Mielenkiintoista, syväluotaavaa ja asiantuntevaa analyysiä kelta/mustan idän ihmeen junioritoiminnasta ja -polusta, sekä nykytilasta. Itse toiminnassa, eri rooleissa, lähes 15 vuotta mukana olleena tunnistan hyvin esiin nostettuja haasteita ja epäkohtia. On totta että foorumeilla päriseminen ei välttämättä asiaan vaikuta tai epäkohtia korjaa, mutta on erittäin tärkeää että asioista keskustellaan ja epäkohtia nostetaan esiin. Uskalletaan "puhua" asioista niiden oikeilla nimillä, vaikkapa sitten edes foorumeilla/nimimerkillä. Syksyn mittaan näitä kirjoituksia lukiessani ja seuran toimintaa jälleen kerran hämmästeltyäni, pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin kantaa korteni tähän kekoon.
Esiin nostetut haasteet ovat varmasti jollain tasolla tuttuja lapsi- ja nuorisourheilun eri seuroissa ympäri maan. Keskusteluissa kuvatut ongelmat ovat kuitenkin saaneet meillä täällä kaakonkulmalla hämmästyttävän pitkään muhia kaikessa rauhassa. Muutosta ei tahdota saada aikaan, vaikka haasteet on tunnistettu jo aikaa sitten aivan seuran johtoa myöten.
Valmennusjohto (lue: valmennuspäällikkö, seurakoordinaattori, kehityspäällikkö, taitovalmentaja tms.) vastaa asiaa heiltä kysyttäessä että: "Meillä on paljon asioita hyvällä mallilla. On erinomaiset ikäluokkakohtaiset valmennuksen kausisuunnitelmat, innostavia ja osaavia valmennuksen ikäkausivastaavia ja loistavia päävalmentajia, sekä intohimoisia apuvalmentajia sekä toimihenkilöitä joukkueissa. Aloittavissa ikäluokissa olemme suhteessa muihin lajien onnistuneet rekrytoinnissa prosentuaalisesti hyvin". Tästä huolimatta aloittavat ikäluokat luistelukoulussa pienevät ja urheilullinen menestys joukkueena (tai yksilönä) karttaa kilpaikäluokissa seuran joukkueita kausi toisensa jälkeen.
Mitä ihmettä, miten tämä sitten on mahdollista? Onko seurassa tekeminen arjessa ja jään tasolla oikeasti kunnossa? Onko vaatimustaso, välittäminen kunnossa? Voidaanko asioista keskustella avoimesti, haastaa tekemistä tai toimintamalleja ja kehittää toimintaa? Vai onko meillä vain huonoja ikäluokkia (määrällisesti tai laadullisesti)?
Tuohon viimeiseen kysymykseen Lehkosen Timo on vastaukseksi aikanaan samasta teemasta puhuessaan sutkauttanut erittäin osuvasti "Ei ole olemassa huonoja ikäluokkia, on vain paskaa valmennusta". Tuo on rajusti sanottu, mutta tuossa on ainakin minun mielestäni vinha perä.
En tietenkään tarkoita että meillä Saipassa on vain paskoja valmentajia. Meidän Saipa ry:n urheilun ammattilaisten kanssa olen samaa mieltä siitä että meillä on hyvät kausisuunnitelmat/valmennuksen materiaalit, on hyviä tyyppejä ikäkausivastaavina sekä päävalmentajina ja tarvittaessa toimintaan saadaan myös liitolta tukea. Toki mukaan mahtuu myös jokunen vähemmän hyvä tyyppi, mutta pääsääntöisesti hyviä. Kaikkia heitä suurimmaksi osaksi ohjannee intohimo lajia ja valmennusta kohtaan, vaikka aina on niitäkin joita ohjaa muut agendat.
Mielestäni ongelma kiteytyy pitkälti urheilun johtamiseen ja nimenomaan niihin henkilöihin, jotka ovat johtamisen eri rooleissa (valmennuspäällikkö, lajikoordinaattori, yms) vuosia saaneet meillä huseerata. Urheilussa onnistumista on vaikeampi mitata kuin business puolella ja tarkastelu aikaikkunan täytyy olla kvartaalia pitempi. Nyt ko. toimijat ovat saaneet operoida rooleissaan pitkään, 7. kausi vastuurooleissa pahimmillaan menossa. Kyllä 7-vuoden tarkastelujaksolla voidaan jo alkaa selkeitä trendejä havaitsemaan. "Laitakuhina" niitä onkin ansiokkaasti nostanut esiin:
Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.
Ongelma on siis tunnistettavissa ja kissa nostettu pöydälle. Miksi mikään ei ole muuttunut? Tähänkin "Laitakuhina" tarjoaa syötön lapaan:
Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan.
Johtamisen ongelma tämä mielestäni nimenomaan on. Niin valmennuksen johtamisen kuin seuran johtamisenkin osalta. Vastuun loppujen lopuksi kantaa hallitus. Palautetta toiminnasta pitää jäseniltä pyytää ja tarvittaessa ulkopuolistakin apua voi toiminnan arviointiin hakea. Tiedän että jäsenkyselyitä on tehty, seuran toimintaa on tarkasteltu niin sisäisesti kuin ulkoisesti mm. tähtiseuraprojektin ja muiden selvitysten muodossa. Mitä niissä on selvinnyt ja onko selvityksiin herätty reagoimaan?
Ei nyt näytä siltä, että herätystä tapahtuisi.
Perustelu 1. Ongelma on ollut tiedossa monella jo pidemmän aikaa; niin pelaajilla, valmentajilla, hallituksen jäsenistä osalla ja vanhemmistakin. Mutta tämän ongelman työsopimusta ei saada purettua. Seuratyöhön ei kuulu toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Alalla pitää olla hereillä koko ajan, kehittyä, kouluttautua ja reagoida. Saipan valmennuksenjohto ei missään vaiheessa ole tätä tehnyt. Toisaalta ei taida pohjakoulutustakaan olla....kuitenkin hallitus siunaa tämän toiminnan vuodesta toiseen ja antaa osaamattomuuden jatkua.
Valitettavaa mutta mielestäni totta tuo "Laitakuhinan" sivallus. Liiga Saipakin on asiaan pyrkinyt reagoimaan kuluvan syksyn rekrytoinnilla. Tuo rekrytointi osuu suoraan kilpakiekon valmennusjohtamisen ytimeen. Onko tämä taivaan lahjana annettu mahdollisuus osattu oikealla tavalla hyödyntää? Mikä toiminnassa oikeastaan on tuon rekryn osalta sitten syksyn aikana muuttunut? Ainakin kiekkoluokkalaisten aamujäätoimintaan saatiin seuran puolelta sinne kuuluva panos. Mitä muuta? Siihen onkin vaikeampi vastata, mutta toki aikaa on vasta hetki kulunut ja työn tulokset eivät varmaankaan vielä näy.
Tämän syksyn iloisin muutos Etelä Karjalaisella kiekkokartalla on tietenkin Liiga Saipa mahtava startti syksyyn. Sitä on ollut upeaa seurata ja samalla tietysti on mietityttänyt että mikä tämän on mahdollistanut? Ei homma yrityksen puutteesta aiempinakaan kausina ole jäänyt vajaaksi. Mikä nyt on toisin?
Hallitus vaihtui, UTJ uusi ja päävalmentaja vaihtui. Joukkueen rosteri ei ole merkittävästi viime vuotta parempi, mutta tulos on. Voidaanko sanoa, että johtamisella ja valmennuksella on väliä???!!! Tämä voisi toimia junnupuolen syvänteessäkin.
Uskon että junnupuolellakin muutos vaatii sen että keskeiset toimijat on vaihdettava. Nykyisillä toimijoilla on ollut enemmän kuin riittävästi aikaa näyttää kyntensä. Tulokset puhuvat puolestaan. Vastuu teosta ja tekemisen tasosta on kannettava. Niin se menee aikuisten maailmassa ja oikeassa työelämässä. Suojatyöpaikkoja ei ole nykypäivänä enää tarjolla. Eikä varsinkaan pitäisi olla toiminnassa, jonka rahoitus tulee vanhempien pussista.
Saipa ry:n hallituksen suuntaan ilmainen 5 pisteen vinkki: Joskus vaan on tehtävä vaikeita päätöksiä ja noista päätöksistä yleensä joku pahoittaa mielensä. Nyt ei kuitenkaan muutosta voi jättää tekemättä sen takia että joku saattaa pahoittaa mielensä.
Kelta/Mustassa yhteisössä on Liigan vetämänä nyt menossa muutoksen ja tekemisen meininki. Halli pursuaa yleisöä, mukulat päiväkodeissa ja kouluissa kohkaavat innoissaan Saipan ja kiekon perään. Tuo myötätuuli ja innostus pitää hyödyntää myös junnupuolella, ennen kuin momentum katoaa. Hockey is a momentum game.
Tsemppiä ja rohkeutta muutoksen tekemiseen!
