Jääkylmä strategihan Marin on, tai ainakin itse näin kuvittelen. Jokainen askel ja silmänisku on etukäteen kartoitettu.
En osaa sanoa onko Marin yksin tämän oman henkilöbrändinsä strategian takana ja ketkä häntä auttavat, mutta kyllä se on myönnettävä erittäin hyvä ns. ottelusilmä hänellä siihen on, milloin on iskun paikka ja todellisuudessa ei tunnu paljon piittaavan mitä hänestä puhutaan tai ajatellaan. Tämä näkyy jo alkaen siitä, että miksi valitsi aikanaan puolueeksi demarit eikä esim. Vihreitä tai Vasemmistoa, vaikka itse on sanonut näiden olleen ehkä lähempänä omaa ajatteluaan.
Tähän yhdistettynä se, miten kykeni verrattaen nopeasti kiipeämään nuorisopoliitikosta SDP:n erittäin jähmeän koneiston huipulle, miten haistoi paikkansa puolueen pj:na ja pääministerinä, miten verrattain härskisti veti äänestäjiä omilta "liittolaisiltaan" ja sen jälkeen piittaamatta oikeastaan mistään jätti päivänpolitiikan kun näki tilaisuuden paistatella valokeilassa jossain muualla. Ja olisi erittäin naivia ajatella, etteikö näitä nykyisiäkin liikkeitä olisi pohjustettu jo pääministeriaikana. Itse arvioin, että mikäli olisi voittanut vaalit ja olisi saanut hallituksen kasaan, niin olisi jatkanut pääministerinä ehkä kaksi vuotta ja vasta sen jälkeen lähtenyt tähän nykyiseen rooliinsa.
Mielenkiintoinen hahmo ja ehkä siksikin hyvin kiinnostava, että tämänkaltainen laskelmointi ja ehkä jonkun mielestä itsekäs tunnekylmyys on hyvin poikkeuksellista ja harvinaista naispoliitikolle tai naisille ylipäätään. Tätä keittiöpsykologin analyysia voisi jatkaa pidemmällekin, mutta ymmärrän kyllä tietyllä tapaa niitä naisia, jotka Marinin toimintaa naisnäkökulmasta ihailevat, sillä aika harvalla naisella ja pienen lapsen äidillä riittää kantti tai oma moraali toimia samalla tavoin. Tyypillisempää tämän tyyppinen käytös on hyvin uraorientoituneilla miehillä.
