rattussovjeticus
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Ketterä, Bunch of Jerks
Jep, #8 on suuri johtaja, mutta vaikea on kuvitella Villeä toimitusjohtajaksi.Koholle varmasti organisaatiosta töitä löytyy, mutta en usko että toimitusjohtajana.
Jep, #8 on suuri johtaja, mutta vaikea on kuvitella Villeä toimitusjohtajaksi.Koholle varmasti organisaatiosta töitä löytyy, mutta en usko että toimitusjohtajana.
Onhan tuo melkoinen mielipide, ei kovin rationaalinen. Vaikka tulisi viisi mestaruutta putkeen olisi tuote silti huono. Senkun näkisi. Aika tunteella näköjään mennään. En sanoisi, että on perusfanin tai peruslappeenrantalaisen mielipide. On paljon myös positiivisuutta ja uskoa joukkueen tekemiseen.Onpas kerrassaan mahtavaa "sanailua" tuolla uutisen kommenteissa, mitä nyt pari verbaalioksennusmöykkyä sieltä löytyi.
Valitettavasti tuonkaltainen suhtautuminen SaiPaan ja sen tekemisiin tuntuu olevan siellä täällä yleistäkin kaakkois-Suomessa. Usein nämä on niitä jotka on valmiina iskemään puukkoa selkään heti kun joukkue epäonnistuu. Naureskelevat, että "mie tiesin tän koko ajan" ja negatiivinen suhtautuminen on elämäntapa jota tulee levittää joka käänteessä.
Ei ilmeisesti auta edes se, että joukkue on kärsivällisesti ja määrätietoisesti rakentanut pohjaa asioille monien kausien ajan ja tämä vuosikymmenen on urheilullisen tuloksen valossa seuran vahvinta koskaan. Puuh.
Ei toki, mutta näitä tapauksia on silti (liian) paljon jotka kääntää veistä haavassa heti kun mahdollista ja mikään ei koskaan ole hyvin ja muualla osataan aina kaikki paremmin. Tuntuu, että elämäntapaan kuuluu tietty negatiivinen yleissävy ja ivallisuus ja vahingonilo. Joillekin, jopa lappeenrantalaisille, SaiPa on jonkinlainen vitsi.En sanoisi, että on perusfanin tai peruslappeenrantalaisen mielipide. On paljon myös positiivisuutta ja uskoa joukkueen tekemiseen.
Ei ilmeisesti auta edes se, että joukkue on kärsivällisesti ja määrätietoisesti rakentanut pohjaa asioille monien kausien ajan ja tämä vuosikymmenen on urheilullisen tuloksen valossa seuran vahvinta koskaan. Puuh.
Hyvin olet seurannut... kaksi kertaa on vuoden -97 jälkeen oltu pronssiottelussa keväällä 1998 ja 2014. En kyllä ymmärrä mitä arvoa on mitalilla, kun kuitenkin pelataan Suomen mestarudesta...Olen itsekin kyllästynyt siihen, että menestystä ei tule. Olen seurannut vuodesta -97 ja kerran on pelattu pronssista. Sekin hävittiin. Ymmärrän talouden realiteetit ja ymmärrän senkin, että juniorituotanto ei ole ollut riittävällä tasolla. Eikä fasiliteetit. Tosin sen verran negailen, että nyt olisi voinut panostaa reippaamminkin. Tuo 200k nosto pelaajabudjettiin ei ole lisäpanostus sikäli kun kaikki seurat saavat sen verran extraa TV-sopimuksesta. Veikkaan, että kaikkien seurojen, poislukien velalliset, pelaajabudjetti nousee saman verran. Toki saadaan etua noihin jotka maksavat liigalisenssiä.
1999 ja 2014.Hyvin olet seurannut... kaksi kertaa on vuoden -97 jälkeen oltu pronssiottelussa keväällä 1998 ja 2014. En kyllä ymmärrä mitä arvoa on mitalilla, kun kuitenkin pelataan Suomen mestarudesta...
No perskules jäänyt unohduksiin tuo -98. Mikä sinänsä on ihmeellistä. No mulle mitalilla on arvo. Ja on sillä arvo monelle pelaajallekin. Ja seuralle. Voitosta ja mestaruudesta pelataan, mutta sija 3 on silti parempi kuin sija 4.Hyvin olet seurannut... kaksi kertaa on vuoden -97 jälkeen oltu pronssiottelussa keväällä 1998 ja 2014. En kyllä ymmärrä mitä arvoa on mitalilla, kun kuitenkin pelataan Suomen mestarudesta...
Siinäpä boldattuna olennainen. SaiPan osa siis. Eipä tuohon ole mitään lisättävää, jos kohta tuota pitäisi pitää huononakaan tilanteena. SaiPan ei kannata temppuilulla nostaa budua, että voitaisiin kertayrittämällä haastaa isommat, koska riskit on liian isot. Noh, mä kasvan koiranputkea ennen kuin Kanada-malja nousee keltamustan pelaajan toimesta kohti kattoa, mutta se on ihan ookoo.Ehkä kannattaisi välillä katsoa asioita etäämpää ja isommin. Eikö ole hyvä saavutus, jos pieni kasvattajaseura rajaseudulta vakiinnuttaa paikkansa 10-sakissa ja taistelee vuodesta toiseen tasaisesti sarjan kärkijoukkueiden kanssa ja yltää puolivälieriin tai jopa neljän sakkiin. Puolet pienemmillä resursseilla. Viime vuosina pienseuroilla ei ole ollut kannuun asiaa, JYP, Kärpät ja Tappara ovat pyttyä nostelleet vuoronperään. Massiseurojen äiti HIFK on saanut 2000-luvulla yhden mestaruuden.
Tavallaan kysyt ja vastaat itsellesi. Toteat ettei rahalla saa menestystä koska siellä on kestomenestyjät Kärpät ja Tappara. Toisaalta tiedämme, että noiden joukkueiden pelaajabudjetti on aina melko suuri. Eli tuskin kestomenestyjiä olisivat 1,8-2 miljoonan budjetilla.En ihan pysy kärryillä eräiden toiveissa. Eli onko ajatus nyt sellainen, että SaiPa "varmistaisi" 90 %:n todennäköisyydellä (?) mitalin seuraavasta kaudesta, jos pelaajabudjetti nostettaisiin 2,0 me:n sijasta 2,5 me:oon? Tai mestaruuden 3,0 me:n budjetilla? Käytännössä se meinaisi, että hyökkäykseen tulisi joku Tommi Santalan hintalapulla varustettu hemmo ja pakiksi vaikka Denisov, jotka henkilökohtaisesti varmistaisivat pronssilätkän. Puoli milliä menisi helposti näin, mutta onko lopputulos ratkaisevasti parempi kuin 2 millin porukalla? Uskallan epäillä.
Millin lisäsatsaus ei sekään varmuudella toisi mestaruutta, kun vastassa ovat mm. kestomenestyjät Kärpät ja Tappara. SaiPankin lähihistoriasta (mm. 2006) löytyy esimerkkejä isoista satsauksista, joiden lopullinen arvo jäi laimeaksi, ei mitalia hyvistä otteista huolimatta. Pienestä kii. Toisaalta on hyvä muistaa, että SaiPalla oli ennen Tirkkosen kautta 7 laihaa vuotta, ei edes pleijaripaikkaa.
Ehkä kannattaisi välillä katsoa asioita etäämpää ja isommin. Eikö ole hyvä saavutus, jos pieni kasvattajaseura rajaseudulta vakiinnuttaa paikkansa 10-sakissa ja taistelee vuodesta toiseen tasaisesti sarjan kärkijoukkueiden kanssa ja yltää puolivälieriin tai jopa neljän sakkiin. Puolet pienemmillä resursseilla. Viime vuosina pienseuroilla ei ole ollut kannuun asiaa, JYP, Kärpät ja Tappara ovat pyttyä nostelleet vuoronperään. Massiseurojen äiti HIFK on saanut 2000-luvulla yhden mestaruuden.
Jos SaiPa nappaa mestaruuden lähivuosina, se merkitsee käytännössä seuran ylisuorittamista joka tasolla. Kaiken pitää osua nappiin ja tuurit vielä päälle. Lähinnä tulee mieleen Ässien ihme viiden vuoden takaa. Sen toistaminen ei vaan ole helppoa kenellekään.
Kestomenestyjien pelaajabudjetti on suuri vuodesta toiseen, ja se mahdollistaa (jos homma hoidetaan oikein) pysyvästi menestyvän joukkueen pitkäjänteisen rakentamisen.Tavallaan kysyt ja vastaat itsellesi. Toteat ettei rahalla saa menestystä koska siellä on kestomenestyjät Kärpät ja Tappara. Toisaalta tiedämme, että noiden joukkueiden pelaajabudjetti on aina melko suuri. Eli tuskin kestomenestyjiä olisivat 1,8-2 miljoonan budjetilla.
Niin, en tiedä. Urheilun suolahan on se, että kuunaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tai ainakaan ei tiedä jos ei kokeile. Toisaalta ei ole takeita siitä, että löytääkö kansa lehtereille vaikka tällainen supersatsaus tapahtuisi. Mitä pitkäjänteiseen työhön tulee, niin nopeasti senkin voi kusta/ tuhota/ heittää romukoppaan, kuten SaiPan toissakausi osoitti. Tietenkin sen ottaminen esimerkiksi ei välttis ole reilua siinä mielessä, että muutokset SaiPan toimistolla ja penkin päässä olivat luokkaa: helvetin suuret. Ja kyllä, pitkäjänteisen työn voi kusta myös siten, että kokeilee all in-temppumenestymistä ja saa aikaan katastrofaaliset tappiot ja mopon yskimään kausiksi eteenpäin.Jos ja kun SaiPa on nyt rakentamassa Tertsin kriteerit täyttävän 2 miljoonan euron joukkueen ja siihen taiottaisiin vielä yht'äkkiä juhlakauden bonuksena mukaan Santala ja Denisov, niin olisiko meillä sitten varma mitali?
Menestysnälkä voimistuu tietenkin kun runko kasvaa, mikä on toki ok, mutta ehkä pitää varoa, ettei hotki liikaa kerralla tai syö yli tarpeensa. Tuntuu, että osa on yhä sitä mieltä, että SaiPan tulisi pistää kaikki kerralla yhteen laariin, ottaa valtava riski sillä mielellä, että sieltä napsahtaa mestaruus. Entäs jos ei siltikään ja talous romahtaa. Tai vaikka tulisikin, mutta se kuormittaa sikäli, että seura notkahtaakin yllätysmestaruutensa jälkeen vuosikausiksi ihan jämäjengiksi ja on vaarassa jopa mennä konkurssiin. Eiköhän näitäkin seuratarinoita löydy, missä on mestaruutta tavoiteltu kärsimättömästi ja lähes hinnalla millä hyvänsä ja koko seura sen jälkeen on finaalissa vähän muista syistä. En kyllä itse haluaisi nähdä sitä, vaan kärsivällistä pitkäjänteistä työtä joka alkaa poikia sitä, että ollaan siellä paremmassa päädyssä tiiviisti ja haetaan yllättäjän viittaa. Seura onneksi noin tekee, pelottaa ihan ajatellakin, että jotkut talousnerofanit pääsisi päättämään asioista. :) Meillä pelattaisiin varmaan Suomi-sarjaa sen jälkeen ja toivoittaisiin, että Ketterä nousee Liigaan.
Täytyy myöntää, että @TheRimpula kiteyttää tilanteen aika hyvin. Sitä tässä aloin miettimään, että harrastetaanko minkään muun joukkueen kannattajakunnassa yhtä kiihkeää ja musta-valkoista budjettispekulointia?Tämä keskusteluilmapiiri on todella turhauttava; on olemassa vain kaksi ääripäätä, jotka ovat a) budjettia tulee kasvattaa kärsivällisesti ja hitaasti, eikä mihinkään tule koskaan erikseen panostaa, ja b) ajetaan seura heti konkurssiin järjettömillä panostuksilla. Ja tähän ilmapiiriin kuuluu erottamattomasti se, että jos et kuulu joukkoon a, kuulut varmasti joukkoon b. Puhumattakaan siitä, että aina jaksetaan viitata siihen yhteen kertaan, kun SaiPa teki panostuksensa todella huolimattomasti kaatamalla rahaa sellaiseen kokonaisuuteen, joka ei toiminut.
Lainasin tämän @PataJaska kirjoituksen Liigan voimasuhde-ketjusta, tässä on erittäin hyviä näkökantoja Liiga-seurojen taloudellisten resurssien ja menestyksen välisestä yhteydestä. Rauman Lukon mestys/menestymättömyys on erityisen mielenkiintoista. Jos Stefano Giliati olisi keväällä 2014 hoitanut hommansa vähän terävämmin, niin Lukon ja SaiPan 2000-luvun saldo voisi olla tasoissa: molemmilla yksi pronssi?!Jos nyt lähihistoriaa katsotaan, niin liigassahan on vain kaksi aikuisten oikeaa suurseuraa, mikä nyt näkyy aika karusti etenkin viiden viimeisen vuoden tilastoissa, eli Kärpät ja Tappara. Näiden lisäksi ns. rahaseuroja ovat HIFK, JYP, Lukko ja TPS. Mutta tämä rahaseuran status ei siis itsessään takaa vielä yhtään mitään, Lukolla esimerkiksi on koko 2000-luvulta kaksi pronssia, TPS:n edellinen mitali taas on kevään 2010 mestaruus, ja sitä edellinen kevään 2004 hopea. Silti näiden tasaisesti puurtavien keskikastin seurojen onnistumiset 2010-luvulla ovat aivan yksittäisiä piikkejä: Bluesin hopea 2011, Pelicansin hopea 2012, Ässien mestaruus 2013 ja KalPan viime kevään hopea. Viimeksi mainittua poikkeusta lukuunottamatta viimeisten viiden vuoden aikana mitaleilla on aina ollut pelkkiä noita mainittuja rahaseuroja. SaiPa nyt on seuraava (Ässien lisäksi, heh heh), jolle soisi tuollaisen yksittäisen menestyspiikin, jollaisen Pelicans, Ässät ja KalPa ovat saaneet kokea. Itse asiassa juuri ensi kausi voisi olla SaiPalle se nyt-tai-ei-koskaan kausi, koska aihio siellä on niin hyvä, ihan jo tämänkin kauden pohjalta, ja kun jatkuvuus on hyvä..
Muutos ihan 2000-luvusta 2010-luvulle on valtaisa. Muistetaan, että esimerkiksi HPK:lla on vuosilta 2000-2010 kasassa käsittämättömät seitsemän mitalia. Nyt jäljellä on savuavat rauniot.
Kyllä itse ainakin tuon uuden kotiaarenan rakentamisen näen merkittävänä yksittäisenä tekijänä. Se avaa kokonaan uuden sivun mitä tulee ottelutapahtumaan, sen viihtyvyyteen ja näyttävyyteen. Leipää ja sirkushuveja, kuten muinaisessa Roomassa tavattiin sanoa. Ulkoisilla puitteilla ja sen fiiniydellä ei voi vähätellä koskaan. Ihmisiä kiehtoo visuaalinen karkki ja vimpan päälle tehdyt jutut. Näin se vaan menee. Toki uutuudenviehätys on aina olemassa ja se sitten tasaantuu, mutta uskallanpa veikata, että jahka uusi halli Lappeenrantaan saadaan (ja toivottavasti ydinkeskustaan, tälläkin on aivan erityisen suuri merkitys monessakin mielessä), niin lipputulot tulee kasvamaan melkoisesti. Tietysti joukkueen otteillakin on väliä, mutta ensialkuun uudet puitteet, show ja ns. suuren maailman tuntu riittää. Pidemmällä säteelläkin modernit olosuhteet jääkiekolle helpottaa sen paikallista kasvua. Varmasti myös keskeinen urheilutapahtuman sijainti ja toimivat rakenteet siellä on houkute myös mainostajille ja ylipäätään uusille yhteistyökumppaneille.THE kysymys kuuluu: Mikä on SaiPan tulevaisuus? Voisiko SaiPasta tulla muutakin kuin rahaseuroja vuodesta toiseen haastava pikkuseura, jonka suurempi menestys (=mitali) olisi samanlainen anomalia kuin vaikkapa Porin Ässien mestaruus viisi vuotta sitten? Mikä olisi resepti jolla SaiPasta voisi tulla kestomenestyjä?
Kokoajan on otettu oikeita askeleita siihen suuntaan. Uusi halli näkyy toivottavasti katsojamäärissä, jos siitä saadaan huomattavasti viihdyttävämpi kokonaisuus katsojan kannalta ja halli saadaan muutenkin keskeisemmälle paikalle. Taloudelliset tulokset ovat olleet erittäin positiivisia jo useamman vuoden ajan, joten budjettia on varmaankin varaa nostaa tulevaisuudessa. SaiPalla on mielestäni potentiaalia nousta hyvällä ja pitkällä työllä esimerkiksi JYPin kokoiseksi ja tasoiseksi seuraksi, joka on realistinen mestarikandidaatti käytännössä vuodesta toiseen.THE kysymys kuuluu: Mikä on SaiPan tulevaisuus? Voisiko SaiPasta tulla muutakin kuin rahaseuroja vuodesta toiseen haastava pikkuseura, jonka suurempi menestys (=mitali) olisi samanlainen anomalia kuin vaikkapa Porin Ässien mestaruus viisi vuotta sitten? Mikä olisi resepti jolla SaiPasta voisi tulla kestomenestyjä?
Lehterän myötä on saatu todella monta lupaavaa kaveria joukkueeseen, jotka pelaavat edullisilla sopimuksilla, mutta voivat nousta yllättävänkin suureen rooliin. Etenkin näiden nuorien kohdalla valmentajan merkitys on todella suuri, sillä heillä on tähtäin jossain muualla kuin Liigassa. Lehterällä on imua, mutta Lehterän poistuessa pitää tulevan päävalmentajan olla sellainen kaveri, joka on arvostettu nuorien pelaajien keskuudessa. Esimerkiksi juniorimaajoukkueiden vanhat päävalmentajat voisivat olla sellaisia kavereita, joita SaiPan kannattaisi aina miettiä päävalmentajakseen.