoin EU:n yksimielistä linjausta - tapaamaan Putinia.

Mistä tässä uussuomettumisessa on kysymys? Siitä, että Suomessa on edelleen vallassa voimat, jotka rakentavat turvallisuuspolitiikan Venäjän varaan ja hylkivät länttä. Vastikään Sipilä huijasi väitteellään, että USA:n paljastama Venäjän hybridivaikuttaminen Suomeen ja Ruotsiin ei ole Suomessa uponnut.

Mutta se on puhdas vale. Venäjän vaikutus Suomen politiikkaan ja ratkaisuihin kasvaa edelleen. Keskeisin kysymys on NATO. Venäjän osavaikutuksesta Suomessa on luotu läntisistä ystävistämme sellainen kuva, että meidän ei tule NATO:n jäsenyyttä hakea. Kansa on tämän ostanut noin 75-80 prosenttisesti. Suomen poliittinen eliitti pitää NATO-jäsenyyttä parempana erilaisten palvelusten tekemistä Putinin Venäjälle. Kun tunnen 1970-luvun erinomaisen hyvin sanoisin, että palvelusten tekeminen kuihduttaa henkistä ilmapiiriä ja on paluuta väärään suuntaan.

 

[Radiopää]

Minä näen Niinistön toiminnan olevan seurausta sekä Niinistön persoonasta että presidentti-instituution tilanteesta. Poliitikko nimeltä Sauli Niinistö ei ollut kiinnostunut ulkopolitiikasta ennen kuin päätti pyrkiä tasavallan presidentiksi. Uskon tämän johtuvan siitä, että Niinistö on ollut kiinnostunut enemmän tasavallan presidentiksi pääsemisestä kuin työstä ulkopolitiikan parissa.

En syytä tästä Niinistöä, vaan poliittinen kulttuurimme on synnyttänyt tilan, jossa presidenttiys on poliittisen menestymisen päätepiste. Jos verrataan esimerkiksi Viroa, on vaikea nähdä nykyisen presidentin (alle 50-vuotias) jäävän eläkkeelle presidenttikautensa jälkeen. Suomessa taas entinen tasavallan presidentti alkaa asiantuntijaksi ja mielipidevaikuttajaksi. Niinistö ei ole päässyt karvoistaan ja ollessaan edelleen poliittinen tekijä, ei hän ole pystynyt pysymään irti asioista, jotka eivät hänelle kuulu.

Oma mielipiteeni on ollut alusta saakka, että presidentti-instituutiota heikennettiin liian paljon uudessa perustuslaissa.

Minä en osaa sanoa, onko presidentillä liian vähän valtaa vai. Kuten edellä yritin ilmaista, minusta presidentti-instituutio on liian edustuksellinen. Nykyään presidentin täytyy olla poliittinen toimija, jolla on valtaa ja kuninkaan korvaaja, jonka siviilielämä kuuluu koko kansalle. Jommasta kummasta pitäisi päästä eroon. Täytyy muistaa, että presidentiksi valitutkin ovat vain ihmisiä, ja on inhimillistä, että valta nousee päähän.

En ole varma, mitä valtaoikeuksia presidentillä tulisi olla ja mitä, mutta tämänhetkisen ulkoministerimme touhuja ja pääministerin lepsua asennetta kun seuraa, toivon tasavallan presidentin pystyvän puuttumaan jotenkin asiaan.


Mikä mahtaa olla punamummon ajan päättymisestä helpottuneiden mielipide nykyisen presidentin toiminnasta.

 

[mjr]

Minä en osaa sanoa, onko presidentillä liian vähän valtaa vai. Kuten edellä yritin ilmaista, minusta presidentti-instituutio on liian edustuksellinen. Nykyään presidentin täytyy olla poliittinen toimija, jolla on valtaa ja kuninkaan korvaaja, jonka siviilielämä kuuluu koko kansalle. Jommasta kummasta pitäisi päästä eroon. Täytyy muistaa, että presidentiksi valitutkin ovat vain ihmisiä, ja on inhimillistä, että valta nousee päähän.

No, minusta jo Koiviston ajamat uudistukset suitsivat presidenttiä ihan tarpeeksi: viran määräaikaisuus ja eduskunnan hajottaminen vain hallituksen suostumuksella sekä tietty nimitysoikeuksien karsiminen. Uusi perustuslaki sitten on käytännössä sisäisesti ristiriitainen, toisaalta edustaa lähes puhdasta parlamentarismia, jossa presidentti on sidottu hallituksen kantaan, toisaalta kuitenkin kirjaa että "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa" (epämääräisesti "yhdessä" valtioneuvoston kanssa). Käytännössä en olisi muuttanut juuri mitään Koiviston jälkeen, paitsi ehkä korostanut hallituksen asemaa EU-politiikan juoksevien asioiden hoitajana, mutta antanut merkittävissä EU-kysymyksissä (esim. Lissabonin ja Maastrichtin kaltaisissa uusissa perussopimuksissa) presidentille viimeisen sanan.

Nykyinen tilanne on aika epämääräinen, kun Niinistö on selkeästi ylittänyt valtuuksiaan, mutta toisaalta on tehnyt sen hallituksen selkeällä siunauksella ja tilauksella. Jonkinlainen mini-kekkoslaisuus on nyt päällä, mutta on aika epäselvää, että mihin se lopulta perustuu. Outo asiaintila.

 

[Cobol]

Nykyinen tilanne on aika epämääräinen, kun Niinistö on selkeästi ylittänyt valtuuksiaan, mutta toisaalta on tehnyt sen hallituksen selkeällä siunauksella ja tilauksella. Jonkinlainen mini-kekkoslaisuus on nyt päällä, mutta on aika epäselvää, että mihin se lopulta perustuu. Outo asiaintila.

Kaikessa Niinistö ei tehnyt liikkeitään hallituksen selkeällä siunauksella. Esimerkiksi tässä:

Kolme päätöksenteon vaiheet tuntevaa lähdettä kertoo, että Sauli Niinistö oli tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (TP-UTVA) eri mieltä Naryškinin maahantulosta kuin ulkoministeri Timo Soini ja kokoomuksen puheenjohtajana toiminut Alexander Stubb.

Uutuuskirja paljastaa: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi - Aamulehti

Lisäksi osassa hän operoi hallituksen takana ja suostutteli hallituksen mukaan kähmintäänsä:

Niinistö oli edellisenä päivänä soittanut Putinille – ja ministeriö kertoikin, että ratkaisu ei tarkoittanut Fennovoiman kaatumista. Fortum kertoi osavuosikatsauksessaan, ettei se ollut valmis pelastamaan Fennovoimaa.

Ulkopolitiikan päätöksentekoa ja tapahtumien yksityiskohtia tuntevat lähteet kertovat, että presidentti Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet vahingoittuisivat, ellei Fortum pelastaisi Fennovoimaa eli Rosatomin käyntikorttia länteen. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä.

Hallitus pakotti Niinistön tahdon mukaisesti Fortumin osakkaaksi "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään hankkeeseen".

Uutuuskirja paljastaa: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi - Aamulehti

Itseäni nuo eivät yllätä, samastahan olen kirjoittanut jo oletuksenakin. Mutta kuten totesin, asiat ovat menossa huonoon suuntaan, kun Venäjä saa ydinvoimalansa (osan) Suomeen ja presidentti hoitaa sen vastoin Suomen etua.

 

[Petri1981]

Kauppalehdestä lainattua: ”Putin on Niinistön mukaan ”modernin ajan Hannibal”.

Niinistön mukaan todistamme nykypäivänä sivistyksen ja hyvän eli EU:n heikkoutta, jota ”moderni Hannibal” eli Putin yrittää hyödyntää. Karthagolaisten menestys antiikin aikana on presidentin mukaan historianoppi, jota nyt joudutaan miettimään.

Niinistö on korostanut länsimaiden tuudittautumista ikuiseen rauhaan ja miettinyt, nostaako Putin riskirimaa huomatessaan länsimaiden kyvyttömyyden vastata sotilaallisiin aggressioihin. Presidentti kokee ”roomalaistaudin” hyvinvoinnin tuomaksi velttoudeksi.”

....

Tässä arviossaan Niinistö osuu nappiin. Minun mielestäni on vain harmillista, kun itse Niinistö ja myös Merkel on vastannut tähän suomettumalla.

 

[sininen]

En ole varma, mitä valtaoikeuksia presidentillä tulisi olla ja mitä, mutta tämänhetkisen ulkoministerimme touhuja ja pääministerin lepsua asennetta kun seuraa, toivon tasavallan presidentin pystyvän puuttumaan jotenkin asiaan.

Niin, nyt meillä on ulkoministeri, joka edistää henkilökohtaista agendaansa välillä Brexitiin ja välillä aborttiin liittyen. Sitten meillä on pääministeri, jolla on hieno kesäparta, mutta ei juurikaan selkärankaa. Presidenttinä meillä vaikuttaa olevan Kekkosen reinkarnaatio, joka tekee Venäjää hyödyttäviä diilejä Putinin kanssa ja yrittää tukahduttaa turvallisuuspoliittisen keskustelun. Tällä triumviraatilla ei välttämättä Suomen etujen edistäminen täydellisesti onnistu.

 

[mjr]

Kaikessa Niinistö ei tehnyt liikkeitään hallituksen selkeällä siunauksella. Esimerkiksi tässä:

Epäilisin että Sipilä kyllä on ollut erittäin suopea Niinistön interventiolle tuossa Fortum-tapauksessa. Noin muuten on vaikea arvioida Niinistön perusteita tähän uus-suomettuneisuuteen, ehkäpä vuoden 2015 meno oli niin huolestuttavaa, että Niinistö päätti valita myöntyväisyyspolitiikan. Hänen luottonsa EU:hun turvallisuuspoliittisena tekijänä näyttää olevan melko laimea eikä selvästikään pidä Nato-jäsenyyden hakua ajankohtaisena - noilla spekseillä jonkinlainen paasikiveläisyys on aika lailla ainoa lopputulema. Ja kuka voi sanoa, onko se virheellinen päätelmä, kun Trumpin USA näyttää olevan hyvin arvaamaton ja epäluotettava toimija tätä nykyä - jos Venäjän uhka väistyy niin ei länsi tule meille mitenkään kostamaan omatoimisuutta Kremlin suhteen. Itse lähinnä olen kummastellut Niinistön linjanvetoja, mutta eipä mikään merkittävä poliittinen voima ole esittänyt ulkopoliittista vaihtoehtoa, paitsi ehkä Vihreät joltain osin - sen sijaan Kokoomus on täysin Niinistön linjoilla mitä nyt muutama puhe pidetään puoluekokouksessa lämpimikseen. Linja voi olla väärä - ja vähintään erittäin huolestuttava - mutta sen takana on lähes koko poliittinen eliitti median pääosin myötäilemänä. Hieman soittaa kelloja tämä perustilanne, 70-luku on taas muodissa...

 

[Cobol]

Sanoisin @mjr ulkopoliittisen linjan olevan suhteellisen mielenkiintoinen. Vaikka kirjoitan monien mielestä aivan liika Rosatomin hankkeesta rakentaa ydinvoimala Suomeen, se kuvaa kuitenkin ikävällä tavalla nykyistä tilannetta, jos ja kun Niinistöä käsittelevässä kirjassa ja Supon vuosikertomuksissa esittämät näkemykset pitävät paikkaansa: Putin ei sallinut Suomen perääntyä osin venäläisen ja Venäjälle rahaa jauhavan ydinvoimalan rakentamisesta, vaan uhkasi Suomea ja tämän takia Fortum pakotettiin mukaan. Supohan on sanonut samaa jo aiemmin tarkentamatta kuitenkaan yksityiskohtia.

Miksi Venäjä näin toimii? Kietoakseen Suomen verkkoihinsa, jotta painostaminen on jatkossa helpompaa. Venäjän ulkopoliittinen - ääneen lausuttu - tavoite on käyttää energiaa aseenaan voimistaakseen Venäjän vaikutusta. Venäjä on ehdottanut samanlaista ydinvoimala yhteistyötä monille muille maille: Venäjä on suurin rahoittaja, suurin yksittäinen omistaja, joka saa aikanaan sähköstä omistustaan vastaavan osuuden itselleen. Muut EU-maat ja muut länsimaat ovat joko suoraan tai säikähtäneenä Venäjän painostusta luopuneet yhteistyöstä, koska Venäjä saa sitä kautta liian suuren vaikutusmahdollisuuden yhteiskuntaan.

Olet oikeassa siinä, että Suomen poliittinen eliitti näyttäisi kulkevan mm. tässä ydinvoimala asiassa (ja mielestäni vähän muutenkin) Putinin johtamalla tiellä. Suomi on taipunut Putinin tahtoon Rosatomin osamistaman ydinvoimalan osalta ja on tehnyt sen ainoana länsimaana. Vaikka Suomessa paljon on muuttunut, jotain vanhaa tässä on. Silloin 1970-luvulla ja osin sen jälkeenkin, yksikään merkittävä taho ei kyseenalaistanut Neuvostoliiton ja Suomen välisen "ystävällismielisen yhteistyön ja rauhanpolitiikan" tarpeellisuutta. Päinvastoin, porvarillinenkin media vainosi Suomen "neuvostovastaisia voimia".

Suomen osalta toimiminen vastoin omaa etuaan on tietenkin osin suhteellinen näkemys. Vaikkapa Jatkoajassa Suomen toimet kyseenalaistaa pieni vähemmistö. Lisäksi hyvin harva merkittävä poliitikko on sitä mieltä, että Suomelle koituisi mitään haittaa, jos Venäjä saa rakennettua ydinvoimalan Suomeen yhdessä Suomen kanssa. Sellaiseksi se uussuomettuminen on meidät muovannut, että ratkaisu, joka ei kelpaa muille länsimaille Venäjän lisääntyneen vaikutusmahdollisuuden takia, ei herätä Suomessa edes keskustelua. Ja miksi herättäisi, koska eihän NATO myöskään herätä, vaikka Ruotsissa on ihan kohta vaalit ja porvarillisten puolueiden voitto mahdollinen NATO-päätöksineen...

Syvällä ollaan, sanoisin.

 

[Sako]

Tässä arviossaan Niinistö osuu nappiin. Minun mielestäni on vain harmillista, kun itse Niinistö ja myös Merkel on vastannut tähän suomettumalla.

Saksalaisilla on 2MS taakka, joten heitä voi vähän ymmärtää. Mutta Suomi on ollut venäläisen vaikuttamisen kohde ja uhri jo liian monta vuosikymmentä alkaen Paasikivestä. Nyt Sale on tunnistanut uhan ja toimii sitä vastaan kuin paraskin petturi eli edistämällä hyökkääjän asiaa. Halosen ja Niinistön politiikat sykkivät samaan tahtiin.

Presidenttinä meillä vaikuttaa olevan Kekkosen reinkarnaatio, joka tekee Venäjää hyödyttäviä diilejä Putinin kanssa ja yrittää tukahduttaa turvallisuuspoliittisen keskustelun.

Niinistö alkaa tapella tosissaan Suomen kaikkien aikojen toiseksi huonoimman pressan tittelistä Halosen kanssa.

Tällä triumviraatilla ei välttämättä Suomen etujen edistäminen täydellisesti onnistu.

Näille Isänmaa on kirosana.

Syvällä ollaan, sanoisin.

Ollaan omasta tahdosta, se tässä järkyttävintä on.

 

[mjr]

Saksalaisilla on 2MS taakka, joten heitä voi vähän ymmärtää. Mutta Suomi on ollut venäläisen vaikuttamisen kohde ja uhri jo liian monta vuosikymmentä alkaen Paasikivestä. Nyt Sale on tunnistanut uhan ja toimii sitä vastaan kuin paraskin petturi eli edistämällä hyökkääjän asiaa. Halosen ja Niinistön politiikat sykkivät samaan tahtiin.

Täysin liian yksioikoista, suomettarelainen linja on monesti ollut täysin Suomen edun mukainen, esim. pitkään autonomian ajalla ja sitten -40 luvulla sodan jälkeen. Sinä ehkä olisit halunnut nousta voittoisaa Stalinia, puna-armeijaa ja valvontakomissiota vastaan (ja saanut Helsingin raunioiksi parissa tunnissa), mutta luojan kiitos Paasikivellä oli sekä notkeutta että itsepäisyyttä saada Stalinilta maksisopimus, ja vasta Kekkonen alkoi luopua vapaaehtoisesti saavutetuista asemista. En hetkeäkään ajattele, etteikö Niinistö todellakin pitäisi Suomen etua ehdottomana ohjenuoranaan, mutta kysymys on siitä, että onko hänen tilanteenarvionsa korrekti. Emme elä sellaisessa ajassa, etteikö saisi keskustella ja kritisoida, päinvastoin - mutta poliittinen eliitti on aika lailla täysin hiljaa, kuten mediakin ja Niinistö näköjään sooloilee kulisseissa oman tahtonsa mukaan. Tämä ei nyt vaikuta ihan hyvältä tilanteelta.

 

[Sako]

Sinä ehkä olisit halunnut nousta voittoisaa Stalinia, puna-armeijaa ja valvontakomissiota vastaan (ja saanut Helsingin raunioiksi parissa tunnissa)

Missä noin kirjoitin?

Suomella oli suhteellisesti vahvin armeija koskaan 2MS loppuessa ja KArjalan kannakselle -44 pysäytettiin Stalinin strateginen hyökkäys. Noita torjuntoja ei 2MS historiaan montaa mahdu. Tätä näytettyä voimaa ei edes Isä Aurinkoinen voinut sivuuttaa ja siksi Suomen hallinnon vaihtaminen laitettiin hitaalle vaihteelle, joka pyörii edelleen. (Nopea vaihdon voi tarkistaa Itä-Euroopan historiasta.)
Meidän poliitikot jätti käyttämättä taistelukentillä uhratun ja ryhtyi liehittelemään -enemmän kuin tarvitsi- Euroopan pahinta ihmisoikeusrikosta koskaan. (Kyllä natsit ansaitsee asemansa pahuuden symbolina, mutta ruumiskasoissa he jäävät itänaapurin jalkoihin.)

mutta luojan kiitos Paasikivellä oli sekä notkeutta että itsepäisyyttä saada Stalinilta maksisopimus,

UKK paljasti neukuille Paasikiven ohjeet (yksiselitteinen maanpetos)ja siitä syystä Stalin kutsui YYA:ta Paasikiven diktaatiksi. Aika vähän näköjään tiedät historian kiemuroista.

ja vasta Kekkonen alkoi luopua vapaaehtoisesti saavutetuista asemista.

Paasikivi pyrki ennakoimaan vaatimukset, mutta piti kiinni laillisuudesta. Tämä oli liikaa Kremlille ja sopivampi tottelevaisempi eli UKK nostettiin tilalle. Nootti todistaa Kekkosen arvon Neuvostoliitolle.

En hetkeäkään ajattele, etteikö Niinistö todellakin pitäisi Suomen etua ehdottomana ohjenuoranaan, mutta kysymys on siitä, että onko hänen tilanteenarvionsa korrekti.

Hän on arvioinut tilanteen varsin oikein.
Uutuuskirja: Näin Sauli Niinistö todella ajattelee Vladimir Putinista – ”Uusi Hannibal” | Uusi Suomi
Salen tilannearvio on ostaa liukuvoidetta, rasvata peräaukko ja käydä kontilleen odottamaan, että koska isäntä suvaitsee saapua. Jos vaikka saisi vähän ydinvoimaa...