Palkka on tässä tapauksessa maksettu aamupalatarvikkeina, ja Sanna Marin on jättänyt sen ilmoittamatta.
Niin siis tämähän ei ole mikään fakta vaan yksi tulkinta asiasta. VNK on tulkinnut asiaa eri tavalla ja niin myös ohjeistanut. En ministeripalkkiolakia tunne, mutta epäilisin, että se sisältää ja mahdollistaa yhtä jos toista viranhoidon puitteissa maksettavia kulueriä, jotka tavanomaisessa työsuhteessa olisivat verotettavia etuja.
Edelleen, en saa tätä mitenkään Marinin piikkiin siinä mielessä, että tämän olisi pitänyt erikseen lähteä tarkastamaan, että hoitaako VNKn virkamiehet ja talouspalvelu duuninsa. Kuten nimimerkki Cobol hyvin totesi, niin Marin olisi voinut kerätä tästä pisteet himaan viestinnällisesti varsin helposti, kuittaamalla asian yksinkertaisesti siten, että "Jos tässä on toimittu jotenkin lainvastaisesti tai tehty vääriä tulkintoja, niin ilman muuta asia hoidetaan kuntoon ensi tilassa" >> pallo VNKlle, joka tarkistaa tekemänsä tulkinnan >> jos toteavat kyseessä olevan verotettava etu, joka ei kuulu ministeripalkkiolakiin sisältyviin eriin, niin sitten tulorekisteriasiat kuntoon ja Marin maksaa verot mätkyinä >> case closed. Yllättävän usein poliitikot kuitenkin näissä stiplaa joko ylimielisyyttään, tietämättömyyttään tai kokemattomuuttaan. Mitenkäs se Wiion laatima viestinnän ensimmäinen laki menikään, eli "Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi vahingossa".
Ymmärtäisin asian "yliviikarointina", jos tällaista käytäntöä ei aiemmin olisi ollut olemassa ja Marin olisi omatoimisesti vinguttanut "firman" luottokorttia omiin ostoihin ja sitten työntänyt ne osaksi viranhoidon kustannuksia.
