Itsessään minua häiritsevät monet islamilaiset arvot tai niiden äärimmäiset ilmentymät joita tuodaan esille esim. sharia-laissa, joten tässä mielessä minulle nämä arvot ovat häiritseviä ja loukkaavia. Toisaalta ymmärrän nämä arvot ja tavat ja sen kuinka ne kumpuavat kyseisestä kulttuurista ja ne ovat osa pitkää jatkumoa, mutta en voi hyväksyä sitä, että meidän on länsimaissa demokratioissa alistuttava niiden edessä ja tehtävä myönnytyksiä meille tärkeissä asioissa, kuten sananvapauden rintamalla.
Kyllä minuakin häiritsee moni asia islamissa, kristinuskossa ja juutalaisuudessa. Varsinkin jos niitä noudatetaan äärimmäisyyksiin asti. Tätä kuitenkin tapahtuu käsittääkseni Suomessa asti ja vaikkei siitä suureen ääneen puhuta, niin olen antanut itselleni kertoa, että esim. naisten asema tuolla syvässä pohjoisessa ei ole kaikkialla kovinkaan hääppöinen. Vaikkei välttämättä institutionalisoitu tyyliin sharialain vastikkeella, niin "kunniamurhat" ja "itsemurhiin" painostaminen ei taida olla aivan täysin vieras asia tuolla suunnalla.
En niin ikään myöskään hyväksyisi alistumista tällaisten ryhmien painostusten edessä, mutta jos tavoitteena on herättää aitoa dialogia, joka pyrkisi keskinäiseen ymmärrykseen, niin loukkaamalla se hyvin harvoin onnistuu. Täten tällainen toisten loukkaamiseen perustuva sananvapauden puolustaminen on hedelmätöntä, mautonta ja pelkkää riidan haastamista. En esim. olisi kovin helposti valmis luopumaan suvivirrestä kevätjuhlissa ja jos joku muslimi isä tätä vaatisi, niin perusteellista keskustelua se vaatisi. Meinaan niinkuin monille kristityille, niin myös monille muslimeille länsimaalainen jumala ja heidän allah on kaksi eriasiaa, vaikka näin ei todellakaan ole ja siten suvivirren jumalanylistys on yhden ja saman jumalan ylistämistä.
Vastaavasti minua ei häiritse laisinkaan se jos joku tekee pilkkaa minulle tärkeistä arvoista tai asioista. Se on hänen oikeutensa olla eri mieltä asiasta, ilmaista se omalla tavallaan. Jos se on asiallisesti ilmaistu, kunnioitan sitä mutta jos se on muulla tavalla ilmaistu niin hymähdän sille korkeintaan huvittuneesti.
Eikö jumalan tai muhammedin piirtäminen ole juuri tuota epäasiallista ilmaisua, koska se, piirretty kuva itsessään ei anna (ainakaan minulle) mitään täällä lännessä, mutta jo eleenä samantien loukkaava toiselle. Jos minua esim. häiritsisi hunnutettu nainen (jonka olettaisin olevan pakotettu, vaikken välttämättä sitä tiedä, naisten ulkonäköpaineet kun nykyään ovat mitä ovat), niin en menisi tällaiselle pariskunnalle näyttämään kuvaa piirtämästäni Muhammedista ja sen jälkeen ilmaisisi, ettei hunnut muuten oo oikein kuuminta hottia täälläpäin, vaikka meillä talvella saattaa kovinkin kylmä olla.