Kemppi-yhtiöt paljasti vaalituensaajia / Yle
Tämä härdeli saa päivä päivältä vastenmielisempiä piirteitä, ja toisin kuin päivystävät dosentit ja Hesarin toimittajat yrittävät korkeaotsaisesti väittää, niin tämä menee entistä enemmän itäisten kulttuuripiirteidemme piikkiin.
Vasemmistoedustajille on näköjään mahdotonta julkisesti myöntää, että myös he ovat saaneet näiltä
korruptoituneiksi ja demokraattisten
vaihtoehtojen vihollisiksi (siis ilmeisesti Devaa kaipaillaan takaisin?) leimaamiltaan yrittäjiltä ja yrityksiltä tukea, vaikka yrityksellä, kuten Patrialla, on ilmeisesti summat ja saajat kirjanpidossaan. Silti yritetään luoda ihan toisenlaista kuvaa tietoisesti julkisuuteen.
Kun on kakku kertaalleen syöty ja säästetty, niin onhan se vaikeaa olla rehellinen.
Mitä muuten miettii toimittajien tästä täysin naurettavat mittasuhteet saamasta julkisuuskampanjasta yrittäjä, jonka aivoissa ja selkärangassa yhdessä työntekijöidensä kanssa on Suomen talouden ja hyvinvoinnin tulevaisuus?
Asiakkaat yritetään viedä leimaamalla vaalitukien antajat riistoporvareiksi ja ties miksi vasemmistolaisen verbaalikan hirviöiksi, samalla kerrotaan, ettei saisi yhteiskunnassa olla mitään mieltä, kun on erityisen vastenmielinen toimija jonkun
todellisen demokratian kannalta, siis ilmeisesti sellaisen demokratian, jonka on määrittänyt ay-korporaatio ja punavihreä dosentti yliopistolla vasemmistolais-postmodernistisen tradition pohjalta?
Demokratian toiminnan kannalta jokin yksittäinen yrittäjän antama vaalituki ei ole ongelma, on täysin suhteetonta ja mielipuolista väittää näin, ja sanon tämän kyllä kenelle tahansa proffalle tai Erkolle päin näköä, jos siitä on kysymys.
Temaattisesti suurin ongelma demokratiamme kannalta on huonosti hoidettu historianhallinta, jossa totalitarismin kannattajat eivät ole joutuneet pohtimaan arvojaan ja ideologioitaan avoimen yhteiskunnan ja läntisten demokratiakäsitysten valossa. Tämä tarkoittaa erityisesti taistolaisia ja näitä eri vihreillä värisävyllä julkisuudessa esiintyviä uustaistolaisia, monet yhteiskunnan johtavilla paikoilla, tilanne ei ole paljoa muuttunut sitten 1970-luvun tai 1930-luvun, jolloin sama ilmiö näkyi fasismin suosiossa.
Yksittäisistä toimijoista demokratian kannalta ongelmallisin ei ole Sampo ja Björn Wahlroos, ei edes ankkalammikko, vaan Aatos Erkko ja Sanomakonsernin dominanssi.