Marin voisi vaihteeksi sisäistää pääministeri-instituutioonsa vähän vastuunkantamista. Mutta eiköhän se kohta taas ravistele sitä jollain some-tempauksella, jolla kiinnittää mediahuomion itseensä, joka sitten uhriutumisen kautta käännetään henkilökohtaiseksi voitoksi.
Toisaalta, jos mietitään sitä miten Marin tuntuu jokaisesta vastoinkäymisestään syyttävän jotain muuta, vastuunkantaminen ei vain liene ominaista hänen luonteelleen. Sellainen ihminen haluaa tietenkin ”ravistella” oman roolinsa sellaiseksi, jossa hän itse pärjää ominaisuuksillaan. Vaalipäivänä useampi voisi miettiä puoluerajojen yli millaisen luonteen haluamme ylimmäksi hallinnolliseksi auktoriteetiksi. Haluammeko pääministeri-instituution toimivan mainosalustana koruille, laukuille ja henkilökohtaisille mielipiteille, vai haluammeko siihen profiloituvan johtajuutta ja vastuunkantamista? Parhaillaan tätä laivaa ohjaa neuvosto, joka heittelee pursimiehiä laidan yli aina kun joudutaan ristiaallokkoon, kapteenin keikkuessa instagrammissa pitämässä
Se, että Kokoomuksesta ja globaalista pandemiasta (millainenhan on ei-globaali pandemia edes) vinkuminen on riittänyt vastaukseksi lähes kolme vuotta, on yhdenlainen tahra journalismin historiassa Suomessa.
Vastauksia ei saada mihinkään koskaan, ja tälläkin hetkellä ne, jotka eivät odottele vuoroaan bussijonossa, työskentelevät hiki hatussa uuden silmänkääntötempun parissa.
Sääli, että valhe on saanut niin suuren vallan. Toki olisi epärehellistä myös väittää sen olevan vain nykyhallituksen syytä.
Mutta kukoistusvaihetta se alkoi elää edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
Viimeksi muokattu: