No nythän se nähdään. Tuleeko taas kymmenien sivujen verran raivoamista ja erovaatimuksia.
Ei sillä ettäkö tämä vaikuttaisi mustaa valkoiseksi puhuvien syvädemarien kantoihin, joista on upeina esimerkkeinä nähty altistuksen kiistämistä, Boris Johnsonin kesäisten horinoiden nerokkuuden valjastamista Marinin avuksi, sekä "ei kansalaisilla ja ministereillä ole eri ohjeita" ynnä sitten lukuisat sisällöttömät "miksi tästä puhutaan" -kummastelut ja kriitikkojen leimaaminen persuiksi ja natokiimailijoiksi (palstan ja Twitterin vasemmalle vahvastikin kallellaan olevat kriitikot ovat tästä varmaan iloisia). Epäilemättä samat nimimerkit aikovat paahtaa viestitolkulla "Lintilään kohdistuu keskustavihaa" -tason paatoksellisia puolustuspuheenvuoroja.
Otan kuitenkin kantaa omalta osaltani. Sanotaan heti kärkeen, että Lintilän tapaus ei ole yhtä "vakava" kuin Marinin ja se on täysin linjassa aiemmin kirjoittamani kanssa. Kyllä se silti selvä moka on ja minulle sopii aivan mainiosti että Lintilän ministeriys päättyy tuohon - kunhan luonnollisesti myös Marin jättää pääministerin tehtävät samalla logiikalla.
Miksi case Lintilä ei ole minun kirjoissani aivan yhtä paha? Ensimmäinen viestini aiheesta:
Pitäisikö itkeä vai nauraa -ketjun asiaa, että meillä on pääministeri joka kehtaa sanoa, että "en osannut kyseenalaistaa". Ei hyvää päivää sentään, olisi sitten vaikka kerrottu suoraan että tämä oli harkitun oikein toimittu ja turvallisuusyksikön ohje virheellinen tms., mutta että ei osannut kyseenalaistaa...
Marinin tapauksessa minua tökki suuresti, että hänen toimintansa ja sitä selittävät kommenttinsa tuntuivat lähinnä paljastavan että hän olisi rumasti sanoen vähän tyhmä. Lintilä sentään osoitti että hänellä oli tietoa ja hän oli tehnyt asiasta oman jopa ihan samaistuttavan arvionsa riskin suhteen ja toimi sen mukaan. Väärä valinta, kyllä, mutta
minun kirjoissani parempi kuin "olin baarissa, en osannut kyseenalaistaa enkä harkita, puhelin oli kotona, en ollut tietoinen".
Tätäkin olennaisempi asia on, että Lintilä ei ole pääministeri eikä koronataistelun kasvoja. Ei ole niin suuri ongelma vaikka elinkeinoministeri suhtautuisi koronaan hieman löperösti, sillä eihän hän mikään koronan vastaisen taistelun kasvo olekaan. Ja korostetaan tässä että ei se hyväkään asia ole ja minusta olisi ihan ok vaihtaa Lintilä tämän hölmöilyn johdosta.
Kuitenkin kun puhutaan uskottavuusongelmasta tulevassa koronarajoitusviestinnässä, ei Lintilä ole tässä niin olennainen pala. Marin on, ja hänen koronapääministeriytensä ja kollektiivisessa muistissa olevat "nyt ei ole aika X" -puheensa sekä "Miten Suomi päätti voittaa koronan" -kansikuvansa (ei näy Lintilää) luovat aivan erilaisen mielikuvien ristiriidan. Koska näistä rajoituksista tulee Kiurun ohella kertomaan ja kansalaisilta yhteisten pelisääntöjen noudattamista peräänkuuluttamaan näkyvimmin Marin, ei Lintilä, on kahdesta töppäilystä pääministerin toiminnalla heittämällä enemmän aitoa vaikutusta.
Maaliskuussa 2020 koronapandemia osui Suomeen tavalla, jota kukaan ei ollut osannut aavistaa. Miten Suomi päätti voittaa koronan on historiallinen ja autenttisuudessaan ainutlaatuinen kirja. Se perustuu Suomen hallituksen johtoviisikon jäsenten ja parin muun avainministerin kriisin aikana...
kauppa.intokustannus.fi
Tässä perusteltuna mittasuhteiden eroista. Silti, Lintilä mokasi aivan tarpeettomasti ja lankesi vielä ansaan arvostellessaan Marinin toimintaa kun olisi pitänyt ymmärtää oman toiminnan valossa kieltäytyä kommentoimasta. Valtioneuvostolle arvosanaksi tästä showsta 1/5.