Hienoa nähdä, että keskustelu herää tämänkin asian ympärillä mitä veljet
@ahal ja
@aHab virittelevät. -09 ikäluokka ei ole tilastollinen harvinaisuus, vaan meiltä ei ole SaiPan junioripolun käyneitä pelaajia tullut Pohjola leirille 6-7 vuoteen kuin yksittäisiä, ja näistäkin usealla ”SaiPa-pelurilla” löytyy Ketterätausta! Tämän ajan tietty operatiivinen osa, mihin edellisessä kirjoituksessani viittasin, on saanut huseerata SaiPan junioripuolen urheilullisena linjaajana. Liekkö sattumaa?
Niille, jotka eivät niin tarkasti tiedä Pohjolaleirin taustaa ja ajatusta, tässä heille tiivistelmä. Leirille valitaan todellakin 132 Suomen parasta pelaajaa tällä hetkellä. Tästä ryhmästä valitaan ymmärtääkseni n. kaksi joukkueellista ensimmäiseen U16-maajoukkueeseen. Valintaa ovat olleet tekemässä erilaisten kartoitustapahtumien ja syksyn pelien perusteella aikamoinen joukko kiekon parissa työskenteleviä ammattilaisia; aluevalmentajia, valmennuspäälliköitä, maajoukkuevalmentajia, seuravalmentajia ja mukaan mahtuu joku puuhastelijakin. Yhteenvetona tämä ryhmä ei nähnyt yhtään SaiPalaista 132 parhaan joukossa. Se on kiistaton fakta nro 1!!! SaiPan junioripolku ei tuota Suomen kärkeen pelaajia!! Eikä ole tuottanut vuosiin! Ennen leirille valittiin 103 parasta. Eli kaksi joukkueellista vähemmän kuin nyt oli paikkoja jaossa. Silti esim -99-ikäluokassa SaiPan värejä kanto leirillä 9 pelaaja, joista 4 valittiin ensimmäiseen maajoukkuerinkiin. Seuraavana vuonna -00 syntyneitä pelaajia taisi olla mukana 7-8. Eli mahdollisuuksia täällä todellakin olisi tehdä tulosta.
On hyvä tiedostaa, että yksilötasolla leirille valitseminen ei takaa ammattilaisuutta tai valitsematta jääminen uran loppua ja unelmista luopumista. Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.
Fakta nro 3. Lappeenrantaan ei synny lapsia yhtään huonommin fyysisin, henkisin tai teknisin valmiuksin kuin Raumalle, Hämeenlinnaan, Poriin, Joensuuhun tai edes Ouluun. Jostain syystä kuitenkin tänne syntymällä tippuu kelkasta, kun puhutaan unelmien tavoittelusta jääkiekkoilijana. Ainakin viime vuosina on ollut näin. Kyllä Lappeenrannassa pitäisi joka vuosi löytyä edes yksi poika, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan tulisi valituksi leirille. Yksi, jolla lamppu on syttynyt hieman muita aiemmin tai yksi, joka isoveljien kanssa koko nuoruuden pelatessaan on hionut taitonsa ikätovereita paremmaksi. Eli poika, joka jopa ilman valmennusta pääsisi 132 parhaan joukkoon. Näin on ollut aina esim. pienien seurojen kohdalla. Ja varmasti Lappeenrannasta tällainen poika löytyy. Joka vuosi. Mutta mitä hänelle tapahtuu täällä valmennuksessa?
Fakta nro 4. Kisapuistossa löytyy iso tekojää ja 5 kaukaloa. Lappeenrannassa on kuntosaleja ja liikuntakeskuksia enemmän asukasta kohden kuin missään muussa suomalaisessa kaupungissa. 85% pelaajista asuu 5-6km sisällä keskustasta (lue:liikuntapaikoista) eli fillarilla pääsee. Näistä olosuhteista ja resursseista huolimatta tulosta ei tule. Kuka vastaa tästä? Kuka tulee kertomaan miksi asia on näin? 200-350e kuukausimaksut seuralle kelpaavat kyllä, mutta millä taataan laadukkuus? Laatuseurastatus saatiin ja kuvissa hymyillään. Tiedotteessa ei kuitenkaan avattu mitä seura on tekemässä kehityksen ja laadukkuuden eteen. Luisteluvalmentajia palkataan ikäluokkiin. Hyvä niin, mutta kuka maksaa ja miksi? Ennen ikäluokkien valmentajilla oli taito valmentaa luistelua ja tämä kuului kk-hintaan. Nyt luistelun opettaminen jääkiekkoseurassa on lisäpalvelu ekstrahinnalla! Mitä hittoa?
Hallituksen viesti on, ettei heillä ole kokouksissa koskaan ollut näin hauskaa. Voitaisiinko siellä tehdä töitä naurun sijaan kilpaurheilun eteen? Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan. Samassa rytäkässä U16 pelaa loppukauden suomi-sarjaa. Ikäluokka, johon on kupattu puolet alaikäisistä pelaajista, joilla olisi ollut täysi työ omankin ikäluokan peleissä. Johdonmukaisuus, avoimuus, reiluus ja laatu ovat valitettavasti vieraita käsitteitä tämän päivän juniorikiekkoilussa Lappeenrannassa.
Tätä kelkkaa ei käännä edustusjoukkueen menestys. Jos se jonkun harrastajan tuo lisää niin hyvä juttu, mutta ongelmat ovat syvemmällä. Eikä koronan tai ”pienten ikäluokkien” taakse voi enää mennä selittelemään niin kuin muutama vuosi sitten. Jos meidän ikäluokat ovat pienempiä ja lahjakkuuksia tulee vähemmän, niin kai meidän pitää pyrkiä silloin laadukkaampaan arkeen kuin esim. Espoossa. Koska tulee hetki jolloin K-Espoo tulee sm-sarjassa vastaan ja silloin leikimme samalla hiekkalaatikolla. Olemmeko valmiita? U16, pohjolaleirivalinnat ja seuran arkitoiminnan laatu ja johtaminen viittaa siihen että emme. Nyt on muutoksen aika.