Talouspoliitiikkaa - eikä geopolitiikkaa - ei voida hoitaa 1930-luvun tilannearvioiden perusteella, puhumattakaan arvopohjasta.
Jos jotakin nykytilanne lupaa, niin se lupaa sitä, että tavallisen kansalaisen ansaitamahdollisuudet ja säästöt on turvattu myös vientiteollisuuden ja vientiteollisuusliittojen saalistusta vastaa, teemalla: "Devalvaatioita nolla".
Tämä myös niissä olosuhteissa, että inflaatio olisi noussut prosenttiyksiköllä tai kahdella, toistaiseksi lähinnä raaka-ainepuolen paineen takia. Teollisuus ei voi kasvaneita palkkakustannuksiaan maksattaa kotimarkkinoilla. Piste.
Toisekseen, vientiteollisuuteemme on edelleen riippuvainen euroalueen ulkopuolisesta kaupasta, huomattavasti kaikkia muita euromaita enemmän. Tässä tilanteessa eivät yhdet ja toisetkin euroalueen sisällä paikallisesti toteutetut hinnankorotuksen paina mitään.
Koska talous on osittain avautunut ja globalisoitunut, väite siitä, että korkean kustannustason maissa kustannuksia voitaisiin lisätä yksi yhteen hintoihin on lähinnä naurettava ja sitten puhtaaseen tietämättömyyteen perustuva.
Mitä tulee Metalliliiton puheenjohtaja Vuorenmaan tämän päiväisiin lausuntoihin, niin jos olisin hoitaja, niin toteaisin, että jos haluaa nykyiselle tilanteelleen löytää helposti identifioitavat kasvot, niin ne ovat Vuorenmaan ja tämän Paperiliiton Ahosen. Ei hoitajien väitetty palkkakuoppa ole millään retoriikalla syntynyt.
Palkkakuoppa on syntynyt SAK:n teollisuusliittojen aktiivisella toiminnalla vuosikymmenten saatossa, joita poliittinen puoli on aktiivisesti toisintanut kierroksesta ja TUPO:sta toiseen. Ei se tilanne, joka joskus 1950-luvulla on vallinnut ole ehkä se ik'aikainen onnela, johon yhteiskunnan ja palkkarakenteiden kehityksen on tullut pysähtyä. Sama koskee taloutta yleisemminkin. Terveydenhoitoa erityisesti. Jos jotkut, niin menneeseen jämähtäneet tulisi laittaa vastuuseen teoistaan...
Muuten toisin esille sen seikan, joka usein äärioikeistolaisilta ja vasemmistolaisilta hukkuu näissä keskusteluissa.
Yhteiskunnalliset erimielisyydet ja sen sellaiset on paljon parempi käsitellä avoimesti, ilman että niitä yritellään peitellä propagandan tai korporatismin kaikkivoipaisuuden alle. Ei löydy sellaista Suurta Johtajaa, Yhtä Puoluetta, Akateemikkoa tai Keskuskorporaatiota, joka osaisi aina päättää kansalaisten puolesta sen, että mikä näille on parasta. Tiedonvälityksen rajoittaminen tietämättömyyden ylläpitämiseksi ei ole siunaksellista kuin korkeintaan muutamien uskontojen pelastuskäsityksissä tai sitten tuomiojalaisessa käsityksessä ulkopoliittisesta konsensuksesta.