Muuten 100 % samaa mieltä analyysistasi, mutta minusta kepulla on edelleen potentiaali nousta vaikka Suomen suurimmaksi. Vaatii vähintään ensi vaalikauden oppositiossa, mieluummin kaksi seuraavaa. Oppositiossa olo itsessään ei tietenkään ratkaise mitään, vaan sen kylkeen on löydyttävä nykyistä selkeämpi ja vähemmän poukkoileva oma linja oikeilla ratkaisuilla ainakin seuraaviin kysymyksiin: julkisen talouden alijäämä, työllisyys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, julkinen terveydenhoito.
Kepun on päästävä pois vihervasemmiston kainalosta. Eivät sen omat kannattajat ole vihervasemmistoa. Kepun on ryhdyttävä konservatiivisemmaksi arvokysymyksissä (maahanmuutto, julkinen talous, ilmastonmuutos) ja tarjottava työllisyyteen tasapainoinen ratkaisu vasemmiston ja oikeiston välistä.
Kepu teki strategisesti tyhmästi, että päästi Saarikon mammalomaltaan ryvettämään itsensä jo tähän vihervasemmistohallitukseen. Hänet olisi pitänyt kaivaa esiin vasta ensi vaaleihin vetämään tulikivenkatkuista oppositiokautta ja esittämään uutta vaihtoehtoa. Nyt en tiedä, riittääkö Saarikon uskottavuus oppositiovaihtoehtona, mikä on sääli, koska hän on hyvä poliitikko.
Kaikki on toki aina mahdollista ja jo pelkästään onnistuneet henkilövalinnat puolueeen johtoon voivat antaa kunnon piristysruiskeen. Se perustus, jonka päälle Kepu on voinut aina rakentaa, on kuitenkin alkanut painumaan ja halkeilemaan pahasti. Nousu on aina vaikeampaa kun vieläpä trendit ovat vastaan.
Pohdintasi Saarikosta oli oivallinen. Hänen on vaikea tulevaisuudessa karistaa tätä vihervasemmistoleimaa itsestään. Voi olla, että hän menee vaihtoon kun mahdollinen oppositiotaivan alkaa puolentoista vuoden päästä. Olen tosin ennenkin kirjoittanut, että puolueessa on myös henkilötasolla karismavaje tällä hetkellä. Näköpiirissä ei ole puoluejohtajan mitat täyttävää kansanedustajaa.