SaiPan juniorit

  • 412 124
  • 1 009

Laitakuhina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joutsenon kullervo
Hieno kirjoitus.
Toivottavasti Lappeenrannan junnupuolen päättäjät heräävät.
Ei nyt näytä siltä, että herätystä tapahtuisi.

Perustelu 1. Ongelma on ollut tiedossa monella jo pidemmän aikaa; niin pelaajilla, valmentajilla, hallituksen jäsenistä osalla ja vanhemmistakin. Mutta tämän ongelman työsopimusta ei saada purettua. Seuratyöhön ei kuulu toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Alalla pitää olla hereillä koko ajan, kehittyä, kouluttautua ja reagoida. Saipan valmennuksenjohto ei missään vaiheessa ole tätä tehnyt. Toisaalta ei taida pohjakoulutustakaan olla....kuitenkin hallitus siunaa tämän toiminnan vuodesta toiseen ja antaa osaamattomuuden jatkua.

Perustelu 2. Liiga-SaiPa:n vahva liito on nähty tänä syksynä ja sen Lappeenrantalaiset ovat ansainneet. Mitä tämä liito vaati? Hallitus vaihtui, UTJ uusi ja päävalmentaja vaihtui. Joukkueen rosteri ei ole merkittävästi viime vuotta parempi, mutta tulos on. Voidaanko sanoa, että johtamisella ja valmennuksella on väliä???!!! Tämä voisi toimia junnupuolen syvänteessäkin.

Perustelu 3. Ketterä-yhteistyö on edellytys laadukkaalle toiminnalle etelä-karjalaisessa junnukiekossa. Se on aikoinaan onnistunut jopa niin, että ikäluokkien valmentajat sopivat kuinka toiminta vedetään, myivät ajatuksen vanhemmille ja homma onnistui. Pelaajat kehittyivät, sm-sarjoja pelattiin ja myöhemmässä uravaiheessa nuo -95 (tämä vain yhtenä esimerkkinä) syntyneet edustivat kilpatasoilla niin SaiPaa kuin Ketterääkin. Eikö tästä juuri yhteistyössä olekin kyse? Uskon vakaasti, että jos SaiPa olisi tunnettu laadukkaasta valmennuksesta Ketterän lahjakkaimmat pojat saattaisivat perheineen valita mielummin täällä pelaamisen. Jos u16 pelaa suomi-sarjaa niin miksi ihmeessä imatralta tänne edes haluttaisi tulla? On ensin laitettava oma pesä kuntoon, ennenkuin aletaan huutelemaan yhteistyön perään ja houkuttelemaan kärkipelaajia Imatralta. Tällä hetkellä veisin omat pojat mielummin Imatrallle aloittelemaan kiekkoharrastusta kuin Kisapuistoon.

On tietysti turha odottaa, että täällä jatkoajassa mielipiteitä heittelemällä mikään muuttuisi. On kuitenkin hälyttävää, että kukaan ei tule juniori-puolelta avaamaan tilannetta missä mennään. Argumentteja ja kysymyksiä varmasti palstalaisilla ja junioreiden maksavilla vanhemmilla riittäisi muutamien omieni lisäksi, joita olen aiemmissa kirjoituksissani heitellyt. On myös hälyttävää, että nuo maksavat vanhemmat eivät kysele kalliiden kuukausimaksujensa perään, että saisiko saman paskan myös halvemmalla tai samaan hintaan kenties jotain parempaa..Tämä puuhakerhotoiminta on toki ymmärrettävää, jos seuran linjaus on olla harrasteseura ennenkaikkea. Kun U16 kärki pelaa Aakoo:ta ja Warkista vastaan suomi-sarjassa loppukauden, niin siltä se nyt kyllä näyttää. Sitten voitaisi pyyhkiä seuran arvot, jossa lukee pelaajien kasvattaminen jokaiseen ikäkausimaajoukkueeseen, pois. Koska toiminta ei ole lähelläkään sitä. Ollaan sitten reilusti harrasteseura, mutta ei kusetettaisi maksavia vanhempia ja unelmoivia pelaajia turhilla ajatuksilla ja odotuksilla mihin ei pystytä vastaamaan.
 
Viimeksi muokattu:

Myskääjä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pontuksen Nouseva Voima
Mielenkiintoista, syväluotaavaa ja asiantuntevaa analyysiä kelta/mustan idän ihmeen junioritoiminnasta ja -polusta, sekä nykytilasta. Itse toiminnassa, eri rooleissa, lähes 15 vuotta mukana olleena tunnistan hyvin esiin nostettuja haasteita ja epäkohtia. On totta että foorumeilla päriseminen ei välttämättä asiaan vaikuta tai epäkohtia korjaa, mutta on erittäin tärkeää että asioista keskustellaan ja epäkohtia nostetaan esiin. Uskalletaan "puhua" asioista niiden oikeilla nimillä, vaikkapa sitten edes foorumeilla/nimimerkillä. Syksyn mittaan näitä kirjoituksia lukiessani ja seuran toimintaa jälleen kerran hämmästeltyäni, pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin kantaa korteni tähän kekoon.

Esiin nostetut haasteet ovat varmasti jollain tasolla tuttuja lapsi- ja nuorisourheilun eri seuroissa ympäri maan. Keskusteluissa kuvatut ongelmat ovat kuitenkin saaneet meillä täällä kaakonkulmalla hämmästyttävän pitkään muhia kaikessa rauhassa. Muutosta ei tahdota saada aikaan, vaikka haasteet on tunnistettu jo aikaa sitten aivan seuran johtoa myöten.

Valmennusjohto (lue: valmennuspäällikkö, seurakoordinaattori, kehityspäällikkö, taitovalmentaja tms.) vastaa asiaa heiltä kysyttäessä että: "Meillä on paljon asioita hyvällä mallilla. On erinomaiset ikäluokkakohtaiset valmennuksen kausisuunnitelmat, innostavia ja osaavia valmennuksen ikäkausivastaavia ja loistavia päävalmentajia, sekä intohimoisia apuvalmentajia sekä toimihenkilöitä joukkueissa. Aloittavissa ikäluokissa olemme suhteessa muihin lajien onnistuneet rekrytoinnissa prosentuaalisesti hyvin". Tästä huolimatta aloittavat ikäluokat luistelukoulussa pienevät ja urheilullinen menestys joukkueena (tai yksilönä) karttaa kilpaikäluokissa seuran joukkueita kausi toisensa jälkeen.

Mitä ihmettä, miten tämä sitten on mahdollista? Onko seurassa tekeminen arjessa ja jään tasolla oikeasti kunnossa? Onko vaatimustaso, välittäminen kunnossa? Voidaanko asioista keskustella avoimesti, haastaa tekemistä tai toimintamalleja ja kehittää toimintaa? Vai onko meillä vain huonoja ikäluokkia (määrällisesti tai laadullisesti)?

Tuohon viimeiseen kysymykseen Lehkosen Timo on vastaukseksi aikanaan samasta teemasta puhuessaan sutkauttanut erittäin osuvasti "Ei ole olemassa huonoja ikäluokkia, on vain paskaa valmennusta". Tuo on rajusti sanottu, mutta tuossa on ainakin minun mielestäni vinha perä.

En tietenkään tarkoita että meillä Saipassa on vain paskoja valmentajia. Meidän Saipa ry:n urheilun ammattilaisten kanssa olen samaa mieltä siitä että meillä on hyvät kausisuunnitelmat/valmennuksen materiaalit, on hyviä tyyppejä ikäkausivastaavina sekä päävalmentajina ja tarvittaessa toimintaan saadaan myös liitolta tukea. Toki mukaan mahtuu myös jokunen vähemmän hyvä tyyppi, mutta pääsääntöisesti hyviä. Kaikkia heitä suurimmaksi osaksi ohjannee intohimo lajia ja valmennusta kohtaan, vaikka aina on niitäkin joita ohjaa muut agendat.

Mielestäni ongelma kiteytyy pitkälti urheilun johtamiseen ja nimenomaan niihin henkilöihin, jotka ovat johtamisen eri rooleissa (valmennuspäällikkö, lajikoordinaattori, yms) vuosia saaneet meillä huseerata. Urheilussa onnistumista on vaikeampi mitata kuin business puolella ja tarkastelu aikaikkunan täytyy olla kvartaalia pitempi. Nyt ko. toimijat ovat saaneet operoida rooleissaan pitkään, 7. kausi vastuurooleissa pahimmillaan menossa. Kyllä 7-vuoden tarkastelujaksolla voidaan jo alkaa selkeitä trendejä havaitsemaan. "Laitakuhina" niitä onkin ansiokkaasti nostanut esiin:

Kiistaton fakta nro 2 on kuitenkin se että Pohjolaleirivalinnat kertovat junioripolun laadukkuudesta, eivät pelkästään yksilöistä! Junioripolun tai valmennuksen taso ja laatu eivät riitä auttamaan pelaajia huipulle. Tästä vastuussa on ensisijaisesti ne, jotka palkkaavat valmennuksen johtajan. Toiseksi itse valmennuksenjohtaja tai seurakoordinaattori ja junioripäällikkö. Kolmanneksi valmentajat. Ja nyt puhun nimenomaan ikävaiheista 9-15.

Ongelma on siis tunnistettavissa ja kissa nostettu pöydälle. Miksi mikään ei ole muuttunut? Tähänkin "Laitakuhina" tarjoaa syötön lapaan:

Aktiiviset ja äänekkäät vanhemmat saavat seurajohtajat ja jotkut vastuuvalmentajat tanssimaan pillinsä mukaan. Isävalmentajat suosivat omia lapsiaan ja tulipaloja syttyy liukuhihnalta valmentajien ja koordinaattoreiden lakaistessa juttuja maton alle. Seuraa ei johda kukaan.

Johtamisen ongelma tämä mielestäni nimenomaan on. Niin valmennuksen johtamisen kuin seuran johtamisenkin osalta. Vastuun loppujen lopuksi kantaa hallitus. Palautetta toiminnasta pitää jäseniltä pyytää ja tarvittaessa ulkopuolistakin apua voi toiminnan arviointiin hakea. Tiedän että jäsenkyselyitä on tehty, seuran toimintaa on tarkasteltu niin sisäisesti kuin ulkoisesti mm. tähtiseuraprojektin ja muiden selvitysten muodossa. Mitä niissä on selvinnyt ja onko selvityksiin herätty reagoimaan?

Ei nyt näytä siltä, että herätystä tapahtuisi.

Perustelu 1. Ongelma on ollut tiedossa monella jo pidemmän aikaa; niin pelaajilla, valmentajilla, hallituksen jäsenistä osalla ja vanhemmistakin. Mutta tämän ongelman työsopimusta ei saada purettua. Seuratyöhön ei kuulu toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset. Alalla pitää olla hereillä koko ajan, kehittyä, kouluttautua ja reagoida. Saipan valmennuksenjohto ei missään vaiheessa ole tätä tehnyt. Toisaalta ei taida pohjakoulutustakaan olla....kuitenkin hallitus siunaa tämän toiminnan vuodesta toiseen ja antaa osaamattomuuden jatkua.

Valitettavaa mutta mielestäni totta tuo "Laitakuhinan" sivallus. Liiga Saipakin on asiaan pyrkinyt reagoimaan kuluvan syksyn rekrytoinnilla. Tuo rekrytointi osuu suoraan kilpakiekon valmennusjohtamisen ytimeen. Onko tämä taivaan lahjana annettu mahdollisuus osattu oikealla tavalla hyödyntää? Mikä toiminnassa oikeastaan on tuon rekryn osalta sitten syksyn aikana muuttunut? Ainakin kiekkoluokkalaisten aamujäätoimintaan saatiin seuran puolelta sinne kuuluva panos. Mitä muuta? Siihen onkin vaikeampi vastata, mutta toki aikaa on vasta hetki kulunut ja työn tulokset eivät varmaankaan vielä näy.

Tämän syksyn iloisin muutos Etelä Karjalaisella kiekkokartalla on tietenkin Liiga Saipa mahtava startti syksyyn. Sitä on ollut upeaa seurata ja samalla tietysti on mietityttänyt että mikä tämän on mahdollistanut? Ei homma yrityksen puutteesta aiempinakaan kausina ole jäänyt vajaaksi. Mikä nyt on toisin?

Hallitus vaihtui, UTJ uusi ja päävalmentaja vaihtui. Joukkueen rosteri ei ole merkittävästi viime vuotta parempi, mutta tulos on. Voidaanko sanoa, että johtamisella ja valmennuksella on väliä???!!! Tämä voisi toimia junnupuolen syvänteessäkin.

Uskon että junnupuolellakin muutos vaatii sen että keskeiset toimijat on vaihdettava. Nykyisillä toimijoilla on ollut enemmän kuin riittävästi aikaa näyttää kyntensä. Tulokset puhuvat puolestaan. Vastuu teosta ja tekemisen tasosta on kannettava. Niin se menee aikuisten maailmassa ja oikeassa työelämässä. Suojatyöpaikkoja ei ole nykypäivänä enää tarjolla. Eikä varsinkaan pitäisi olla toiminnassa, jonka rahoitus tulee vanhempien pussista.

Saipa ry:n hallituksen suuntaan ilmainen 5 pisteen vinkki: Joskus vaan on tehtävä vaikeita päätöksiä ja noista päätöksistä yleensä joku pahoittaa mielensä. Nyt ei kuitenkaan muutosta voi jättää tekemättä sen takia että joku saattaa pahoittaa mielensä.

Kelta/Mustassa yhteisössä on Liigan vetämänä nyt menossa muutoksen ja tekemisen meininki. Halli pursuaa yleisöä, mukulat päiväkodeissa ja kouluissa kohkaavat innoissaan Saipan ja kiekon perään. Tuo myötätuuli ja innostus pitää hyödyntää myös junnupuolella, ennen kuin momentum katoaa. Hockey is a momentum game.

Tsemppiä ja rohkeutta muutoksen tekemiseen!
 

Ferris

Jäsen
Hyviä tekstejä junioreista useampikin putkeen, mutta näin ulkopaikkakuntalaisena ilman kontakteja ry:n toimintaan jäi vähän epäselväksi, että kuka/ketkä siellä on vuosia jo toimineet ja pitäisi vaihtaa? Koho? lajikoordinaattori Nikkinen? U20 valmentajat? Joku muu? Voisko ihan nimetä kyseisen tahon, niin pääsis paremmin perille asiasta.
 

DoctorDoctor

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPajunnut, Hermannin Nuorisoseura
En usko, että junioripuolen alho on yksinomaan yhden henkilön syytä. Kyllä takavuosien joukkueissa on osattu myös itse porukalla sössiä asiat ilman valmennusvastaavan tms. apuakin. Toki asioihin olisi pitänyt puuttua ajoissa ja kovemmalla kädellä ry:n toimesta, mutta joukkueet ovat saaneet toimia varsin itsenäisesti sillä seurauksella, että useassa porukassa on alettu liian varhain “panostaa” ns. lupaavimpien pelaajien valmentamiseen ja muut, kilpailullisesti ei niin lupaavat on jätetty enemmän tai vähemmän heitteille. Tästä oli seurauksena se, että ennen pitkää iso osa tätä “harrastelijaryhmää” lopetti jääkiekon harrastamisen kokonaan, kun kyllästyivät toimimaan maksajina. Joukkueet pienenivät ja joukkuemaksut nousivat, jolloin harrastamisen kalleus alkoi syödä myös lahjakkaimpien pelaajien vanhempien motivaatiota etenkin, kun valmentajien ja toimihenkilöiden lapsille tuntui usein löytyvän pelipaikka ykkösryhmistä, vaikka taidot eivät välttämättä sitä tasoa vielä olleet. Sitten C-junnuiässä osa pelaajista, joita oli E- ja D- junnuista lähtien harjoitettu liikaa ikäänsä nähden ilmoittavat murrosiän tullen, että nyt riittää. Eli siinä vaiheessa kun kilpailullinen harjoittelu piti aloittaa, osalla lahjakkaista tuli mitta täyteen jääkiekkoa ja he lopettivat. Nyt sitten joukkueissa ihmetellään, kun ryhmät on pieniä, maksut tapissa ja tulos onneton, että mitä tehdään, kun meidän lapsista ei tätä menoa tulekaan ekan kierroksen NHL-varauksia. Alkaa syyllisten etsintä ja vika harvemmin löytyy itsestä.

Joukkueissa on tehty virheitä ja niitä ovat olleet tekemässä osin samat ihmiset, jotka ovat istuneet vielä jokin aika sitten ry:n hallituksessa. Monet heistä toimivat aikanaan myös joukkueiden toimihenkilöinä. Heillä on ollut siten mahdollisuus puuttua asiaan, mikäli jonkun yksittäisen ry:n työntekijän työpanos tai osaaminen ei ole ollut toivotulla tasolla. Näin ei nähtävästi syystä tai toisesta ole tehty. Sen sijaan joukkuekohtaisen puuhastelun on annettu jatkua ilman, että kukaan olisi riittävästi katsonut perään, mitä eri joukkueissa on meneillään.

Edellisissä viesteissä mainittu U16-joukkue on ajautunut tilaan, jossa oman pelaajiston vähäistä määrää ja keskinkertaista tasoa on jouduttu paikkaamaan nuoremmilla. En tunne kyseisen joukkueen tekemisiä tarkemmin, joten en lähde arvioimaan, missä ja kenen ansiosta asiat ovat lähteneet luisuun. U16 ongelma ei kuitenkaan ole vain U16 ongelma, vaan se heijastuu myös U15 joukkueeseen, josta 6-7 kärkipelaajaa pelasi U16 mukana tämän yrittäessä pitää kiinni sarjapaikasta. Kun U15 kärki oli U16 mukana paikkaajina, U15 joutuu paikkaamaan omaa ryhmäänsä nuoremmilla U14 pelaajilla, U14 taas U13 pelaajilla, jne. Sen sijaan, että laitetaan vahinko kiertämään nuorempiin ikäryhmiin ja heikennetään niiden mahdollisuutta pärjätä omissa ikäryhmissään, peli olisi pitänyt viheltää poikki ajoissa. 09-ikäryhmän maito kaatui aikaa sitten, eikä sitä saa enää takaisin.

Suomessa lapset lopettavat liikuntaharrastuksen keskimäärin hieman yli 11 vuoden iässä. Monessa lajissa ja seurassa kilpatoiminta alkaa 9 -vuotiaana, kun se esimerkiksi muualla maailmassa alkaa vasta 13-15 vuotiaana. Sitä ennen lapset harrastavat monipuolisesti eri juttuja ja lajeja. Sen sijaan että vaaditaan yhä enemmän lajiharjoittelua yhä nuoremmalla iällä, tulisi panostaa monipuoliseen liikkumiseen ilon ja riemun kautta. Seuroissa harjoittelun pitää olla sellaista, että jokainen voi harrastaa sillä intensiteetillä, jonka siinä hetkessä kokee itselleen sopivaksi. Jos jääkiekko on lapselle tai nuorelle vain yksi harrastus muiden joukossa, seurassa pitäisi löytyä tilaa tällaiselle harrastajalle. Jos haluaa kilpailullisempaa harrastamista, silloin voidaan myös harjoittelijalta vaatia enemmän. Meidän aikuisten tulee myös katsoa peiliin, sillä juuri me onnistumme usein viemään ilon ja riemun lasten harrastuksesta liiallisten toiveiden ja odotusten kautta.
 

Läts

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo
Eihän tuo SaiPan juniorityö ole tuottanut kovin kummoisesti liigaan pelaajia, oikeastaan todella heikosti. Niistä vähistäkin u20 joukkueesta edustukseen nousseista varmaan puolet tullu muualta SaiPaan vuosi pari sitten junioreihin.

Minua kiinnostaa, että nyt kun Harri Aho on meillä puikoissa ja hänellä on kokemusta Kärppien juniorimyllyn kanssa operoimisesta niin näkyykö se mitenkään vielä? Vaiylettyykö Ahon pano tyyliin vain u20 tai u18 joukkueisiin asti ja nuoremmat operoi kuten aiemminkin?

Meillä ei olisi varaa antaa tasoitusta juniorityössä, kun meillä ei oikein muitakaan kilpailuetuja ole. Junioripolun loppupää näyttää minusta aika hyvältä meillä, on Mestiksen Ketterää ja Liigan SaiPaa ja kovien yksilöiden steppien ottamiseen on täällä isommat mahdollisuudet jossain muualla. Jos tuota polkua vain hyödynnetään eli sekä mestis että liiga. Vaatinee tuontijunnuja jonkin verran että olisi u20 joukkueeseen riittävästi ja sieltä parhaat mesti- ja liigaringeissä.
 
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Bunch of Jerks
En tiedä mihin asti Harri Ahon vaikutus yltää, mutta ilmeisesti ainakin Aholla ja Ari Santasella yhteistyö pelaa hyvin. Muistaakseni Aho kehui silloista SaiPa ry:n kehitysjohtaja Santasta heti Lappeenrantaan tultuaan, ja viime maaliskuussa julkistettu Sannin valinta U20-joukkueen päävalmentajaksi oli myös luonnollisesti Ahon linjausten mukainen päätös.

Entisenä SaiPa ry:n kehitysjohtajana Ari Santanen varmaan tietää nuorempien junnujen taustajoukkojen penailut, mutta kaiketi asioiden korjaaminen on helvetin vaikeaa. Itse toivoisin että Harri Aho saa keskittyä ensisijaisesti Liiga-joukkueen urheilujohtamiseen.
 

mirasane

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Penguins, sympatiat Ässille ja IFK:lle
Tämä on todella lohduton taulukko. SaiPan u16 oman lohkonsa jumbona ja saaliina yksi voitto 13 ottelusta. Edellä K-Espoon U16-joukkueista se huonompi eli challenger-joukkue (se toinen onkin sitten toisen lohkon kakkosena.)

edit. ja näköjään edellä myös Ilveksen ja Kärppien kakkosjoukkueet
 

Liitteet

  • u16.JPG
    u16.JPG
    33,4 KB · kertaa luettu: 135

Eugene

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, SaiPa, Ketterä
Tämä on todella lohduton taulukko. SaiPan u16 oman lohkonsa jumbona ja saaliina yksi voitto 13 ottelusta. Edellä K-Espoon U16-joukkueista se huonompi eli challenger-joukkue (se toinen onkin sitten toisen lohkon kakkosena.)

edit. ja näköjään edellä myös Ilveksen ja Kärppien kakkosjoukkueet
katso liitettä 36831
Ja tuohan tulee heijastumaan seuraavaksi U18 ja sitten U20 joukkueisiin, kun tämä ikäluokka tulee siihen ikään. Näyttää kyllä erittäin huolestuttavalta. On siellä nyt kuitenkin viime vuosina maajoukkueringissä pyörineitä eteläkarjalaisia lupauksia SaiPan junnuista ollut Naukkarinen, Markkanen, Airola, Kiukas, Hokkanen ja Varis ja näistäkin kaikilla paitsi Naukkarisella se pohjatyö on tehty Ketterän junioreissa ja Markkanenkin kasvoi Sveitsin juniorimyllyssä ennen U16-ikää. Sitten tietysti tuontijunnuja Karvinen, Laakso, Ruusunen, Zemlicka jne. mutta nämäkin kasvaneet suurimmaksi osaksi ihan muualla kuin SaiPan junioreissa.
 

ahal

Jäsen
Suomessa lapset lopettavat liikuntaharrastuksen keskimäärin hieman yli 11 vuoden iässä. Monessa lajissa ja seurassa kilpatoiminta alkaa 9 -vuotiaana, kun se esimerkiksi muualla maailmassa alkaa vasta 13-15 vuotiaana. Sitä ennen lapset harrastavat monipuolisesti eri juttuja ja lajeja. Sen sijaan että vaaditaan yhä enemmän lajiharjoittelua yhä nuoremmalla iällä, tulisi panostaa monipuoliseen liikkumiseen ilon ja riemun kautta. Seuroissa harjoittelun pitää olla sellaista, että jokainen voi harrastaa sillä intensiteetillä, jonka siinä hetkessä kokee itselleen sopivaksi. Jos jääkiekko on lapselle tai nuorelle vain yksi harrastus muiden joukossa, seurassa pitäisi löytyä tilaa tällaiselle harrastajalle. Jos haluaa kilpailullisempaa harrastamista, silloin voidaan myös harjoittelijalta vaatia enemmän. Meidän aikuisten tulee myös katsoa peiliin, sillä juuri me onnistumme usein viemään ilon ja riemun lasten harrastuksesta liiallisten toiveiden ja odotusten kautta.
Mj-valmentaja Antti Pennanen on vuosikausia esittänyt huolensa jääkiekon harrastajamäärien vähenemisestä. Trendi näkyy huipulla asti, kun eri ikäluokkien menestys välillä sakkaa. Väen vähetessä kulut yksittäistä pelaajaa kohtaan kuitenkin kasvavat, harrastuksesta tulee monille liian kallis. Jonkin sortin virstanpylväs lie tuo 14-15 vuoden (D/C-junnun) ikä. Oman poikani kohdalla kävi sama, siihen asti homma meni "kavereiden kanssa hengaillen", mutta treenimäärien raju lisäys vei innon. Ymmärsimme asian emmekä painostaneet jatkamaan. Tilalle tuli muita, halvempia ja hauskoja lajeja, mutta liikkumisesta kuitenkin elämäntapa, mikä lopulta on useimmille se tärkein juttu.

Tilanteen korjaamiseksi Pennanen on ehdottanut mm. koulujen ja seurojen välisen yhteistyön lisäämistä. Koulujen tehtävä on edistää liikuntaa monipuolisesti, tuoda esille vaihtoehtoja ja opettaa perusteita. Seurat voisivat taas jatkaa lajikohtaista opetusta oppilaiden osaamisen ja mieltymysten mukaisesti. Ajatuksena on mitä mainioin, mutta edessä lie taas peruskysymys: mistä resurssit? Kuka pystyy opettamaan ja jaksaa oman työpäivän jälkeen tekemään iltavuoron?

Naapuriperheellä on kaksi poikaa, 12 ja 15-vuotiaat. He ovat pelanneet korista jo useamman vuoden. Kysyin taannoin, miten koris vetää nuoria? Vastauksena sain että hyvin, pelaajamäärä kasvaa koko ajan. Arvatenkin Susijengin menestyksellä ja koriksen näkyvyydellä on osuutensa ilmiöön. Lisäksi varustekulut ovat murto-osa lätkän pelaajiin verrattuna. Ilmaista toki korisharrastuskaan ei ole: salivuokrat, leirit, pelimatkat, seurakulut jne. Mutta poikien ja vanhempien puheista kuitenkin kuultaa, että "aika kilpailullista touhua" harrastaminen jo tuossa iässä on. 12-vuotias pääsee ensi keväänä jenkkeihin kahdeksi viikoksi leirille... Kaikilla ei siihen ole varaa, vaikka kuinka haluaisi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös