Vedetäänkö vähän henkeä?
Ammattiliittojen ja yritysten rooli on työmarkkinoilla on vähän kuin koko ajan käynnissä oleva jääkiekko-ottelu. "Sininen joukkue" yrittää tehdä maaleja ja "punainen joukkue" yrittää estää sinistä tekemästä maaleja. Välillä "sininen joukkue" joutuu alakynteen ja "punainen" onnistuu myös tekemään maalin. Nyt sitten "punaisten" joukkueenjohtaja on keksinyt, että hänhän ostaa yhdelle pelejä toivottavasti tuomitsevalle tuomarille uudet luistimet ja hänen maalaamansa taulun, koska tämän tuomarin linja sopii heidän pelityylilleen paremmin. No sinisten valmentaja tekee saman toiselle tuomarille, jonka linjasta hän on aikaisemmin pitänyt enemmän. Ja sitten tuomarijohto (=kansa) saa avaimet käteen päättää, kuka seuraavat vuodet tätä peliä tuomitsee. Ja nyt kansa ihmettelee, kun sai kuulla siitä, että jotain tuomaria tässä pelissä onkin tuettu toisen joukkueen puolesta - silloin pelin rehellisyydestä ei enää olla varmoja, mikä tuottaa ongelmia.
Tätä tilannetta olisi ehkä kuitenkin syytä katsoa kokonaan uudelleen. Olisiko mahdollista muuttaa hieman katselukulmaa ja miettiä, miten maaleja pelissä tulisikin molemmille enemmän kuin aikaisemmin. Kansalle se on tietysti "tylsää", koska vanha taisteluparien välinen välinen vääntö jäisi taka-alalle, mutta voisiko se olla molempien etu - voisiko sekä "siniset" että "punaiset" olla voittajia? Fakta on kuitenkin se, että "siniset" tarvitsevat "punaisia" ja päinvastoin. Ei se homma toimi niin, että toinen joukkue lopettaa pelaamisen. Eikä se myöskään ole yhteinen etu, että toinen on ylivoimainen toiseen nähden - ei sellainen peli ketään jaksa innostaa ainakaan sääntöjen mukaan pelaamaan.
Faktaa on kuitenkin se, että ammattiyhdistykset ja yritykset ovat samalla pelikentällä tällä hetkellä kilpailevat tahot, joiden toimintaa ohjaavat samat tuomarit, jotka kansa valitsee. Samat säännöt pitää molemmilla olla.
Sääty-yhteiskunnan vetäminen tähän on yhtä ihanaa kuin kommunismin tuominen. Kaikkien etuhan olisi se, että kaupasta saisi samanlaisia saappaita - usein vielä vain toiseen jalkaan sopivia. Ja tietysti suolakurkkuja ja vodkaa. Ja kaikilla olisi kivaa. Vai olisiko mahdollista kuitenkin unohtaa menneet ja miettiä mieluummin tulevaa?