SaiPan juniorit

[Laitakuhina]

U20 otti kuokkaan juuri 1-2 TPS:ltä. Kuuteen peliin kolme pistettä on kyllä todella heikko tulos. Takana sarjataulukossa on vain RoKi samalla pistemäärällä tällä hetkellä. Täytyy ihmetellä kyllä, miten on onnistuttu olemaan noin heikkoja. Vuosia on kuitenkin keikuttu sarjan keskivaiheilla ja jääty yleensä pisteellä ulos ylemmästä jatkosarjasta.

Pidemmällä tähtäimellä miettiessä suunta ei ole todellakaan oikea. Ikäluokkien taso luonnollisesti vaihtelee, mutta onko esim valmennuksella ja organisaatiolla mikä rooli tässä tilanteessa? Olisi kyllä aivan elintärkeää saada myöskin vahva joukkue U20 ja päästä sinne ylempään jatkosarjaan. Tämä sössittiin useampana vuonna, kun edustukseen kupattiin kaikki, jotka osasi vähänkin pelata. En jaksa edes tarkistaa, että voiko tuosta U20 sarjasta jopa Liiga-seura tippua tänä vuonna? Se olisi kyllä todellinen pohjanoteeraus.

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt miksi tämä aihe ei herätä enempää keskustelua lukijoissa. U20 tilanne on sinänsä harmillinen, mutta vain ja ainoastaan seurausta siitä miten laadukas seuran junioripolku on. Jos katsotaan nopeasti lähimenneisyyden tilannetta, niin U20 sarjansa hännillä, ulkopuolelta mahdutaan ottamaan kärkiketjujen paikat omien pelatessa jämäroolit, liigaan/ mestikseen jatkaa vain yksittäiset pelaajat vs. esim. KalPa. Jos saadaan mj-edustuksia, niin kyllä ne pääsääntöisesti ovat olleet muualta tulleita "meidän poikia". Vaikea on kokeneen U20-valmennuksen kerralla oikoa virheitä ja puutteita mitä junioripolku on tuottanut.

U18 yksi valmentaja on pystynyt miltei taikatemppuihin materiaalillaan jo vuosien ajan ja sarjapaikan säilyttäminen onkin ollut suorastaan ihme. Tämä on seurausta mitä yksittäinen valmentaja voi tehdä, kun osaaminen, vaatimustaso ja joukkuekulttuurin säännöt ja toimintamallit ovat selkeät.

U16 näyttää taistelevan tosissaan suomisarjapaikasta!! Pohjolaleiriä edeltävälle pre campille valittiin 304 pelaajaa, joista 3 SaiPasta!!!! Eli ei siis puhuta edes vielä oikeasta Pohjolaleiristä!! Huominarvoista on että mukaan mahtui 2 pelaajaa ifk marienhamnista. Lista valituista on luettavissa Leijonat.fi-sivustolla. Sukulaispoika kertoi, että 10v sitten koko saipan kilpajoukkue oli mukana vielä tässä vaiheessa kartoitusta. Lisävertailuna, että erään valmennuspäällikön aikana saipa valittiin pohjolaleirin parhaaksi joukkueeksi kun mj-ehdokkuuksia tuli u16 ikäluokkaan 8-9.

On sanottava, että näitä faktoja huomioiden SaiPan junioripuoli on pudonnut kyydistä valtakunnan top30 seurojen ulkopuolelle. Vastuu on osin tietysti ry:n hallituksen, jossa strategiat ja tavoitteet muodostetaan ja henkilöstö seuran operatiiviselle puolelle palkataan. Onkohan tavoitteita ja strategioita miten pohdittu ja esitetty maksaville junnujen vanhemmille? Tarkoitus ja arvot kyllä löytyvät seuran nettisivuilta, mutta nuo voisivat hyvinkin olla Karhuvuoren kontion frisbeegolfseuran sivuilta, ei sisältöä, ei ajatusta, ei oikeaa linjanvetoa. Hallitus myös vaihtuu tietyin väliajoin niin yksittäisten ihmisten roolia on vaikea ulkopuolelta tietää. Kysymys kuuluukin eikö seuran hallituksessa oikeasti nähdä tilannetta ja ymmärretäänkö, että miksi junioripuoli on siihen ajautunut? Kyllä siellä pitäisi ainakin muutama pelimies olla, jotka kilpaurheilun vaatimukset ymmärtävät.
Vaihtuvuus myös seuran operatiivisella puolella on ollut hurja. Päällimmäisenä muistissa Santasen kehitysjohtajaksi palkkaaminen ja ulospotkiminen ei myöskään herätä luottamusta seuran linjauksista ja toiminnan hallinnasta. Valmentajia ja ikäkausivastaavia tulee ja menee kuin prisman ovista ja jutut seurassa työskenneiltä saa miettimään onko kyse oikeasti perinteikkäästä SaiPasta vai liikuntaleikkikoulusta.
Operatiivisen vastuun kantaa, tai ainakin ennen on kantanut, seurassa valmennuspäällikkö ja/tai junioripäällikkö. Ymmärtääkseni tämä osasto on edustanut sitä pitkää jatkumoa minkä perään huutelin aiemmin. 6-7 vuotta tämä osasto on saanut tehdä työtään. Siinä ajassa kilpaikäluokan aloittaneet ovat saaneet kasvaa u20 ikäluokaksi mistä tulos oli luettavissa aiemmin. Joukkuetoiminnan aloittaneet ikäluokat ovat saaneet kasvaa u16 ikäluokaksi mistä tulos oli luettavissa aiemmin. Onko tosiaan niin, että syntymällä Lappeenrantaan menetät mahdollisuuden tavoitella unelmiasi jääkiekkoilijana? Lätkäseurassa menestyminen vaatii varmastikin nykyaikana enemmän työtä kuin aiemmin, mutta koulutetetaanko seurassa valmentajia nykykiekon vaatimuksiin pl. satunnaisia JKL:n vierailuja? Tiedotetaanko vanhempia riittävästi toiminnasta, kilpaurheilunpoluista ja -vastimuksista, että he voivat olka tukemassa lastaan samalka "kielellä" kuin seurassa tehdään? Onko seuran prospect-toiminta oikeasti niin laadukasta, että se antaa eväät ammattilaisuuteen? Onko seuran linjaukset harjoittelusta, fysiikasta, psyykkisestä valmennuksesta riittävät? Toteuttavatko valmentajat niitä ja onko vaatimustaso riittävä? 20 vuotta sivusta seuranneena en ole enää niin varma.

Surkuhupaisin asia oli liigan puolelta kehitysvastaavan palkkaaminen pääosin jopa ry:n puolelle. Elmolla on todennäköisesti ja toivottavasti edessä pitkä ja nousujohteinen ura valmentajana ja toivon tyylikkäälle ja reippaalle herrasmiehelle pelkkää hyvää, mutta kuinka on mahdollista, että kun kokemusta valmentamisesta on 2 kautta pikkujunnujen haastajaryhmistä ja 1 kausi italiasta videovalkkuna, niin voit tuohon astella neuvomaan Viljakaista, Santasta tai Bajcia miten he työnsä tekevät? Muissa seuroissa vastaavaa tehtävää Suomessa hoitavat pitkänlinjan kiekko-osaajat, joilla kokemusta liigasta, mestiksestä ja liitosta. Jopa Ketterässä vastaavalta tekijältä löytyy usean vuoden kokemus mestiksestä.

Jottai tertteis tehrä ny, ennenkuin viimeinen sammuttaa valot junioripuoleltakin.

 

[Senile Advisor]

Miten lie Saipa-Ketterä yhteistyö jaksaa. Kummallakaan seuralla ei yksin riitä rahkeet SM -tasolle U16, U18 ja U20 ikäluokissa, U20 (ehkä myös U18) menestys edellyttää lisäksi rekrytointeja maaakunnan ulkopuoleltakin, mutta mikä houkuttelisi nuoria pelaajia Lappeenrantaan? Hyvä valmennus toki on ehdoton edellytys pelaajien kehittymisessä ja joukkueiden menestymisessä, mutta pelkästään omista junnuista ei menestyviä sm-tason junnujoukkueita rakenneta, ei siihen pysty isotkaan ”kasvattaja”/liigaseurat.

 

[skode]

Miten lie Saipa-Ketterä yhteistyö jaksaa. Kummallakaan seuralla ei yksin riitä rahkeet SM -tasolle U16, U18 ja U20 ikäluokissa, U20 (ehkä myös U18) menestys edellyttää lisäksi rekrytointeja maaakunnan ulkopuoleltakin, mutta mikä houkuttelisi nuoria pelaajia Lappeenrantaan? Hyvä valmennus toki on ehdoton edellytys pelaajien kehittymisessä ja joukkueiden menestymisessä, mutta pelkästään omista junnuista ei menestyviä sm-tason junnujoukkueita rakenneta, ei siihen pysty isotkaan ”kasvattaja”/liigaseurat.

Itse olen niin kyyninen että kyllä se valitettavasti on riihikuiva raha jolla niitä nuoria houkutellaan, muuten ollaan jämiä nuolemassa. Työkaverin lapsi kanssa pelaa u20 sarjaa niin kyllä siellä oikeasti pitää alkaa olemaan jo tarjottavan paketin kunnossa jonka perusteella pelaajat valintoja tekevät. Ei se pelkkä valmennus tai pelipaikka nuoria houkuta määräänsä enempää.

 

[Marked]

Maakuntayhteistyö on kyllä edellytys että etelä-karjalaisista nuorista kasvais ees u20 sm poikia. Saati sitten liigaan. Nythän sitä ei tiettävästi ole lainkaan.

U18 porukassa 08 syntyneitä poikia on 6kpl ja ensi vuoden runko pitäis tulla siitä ikäluokasta. Nyt sitä vajetta on paikattu ulkkareilla yms.

Fakta on että vaikka ei saisi esim. Kouluja käyttää pelaajien houkuttelemiseksi niin sitä käytetään muualla surutta. Liigaseuroilla on kiintiöpaikkoja esim ammatti, amk ja korkeakouluissa. En tiä mikä tilanne meillä on.

Lisäksi tiedän että monessa paikassa jo U18 ikäluokassa maksetaan ns. Taskurahaa, on asunnot, se koulu sekä tutorhenkilö jeesaamassa arjessa sekä koulun ja kiekon yhteensovittamisessa.

Eli summasum maarum ei riitä pelkkä seurayhteistyö vaan sitä yhteistyötä pitää tehä monella saralla. Myös rahaa tulisi liikkua ylhäältä alas eli liigaseuralta junnuihin. Se tietty on vaikeempi juttu jos sitä ei ole.

 

[Eugene]

Maakuntayhteistyö on kyllä edellytys että etelä-karjalaisista nuorista kasvais ees u20 sm poikia. Saati sitten liigaan. Nythän sitä ei tiettävästi ole lainkaan.

U18 porukassa 08 syntyneitä poikia on 6kpl ja ensi vuoden runko pitäis tulla siitä ikäluokasta. Nyt sitä vajetta on paikattu ulkkareilla yms.

Fakta on että vaikka ei saisi esim. Kouluja käyttää pelaajien houkuttelemiseksi niin sitä käytetään muualla surutta. Liigaseuroilla on kiintiöpaikkoja esim ammatti, amk ja korkeakouluissa. En tiä mikä tilanne meillä on.

Kiintiöpaikkoja nyt ei yhdelläkään liigaseuralla (tai millään muullakaan) ole missään korkeakoulussa, mutta se ei poissulje sitä, etteikö pelaaja voisi opiskella kiekkoilun ohessa ja näitä tapauksia myös löytyy, ainakin Mestiksen puolelta ihan jonkun verran. Korkeakouluopiskelut menevät miehillä muutenkin siihen intin jälkeiseen aikaan +20v eteenpäin, jolloin junioripolku on aika lailla jo taputeltu. Liigan puolella saattaa ammattiurheilu viedä liikaa aikaa opiskelulta. Ulkomaalaisten juniorien osalta voi hyvinkin olla jotain seuran ja koulujen välisiä kuvioita, joilla saadaan kaveri tänne sekä pelaamaan, että opiskelemaan.

Imatralle on rakennettu viime vuosien aikana hyvää urheilukeskittymää Ukonniemeen ja jonkinlaista paikallista vierumäkeähän tuonne on ainakin unelmoitu. Kulkuyhteydet olisivat paremmat kuin Vierumäkeen tai Tanhuvaaraan, kun pääsisi suoraan junalla holleille, mutta kyllähän tämä vaatisi ihan maakunnallista panostamista ja seurojen välistä yhteistyötä myös junioritasolla.

Ja sinällään tästä voisi vetää aasinsillan koko Itä-Suomen elinvoimaisuuteen, mutta se vaatisi panostuksia, kuten sen uuden areenan Lappeenrantaan ja nykyisten päättäjien vatuloinnilla kustaan tämäkin peli lahjakkaasti. Tuollainen urheiluopisto ei olisi lainkaan huono juttu koko maakunnan, saati SaiPan ja Ketterän kiekkoilun ja junioriyhteistyön kannalta.

 

[krissu87]

Siellä on tänään uusi pelaaja kokoonpanossa, kun vasta 16-vuotias puolustaja Vertti Svensk siirtyi 13.10 asti lainalle Joensuun Kiekko-Pojista. Joensuusta tiedot kertoo, että saattaa olla myös ihan pysyvästä siirrosta kyse.

 

[ahal]

En ole isommin seurannut SaiPan junnuja tällä kaudella, mutta nyt kiinnitin huomiota heihinkin. Nimittäin Vierumäelle on taas (68. kerran) kutsuttu valtakunnan lupaavimpia 15-vuotiaita Pohjola-leirille. Selasin 132 pojan listaa muutamaan otteeseen, mutta yhtään SaiPa-taustaista ei ole mukana. Edes lähtöseuran eli pikkujunnuvaiheen osalta. Ketterästä on paikalla yksi (Tuukka Jormakka), KooKoosta 2, Jukureista 0 ja KalPasta 7. Toivottavasti 09-ikäluokka on vain tilastollinen harvinaisuus sputnikkien osalta ja ohimenevä ilmiö. Vuodet kun eivät ole veljeksiä. - Muutoin leiri on lähes kokonaan liigaseurojen pelaajien hallussa (ml. Jokerit).

 

[aHab]

En ole isommin seurannut SaiPan junnuja tällä kaudella, mutta nyt kiinnitin huomiota heihinkin. Nimittäin Vierumäelle on taas (68. kerran) kutsuttu valtakunnan lupaavimpia 15-vuotiaita Pohjola-leirille. Selasin 132 pojan listaa muutamaan otteeseen, mutta yhtään SaiPa-taustaista ei ole mukana. Edes lähtöseuran eli pikkujunnuvaiheen osalta. Ketterästä on paikalla yksi (Tuukka Jormakka), KooKoosta 2, Jukureista 0 ja KalPasta 7. Toivottavasti 09-ikäluokka on vain tilastollinen harvinaisuus sputnikkien osalta ja ohimenevä ilmiö. Vuodet kun eivät ole veljeksiä. - Muutoin leiri on lähes kokonaan liigaseurojen pelaajien hallussa (ml. Jokerit).

Aika lailla enemmän vaikeusastetta rakentaa joukkuetta ilman, että omista junioreista kouliutuu Liiga-pelaajia edes jossain määrin tasaisella tahdilla. Tältä kulmalta SaiPa ei ihmeesti kyllä apuja ole saanut omista ja/tai Ketterän junioreista, etenkään jos puhutaan ihan kärkirooleista.

SaiPan U20 näyttää kuitenkin piristyneen nyt kehnomman alun jälkeen. Viimeisissä 7 pelissä vain kaksi tappiota nopeasti vilkaistuna, joista molemmista kuitenkin piste.
Plus siellä näkyi olevan U20 sarjan maalipörssin kärjessä parikin SaiPaa. Zemlicka tsekeistä kärjessä (10 maalia/13 peliä) ja Tiihonen Espoosta heti kannoilla (9/14, joka myös pistepörssin nelonen 18 pisteellä). Molemmilla näkyy olevan myös kokoa sen verran, ettei vahingossakaan erehdy luulemaan Etelä-Karjalan vedellä ja puurohiutaleilla kasvatetuksi...

 

[ahal]

Aika lailla enemmän vaikeusastetta rakentaa joukkuetta ilman, että omista junioreista kouliutuu Liiga-pelaajia edes jossain määrin tasaisella tahdilla. Tältä kulmalta SaiPa ei ihmeesti kyllä apuja ole saanut omista ja/tai Ketterän junioreista, etenkään jos puhutaan ihan kärkirooleista.

Täytyy toivoa, että edustuksen kokema buusti kantaa yhtä vuotta kauemmaksi ja myös junnupuoli saa virtaa esikuvista. Tonttia kyllä riittää, sata kilometriä vähän joka suuntaan ilman mainittavaa kilpailua. Edustuksen "omat pojat" ovat tärkeässä asemassa näyttämässä esimerkkiä nuoremmille. Siinä mielessä Petmanit ja kumppanit ovat palkkapussiaan arvokkaampia, raivaamassa tietä huipulle.

 

[Laitakuhina]

Hienoa nähdä, että keskustelu herää tämänkin asian ympärillä mitä veljet @ahal ja @aHab virittelevät. -09 ikäluokka ei ole tilastollinen harvinaisuus, vaan meiltä ei ole SaiPan junioripolun käyneitä pelaajia tullut Pohjola leirille 6-7 vuoteen kuin yksittäisiä, ja näistäkin usealla ”SaiPa-pelurilla” löytyy Ketterätausta! Tämän ajan tietty operatiivinen osa, mihin edellisessä kirjoituksessani viittasin, on saanut huseerata SaiPan junioripuolen urheilullisena linjaajana. Liekkö sattumaa?

Niille, jotka eivät niin tarkasti tiedä Pohjolaleirin taustaa ja ajatusta, tässä heille tiivistelmä. Leirille valitaan todellakin 132 Suomen parasta pelaajaa tällä hetkellä. Tästä ryhmästä valitaan ymmärtääkseni n. kaksi joukkueellista ensimmäiseen U16-maajoukkueeseen. Valintaa ovat olleet tekemässä erilaisten kartoitustapahtumien ja syksyn pelien perusteella aikamoinen joukko kiekon parissa työskenteleviä ammattilaisia; aluevalmentajia, valmennuspäälliköitä, maajoukkuevalmentajia, seuravalmentajia ja mukaan mahtuu joku puuhastelijakin. Yhteenvetona tämä ryhmä ei nähnyt yhtään SaiPalaista 132 parhaan joukossa. Se on kiistaton fakta nro 1!!! SaiPan junioripolku ei tuota Suomen kärkeen pelaajia!! Eikä ole tuottanut vuosiin! Ennen leirille valittiin 103 parasta. Eli kaksi joukkueellista vähemmän kuin nyt oli paikkoja jaossa. Silti esim -99-ikäluokassa SaiPan värejä kanto leirillä 9 pelaaja, joista 4 valittiin ensimmäiseen maajoukkuerinkiin. Seuraavana vuonna -00 syntyneitä pelaajia taisi olla mukana 7-8. Eli mahdollisuuksia täällä todellakin olisi tehdä tulosta.
On hyvä tiedostaa, että yksilötasolla leirille valitseminen ei takaa ammattilaisuutta tai valitsematta jääminen uran loppua ja unelmista luopumista. Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.

Fakta nro 3. Lappeenrantaan ei synny lapsia yhtään huonommin fyysisin, henkisin tai teknisin valmiuksin kuin Raumalle, Hämeenlinnaan, Poriin, Joensuuhun tai edes Ouluun. Jostain syystä kuitenkin tänne syntymällä tippuu kelkasta, kun puhutaan unelmien tavoittelusta jääkiekkoilijana. Ainakin viime vuosina on ollut näin. Kyllä Lappeenrannassa pitäisi joka vuosi löytyä edes yksi poika, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan tulisi valituksi leirille. Yksi, jolla lamppu on syttynyt hieman muita aiemmin tai yksi, joka isoveljien kanssa koko nuoruuden pelatessaan on hionut taitonsa ikätovereita paremmaksi. Eli poika, joka jopa ilman valmennusta pääsisi 132 parhaan joukkoon. Näin on ollut aina esim. pienien seurojen kohdalla. Ja varmasti Lappeenrannasta tällainen poika löytyy. Joka vuosi. Mutta mitä hänelle tapahtuu täällä valmennuksessa?

Fakta nro 4. Kisapuistossa löytyy iso tekojää ja 5 kaukaloa. Lappeenrannassa on kuntosaleja ja liikuntakeskuksia enemmän asukasta kohden kuin missään muussa suomalaisessa kaupungissa. 85% pelaajista asuu 5-6km sisällä keskustasta (lue:liikuntapaikoista) eli fillarilla pääsee. Näistä olosuhteista ja resursseista huolimatta tulosta ei tule. Kuka vastaa tästä? Kuka tulee kertomaan miksi asia on näin? 200-350e kuukausimaksut seuralle kelpaavat kyllä, mutta millä taataan laadukkuus? Laatuseurastatus saatiin ja kuvissa hymyillään. Tiedotteessa ei kuitenkaan avattu mitä seura on tekemässä kehityksen ja laadukkuuden eteen. Luisteluvalmentajia palkataan ikäluokkiin. Hyvä niin, mutta kuka maksaa ja miksi? Ennen ikäluokkien valmentajilla oli taito valmentaa luistelua ja tämä kuului kk-hintaan. Nyt luistelun opettaminen jääkiekkoseurassa on lisäpalvelu ekstrahinnalla! Mitä hittoa?

Hallituksen viesti on, ettei heillä ole kokouksissa koskaan ollut näin hauskaa. Voitaisiinko siellä tehdä töitä naurun sijaan kilpaurheilun eteen? Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan. Samassa rytäkässä U16 pelaa loppukauden suomi-sarjaa. Ikäluokka, johon on kupattu puolet alaikäisistä pelaajista, joilla olisi ollut täysi työ omankin ikäluokan peleissä. Johdonmukaisuus, avoimuus, reiluus ja laatu ovat valitettavasti vieraita käsitteitä tämän päivän juniorikiekkoilussa Lappeenrannassa.
Tätä kelkkaa ei käännä edustusjoukkueen menestys. Jos se jonkun harrastajan tuo lisää niin hyvä juttu, mutta ongelmat ovat syvemmällä. Eikä koronan tai ”pienten ikäluokkien” taakse voi enää mennä selittelemään niin kuin muutama vuosi sitten. Jos meidän ikäluokat ovat pienempiä ja lahjakkuuksia tulee vähemmän, niin kai meidän pitää pyrkiä silloin laadukkaampaan arkeen kuin esim. Espoossa. Koska tulee hetki jolloin K-Espoo tulee sm-sarjassa vastaan ja silloin leikimme samalla hiekkalaatikolla. Olemmeko valmiita? U16, pohjolaleirivalinnat ja seuran arkitoiminnan laatu ja johtaminen viittaa siihen että emme. Nyt on muutoksen aika.

 

[ahal]

Hienoa nähdä, että keskustelu herää tämänkin asian ympärillä mitä veljet @ahal ja @aHab virittelevät. -09 ikäluokka ei ole tilastollinen harvinaisuus, vaan meiltä ei ole SaiPan junioripolun käyneitä pelaajia tullut Pohjola leirille 6-7 vuoteen kuin yksittäisiä, ja näistäkin usealla ”SaiPa-pelurilla” löytyy Ketterätausta! Tämän ajan tietty operatiivinen osa, mihin edellisessä kirjoituksessani viittasin, on saanut huseerata SaiPan junioripuolen urheilullisena linjaajana. Liekkö sattumaa?

Niille, jotka eivät niin tarkasti tiedä Pohjolaleirin taustaa ja ajatusta, tässä heille tiivistelmä. Leirille valitaan todellakin 132 Suomen parasta pelaajaa tällä hetkellä. Tästä ryhmästä valitaan ymmärtääkseni n. kaksi joukkueellista ensimmäiseen U16-maajoukkueeseen. Valintaa ovat olleet tekemässä erilaisten kartoitustapahtumien ja syksyn pelien perusteella aikamoinen joukko kiekon parissa työskenteleviä ammattilaisia; aluevalmentajia, valmennuspäälliköitä, maajoukkuevalmentajia, seuravalmentajia ja mukaan mahtuu joku puuhastelijakin. Yhteenvetona tämä ryhmä ei nähnyt yhtään SaiPalaista 132 parhaan joukossa. Se on kiistaton fakta nro 1!!! SaiPan junioripolku ei tuota Suomen kärkeen pelaajia!! Eikä ole tuottanut vuosiin! Ennen leirille valittiin 103 parasta. Eli kaksi joukkueellista vähemmän kuin nyt oli paikkoja jaossa. Silti esim -99-ikäluokassa SaiPan värejä kanto leirillä 9 pelaaja, joista 4 valittiin ensimmäiseen maajoukkuerinkiin. Seuraavana vuonna -00 syntyneitä pelaajia taisi olla mukana 7-8. Eli mahdollisuuksia täällä todellakin olisi tehdä tulosta.
On hyvä tiedostaa, että yksilötasolla leirille valitseminen ei takaa ammattilaisuutta tai valitsematta jääminen uran loppua ja unelmista luopumista. Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.

Fakta nro 3. Lappeenrantaan ei synny lapsia yhtään huonommin fyysisin, henkisin tai teknisin valmiuksin kuin Raumalle, Hämeenlinnaan, Poriin, Joensuuhun tai edes Ouluun. Jostain syystä kuitenkin tänne syntymällä tippuu kelkasta, kun puhutaan unelmien tavoittelusta jääkiekkoilijana. Ainakin viime vuosina on ollut näin. Kyllä Lappeenrannassa pitäisi joka vuosi löytyä edes yksi poika, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan tulisi valituksi leirille. Yksi, jolla lamppu on syttynyt hieman muita aiemmin tai yksi, joka isoveljien kanssa koko nuoruuden pelatessaan on hionut taitonsa ikätovereita paremmaksi. Eli poika, joka jopa ilman valmennusta pääsisi 132 parhaan joukkoon. Näin on ollut aina esim. pienien seurojen kohdalla. Ja varmasti Lappeenrannasta tällainen poika löytyy. Joka vuosi. Mutta mitä hänelle tapahtuu täällä valmennuksessa?

Fakta nro 4. Kisapuistossa löytyy iso tekojää ja 5 kaukaloa. Lappeenrannassa on kuntosaleja ja liikuntakeskuksia enemmän asukasta kohden kuin missään muussa suomalaisessa kaupungissa. 85% pelaajista asuu 5-6km sisällä keskustasta (lue:liikuntapaikoista) eli fillarilla pääsee. Näistä olosuhteista ja resursseista huolimatta tulosta ei tule. Kuka vastaa tästä? Kuka tulee kertomaan miksi asia on näin? 200-350e kuukausimaksut seuralle kelpaavat kyllä, mutta millä taataan laadukkuus? Laatuseurastatus saatiin ja kuvissa hymyillään. Tiedotteessa ei kuitenkaan avattu mitä seura on tekemässä kehityksen ja laadukkuuden eteen. Luisteluvalmentajia palkataan ikäluokkiin. Hyvä niin, mutta kuka maksaa ja miksi? Ennen ikäluokkien valmentajilla oli taito valmentaa luistelua ja tämä kuului kk-hintaan. Nyt luistelun opettaminen jääkiekkoseurassa on lisäpalvelu ekstrahinnalla! Mitä hittoa?

Hallituksen viesti on, ettei heillä ole kokouksissa koskaan ollut näin hauskaa. Voitaisiinko siellä tehdä töitä naurun sijaan kilpaurheilun eteen? Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan. Samassa rytäkässä U16 pelaa loppukauden suomi-sarjaa. Ikäluokka, johon on kupattu puolet alaikäisistä pelaajista, joilla olisi ollut täysi työ omankin ikäluokan peleissä. Johdonmukaisuus, avoimuus, reiluus ja laatu ovat valitettavasti vieraita käsitteitä tämän päivän juniorikiekkoilussa Lappeenrannassa.
Tätä kelkkaa ei käännä edustusjoukkueen menestys. Jos se jonkun harrastajan tuo lisää niin hyvä juttu, mutta ongelmat ovat syvemmällä. Eikä koronan tai ”pienten ikäluokkien” taakse voi enää mennä selittelemään niin kuin muutama vuosi sitten. Jos meidän ikäluokat ovat pienempiä ja lahjakkuuksia tulee vähemmän, niin kai meidän pitää pyrkiä silloin laadukkaampaan arkeen kuin esim. Espoossa. Koska tulee hetki jolloin K-Espoo tulee sm-sarjassa vastaan ja silloin leikimme samalla hiekkalaatikolla. Olemmeko valmiita? U16, pohjolaleirivalinnat ja seuran arkitoiminnan laatu ja johtaminen viittaa siihen että emme. Nyt on muutoksen aika.

Osui ja upposi. Kuluvan syksyn tärkeimpiä postauksia, eturivin puiden sijaan pitää nähdä myös syvemmälle metsään. On äkkiseltään vaikeaa lähteä purkamaan junnuvyyhteä syvällisesti, kun ei enää seudulla asu, mutta palstakollegat läheltä voivat jatkaa. Perussanoma vetää kuitenkin hiljaiseksi, työsarkaa riittää.

Seurasin tänään P-leiriä kaukalon laidalta. Koolla oli erikokoisia kavereita ties mistä, mutta fokus oli kaikilla sama - pelissä. Mentiin lujaa kiekon kanssa ja ilman ja annettiin kovuutta etenkin laidoilla, mutta rehdisti. Turpakäräjiä ei liioin syntynyt. No kaikilla on toki tähtäin tulevaisuudessa, jollain tasolla. Ammattilaiset tekevät päätökset, mutta puusilminkin voi ennustaa monelle pojalle hyvää tulevaisuutta. Perustaidot ovat hyvin hallussa.

 

[Laitakuhina]

Osui ja upposi. Kuluvan syksyn tärkeimpiä postauksia, eturivin puiden sijaan pitää nähdä myös syvemmälle metsään. On äkkiseltään vaikeaa lähteä purkamaan junnuvyyhteä syvällisesti, kun ei enää seudulla asu, mutta palstakollegat läheltä voivat jatkaa. Perussanoma vetää kuitenkin hiljaiseksi, työsarkaa riittää.

Seurasin tänään P-leiriä kaukalon laidalta. Koolla oli erikokoisia kavereita ties mistä, mutta fokus oli kaikilla sama - pelissä. Mentiin lujaa kiekon kanssa ja ilman ja annettiin kovuutta etenkin laidoilla, mutta rehdisti. Turpakäräjiä ei liioin syntynyt. No kaikilla on toki tähtäin tulevaisuudessa, jollain tasolla. Ammattilaiset tekevät päätökset, mutta puusilminkin voi ennustaa monelle pojalle hyvää tulevaisuutta. Perustaidot ovat hyvin hallussa.

Kiitän! Valitettavasti se kulttuuri, mikä alkoi Kohon, Hämäläisen, Vänttisen, Kupiaisen ja muiden sankareiden taistelemasta Suomen mestaruudesta jatkuen " ysiykkösten" Pohjola leirin paras seura titteliin ja edellisessä kirjoituksessa mainitsemieni Ikäluokkien asteittaiseen pärjäämiseen, on hävinnyt kokonaan. Tämän päivän SaiPa-junnuissa ei osata tai uskalleta kilpailla ja kamppailla. Epämukavuusalueet mitkä urheilussa ovat välttämättömiä, ovat täällä vieraita. Leikitään, pehmitellään ja joustetaan, kunhan maksajia löytyy ja kaikilla on kivaa. Saamani raportin mukaan pre campillä, jossa oli 300-400 pelaajaa ennen Pohjolaa ja 3 saipalaista, lappeenrannan pojat näyttivät siltä että haluaisivat olla jossain ihan muualla kuin haastamassa ikäluokan kärkeä. Ja korostan, että tämä ei ole pelaajan vika, vaan kuinka häntä on valmistettu tähän hetkeen vuosien ajan junioripolussa. Täällä ei enää ole kulttuuria! Se on tapettu! Vanhemmat vaikenevat, ettei oman pojan peliaika vähenisi jos kritisoi. Ne koutsit, jotka vaativat seuralta ja toiminnalta enemmän saavat lähteä. Toimintaa ohjaavat äänekkäät ja itsekkäät vanhemmat katsomoista. Se ei ole oikeaa kulttuuria. Kuten sanoin, ei pohjolaleiri tiputa mistään pois mutta luulisi UTJ:n satsaavan ennemmin poikaan joka siellä on, kuin ei ole. Jos jo nyt omat junnut on näin paljon perässä ni ei sieltä uusia Petmaneja ihan hetkeen ole tulossa. Ei se kerro meidän tasosta paljoa jos tuuletellaan 6-2 voittoa Pips:stä.

 

[ForNever]

Kiukas ei mahtunut sitten kumpaankaan U20-maajoukkueeseen ensi viikolle. No, ainakin lienee sitten vuodenvaihteen täysin käytettävissä.

 

[Piin Likiarvo]

Junnukiekkoa sivusta seuranneena, tulee mieleen muutama syy sille miksi SaiPasta ei nouse junnuja Pohjolaleirille maajoukkueista puhumattakaan.
1. Fysiikkavalmennus pitäisi aloittaa jo 10-11v junnuille. Täällä se alkaa paljon myöhemmin.
2. Kovien pelien puute. Mitään pois ottamatta lähialueen seuroilta, sarjapelit U12-U15 iässä on aika kaukana siitä minkälaisia pelejä länsirannikon ja pääkaunkiseudun junnut pelaa kokoajan.
3. Kilpailu pelipaikoista jää aika vähäiseksi kun harrastajamäärä ja lahjakkuuden määrä rajalliset.

 

[DoctorDoctor]

Toimintaa ohjaavat äänekkäät ja itsekkäät vanhemmat katsomoista

Varsin kovaa kritiikkiä, mikä tietysti on paikallaan silloin, jos kritisoitavaa löytyy, ja sitä varmasti löytyy useamman vuoden ajalta. Paikallaan olisi ehkä myös tuoda esiin, millainen tämä tuloksia tuottanut kulttuuri aikanaan oli ja kuinka se poikeeaa nykyisistä, ja kuka tai ketkä tämän aiemman kulttuurin ovat tuhonneet. En usko, että katsomosta huutelevat vanhemmat siihen pystyy, sen sijaan ry:n hallituksessa ja toimihenkilöinä toimineet ja toimivat vanhemmat kylläkkin, ainakin jossain määrin.

 

[Kake74]

Hienoa nähdä, että keskustelu herää tämänkin asian ympärillä mitä veljet @ahal ja @aHab virittelevät. -09 ikäluokka ei ole tilastollinen harvinaisuus, vaan meiltä ei ole SaiPan junioripolun käyneitä pelaajia tullut Pohjola leirille 6-7 vuoteen kuin yksittäisiä, ja näistäkin usealla ”SaiPa-pelurilla” löytyy Ketterätausta! Tämän ajan tietty operatiivinen osa, mihin edellisessä kirjoituksessani viittasin, on saanut huseerata SaiPan junioripuolen urheilullisena linjaajana. Liekkö sattumaa?

Niille, jotka eivät niin tarkasti tiedä Pohjolaleirin taustaa ja ajatusta, tässä heille tiivistelmä. Leirille valitaan todellakin 132 Suomen parasta pelaajaa tällä hetkellä. Tästä ryhmästä valitaan ymmärtääkseni n. kaksi joukkueellista ensimmäiseen U16-maajoukkueeseen. Valintaa ovat olleet tekemässä erilaisten kartoitustapahtumien ja syksyn pelien perusteella aikamoinen joukko kiekon parissa työskenteleviä ammattilaisia; aluevalmentajia, valmennuspäälliköitä, maajoukkuevalmentajia, seuravalmentajia ja mukaan mahtuu joku puuhastelijakin. Yhteenvetona tämä ryhmä ei nähnyt yhtään SaiPalaista 132 parhaan joukossa. Se on kiistaton fakta nro 1!!! SaiPan junioripolku ei tuota Suomen kärkeen pelaajia!! Eikä ole tuottanut vuosiin! Ennen leirille valittiin 103 parasta. Eli kaksi joukkueellista vähemmän kuin nyt oli paikkoja jaossa. Silti esim -99-ikäluokassa SaiPan värejä kanto leirillä 9 pelaaja, joista 4 valittiin ensimmäiseen maajoukkuerinkiin. Seuraavana vuonna -00 syntyneitä pelaajia taisi olla mukana 7-8. Eli mahdollisuuksia täällä todellakin olisi tehdä tulosta.
On hyvä tiedostaa, että yksilötasolla leirille valitseminen ei takaa ammattilaisuutta tai valitsematta jääminen uran loppua ja unelmista luopumista. Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.

Fakta nro 3. Lappeenrantaan ei synny lapsia yhtään huonommin fyysisin, henkisin tai teknisin valmiuksin kuin Raumalle, Hämeenlinnaan, Poriin, Joensuuhun tai edes Ouluun. Jostain syystä kuitenkin tänne syntymällä tippuu kelkasta, kun puhutaan unelmien tavoittelusta jääkiekkoilijana. Ainakin viime vuosina on ollut näin. Kyllä Lappeenrannassa pitäisi joka vuosi löytyä edes yksi poika, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan tulisi valituksi leirille. Yksi, jolla lamppu on syttynyt hieman muita aiemmin tai yksi, joka isoveljien kanssa koko nuoruuden pelatessaan on hionut taitonsa ikätovereita paremmaksi. Eli poika, joka jopa ilman valmennusta pääsisi 132 parhaan joukkoon. Näin on ollut aina esim. pienien seurojen kohdalla. Ja varmasti Lappeenrannasta tällainen poika löytyy. Joka vuosi. Mutta mitä hänelle tapahtuu täällä valmennuksessa?

Fakta nro 4. Kisapuistossa löytyy iso tekojää ja 5 kaukaloa. Lappeenrannassa on kuntosaleja ja liikuntakeskuksia enemmän asukasta kohden kuin missään muussa suomalaisessa kaupungissa. 85% pelaajista asuu 5-6km sisällä keskustasta (lue:liikuntapaikoista) eli fillarilla pääsee. Näistä olosuhteista ja resursseista huolimatta tulosta ei tule. Kuka vastaa tästä? Kuka tulee kertomaan miksi asia on näin? 200-350e kuukausimaksut seuralle kelpaavat kyllä, mutta millä taataan laadukkuus? Laatuseurastatus saatiin ja kuvissa hymyillään. Tiedotteessa ei kuitenkaan avattu mitä seura on tekemässä kehityksen ja laadukkuuden eteen. Luisteluvalmentajia palkataan ikäluokkiin. Hyvä niin, mutta kuka maksaa ja miksi? Ennen ikäluokkien valmentajilla oli taito valmentaa luistelua ja tämä kuului kk-hintaan. Nyt luistelun opettaminen jääkiekkoseurassa on lisäpalvelu ekstrahinnalla! Mitä hittoa?

Hallituksen viesti on, ettei heillä ole kokouksissa koskaan ollut näin hauskaa. Voitaisiinko siellä tehdä töitä naurun sijaan kilpaurheilun eteen? Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan. Samassa rytäkässä U16 pelaa loppukauden suomi-sarjaa. Ikäluokka, johon on kupattu puolet alaikäisistä pelaajista, joilla olisi ollut täysi työ omankin ikäluokan peleissä. Johdonmukaisuus, avoimuus, reiluus ja laatu ovat valitettavasti vieraita käsitteitä tämän päivän juniorikiekkoilussa Lappeenrannassa.
Tätä kelkkaa ei käännä edustusjoukkueen menestys. Jos se jonkun harrastajan tuo lisää niin hyvä juttu, mutta ongelmat ovat syvemmällä. Eikä koronan tai ”pienten ikäluokkien” taakse voi enää mennä selittelemään niin kuin muutama vuosi sitten. Jos meidän ikäluokat ovat pienempiä ja lahjakkuuksia tulee vähemmän, niin kai meidän pitää pyrkiä silloin laadukkaampaan arkeen kuin esim. Espoossa. Koska tulee hetki jolloin K-Espoo tulee sm-sarjassa vastaan ja silloin leikimme samalla hiekkalaatikolla. Olemmeko valmiita? U16, pohjolaleirivalinnat ja seuran arkitoiminnan laatu ja johtaminen viittaa siihen että emme. Nyt on muutoksen aika.

Hieno kirjoitus.
Toivottavasti Lappeenrannan junnupuolen päättäjät heräävät.

 

[Laitakuhina]

Hieno kirjoitus.
Toivottavasti Lappeenrannan junnupuolen päättäjät heräävät.

Ei nyt näytä siltä, että herätystä tapahtuisi.

Perustelu 1. Ongelma on ollut tiedossa monella jo pidemmän aikaa; niin pelaajilla, valmentajilla, hallituksen jäsenistä osalla ja vanhemmistakin. Mutta tämän ongelman työsopimusta ei saada purettua. Seuratyöhön ei kuulu toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Alalla pitää olla hereillä koko ajan, kehittyä, kouluttautua ja reagoida. Saipan valmennuksenjohto ei missään vaiheessa ole tätä tehnyt. Toisaalta ei taida pohjakoulutustakaan olla....kuitenkin hallitus siunaa tämän toiminnan vuodesta toiseen ja antaa osaamattomuuden jatkua.

Perustelu 2. Liiga-SaiPa:n vahva liito on nähty tänä syksynä ja sen Lappeenrantalaiset ovat ansainneet. Mitä tämä liito vaati? Hallitus vaihtui, UTJ uusi ja päävalmentaja vaihtui. Joukkueen rosteri ei ole merkittävästi viime vuotta parempi, mutta tulos on. Voidaanko sanoa, että johtamisella ja valmennuksella on väliä???!!! Tämä voisi toimia junnupuolen syvänteessäkin.

Perustelu 3. Ketterä-yhteistyö on edellytys laadukkaalle toiminnalle etelä-karjalaisessa junnukiekossa. Se on aikoinaan onnistunut jopa niin, että ikäluokkien valmentajat sopivat kuinka toiminta vedetään, myivät ajatuksen vanhemmille ja homma onnistui. Pelaajat kehittyivät, sm-sarjoja pelattiin ja myöhemmässä uravaiheessa nuo -95 (tämä vain yhtenä esimerkkinä) syntyneet edustivat kilpatasoilla niin SaiPaa kuin Ketterääkin. Eikö tästä juuri yhteistyössä olekin kyse? Uskon vakaasti, että jos SaiPa olisi tunnettu laadukkaasta valmennuksesta Ketterän lahjakkaimmat pojat saattaisivat perheineen valita mielummin täällä pelaamisen. Jos u16 pelaa suomi-sarjaa niin miksi ihmeessä imatralta tänne edes haluttaisi tulla? On ensin laitettava oma pesä kuntoon, ennenkuin aletaan huutelemaan yhteistyön perään ja houkuttelemaan kärkipelaajia Imatralta. Tällä hetkellä veisin omat pojat mielummin Imatrallle aloittelemaan kiekkoharrastusta kuin Kisapuistoon.

On tietysti turha odottaa, että täällä jatkoajassa mielipiteitä heittelemällä mikään muuttuisi. On kuitenkin hälyttävää, että kukaan ei tule juniori-puolelta avaamaan tilannetta missä mennään. Argumentteja ja kysymyksiä varmasti palstalaisilla ja junioreiden maksavilla vanhemmilla riittäisi muutamien omieni lisäksi, joita olen aiemmissa kirjoituksissani heitellyt. On myös hälyttävää, että nuo maksavat vanhemmat eivät kysele kalliiden kuukausimaksujensa perään, että saisiko saman paskan myös halvemmalla tai samaan hintaan kenties jotain parempaa..Tämä puuhakerhotoiminta on toki ymmärrettävää, jos seuran linjaus on olla harrasteseura ennenkaikkea. Kun U16 kärki pelaa Aakoo:ta ja Warkista vastaan suomi-sarjassa loppukauden, niin siltä se nyt kyllä näyttää. Sitten voitaisi pyyhkiä seuran arvot, jossa lukee pelaajien kasvattaminen jokaiseen ikäkausimaajoukkueeseen, pois. Koska toiminta ei ole lähelläkään sitä. Ollaan sitten reilusti harrasteseura, mutta ei kusetettaisi maksavia vanhempia ja unelmoivia pelaajia turhilla ajatuksilla ja odotuksilla mihin ei pystytä vastaamaan.

 

[Myskääjä]

Mielenkiintoista, syväluotaavaa ja asiantuntevaa analyysiä kelta/mustan idän ihmeen junioritoiminnasta ja -polusta, sekä nykytilasta. Itse toiminnassa, eri rooleissa, lähes 15 vuotta mukana olleena tunnistan hyvin esiin nostettuja haasteita ja epäkohtia. On totta että foorumeilla päriseminen ei välttämättä asiaan vaikuta tai epäkohtia korjaa, mutta on erittäin tärkeää että asioista keskustellaan ja epäkohtia nostetaan esiin. Uskalletaan "puhua" asioista niiden oikeilla nimillä, vaikkapa sitten edes foorumeilla/nimimerkillä. Syksyn mittaan näitä kirjoituksia lukiessani ja seuran toimintaa jälleen kerran hämmästeltyäni, pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin kantaa korteni tähän kekoon.

Esiin nostetut haasteet ovat varmasti jollain tasolla tuttuja lapsi- ja nuorisourheilun eri seuroissa ympäri maan. Keskusteluissa kuvatut ongelmat ovat kuitenkin saaneet meillä täällä kaakonkulmalla hämmästyttävän pitkään muhia kaikessa rauhassa. Muutosta ei tahdota saada aikaan, vaikka haasteet on tunnistettu jo aikaa sitten aivan seuran johtoa myöten.

Valmennusjohto (lue: valmennuspäällikkö, seurakoordinaattori, kehityspäällikkö, taitovalmentaja tms.) vastaa asiaa heiltä kysyttäessä että: "Meillä on paljon asioita hyvällä mallilla. On erinomaiset ikäluokkakohtaiset valmennuksen kausisuunnitelmat, innostavia ja osaavia valmennuksen ikäkausivastaavia ja loistavia päävalmentajia, sekä intohimoisia apuvalmentajia sekä toimihenkilöitä joukkueissa. Aloittavissa ikäluokissa olemme suhteessa muihin lajien onnistuneet rekrytoinnissa prosentuaalisesti hyvin". Tästä huolimatta aloittavat ikäluokat luistelukoulussa pienevät ja urheilullinen menestys joukkueena (tai yksilönä) karttaa kilpaikäluokissa seuran joukkueita kausi toisensa jälkeen.

Mitä ihmettä, miten tämä sitten on mahdollista? Onko seurassa tekeminen arjessa ja jään tasolla oikeasti kunnossa? Onko vaatimustaso, välittäminen kunnossa? Voidaanko asioista keskustella avoimesti, haastaa tekemistä tai toimintamalleja ja kehittää toimintaa? Vai onko meillä vain huonoja ikäluokkia (määrällisesti tai laadullisesti)?

Tuohon viimeiseen kysymykseen Lehkosen Timo on vastaukseksi aikanaan samasta teemasta puhuessaan sutkauttanut erittäin osuvasti "Ei ole olemassa huonoja ikäluokkia, on vain paskaa valmennusta". Tuo on rajusti sanottu, mutta tuossa on ainakin minun mielestäni vinha perä.

En tietenkään tarkoita että meillä Saipassa on vain paskoja valmentajia. Meidän Saipa ry:n urheilun ammattilaisten kanssa olen samaa mieltä siitä että meillä on hyvät kausisuunnitelmat/valmennuksen materiaalit, on hyviä tyyppejä ikäkausivastaavina sekä päävalmentajina ja tarvittaessa toimintaan saadaan myös liitolta tukea. Toki mukaan mahtuu myös jokunen vähemmän hyvä tyyppi, mutta pääsääntöisesti hyviä. Kaikkia heitä suurimmaksi osaksi ohjannee intohimo lajia ja valmennusta kohtaan, vaikka aina on niitäkin joita ohjaa muut agendat.

Mielestäni ongelma kiteytyy pitkälti urheilun johtamiseen ja nimenomaan niihin henkilöihin, jotka ovat johtamisen eri rooleissa (valmennuspäällikkö, lajikoordinaattori, yms) vuosia saaneet meillä huseerata. Urheilussa onnistumista on vaikeampi mitata kuin business puolella ja tarkastelu aikaikkunan täytyy olla kvartaalia pitempi. Nyt ko. toimijat ovat saaneet operoida rooleissaan pitkään, 7. kausi vastuurooleissa pahimmillaan menossa. Kyllä 7-vuoden tarkastelujaksolla voidaan jo alkaa selkeitä trendejä havaitsemaan. "Laitakuhina" niitä onkin ansiokkaasti nostanut esiin:

Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.

Ongelma on siis tunnistettavissa ja kissa nostettu pöydälle. Miksi mikään ei ole muuttunut? Tähänkin "Laitakuhina" tarjoaa syötön lapaan:

Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan.

Johtamisen ongelma tämä mielestäni nimenomaan on. Niin valmennuksen johtamisen kuin seuran johtamisenkin osalta. Vastuun loppujen lopuksi kantaa hallitus. Palautetta toiminnasta pitää jäseniltä pyytää ja tarvittaessa ulkopuolistakin apua voi toiminnan arviointiin hakea. Tiedän että jäsenkyselyitä on tehty, seuran toimintaa on tarkasteltu niin sisäisesti kuin ulkoisesti mm. tähtiseuraprojektin ja muiden selvitysten muodossa. Mitä niissä on selvinnyt ja onko selvityksiin herätty reagoimaan?

Ei nyt näytä siltä, että herätystä tapahtuisi.

Perustelu 1. Ongelma on ollut tiedossa monella jo pidemmän aikaa; niin pelaajilla, valmentajilla, hallituksen jäsenistä osalla ja vanhemmistakin. Mutta tämän ongelman työsopimusta ei saada purettua. Seuratyöhön ei kuulu toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Alalla pitää olla hereillä koko ajan, kehittyä, kouluttautua ja reagoida. Saipan valmennuksenjohto ei missään vaiheessa ole tätä tehnyt. Toisaalta ei taida pohjakoulutustakaan olla....kuitenkin hallitus siunaa tämän toiminnan vuodesta toiseen ja antaa osaamattomuuden jatkua.

Valitettavaa mutta mielestäni totta tuo "Laitakuhinan" sivallus. Liiga Saipakin on asiaan pyrkinyt reagoimaan kuluvan syksyn rekrytoinnilla. Tuo rekrytointi osuu suoraan kilpakiekon valmennusjohtamisen ytimeen. Onko tämä taivaan lahjana annettu mahdollisuus osattu oikealla tavalla hyödyntää? Mikä toiminnassa oikeastaan on tuon rekryn osalta sitten syksyn aikana muuttunut? Ainakin kiekkoluokkalaisten aamujäätoimintaan saatiin seuran puolelta sinne kuuluva panos. Mitä muuta? Siihen onkin vaikeampi vastata, mutta toki aikaa on vasta hetki kulunut ja työn tulokset eivät varmaankaan vielä näy.

Tämän syksyn iloisin muutos Etelä Karjalaisella kiekkokartalla on tietenkin Liiga Saipa mahtava startti syksyyn. Sitä on ollut upeaa seurata ja samalla tietysti on mietityttänyt että mikä tämän on mahdollistanut? Ei homma yrityksen puutteesta aiempinakaan kausina ole jäänyt vajaaksi. Mikä nyt on toisin?

Hallitus vaihtui, UTJ uusi ja päävalmentaja vaihtui. Joukkueen rosteri ei ole merkittävästi viime vuotta parempi, mutta tulos on. Voidaanko sanoa, että johtamisella ja valmennuksella on väliä???!!! Tämä voisi toimia junnupuolen syvänteessäkin.

Uskon että junnupuolellakin muutos vaatii sen että keskeiset toimijat on vaihdettava. Nykyisillä toimijoilla on ollut enemmän kuin riittävästi aikaa näyttää kyntensä. Tulokset puhuvat puolestaan. Vastuu teosta ja tekemisen tasosta on kannettava. Niin se menee aikuisten maailmassa ja oikeassa työelämässä. Suojatyöpaikkoja ei ole nykypäivänä enää tarjolla. Eikä varsinkaan pitäisi olla toiminnassa, jonka rahoitus tulee vanhempien pussista.

Saipa ry:n hallituksen suuntaan ilmainen 5 pisteen vinkki: Joskus vaan on tehtävä vaikeita päätöksiä ja noista päätöksistä yleensä joku pahoittaa mielensä. Nyt ei kuitenkaan muutosta voi jättää tekemättä sen takia että joku saattaa pahoittaa mielensä.

Kelta/Mustassa yhteisössä on Liigan vetämänä nyt menossa muutoksen ja tekemisen meininki. Halli pursuaa yleisöä, mukulat päiväkodeissa ja kouluissa kohkaavat innoissaan Saipan ja kiekon perään. Tuo myötätuuli ja innostus pitää hyödyntää myös junnupuolella, ennen kuin momentum katoaa. Hockey is a momentum game.

Tsemppiä ja rohkeutta muutoksen tekemiseen!

 

[Ferris]

Hyviä tekstejä junioreista useampikin putkeen, mutta näin ulkopaikkakuntalaisena ilman kontakteja ry:n toimintaan jäi vähän epäselväksi, että kuka/ketkä siellä on vuosia jo toimineet ja pitäisi vaihtaa? Koho? lajikoordinaattori Nikkinen? U20 valmentajat? Joku muu? Voisko ihan nimetä kyseisen tahon, niin pääsis paremmin perille asiasta.

 

[DoctorDoctor]

En usko, että junioripuolen alho on yksinomaan yhden henkilön syytä. Kyllä takavuosien joukkueissa on osattu myös itse porukalla sössiä asiat ilman valmennusvastaavan tms. apuakin. Toki asioihin olisi pitänyt puuttua ajoissa ja kovemmalla kädellä ry:n toimesta, mutta joukkueet ovat saaneet toimia varsin itsenäisesti sillä seurauksella, että useassa porukassa on alettu liian varhain “panostaa” ns. lupaavimpien pelaajien valmentamiseen ja muut, kilpailullisesti ei niin lupaavat on jätetty enemmän tai vähemmän heitteille. Tästä oli seurauksena se, että ennen pitkää iso osa tätä “harrastelijaryhmää” lopetti jääkiekon harrastamisen kokonaan, kun kyllästyivät toimimaan maksajina. Joukkueet pienenivät ja joukkuemaksut nousivat, jolloin harrastamisen kalleus alkoi syödä myös lahjakkaimpien pelaajien vanhempien motivaatiota etenkin, kun valmentajien ja toimihenkilöiden lapsille tuntui usein löytyvän pelipaikka ykkösryhmistä, vaikka taidot eivät välttämättä sitä tasoa vielä olleet. Sitten C-junnuiässä osa pelaajista, joita oli E- ja D- junnuista lähtien harjoitettu liikaa ikäänsä nähden ilmoittavat murrosiän tullen, että nyt riittää. Eli siinä vaiheessa kun kilpailullinen harjoittelu piti aloittaa, osalla lahjakkaista tuli mitta täyteen jääkiekkoa ja he lopettivat. Nyt sitten joukkueissa ihmetellään, kun ryhmät on pieniä, maksut tapissa ja tulos onneton, että mitä tehdään, kun meidän lapsista ei tätä menoa tulekaan ekan kierroksen NHL-varauksia. Alkaa syyllisten etsintä ja vika harvemmin löytyy itsestä.

Joukkueissa on tehty virheitä ja niitä ovat olleet tekemässä osin samat ihmiset, jotka ovat istuneet vielä jokin aika sitten ry:n hallituksessa. Monet heistä toimivat aikanaan myös joukkueiden toimihenkilöinä. Heillä on ollut siten mahdollisuus puuttua asiaan, mikäli jonkun yksittäisen ry:n työntekijän työpanos tai osaaminen ei ole ollut toivotulla tasolla. Näin ei nähtävästi syystä tai toisesta ole tehty. Sen sijaan joukkuekohtaisen puuhastelun on annettu jatkua ilman, että kukaan olisi riittävästi katsonut perään, mitä eri joukkueissa on meneillään.

Edellisissä viesteissä mainittu U16-joukkue on ajautunut tilaan, jossa oman pelaajiston vähäistä määrää ja keskinkertaista tasoa on jouduttu paikkaamaan nuoremmilla. En tunne kyseisen joukkueen tekemisiä tarkemmin, joten en lähde arvioimaan, missä ja kenen ansiosta asiat ovat lähteneet luisuun. U16 ongelma ei kuitenkaan ole vain U16 ongelma, vaan se heijastuu myös U15 joukkueeseen, josta 6-7 kärkipelaajaa pelasi U16 mukana tämän yrittäessä pitää kiinni sarjapaikasta. Kun U15 kärki oli U16 mukana paikkaajina, U15 joutuu paikkaamaan omaa ryhmäänsä nuoremmilla U14 pelaajilla, U14 taas U13 pelaajilla, jne. Sen sijaan, että laitetaan vahinko kiertämään nuorempiin ikäryhmiin ja heikennetään niiden mahdollisuutta pärjätä omissa ikäryhmissään, peli olisi pitänyt viheltää poikki ajoissa. 09-ikäryhmän maito kaatui aikaa sitten, eikä sitä saa enää takaisin.

Suomessa lapset lopettavat liikuntaharrastuksen keskimäärin hieman yli 11 vuoden iässä. Monessa lajissa ja seurassa kilpatoiminta alkaa 9 -vuotiaana, kun se esimerkiksi muualla maailmassa alkaa vasta 13-15 vuotiaana. Sitä ennen lapset harrastavat monipuolisesti eri juttuja ja lajeja. Sen sijaan että vaaditaan yhä enemmän lajiharjoittelua yhä nuoremmalla iällä, tulisi panostaa monipuoliseen liikkumiseen ilon ja riemun kautta. Seuroissa harjoittelun pitää olla sellaista, että jokainen voi harrastaa sillä intensiteetillä, jonka siinä hetkessä kokee itselleen sopivaksi. Jos jääkiekko on lapselle tai nuorelle vain yksi harrastus muiden joukossa, seurassa pitäisi löytyä tilaa tällaiselle harrastajalle. Jos haluaa kilpailullisempaa harrastamista, silloin voidaan myös harjoittelijalta vaatia enemmän. Meidän aikuisten tulee myös katsoa peiliin, sillä juuri me onnistumme usein viemään ilon ja riemun lasten harrastuksesta liiallisten toiveiden ja odotusten kautta.

 

[Läts]

Eihän tuo SaiPan juniorityö ole tuottanut kovin kummoisesti liigaan pelaajia, oikeastaan todella heikosti. Niistä vähistäkin u20 joukkueesta edustukseen nousseista varmaan puolet tullu muualta SaiPaan vuosi pari sitten junioreihin.

Minua kiinnostaa, että nyt kun Harri Aho on meillä puikoissa ja hänellä on kokemusta Kärppien juniorimyllyn kanssa operoimisesta niin näkyykö se mitenkään vielä? Vaiylettyykö Ahon pano tyyliin vain u20 tai u18 joukkueisiin asti ja nuoremmat operoi kuten aiemminkin?

Meillä ei olisi varaa antaa tasoitusta juniorityössä, kun meillä ei oikein muitakaan kilpailuetuja ole. Junioripolun loppupää näyttää minusta aika hyvältä meillä, on Mestiksen Ketterää ja Liigan SaiPaa ja kovien yksilöiden steppien ottamiseen on täällä isommat mahdollisuudet jossain muualla. Jos tuota polkua vain hyödynnetään eli sekä mestis että liiga. Vaatinee tuontijunnuja jonkin verran että olisi u20 joukkueeseen riittävästi ja sieltä parhaat mesti- ja liigaringeissä.

 

[rattussovjeticus]

En tiedä mihin asti Harri Ahon vaikutus yltää, mutta ilmeisesti ainakin Aholla ja Ari Santasella yhteistyö pelaa hyvin. Muistaakseni Aho kehui silloista SaiPa ry:n kehitysjohtaja Santasta heti Lappeenrantaan tultuaan, ja viime maaliskuussa julkistettu Sannin valinta U20-joukkueen päävalmentajaksi oli myös luonnollisesti Ahon linjausten mukainen päätös.

Entisenä SaiPa ry:n kehitysjohtajana Ari Santanen varmaan tietää nuorempien junnujen taustajoukkojen penailut, mutta kaiketi asioiden korjaaminen on helvetin vaikeaa. Itse toivoisin että Harri Aho saa keskittyä ensisijaisesti Liiga-joukkueen urheilujohtamiseen.

 

[mirasane]

Tämä on todella lohduton taulukko. SaiPan u16 oman lohkonsa jumbona ja saaliina yksi voitto 13 ottelusta. Edellä K-Espoon U16-joukkueista se huonompi eli challenger-joukkue (se toinen onkin sitten toisen lohkon kakkosena.)

edit. ja näköjään edellä myös Ilveksen ja Kärppien kakkosjoukkueet

 

[Eugene]

Tämä on todella lohduton taulukko. SaiPan u16 oman lohkonsa jumbona ja saaliina yksi voitto 13 ottelusta. Edellä K-Espoon U16-joukkueista se huonompi eli challenger-joukkue (se toinen onkin sitten toisen lohkon kakkosena.)

edit. ja näköjään edellä myös Ilveksen ja Kärppien kakkosjoukkueet
katso liitettä 36831

Ja tuohan tulee heijastumaan seuraavaksi U18 ja sitten U20 joukkueisiin, kun tämä ikäluokka tulee siihen ikään. Näyttää kyllä erittäin huolestuttavalta. On siellä nyt kuitenkin viime vuosina maajoukkueringissä pyörineitä eteläkarjalaisia lupauksia SaiPan junnuista ollut Naukkarinen, Markkanen, Airola, Kiukas, Hokkanen ja Varis ja näistäkin kaikilla paitsi Naukkarisella se pohjatyö on tehty Ketterän junioreissa ja Markkanenkin kasvoi Sveitsin juniorimyllyssä ennen U16-ikää. Sitten tietysti tuontijunnuja Karvinen, Laakso, Ruusunen, Zemlicka jne. mutta nämäkin kasvaneet suurimmaksi osaksi ihan muualla kuin SaiPan junioreissa.

 

[ahal]

Suomessa lapset lopettavat liikuntaharrastuksen keskimäärin hieman yli 11 vuoden iässä. Monessa lajissa ja seurassa kilpatoiminta alkaa 9 -vuotiaana, kun se esimerkiksi muualla maailmassa alkaa vasta 13-15 vuotiaana. Sitä ennen lapset harrastavat monipuolisesti eri juttuja ja lajeja. Sen sijaan että vaaditaan yhä enemmän lajiharjoittelua yhä nuoremmalla iällä, tulisi panostaa monipuoliseen liikkumiseen ilon ja riemun kautta. Seuroissa harjoittelun pitää olla sellaista, että jokainen voi harrastaa sillä intensiteetillä, jonka siinä hetkessä kokee itselleen sopivaksi. Jos jääkiekko on lapselle tai nuorelle vain yksi harrastus muiden joukossa, seurassa pitäisi löytyä tilaa tällaiselle harrastajalle. Jos haluaa kilpailullisempaa harrastamista, silloin voidaan myös harjoittelijalta vaatia enemmän. Meidän aikuisten tulee myös katsoa peiliin, sillä juuri me onnistumme usein viemään ilon ja riemun lasten harrastuksesta liiallisten toiveiden ja odotusten kautta.

Mj-valmentaja Antti Pennanen on vuosikausia esittänyt huolensa jääkiekon harrastajamäärien vähenemisestä. Trendi näkyy huipulla asti, kun eri ikäluokkien menestys välillä sakkaa. Väen vähetessä kulut yksittäistä pelaajaa kohtaan kuitenkin kasvavat, harrastuksesta tulee monille liian kallis. Jonkin sortin virstanpylväs lie tuo 14-15 vuoden (D/C-junnun) ikä. Oman poikani kohdalla kävi sama, siihen asti homma meni "kavereiden kanssa hengaillen", mutta treenimäärien raju lisäys vei innon. Ymmärsimme asian emmekä painostaneet jatkamaan. Tilalle tuli muita, halvempia ja hauskoja lajeja, mutta liikkumisesta kuitenkin elämäntapa, mikä lopulta on useimmille se tärkein juttu.

Tilanteen korjaamiseksi Pennanen on ehdottanut mm. koulujen ja seurojen välisen yhteistyön lisäämistä. Koulujen tehtävä on edistää liikuntaa monipuolisesti, tuoda esille vaihtoehtoja ja opettaa perusteita. Seurat voisivat taas jatkaa lajikohtaista opetusta oppilaiden osaamisen ja mieltymysten mukaisesti. Ajatuksena on mitä mainioin, mutta edessä lie taas peruskysymys: mistä resurssit? Kuka pystyy opettamaan ja jaksaa oman työpäivän jälkeen tekemään iltavuoron?

Naapuriperheellä on kaksi poikaa, 12 ja 15-vuotiaat. He ovat pelanneet korista jo useamman vuoden. Kysyin taannoin, miten koris vetää nuoria? Vastauksena sain että hyvin, pelaajamäärä kasvaa koko ajan. Arvatenkin Susijengin menestyksellä ja koriksen näkyvyydellä on osuutensa ilmiöön. Lisäksi varustekulut ovat murto-osa lätkän pelaajiin verrattuna. Ilmaista toki korisharrastuskaan ei ole: salivuokrat, leirit, pelimatkat, seurakulut jne. Mutta poikien ja vanhempien puheista kuitenkin kuultaa, että "aika kilpailullista touhua" harrastaminen jo tuossa iässä on. 12-vuotias pääsee ensi keväänä jenkkeihin kahdeksi viikoksi leirille... Kaikilla ei siihen ole varaa, vaikka kuinka haluaisi.