Tämä setti menee tavallaan OT, mutta toisaalta nyt näiden kisojen jälkeen tällasita keskustelua mielestäni tulisikin käydä ja sen herättäjänä on toiminut juuri voitettu maailmanmestaruus. Näistä asioista ja muustakin on jo väännetty tämän osion alla olevassa Salibandykauis 08-09 ketjussa.
Kesäharjoittelu puolestaan on salibandyssa ainakin kärkiseurojen osalta vähintään samalla tasolla kuin Sm-liigan parhaimmistollakin.
Toki fysiikkaharjoittelun eri osa-alueista löytyy eroavaisuuksia tässäkin.
Se on juuri näin. Muutamassa seurassa setit hoidetaan kesällä kaikkien osalta erittäin hyvin. Muissa seuroissa mennäänkin sitten aika kirjavasti.
Fysiikan harjoittamisessa pitääkin löytyä eroja, koska näissä kahdessa lajissa fyysisetvaatimukset ovat osin erilaiset.
Toki varmasti on paljon niitä, ketkä ovat pikkupoikana pelanneet ristiin rastiin samanaikaisesti useampia lajeja, futiksesta ja kiekosta salibandyyn, mutta niitähän löytyy Suomessa varmasti kaikista urheilulajeista.
Salibandyliigan vanhemmasta kaartista varmasti löytyy hieman enemmän näitä kiekkotaustan omaavia pelaajia, joilla tie on noussut pystyyn ennen liigakynnystä, mutta ei niitäkään tietääkseni ihan hirveästi ole.
Kaikki kunnia Tähkälle, Kohoselle ja muille taitureille, mutta en usko heillä olevan edellytyksiä huipulle oikeasti kovissa lajeissa.
Esim. molemmilta Kohosilta taitaa tietääkseni löytyä taustaa ainakin kiekon osalta jonkin verran junnuna. Muutenkin liigassa pelaa useita pelureita, jotka ovat harrastaneet nuorena mm. useampaa em. lajia ja tämä on tietenkin pelkästään hyvä asia. Tämä homma toimii tietenkin myös toiseen suuntaan.
uskon, että eri lajien huiput ovat kaikki fyysisesti niin kovia urheilijoita, että heitä on turha verrata keskenään. Viestissäni kirjoitin siitä, ovatko salibandyn ja jääkiekon kilpatason pelaajat näiltä fyysisiltä avuiltaan täysin eri planeetalta. Siihen vastasin, että eivät ole. Se, joka ei tätä tosiseikkaa pysty myöntämään ei joko tiedä asiasta tarpeeksi, tai ei halua tietää.
Huiput ovat huippuja joka lajissa ja niin myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja edelleen näitä painotuseroja tietenkin löytyy lajista toiseen. Salibandyssä näitä huippuja on lopulta vain aika vähän. Punkari totesi juuri jossain haastattelussa, että mj-tason säbäpelaajat ovat huippu-urheilijoita, mutta tämän jälkeen taso laskee selvästi. Esim. Tiitu on yksi näistä pelaajista, jotka ovat hoitaneet harjoittelunsa erittäin hyvin ja jolla fyysiset ominaisuudet ovat aika tapissa.
Huvittaa tuo eräiden nimimerkkien näkemys, jonka mukaan salibandy ei MM-tasolla olisi huippu-urheilua. Rivien välistä paistaa ilmeisesti kateus ja ajatusmalli, että salibandyn arvostaminen olisi jotenkin pois "oikeilta lajeilta" kuten kuningas jääkiekolta.
Se, että nuorella lajilla ei (vielä) ole kovin suurta levinneisyyttä (ja tuskin ihan heti tulee olemaan yli kymmenen maan) ei vie yhtään pois lajin vaativuutta tai Suomen maajoukkueen saavutuksen arvoa.
Suureksi yleisölajiksi pääsyssä salibandylla on matkaa...
Kuten tuossa aiemmin tulikin jo todettua, niin MM-tasolla puhutaan ehdottomasti huippu-urheilusta, mutta muuten kokonaisuutena en lähtisi vielä suomalaisesta salibandystä sanomaan, että se olisi huippu-urheilua.
Levinneisyydestä tuli aikaisemmin jo kirjoitettua ja kansainvälisellä liitolla taitaa olla tällä hetkellä 25 varsinaista jäsenliittoa ja yli 20 tilapäistä, joten kyllähän laji on jo aika hyvin levinnyt maailmalla.
Saa olla aika fakiiri jos pystyy kirkkain silmin väittämään että kun otetaan toiseen joukkoon laajempi ja laadukkaampi lahjakkuus ja reenataan sitä ammattimaisesti, ja toiseen joukkoon jämät ja kaljaliigatasoinen reeni niin lopputulos on sama.
Ja tosiaan hyvä fakiiri. Mutta. Puhutaanko tässä nyt lätkästä vs. säbä? Jos puhutaan, niin väitätkö tosiaan, että kaikki lätkän pelaajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaampia kuin säbän pelaajat?! Koko urheilua ja urheiluvalmennusta ei voi katsella noin laput silmillä. Yksi nimi. Jesse Niinimäki.
Miten tämä vaatimustaso ja palkka liittyy toisiinsa? Enemmän liksaa ja vaatimustasoltaan vaativampi laji ja toisinpäin vai? Tällä perusteella esim. Räikkösellä tuntuu olevan ihan vitun vaativa duuni, kun palkkaa tulee kaudessa monen NHL-pelaajankin koko urien aikana keräämää määrää enemmän. Ja koska osa lätkän liigapelaajista tienaa enemmän kuin toiset, niin onko heidän hommansa vaativampia kuin toisten ja näkyykö tämä automaattisesti jostain taulukosta tai jostain?
Sen 15 vuoden aikana salibandy on suosionsa puolesta mennyt ohi monesta muusta paljon vanhemmasta ja perinteisemmästä lajista.. ehkä juuri se herättää näitä katkeransuloisia totuuspohjaa vailla olevia kommentteja (.. et sinä oka, tarkoitan joitain muita ketjussa näkyneitä viisauksia).
Tässä tullaan taas tähän seikkaan, että mitä tällä suosiolla tarkoitetaan. Lasketaanko tässä esim. kaikki lajin harrastajat vai lajin keräämät yleisömäärät. Tätä suosiota voidaan mitata monella eri tavalla. Yleisömäärissä salibandy jää vielä jälkeen, mutta harrastajiahan on paljon. Harrastajien määrä kertoo jotain, mutta mitä, mistä ja miten, niin se on taas jo toinen juttu.
Eli siinä vaiheessa kun miljonäärikiekkoilijat elbaavat ja golfaavat jne pari kuukautta niin tavis-säbäpelaajat hikoilevat rinteessä, radalla jne. Ja harjoittelu on aika päivittäistä. Jos seuroilla olisi varaa maksaa palkkoja pelaajille niin ihan varmasti harjoittelua olisi parikin kertaa päivässä.
Omalla näppituntumalla en menisi tätä aivan suoraan allekirjoittamaan tuon tavis-säbäpelajan osalta. Ei se ainakaan laajassa mittakaavassa ihan noin vielä mielestäni mene.
Kun vertaillaan pelaajamateriaaleja jääkiekon ja salibandyn välillä, niin täytyy muistaa, että on suuri joukko nuoria, jotka eivät edes aloita jääkiekkoa. Näiden kahden lajin samankaltaisuus selvästi syö toistensa harrastajia ja tällä hetkellä salibandyn harrastajamäärien kasvu on jääkiekon oma syy. Jääkiekosta on tullut rikkaiden harrastus ja tätä kautta lahjakkuuksia menetetään mm. salibandylle.
Tätäkään en menisi ihan suoraan allekirjoittamaan. Tietenkin jo varusteet itsessään maksavat lätkässä jonnin verran enemmän ja kenties jäämaksutkin enemmän kuin sali vastaavat. Jääkiekon harrastamisessa on huimia paikkakunta kohtaisia kustannuseroja. Ei niistä enempää.
Jotkut eivät halua lastensa harrastuksiin hirveitä summia sijoittaa, mutta on siellä taustalla paljon muutakin kuin vain jääkiekon kalleus. Lajin kalleus ei saisi kuitenkaan ratkaista kenenkään harrastuksia. Näin kyllä käy.
Tulipas vuodatettua. Loppuun voisin vielä todeta, että paljon on tullut tässäkin ketjussa edellä monen taholta kirjoitettua näistä harjoittelumääristä, mutta sehän ei vielä yksinään takaa yhtään mitään!!!
Laatu ja taso sekä urheilijan motivaatio ja halu. Minä lähtisin näillä.
