Salibandyn MM-kisat 2008

[TaoTao]

Loppuun on pakko kysyä Lapsterilta, että mikä ihme on veivijanari? :)

En ole varma enkä Lapster, mutta luulen, että tämä youtube-video kertoo paljon: Mika Kohonen vs. Alexander Nede

Veikkaan jälkimmäistä "veivijanariksi"

 

[Lapster]

Loppuun on pakko kysyä Lapsterilta, että mikä ihme on veivijanari? :)

Tässähän on kyseessä tietysti nämä ilmaveivaajat joilta rankit onnistuvat n.99.9% joka kerta.

http://www.youtube.com/watch?v=0wVwOMhxLug&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=A-yocU-Sz_M

Siinä pari esimerkkiä...

mm. Suomi vs norja pelissä tuli rankki ja sen norski pisti veivillä sisään eikä Naumasella ollut paljon sanottavaa...

 

[Barroom Hero]

Olipas matsi! Neljä - muna tuntuikin jo vähän liialta ja sieltähän se ruotsi sitten tuli rinnalle ja ohi. Helvetin hienosti jätkät taisteli, eivätkä luovuttaneet. Olen lähiaikoina alkanut silloin tällöin seuraamaan kotoista säbäliigaamme ja toivotaan, että laji saisi nostetta tästä mestaruudesta. Käväsin piruuttani Aftonbladetin sivuilla katsomassa millaisia mietteitä matsi herätti hävinneessä osapuolessa ja ihanan katkeraa tekstiähän siellä seisoo :D

Joku ilmeisen arvostettu ruotsalainen säbä-asiantuntija kommentoi seuraavasti

I går kom fjortontusen människor till O2 Arena i Prag för att se en duell, men fick en ensidig svensk show. De gulblå var snabbare, finurligare och starkare.

Samma på finska, 14 000 ihmistä tuli katsomaan kaksintaistelua, mutta näkivät yksipuolisen ruotsalaisen shown. Sinikeltaiset olivat nopeampia, ovelampia ja vahvempia.

Hapanta sanoi Olli kolasta....

 

[Spiit]

Se, joka väittää esimerkiksi jääkiekon Sm-liigan olevan vaikkapa fyysisiltä vaatimuksiltaan täysin eri tason sarja kuin Salibandyliiga, on kyllä niin totaalisen metsässä kuin vain voi olla. Tai ainakin silloin on viimeiset 10-15 vuotta vedetty laput silmillä. Salibandyssa pelaajien tilanne harjoittelun ja ajankäytön suhteen on varmastikin kyllä jotakuinkin sama, kuin suomalaisessa jääkiekossa 30 vuotta sitten, ammattilaisuutta ei käytännössä ole (yksittäisä tapauksia lukuunottamatta) ja päiväsaikaan harjoitteleminen on mahdotonta, koska silloin ollaan töissä. Iltaisin sitten ainakin huippuseuroissa käydään se vähintään 5 kertaa viikossa treeneissä. Enempää ei yksinkertaisesti ehdi, kun yleensä sen pari kertaa viikossa on pelejäkin pelattava. Keväällä pudotuspelien aikaan yllättävän monelta jää se työ sitten taka-alalle, ja treenataan ja matkustellaan pelipaikoille silloin kun valmentaja niin sanoo.

Kesäharjoittelu puolestaan on salibandyssa ainakin kärkiseurojen osalta vähintään samalla tasolla kuin Sm-liigan parhaimmistollakin. Hauskana esimerkkinä tästä mainittakoon se, että olen muutama vuosi takaperin keskustellut asiasta erään suomalaisen huippujääkiekkoilijan (joka pelitapansa puolesta joutuu taatusti itsekin harjoittelemaan fysiikkaa valtavasti) kanssa, ja tämä tuolloin hehkutti mm. SSV:n edustusjoukkueen pelaajien olevan aivan tajuttomassa kunnossa nimenomaan kesäharjoittelunsa ansiosta. Keskustelusta jäi hyvin voimakkaasti se kuva, että salibandyssa mennään kesäisin selvästi kovempaa kuin jääkiekossa. Toki fysiikkaharjoittelun eri osa-alueista löytyy eroavaisuuksia tässäkin.

Monien Säbä-Liigassa pelaavien taustaltahan löytyy kiekko, jonnekkin B-junnuihin asti jolloin todnäköisesti on noussut tie pystyyn. Onpa eräskin joka aloitti vasta 18 v ja pelaa nyt 1-divaria 5-vuoden pelaamisen jälkeen, onnistuisko tämä kiekossa ?
Laji on nuori ja antaa sen rauhassa kehittyä.

Perustuuko tuo "taustalta löytyy kiekko"-väitteesi faktaan vai oliko ihan perstuntumalta heitetty arvio? Tarkoitukseni ei suinkaan ole vittuilla, mielenkiinnosta kysyn, kun kuulostaa omaan korvaani erittäin yllättävältä jos asia todella noin on. Olen ollut lajin kanssa hyvin tiiviisti tekemisissä lähes koko ikäni, ja täytyy kyllä sanoa, että itse en ole ainakaan nykyisin enää tuollaista suuntausta huomannut. Riippuu toki paljon siitä, minkä ikäisiä pelaajia tarkastellaan, mutta jos otetaan rajaksi vaikkapa alle kaksvitoset sb-liigapelurit, niin melko harvalla sieltä löytyy ainakaan ihan pelkkää jääkiekkotaustaa junnuvuosilta. Toki varmasti on paljon niitä, ketkä ovat pikkupoikana pelanneet ristiin rastiin samanaikaisesti useampia lajeja, futiksesta ja kiekosta salibandyyn, mutta niitähän löytyy Suomessa varmasti kaikista urheilulajeista.

Salibandyliigan vanhemmasta kaartista varmasti löytyy hieman enemmän näitä kiekkotaustan omaavia pelaajia, joilla tie on noussut pystyyn ennen liigakynnystä, mutta ei niitäkään tietääkseni ihan hirveästi ole. Nykysuuntaus on kuitenkin ollut se, että sieltä 84-85-syntyneiden paikkeilta alkavat ne todelliset "halli-sukupolvet", jotka ovat juniorivuodet viettäneet nimenomaan säbäkentillä eivätkä jäällä.

Mutta kuten itsekin mainitset, kyseessä on hyvin nuori laji, jonka tulee antaa kehittyä rauhassa. Hyvällä tahdolla ja kovalla yrityksellä voidaan Suomessa puhua ehkä 25-vuotta vanhasta lajista, jonka todellinen esiinnousu on tapahtunut vasta viimeisen 15 vuoden aikana. Sen 15 vuoden aikana salibandy on suosionsa puolesta mennyt ohi monesta muusta paljon vanhemmasta ja perinteisemmästä lajista.. ehkä juuri se herättää näitä katkeransuloisia totuuspohjaa vailla olevia kommentteja (.. et sinä oka, tarkoitan joitain muita ketjussa näkyneitä viisauksia).

 

[timosusi]

Se, joka väittää esimerkiksi jääkiekon Sm-liigan olevan vaikkapa fyysisiltä vaatimuksiltaan täysin eri tason sarja kuin Salibandyliiga, on kyllä niin totaalisen metsässä kuin vain voi olla. Tai ainakin silloin on viimeiset 10-15 vuotta vedetty laput silmillä. Salibandyssa pelaajien tilanne harjoittelun ja ajankäytön suhteen on varmastikin kyllä jotakuinkin sama, kuin suomalaisessa jääkiekossa 30 vuotta sitten, ammattilaisuutta ei käytännössä ole (yksittäisä tapauksia lukuunottamatta) ja päiväsaikaan harjoitteleminen on mahdotonta, koska silloin ollaan töissä. Iltaisin sitten ainakin huippuseuroissa käydään se vähintään 5 kertaa viikossa treeneissä. Enempää ei yksinkertaisesti ehdi, kun yleensä sen pari kertaa viikossa on pelejäkin pelattava. Keväällä pudotuspelien aikaan yllättävän monelta jää se työ sitten taka-alalle, ja treenataan ja matkustellaan pelipaikoille silloin kun valmentaja niin sanoo.

Siinä vaiheessa jos väittää vaatimustason olevan samaa kuin jääkiekossa

*lajeissa joista toisessa maailman 1000:nneksi paras pelaaja ansaitsee moninkertaisesti sen mitä toisessa eniten ansaitseva.
*lajissa jossa "huippu-urheilijat" reenaavat kerran päivässä
*jota pelataan tosissaan määritystavasta riippuen 1-3 maassa ja sen päälle kilpakuntoiluintensiteetillä 1-3 maassa

kannattaa varmaan jättää kujalla olemisesta huutelu hiukkasen vähemmälle ja keskittyä puuhelmien kolisteluun reikäpallokaukalossa.

 

[Sateentekijä]

kannattaa varmaan jättää kujalla olemisesta huutelu hiukkasen vähemmälle ja keskittyä puuhelmien kolisteluun reikäpallokaukalossa.

Sähän se vasta hauska jätkä oot. Ja kyllä sä sitä hakemaasi rispektiä tuolla kirjoituksellasi sait, nousit juuri Jatkoajan kovimpien ÄiJien joukkoon. On varmaan hyvä fiilis?

***

Bisnes on luonnollisesti lätkässä isompaa ja mahtavampaa kuin salibandyssa. Mutta kannattaa edeleen muistaa, että laji on todella nuori. Nyt puhutaan maailman nopeimmasta pallopelistä, joka vaatii huipputasolla aika helvetin paljon. Ja neitilajista on turha puhua. Kovaa kontaktia siellä kaukalossa otetaan, vieläpä ilman suojia.

Nimim. Spiitiltä tosiaan hyvä kirjoitus.

 

[opelix]

Siinä vaiheessa jos väittää vaatimustason olevan samaa kuin jääkiekossa

*lajeissa joista toisessa maailman 1000:nneksi paras pelaaja ansaitsee moninkertaisesti sen mitä toisessa eniten ansaitseva.
*lajissa jossa "huippu-urheilijat" reenaavat kerran päivässä
*jota pelataan tosissaan määritystavasta riippuen 1-3 maassa ja sen päälle kilpakuntoiluintensiteetillä 1-3 maassa

kannattaa varmaan jättää kujalla olemisesta huutelu hiukkasen vähemmälle ja keskittyä puuhelmien kolisteluun reikäpallokaukalossa.

Komppaan täysin. Urheilulajien laajassa kirjossa kovimmat "lahjakkuudet" nyt vaan seuloutuvat pitkässä juoksussa lajeihin, joista maksetaan eniten ja joilla pystyy hankkimaan elantonsa. Vai väittääkö joku tosissaan, että todelliset "elmot", "selänteet" ja "litit" valitsevat SB:n lajikseen, ja pah.

Kaikki kunnia Tähkälle, Kohoselle ja muille taitureille, mutta en usko heillä olevan edellytyksiä huipulle oikeasti kovissa lajeissa. Ei se riitä, että "kesällä mennään" kovaa. Täytyy olla oikeasti ruutia pakaroissa ja voima/nopeusominaisuuksien kehitysominaisuudet ja luontainen lahjakkuus sellaiset, että se ratkaiseva askel huipulle on otettavissa. En väitä sitäkään, että SM-liigassakaan välttämättä kaikilta osin näin on ,mutta kilpailu häntäpään joukkueissakin pelipaikoista on todella kovaa. Aivan toísta luokkaa kuin SB:ssä. Ja kun mennään maailmalla vertaamaan esim.futista ja korista ollaankin jo täysin eri tason miehissä. Yleisurheilu, tennis, uinti kuuluvat samaan sarjaan.

Loputonta ja turhaakin tämä vertailu on mutta reikäpallon "tukijoukoissa" on mestaruushumussa todellisuus pahasti hämärtynyt.

 

[Spiit]

Siinä vaiheessa jos väittää vaatimustason olevan samaa kuin jääkiekossa

*lajeissa joista toisessa maailman 1000:nneksi paras pelaaja ansaitsee moninkertaisesti sen mitä toisessa eniten ansaitseva.
*lajissa jossa "huippu-urheilijat" reenaavat kerran päivässä
*jota pelataan tosissaan määritystavasta riippuen 1-3 maassa ja sen päälle kilpakuntoiluintensiteetillä 1-3 maassa

kannattaa varmaan jättää kujalla olemisesta huutelu hiukkasen vähemmälle ja keskittyä puuhelmien kolisteluun reikäpallokaukalossa.

Huikeasta puuhelmi-läpästä päätellen sinäkin olet ainakin sen viisi vuotta aikaasi perässä, mutta ei se mitään. Nostahan kuitenkin hieman sitä 95-maailmanmestarit-lippalakkia silmiltä ja vilkaise uudestaan viestiäni tuolta ensikiihkolta.

Puhuin viestissäni ensisijaisesti urheilijan fyysisistä ominaisuuksista. Oli laji sitten jalkapallo, koripallo, salibandy, jääkiekko, tennis jne jne.. uskon, että eri lajien huiput ovat kaikki fyysisesti niin kovia urheilijoita, että heitä on turha verrata keskenään. Viestissäni kirjoitin siitä, ovatko salibandyn ja jääkiekon kilpatason pelaajat näiltä fyysisiltä avuiltaan täysin eri planeetalta. Siihen vastasin, että eivät ole. Se, joka ei tätä tosiseikkaa pysty myöntämään ei joko tiedä asiasta tarpeeksi, tai ei halua tietää. Viestissäni toki myös myönsin, että eri osa-alueilla fysiikassa on toki eroja.

Sitten muutamaan kiperään pointtiisi..

* Luojan kiitos, että kaikkea ei vielä urheilussakaan ratkaista rahalla. Raha on toki lieveilmiö, joka huippu-urheilun pariin on viime vuosikymmenten aikana rantautunut, mutta minä en halua siihen kuitenkaan uskoa, että raha yksistään määrittelee jonkin lajin huippu-urheiluksi tai ei-huippu-urheiluksi. Olisi hauska nähdä, kuinka esim. miljoonapalkkaiset baseball-pelaajat kepittäisivät vaikkapa nuo lähinnä kulukorvauksilla pelaavat Ruotsin tai Suomen sb-maajoukkueet fysiikkatesteissä aivan sata-nolla.. Saattaa jäädä monelta tekemättä.

* Salibandyssa huiput harjoittelevat lähestulkoon myös tuon kerran päivässä. Poikkeuksia tähän tulee silloin, kun pelipäivä osuu arkipäivälle. Viikonloppuisin vedetään kuitenkin hyvin usein valmistavat harjoitukset ennen peliä. No, ehkä viikolle yksi vapaapäiväkin pyritään järjestämään, mutta näin se menee muuallakin. Tähän muuten mainitsin jo aiemmassa viestissäni harjoittelua rajoittavaksi tekijäksi tuon ammattilaisuuden puuttumisen. Tilanne on siis jotakuinkin sama, kuin jääkiekossa muutama vuosikymmen takaperin. Harjoitusmäärät toki vaikuttavat oleellisesti tuohon huippu-urheilu-statukseen, mutta tämäkin on toisaalta hieman suhteellista. Sm-liigassahan harjoitellaan huomattavasti enemmän kuin vaikkapa NHL:ssä. Kumpi tämän perusteella on sitten huippu-urheilua ja kumpi ei? Tuo pelaaja, jonka kerroin muutaman vuotta takaperin arvostaneen salibandyseura SSV:n harjoitustahtia erittäin korkealle on muuten pelannut väh. 5 vuotta sekä NHL:ää, että Sm-liigaa. Hänen ei tarvinnut kesän jälkeen olla samassa kunnossa kuin nämä säälittävät puuhelmi-fruittarit.

* On toki totta, että jääkiekko on maailmalla suositumpaa kuin salibandy. Salibandyssa on myös huomattavasti paljon helpompi päästä vaikkapa miesten pääsarjatasolle. Mutta eikai se poista sitä tosiseikkaa, että salibandyssakin parhaiden tulee olla todellisia huippu-urheilijoita, joilla vaatimustaso on helvetin korkeaa luokkaa, joissain asioissa jopa kovempaa kuin jääkiekkoilijoilla? Samalla periaatteella futispelaajat voisivat todeta jääkiekon olevan pienen piirin harrastelijajuttu.

Tässä oma itkuvirteni tähän asiaan. Loppujen lopuksihan tämä ko. väittely on aivan turhanpäiväistä, sillä näkemyserot ovat ja tulevat jatkossakin olemaan suuret. Huvittavaa asiassa on se, että nämä kovimmat sb:n dissaajat ovat useimmiten niitä, joiden todellinen kokemus näiden kahden lajin parista ulottuu lätkämatsin katsomiseen telkkarista ja salibandyn puolelta maksimissaan siihen firman vakiovuoroon kerran viikossa, jossa sielläkin "vetävät kaikki pystyyn niinku lätkäs hei".

 

[dali]

Huvittaa tuo eräiden nimimerkkien näkemys, jonka mukaan salibandy ei MM-tasolla olisi huippu-urheilua. Rivien välistä paistaa ilmeisesti kateus ja ajatusmalli, että salibandyn arvostaminen olisi jotenkin pois "oikeilta lajeilta" kuten kuningas jääkiekolta.

Se, että nuorella lajilla ei (vielä) ole kovin suurta levinneisyyttä (ja tuskin ihan heti tulee olemaan yli kymmenen maan) ei vie yhtään pois lajin vaativuutta tai Suomen maajoukkueen saavutuksen arvoa.

Joukkueiden kesken on suuria eroja jokaisella tasolla, mutta näitä puuhelmiä hivelevät diivat ovat lähinnä sellaisia kavereita, jotka eivät löydä itseään liigasta saati maajoukkueesta. Salibandy on siitä veikeä peli, että kuka tahansa voi pelata sitä, koska kynnys aloittaa on erittäin matala, mutta ihan yhtä lailla tässäkin lajissa jyvät erottuvat akanoista, kun firmasählystä siirrytään oikeiden sääntöjen pariin ja pelaamaan sellaisia joukkueita vastaan, jotka rakentavat peliä muutenkin kuin roikkupalloilla toiseen päähän.

Salibandy on mennyt viimeisten kymmenen vuoden aikana harppauksin eteenpäin. Lajiin on tullut mukaan myös tuo spiitin esiintuoma bisnes, mutta ainakin tähän saakka laji on säilyttänyt varsin hyvin omaleimaisuutensa. Vaikka salibandy ei elätä kuin kourallisen pelaajista, ei tosiaan voida uskottavasti väittää, etteikö peli huipputasolla vaatisi pelaajilta samalla lailla fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia kuin mikä tahansa muu pallopeli. Toki salibandyssä korostuvat tietyt piirteet, kuten ketteryys ja mailankäsittelytaito, mutta ei siitä enempää.

Salibandy on jokseenkin samassa tilanteessa kuin kotimainen jääkiekko 1980-luvulla, jolloin joukkueen ykkösketjussa näki täysammattilaisia ja loput kävivät päivätöissä tai opiskelivat pelaamisen ohessa. Salibandy ei toivottavasti kasva samanlaiseksi pikkudinosaurukseksi kuin SM-liiga, vaan säilyy hieman marginaalissa.

Suureksi yleisölajiksi pääsyssä salibandylla on matkaa, mutta sekin muuttunee ainakin jossain määrin ajan kanssa, kunhan pelin parissa viihtyneet ikäluokat siirtyvät kentiltä katsomoihin seuraamaan omien lastensa ja pikkuveljiensä -ja siskojensa otteita. Haasteena on se, että televisiolajina salibandy on varsin kehno. Ruutu hävittää syvyyssunnassa kentän, latistaa tilanteet ja ajoittain pelivälinettä on suorastaan hankalaa löytää ruudulta.

Mutta niin, onnea vielä minunkin puolestani Suomen salibandymaajoukkueelle. Hieno oli suorituksenne.

 

[HABS #11]

Muutamalla on tosiaan karjala lippis hiukan liian kireällä.
Salibandy on vielä nuori laji ja siltä ei todellakaan voida vaatia samaa lajikulttuuria kuin yli 100 vuotiailta jalkapallolta tai jääkiekolta. Salibandyn harjoitusmäärät ovat kasvaneet koko ajan. Laji on vielä amatöörilaji ja ei voida olettaakkaan että pelaajat jotka käyvät normaalissa päivä työssä voisivat harjoitella kaksi kertaa/päivä.

Suomalaiset ovat perinteisesti glory hunter kansaa joten toivottavasti salibandy liiga saa katsomoihin sellaisia ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet katsomassa peliä.

Suureksi yleisölajiksi pääsyssä salibandylla on matkaa, mutta sekin muuttunee ainakin jossain määrin ajan kanssa, kunhan pelin parissa viihtyneet ikäluokat siirtyvät kentiltä katsomoihin seuraamaan omien lastensa ja pikkuveljiensä -ja siskojensa otteita. Haasteena on se, että televisiolajina salibandy on varsin kehno. Ruutu hävittää syvyyssunnassa kentän, latistaa tilanteet ja ajoittain pelivälinettä on suorastaan hankalaa löytää ruudulta.

Salibandyssä tehdään koko ajan töitä myös yleisön saamiseksi lajiin. Naapurit ovat tässä edellä kävijöitä. Tällä kaudella on Ruotsissa pelattu kaksi värisellä pallolla. Pallon ulkokuori on valkoinen ja sisus punainen.
Ruotsissa liigapelit kuvataan nykyään kentän päädystä. Itse näin kesällä Ruotsin pleijareita dvd:ltä. Alkuun päädystä kuvattu peli näytti hiukan oudolta, mutta siihen tottui nopeasti. Päädystä kuvattuna varsinkin hitaissa hyökkäyksissä näki pelaajien liikkumisen paremmin hyökkäyspäädyssä.

 

[timosusi]

Huikeasta puuhelmi-läpästä päätellen sinäkin olet ainakin sen viisi vuotta aikaasi perässä, mutta ei se mitään. Nostahan kuitenkin hieman sitä 95-maailmanmestarit-lippalakkia silmiltä ja vilkaise uudestaan viestiäni tuolta ensikiihkolta.

Puhuin viestissäni ensisijaisesti urheilijan fyysisistä ominaisuuksista. Oli laji sitten jalkapallo, koripallo, salibandy, jääkiekko, tennis jne jne.. uskon, että eri lajien huiput ovat kaikki fyysisesti niin kovia urheilijoita, että heitä on turha verrata keskenään. Viestissäni kirjoitin siitä, ovatko salibandyn ja jääkiekon kilpatason pelaajat näiltä fyysisiltä avuiltaan täysin eri planeetalta. Siihen vastasin, että eivät ole. Se, joka ei tätä tosiseikkaa pysty myöntämään ei joko tiedä asiasta tarpeeksi, tai ei halua tietää. Viestissäni toki myös myönsin, että eri osa-alueilla fysiikassa on toki eroja.

Mikäli yhtään lohduttaa karjalalippis-korttia heilutellessa niin en pidä jääkiekkoilun maailmanmestaruutta -95 kovin kovana saavutuksena. Kuitenkin sekin on sivunmennen sanoen huomattavasti kauempana salibandyn maailmanmestaruudesta kuin sb-MM pesäpalloilun SM-kullasta.

Saa olla aika fakiiri jos pystyy kirkkain silmin väittämään että kun otetaan toiseen joukkoon laajempi ja laadukkaampi lahjakkuus ja reenataan sitä ammattimaisesti, ja toiseen joukkoon jämät ja kaljaliigatasoinen reeni niin lopputulos on sama.
Tai jos väittää että kilpailu (=vaatimustaso) on sama jos toisessa lajissa voi ns. perusjamppa ansaita yhdellä sopimuksella kokonaisen normaalin työuran ansiot ja toisessa saada korkeintaan säälipillua lähipubissa.

Sitten muutamaan kiperään pointtiisi..

.....


* Salibandyssa huiput harjoittelevat lähestulkoon myös tuon kerran päivässä. Poikkeuksia tähän tulee silloin, kun pelipäivä osuu arkipäivälle. Viikonloppuisin vedetään kuitenkin hyvin usein valmistavat harjoitukset ennen peliä. No, ehkä viikolle yksi vapaapäiväkin pyritään järjestämään, mutta näin se menee muuallakin. Tähän muuten mainitsin jo aiemmassa viestissäni harjoittelua rajoittavaksi tekijäksi tuon ammattilaisuuden puuttumisen. Tilanne on siis jotakuinkin sama, kuin jääkiekossa muutama vuosikymmen takaperin.

Ilmeisesti tää juttu ei nyt ole mitään pilailua? Että ihan liki 7krt/vko reenejä! Ei kai edes huippulahjakkaat urheilijat voi tollaiseen pystyä? Ja samaan aikaan vielä pitäisi käydä töissä/opiskella?!? Jösses että on kovaa!

 

[Lapster]

En jaksa alkaa mitään pitkiä manifestejä kirjoittamaan mutta hyvin Spiit kirjoittelee asiasta.


Tässä ei oikein kohtaa ajatukset "puuhelmillä" ja "karjalalippiksellä". Spiit tuossa yritti vähän osoittaa että salibandy on nykyään tosiaankin hieman enemmän kuin pari kolme kertaa viikossa hallilla hengailevien "puuhelmien" pelailua.

Viimeisen viiden vuoden aikana huippujoukkueet ovat alkaneet kiinnittämään hyvin paljon huomiota harjoitteluun, ruokavalioon, lepoon jne. Aivan kuten näissä "suurissa" lajeissa on tehty jo vuositolkulla. Jos otetaan esimerkki salibandyn kesäharjoittelusta niin esim Ruotsissa kesätreenit aloitetaan todenteolla jo toukokuussa. Enkä usko että Suomessakaan se Kesäkuun alkua pidemmälle menee. Eli siinä vaiheessa kun miljonäärikiekkoilijat elbaavat ja golfaavat jne pari kuukautta niin tavis-säbäpelaajat hikoilevat rinteessä, radalla jne. Ja harjoittelu on aika päivittäistä. Jos seuroilla olisi varaa maksaa palkkoja pelaajille niin ihan varmasti harjoittelua olisi parikin kertaa päivässä.

 

[TosiFani]

Kun vertaillaan pelaajamateriaaleja jääkiekon ja salibandyn välillä, niin täytyy muistaa, että on suuri joukko nuoria, jotka eivät edes aloita jääkiekkoa. Näiden kahden lajin samankaltaisuus selvästi syö toistensa harrastajia ja tällä hetkellä salibandyn harrastajamäärien kasvu on jääkiekon oma syy. Jääkiekosta on tullut rikkaiden harrastus ja tätä kautta lahjakkuuksia menetetään mm. salibandylle.

 

[aquanqua]

Jääkiekosta on tullut rikkaiden harrastus ja tätä kautta lahjakkuuksia menetetään mm. salibandylle.

Eiköhän tuo edelleenkin mene niin, että jalkapallon ja jääkiekon "jämät" ajautuvat harrastamaan salibandyä, eikä niinkään, että jääkiekko menettäisi suurimpia lahjakkuuksiaan salibandyn pariin. Se nyt vain on näin, kun toisen lajin parissa esimerkkinä toimii Teemu Selänteen tapaisia miljonäärejä ja toisen lajin parissa Ruotsin pikkukylien kerrostaloissa vuokralla asuvia mikakohosia.
Saban pariin tuntuvat haukeutuvan ne, joita rankka treenaaminen jne. ei kauheasti kiinnosta.
uuri saavutettu maailmanmestaruus oli kuitenkin hieno juttu ja iso saavutus, enkä usko, että peli olisi ollut yhtään laadukkaampi tai ainakaan viihdyttävämpi, vaikka lajin parissa kansainvälinen kilpailu olisikin kovempaa ja harrastajamäärät suurempia. Samoin ajattelen jääkiekosta, tuskinpa NHL:ssä pelattaisiin yhtään sen tasokkaampaa peliä, vaikka laji olisi suosittua jossain Etelä-Euroopan maissa.

 

[kilonkingi]

Tässähän on kyseessä tietysti nämä ilmaveivaajat joilta rankit onnistuvat n.99.9% joka kerta.

http://www.youtube.com/watch?v=0wVwOMhxLug&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=A-yocU-Sz_M

Siinä pari esimerkkiä...

mm. Suomi vs norja pelissä tuli rankki ja sen norski pisti veivillä sisään eikä Naumasella ollut paljon sanottavaa...

Tartutaanpa tähän, sillä ihan en suostu nielemään tuon ilmaveivin tehokuutta rankuissa, vaikka kieltämättä taidokkaita suorituksia ovatkin. Tuo 99,9 % kuulostaa ainakin tietoiselta liioittelulta ja toivottavasti sitä onkin, sillä minäkin otan tuhannesta rankkarista yhden kiinni oli oli vastassa sitten minkäläinen "veivijanari" tahansa. Tai eihän minun ole pakko edes torjua riittää, kunhan yksikin veivi epäonnistuu hiukan ja jää tolppaan tai menee ohi.

Mutta ylipäätään en usko, että ilmaveivi on lopulta kovin tehokas perinteiseen harhautukseen verattunna.Täydellisenä yllätyksenä tuo ilmaveivi varmasti toimii ihan hyvin, kun veskari ei odota tuollaista ratkaisua. Ensimmäisen kerran veskari voi vielä tulla helposti yllätetyksi, mutta jo toisella kerralla veskari osaa aavistella tuota ratkaisua ja riittää kun laittaa rystykulman kiinni. Kämmen puolelta ei kuitenkaan kaiken järjen mukaan saa veivattua sisään tai ainakin pallo karkaa huomattavasti helpommin.

Jos esimerkiksi laitettaisiin Kohonen ja "veivijanari" vetämään sata rankkaria, niin tuskinpa Kohonen paljon heikommaksi jää. Ja jos laitettaisiin Kohonen ja "veivijanari" vetämään MM-finaalin ratkaisuhetkillä, niin väitän Kohosen vetävän paremmalla saldolla, vaikka nyt epäonnistuikin. Siinä alkaa monella "veivarijanarilla" käsi täristä, kun sama veivi pitäisikin vetää helvetin kovat paineet niskassa.

Esimerkiksi tuo ensimmäinen video oli kaikesta päätellen jostain alemman sarjatason ottelusta ja Alexander Neden veivaus oli jostain ulkoilmatapahtumasta. Nede tosin on pikaisen haun perusteella tehnyt aikamoisia veivauksia Ruotsin pääsarjatasollakin, mutta eipä hän kuitenkaan mahtunut noilla taidoilla Ruotsin kisajoukkueseen mukaan.

Mitä muuten sääntökirja mahtaa sanoa, saako veskari räpätä pelaajan mailaan/lapaan? Torjuessa maassa nyt luulisi ainakin saavan osua vastustajan lapaan, mutta jonkulainen tulkintakysymys se varmasti on pallon ollessa ilmassa vetäjän veivissä.


Sitten itse pääaiheseen eli Suomen mailmanmestaruuteen. Kerta kaikkiaan aivan huikea finaali, jossa tilanteet menivät yhtä vuoristorataa. 4-0 johdossa ei uskaltanut tuulettaa, vaan Ruotsin nousua siinä jo tuli pelättyä. Ja sieltähän ne ruotsalaiset jälleen nousivat rinnalla ja ohi. Siinä vaiheessa ei oikein enää ollut toivonkipinää, mutta niin vaan Suomi teki kaksi peräkkäistä maalia ja vielä jatkoajalla kolmannen perään. Sen jälkeen tulikin hypättyä sohvalta lähes kattoon ja huudettua kurkku suorana. Täydellinen revanssi kahden vuoden takaisesta!

Sinällään harmi, että Jaakko Hintikka ja JP Lehtonen ehtivät lopettaa viime kisojen jälkeen, sillä näiden herrojen uralle olisi maailmanmestaruuden suonnut. Joka tapauksessa tämä mestaruus antaa varmasti suomalaiselle salibandylle lisää potkua ja toivottavasti se myös pystytään hyödyntämään maksimaalisesti.

 

[HMenthal]

Tämä setti menee tavallaan OT, mutta toisaalta nyt näiden kisojen jälkeen tällasita keskustelua mielestäni tulisikin käydä ja sen herättäjänä on toiminut juuri voitettu maailmanmestaruus. Näistä asioista ja muustakin on jo väännetty tämän osion alla olevassa Salibandykauis 08-09 ketjussa.

Kesäharjoittelu puolestaan on salibandyssa ainakin kärkiseurojen osalta vähintään samalla tasolla kuin Sm-liigan parhaimmistollakin.

Toki fysiikkaharjoittelun eri osa-alueista löytyy eroavaisuuksia tässäkin.

Se on juuri näin. Muutamassa seurassa setit hoidetaan kesällä kaikkien osalta erittäin hyvin. Muissa seuroissa mennäänkin sitten aika kirjavasti.

Fysiikan harjoittamisessa pitääkin löytyä eroja, koska näissä kahdessa lajissa fyysisetvaatimukset ovat osin erilaiset.

Toki varmasti on paljon niitä, ketkä ovat pikkupoikana pelanneet ristiin rastiin samanaikaisesti useampia lajeja, futiksesta ja kiekosta salibandyyn, mutta niitähän löytyy Suomessa varmasti kaikista urheilulajeista.

Salibandyliigan vanhemmasta kaartista varmasti löytyy hieman enemmän näitä kiekkotaustan omaavia pelaajia, joilla tie on noussut pystyyn ennen liigakynnystä, mutta ei niitäkään tietääkseni ihan hirveästi ole.

Kaikki kunnia Tähkälle, Kohoselle ja muille taitureille, mutta en usko heillä olevan edellytyksiä huipulle oikeasti kovissa lajeissa.

Esim. molemmilta Kohosilta taitaa tietääkseni löytyä taustaa ainakin kiekon osalta jonkin verran junnuna. Muutenkin liigassa pelaa useita pelureita, jotka ovat harrastaneet nuorena mm. useampaa em. lajia ja tämä on tietenkin pelkästään hyvä asia. Tämä homma toimii tietenkin myös toiseen suuntaan.

uskon, että eri lajien huiput ovat kaikki fyysisesti niin kovia urheilijoita, että heitä on turha verrata keskenään. Viestissäni kirjoitin siitä, ovatko salibandyn ja jääkiekon kilpatason pelaajat näiltä fyysisiltä avuiltaan täysin eri planeetalta. Siihen vastasin, että eivät ole. Se, joka ei tätä tosiseikkaa pysty myöntämään ei joko tiedä asiasta tarpeeksi, tai ei halua tietää.

Huiput ovat huippuja joka lajissa ja niin myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja edelleen näitä painotuseroja tietenkin löytyy lajista toiseen. Salibandyssä näitä huippuja on lopulta vain aika vähän. Punkari totesi juuri jossain haastattelussa, että mj-tason säbäpelaajat ovat huippu-urheilijoita, mutta tämän jälkeen taso laskee selvästi. Esim. Tiitu on yksi näistä pelaajista, jotka ovat hoitaneet harjoittelunsa erittäin hyvin ja jolla fyysiset ominaisuudet ovat aika tapissa.

Huvittaa tuo eräiden nimimerkkien näkemys, jonka mukaan salibandy ei MM-tasolla olisi huippu-urheilua. Rivien välistä paistaa ilmeisesti kateus ja ajatusmalli, että salibandyn arvostaminen olisi jotenkin pois "oikeilta lajeilta" kuten kuningas jääkiekolta.

Se, että nuorella lajilla ei (vielä) ole kovin suurta levinneisyyttä (ja tuskin ihan heti tulee olemaan yli kymmenen maan) ei vie yhtään pois lajin vaativuutta tai Suomen maajoukkueen saavutuksen arvoa.

Suureksi yleisölajiksi pääsyssä salibandylla on matkaa...

Kuten tuossa aiemmin tulikin jo todettua, niin MM-tasolla puhutaan ehdottomasti huippu-urheilusta, mutta muuten kokonaisuutena en lähtisi vielä suomalaisesta salibandystä sanomaan, että se olisi huippu-urheilua.

Levinneisyydestä tuli aikaisemmin jo kirjoitettua ja kansainvälisellä liitolla taitaa olla tällä hetkellä 25 varsinaista jäsenliittoa ja yli 20 tilapäistä, joten kyllähän laji on jo aika hyvin levinnyt maailmalla.

Saa olla aika fakiiri jos pystyy kirkkain silmin väittämään että kun otetaan toiseen joukkoon laajempi ja laadukkaampi lahjakkuus ja reenataan sitä ammattimaisesti, ja toiseen joukkoon jämät ja kaljaliigatasoinen reeni niin lopputulos on sama.

Ja tosiaan hyvä fakiiri. Mutta. Puhutaanko tässä nyt lätkästä vs. säbä? Jos puhutaan, niin väitätkö tosiaan, että kaikki lätkän pelaajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaampia kuin säbän pelaajat?! Koko urheilua ja urheiluvalmennusta ei voi katsella noin laput silmillä. Yksi nimi. Jesse Niinimäki.

Miten tämä vaatimustaso ja palkka liittyy toisiinsa? Enemmän liksaa ja vaatimustasoltaan vaativampi laji ja toisinpäin vai? Tällä perusteella esim. Räikkösellä tuntuu olevan ihan vitun vaativa duuni, kun palkkaa tulee kaudessa monen NHL-pelaajankin koko urien aikana keräämää määrää enemmän. Ja koska osa lätkän liigapelaajista tienaa enemmän kuin toiset, niin onko heidän hommansa vaativampia kuin toisten ja näkyykö tämä automaattisesti jostain taulukosta tai jostain?

Sen 15 vuoden aikana salibandy on suosionsa puolesta mennyt ohi monesta muusta paljon vanhemmasta ja perinteisemmästä lajista.. ehkä juuri se herättää näitä katkeransuloisia totuuspohjaa vailla olevia kommentteja (.. et sinä oka, tarkoitan joitain muita ketjussa näkyneitä viisauksia).

Tässä tullaan taas tähän seikkaan, että mitä tällä suosiolla tarkoitetaan. Lasketaanko tässä esim. kaikki lajin harrastajat vai lajin keräämät yleisömäärät. Tätä suosiota voidaan mitata monella eri tavalla. Yleisömäärissä salibandy jää vielä jälkeen, mutta harrastajiahan on paljon. Harrastajien määrä kertoo jotain, mutta mitä, mistä ja miten, niin se on taas jo toinen juttu.

Eli siinä vaiheessa kun miljonäärikiekkoilijat elbaavat ja golfaavat jne pari kuukautta niin tavis-säbäpelaajat hikoilevat rinteessä, radalla jne. Ja harjoittelu on aika päivittäistä. Jos seuroilla olisi varaa maksaa palkkoja pelaajille niin ihan varmasti harjoittelua olisi parikin kertaa päivässä.

Omalla näppituntumalla en menisi tätä aivan suoraan allekirjoittamaan tuon tavis-säbäpelajan osalta. Ei se ainakaan laajassa mittakaavassa ihan noin vielä mielestäni mene.

Kun vertaillaan pelaajamateriaaleja jääkiekon ja salibandyn välillä, niin täytyy muistaa, että on suuri joukko nuoria, jotka eivät edes aloita jääkiekkoa. Näiden kahden lajin samankaltaisuus selvästi syö toistensa harrastajia ja tällä hetkellä salibandyn harrastajamäärien kasvu on jääkiekon oma syy. Jääkiekosta on tullut rikkaiden harrastus ja tätä kautta lahjakkuuksia menetetään mm. salibandylle.

Tätäkään en menisi ihan suoraan allekirjoittamaan. Tietenkin jo varusteet itsessään maksavat lätkässä jonnin verran enemmän ja kenties jäämaksutkin enemmän kuin sali vastaavat. Jääkiekon harrastamisessa on huimia paikkakunta kohtaisia kustannuseroja. Ei niistä enempää.

Jotkut eivät halua lastensa harrastuksiin hirveitä summia sijoittaa, mutta on siellä taustalla paljon muutakin kuin vain jääkiekon kalleus. Lajin kalleus ei saisi kuitenkaan ratkaista kenenkään harrastuksia. Näin kyllä käy.

Tulipas vuodatettua. Loppuun voisin vielä todeta, että paljon on tullut tässäkin ketjussa edellä monen taholta kirjoitettua näistä harjoittelumääristä, mutta sehän ei vielä yksinään takaa yhtään mitään!!!

Laatu ja taso sekä urheilijan motivaatio ja halu. Minä lähtisin näillä.

 

[opelix]

Kun lajeista puhutaan ja (turhaakin) vertaillaan harrastajamääristä täytyy myös tarkastella asiaa kriittisesti. Harrastajamäärät eivät sinällään kerro välttämättä tasosta. Yleisurheilussa ja uinnissa, jotka ovat tulosurheilua, harrastajamäärät romahtavat 13-14-vuotiaina viimeistään. Ei ole motivoivaa harrastaa ja käydä vetelemässä 3 metrin siivuja hiekkalaatikolla, sama pätee uintiin. Silti väittäisin, että erittäin suuri osa todellisesta lahjakkuudesta ainakin yksilölajien puolella seuloutuu näihin.

Salibandy taas sinällään vetää suuren määrän harrastajia "pelailemaan". Kynnys kohtuumatala ja eritasoisia peliporukoita löytyy. Tässä siis yksi näkökulma.

Ja vähän offtopic mutta en ole Karjalalippismiehiä. Heitän tässä oman näkemykseni arvostamistani suomalaisista urheilusaavutuksista:

A-luokkaa:
Arsi Harjun olympiakulta kuulassa, Tommi Evilän MM-pronssi pituudessa, HM Seppälä neljäs sija vaparin olympia-altaassa.Olympiahopea Torinossa Leijonat(varauksin..ehkä A:n ja B:n välissä), Litmasen 90-luvun Ajaxhetket.

B-luokkaa
Keihäsmiehet, Hyypiät, Pöyhösen EM-finaalipaikka satasella, Tommi Hartosen olympiavälierä 200 m.Palanderin MC-menestykset

C-luokkaa
MM-lätkämitalit, hiihdot ja muu talviurheilu

Salibandy sitten jossain näiden alla..

Tässä muutamia äkkiseltään. Jäi paljon poiskin mutta kertonee arvostuksistani.En ole katkera kellekään enkä millekään. Urheilussa monenmoisessa mukana olleena ja useita huippujakin tuntevana uskon, että minulla on perspektiiviä näihin asioihin. Mielipiteitä saa toki olla muitakin, jokaisen oma asia.

 

[Rod Weary]

A-luokkaa:
Arsi Harjun olympiakulta kuulassa, Tommi Evilän MM-pronssi pituudessa, HM Seppälä neljäs sija vaparin olympia-altaassa.Olympiahopea Torinossa Leijonat(varauksin..ehkä A:n ja B:n välissä), Litmasen 90-luvun Ajaxhetket.

Miten nuo voivat olla A-luokkaa? Eihän kuulantyöntelyllä tai hiekkalaatikkohyppelyllä kukaan elä Suomessa. Tai ehkä Evilä saa hiukan kevytlevitettä ruiskäntyn päälle.

 

[MikGo]

Onhan laji aikalailla vielä jäljessä jääkiekossa ja aikalailla tyhmä edes verrata siihen. Muutama kausi sitten pistettiin kaveriporukan kanssa salibandyjoukkue pystyyn ja parin kauden jälkeen oltiin karsimassa jo A-junnujen SM-sarjaan. Sinne eivät kyllä rahkeet riittäneet, mutta kuitenkin lähellä oltiin. Siinä jäi monen isomman kaupungin joukkueet taakse.

Onnistuisikohan sama homma suomessa esimerkiksi jalkapallossa, pesäpallossa tai lentopallossa?

Itse en sen enempää tämän voiton arvoa halua vähätellä, mutta eihän tämä maailman laajuisesti ole mitään verrattuna jääkiekon maailmanmestaaruuteen vaikka lätkäkin on aika marginaali laji loppupeleissä.

 

[opelix]

Miten nuo voivat olla A-luokkaa? Eihän kuulantyöntelyllä tai hiekkalaatikkohyppelyllä kukaan elä Suomessa. Tai ehkä Evilä saa hiukan kevytlevitettä ruiskäntyn päälle.

Yksilölajien puolella suuri vääryys joidenkin lajien kohdalla taloudelliset epäkohdat.Mutta nyt puhuinkin arvostamistani suomalaisista huippusuorituksista.

Niin Jarkko Nieminen kuuluu ehdottomasti A-luokkaan. Tenniksellä myös tienaa kivasti. Moottoriurheilua en luokittele tässä yhteydessä.

 

[Knower]

Eiköhän tuo edelleenkin mene niin, että jalkapallon ja jääkiekon "jämät" ajautuvat harrastamaan salibandyä, eikä niinkään, että jääkiekko menettäisi suurimpia lahjakkuuksiaan salibandyn pariin. Se nyt vain on näin, kun toisen lajin parissa esimerkkinä toimii Teemu Selänteen tapaisia miljonäärejä ja toisen lajin parissa Ruotsin pikkukylien kerrostaloissa vuokralla asuvia mikakohosia.

Nyt olet muutaman vuoden perässä. Aika läheltä on päässyt seuraamaan kun juuri muutama erittäin lupaava kahden lajin harrastaja (jääkiekko/salibandy) on heivannut jääkiekon kun saba on tuntunut enemmän omalta jutulta. Ja nämä ovat tosiaan olleet sellaisia kavereita, että isosta lätkäseurasta ilmoitettiin, ettei tarvitse treeneissäkään käydä kuin salibandyn ehdolla jos jatkavat lätkää. Ruotsissa pelaa AIK:ssa sabaa 92-syntynyt kaveri, joka valittiin futiksen junnumaajoukkueeseen, mutta hän ilmoitti valinneensa lajikseen salibandyn.

Toki joo, vain muutamia esimerkkejä, mutta trendi on monessa mielessä kääntynyt. Aika harva juniori - onneksi - pelaa lajiaan siinä mielessä, että tulee isona miljonääriksi. Kyllä ne lajit valitaan pääosin sen mukaan, missä tuntee saavansa haastetta ja mikä tuntuu hauskalta. Saban junioritoiminta on monessa seurassa ammattimaistunut ja sitä kautta kunnianhimoisetkin junnut valitsevat lajikseen reikäpallon yhä useammin.

edit. niin, Kohonen ei asu vuokralla vaan Uppsalan keskustassa reippaan kokoisessa kattohuoneistossa Storvreta IBK:n piikkiin. Tulot arviolta 500 000 kruunua vuodessa, mikä ei tietenkään ole Selänteen tasoinen korvaus, mutta ihan kiva kuitenkin "sählyn" pelaamisesta.

edit2. lätkä on tehnyt muuten tämän ihan itse, että lahjakkaita pelaajatyyppejä alkaa virrata entistä enemmän sabaan. Homma on monessa paikassa hirvittävää hampaat irvessä vääntämistä ja lätkäihmisten asenne paikoittain ihan keskiajalta (Jatkoajasta). Salibandyssä ilmapiiri on monestakin syystä, ihan lajin luonteestakin johtuen usein paljon positiivisempi.

 

[dali]

Kuten tuossa aiemmin tulikin jo todettua, niin MM-tasolla puhutaan ehdottomasti huippu-urheilusta, mutta muuten kokonaisuutena en lähtisi vielä suomalaisesta salibandystä sanomaan, että se olisi huippu-urheilua.

Levinneisyydestä tuli aikaisemmin jo kirjoitettua ja kansainvälisellä liitolla taitaa olla tällä hetkellä 25 varsinaista jäsenliittoa ja yli 20 tilapäistä, joten kyllähän laji on jo aika hyvin levinnyt maailmalla.

Jep, itse totesitkin tavallaan saman, jota sivusin edellisessä viestissäni, eli että kourallinen pelaajista saa elantonsa pelaamalla ja loput pelaavat arkitöiden ohessa eli voisi kai sanoa, että he ovat puoli-ammattilaisia. On totta, että esimerkiksi salibandyliigassa on isoja tasoeroja joukkueiden kesken, mutta osaltaan tätä voidaan selittää myös valmennuksella, joka on yhtä lailla kehittymässä kuten laji kokonaisuutena.

Tuolla kymmenen maan lukumäärän puolestaan heitin lähinnä ajatuksena siitä, kuinka monta maata on toden teolla mukana esimerkiksi MM-kisoissa eikä vain elämysmatkalla.

 

[Bamsse]

Ja esimerkiksi Tsekeissä salibandy on noussut koululaisten suosituimmaksi lajiksi, että terveisiä vaan Praguesta.

 

[DAF]

edit. niin, Kohonen ei asu vuokralla vaan Uppsalan keskustassa reippaan kokoisessa kattohuoneistossa Storvreta IBK:n piikkiin. Tulot arviolta 500 000 kruunua vuodessa, mikä ei tietenkään ole Selänteen tasoinen korvaus, mutta ihan kiva kuitenkin "sählyn" pelaamisesta.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että on siis melko tarkkaan 46000 euroa vuodessa, joka jää SM-liigapelaajan keskipalkasta noin 20000 euroa. Ylittää toki mediaanin parilla tuhannella.

Oli pakko kirjoittaa tämä auki, kun ei tuo 500000 SEK varmaan monelle oikein kokoluokkaakaan kerro. Onko Kohonen muuten maailman parhaiten palkattu salibandyn pelaaja? Ainakin joskus muistan tämäntyyppisiä puhutun.

 

[Knower]

Oli pakko kirjoittaa tämä auki, kun ei tuo 500000 SEK varmaan monelle oikein kokoluokkaakaan kerro. Onko Kohonen muuten maailman parhaiten palkattu salibandyn pelaaja? Ainakin joskus muistan tämäntyyppisiä puhutun.

Todennäköisesti kyllä. Kohtuullinen asuntoetu kuuluu tuohon päälle, joten palkka on todellisuudessa vielä isompi. Käsittääkseni kukaan muu ei tuollaisille tienesteille pääse, mutta varmastikin Jihde, Svensson ja kumppanitkin tulevat toimeen.

Suomessa suurimmat korvaukset lienevät viisinumeroisia, tuskin kuitenkaan kovin monella alkaa tuo viisinumeroinen luku kakkosella. Siihen nähden hyvä korvaus, että treenejä ja tapahtumia ei kuitenkaan ole kuin se 6-7 viikossa. Siihen nähden ehkä vähän liiankin hyvä.