Espoolaisen edustuskiekon polku ja toimintastrategiat sen varrella eivät ole täysin (tai lähes ollenkaan) menneet vuosien aikana kuten itse olisin halunnut, mutta kiinnostuneena lähdetään kauteen toivoen parasta lopputulosta. Kaikki voi päätyä ihan toisin, mutta organisaation ollessa lapsen kengissä on ihan mahdoton sanoa vielä mitään siitä, miltä toiminta näyttäisi vaikka viiden vuoden päästä. Syksystä lähtien kaikki pikkuhiljaa lähtee realisoitumaan.
Aika tunteella tuli tähän Bluesin häviämiseen suhtauduttua, elinkautilaisena tuli kuitenkin oltua miltei se aika mitä Blues-nimellä ehdittiin pelailla. Hitto soikoon, se oli se "mun" jengi urheilussa, muuta touhua tuli seurattua aika matalalla sykkeellä. Kaikenlaisia kokemuksia, piikin osuessa varmaan finaalivuosien ympärille ja Caloun-aikaan. Tai en tiedä, sukelluskausinakin aina löytynyt se kolikon kääntöpuoli touhusta (viime kausi pl., vaikka nuoret hienosti pelasivatkin) Aika iso siivu ajasta tuli tuolle organiaatiolle annettua seuraamisen muodossa.
Vanhempana kuitenkin rationaalinen puoli kääntää katsomaan hommaa siten, että hei, nyt kävi näin ja sillai jutimaisesti mennään eteenpäin. Oli se ihan mitä tahansa vietettä vapaa-ajalle. Ei urheilua ollenkaan tai sItten vaikka tätä EU-lätkää. Nyt kiinnostaa nähdä, miten siinä projektissa käy.
Lätkäähän se vaan loppujen lopuksi on, vaikka joskus on raivaria tullut milloin mistäkin väännettyä. Aikansa kullakin. Tykkään tosin kiekon katsomisesta tunteella ja tuntuu, että tapahtuakseen se vaatii espoolaisen joukkueen.
