Nostetaan tätäkin ketjua hetkeksi ylöspäin, kun sattuu olemaan ajankohtainen asia kautta Suomenmaan. Muillakin seuroilla. Länsirannikon tapahtumat ja etenkin Ässien luisuminen niin urheilun kuin taloudenkin kuilun reunalle panivat miettimään, mitä Lappeessa tapahtuisi, jos liigakarsinta hävittäisiin. Voi olla totta jo vuoden päästä, mutta millä todennäköisyydellä - sitä ei voi vielä muuta kuin arvata. En sitä tietenkään manaa, mutta mahdollisuus pitää tiedostaa, seurajohdossakin. Voi olla, ettei play outeja enää pelata jatkossa.
Hirsimäki huokasi, että seura olisi periaatteessa yhdessä yössä siirtynyt ammattilaisorganisaatiosta amatööripoppooksi ja kaikki olisi mennyt uusiksi sponsori- ja pelaajasopimuksia myöten. Iskusta toipuminen olisi vienyt kenties vuosia. Nyt selvittiin säikähdyksellä. Ja karsinnat käänsivät taloudenkin plussalle. Mutta kiekon mitan päässä oli katastrofi.
Kevään kiekkotrilleri pistää kuitenkin monet seurat miettimään, miten estää moinen. Ja avaa silmät tosiasialle, että mestiksen kärki on aivan liigan hännän kannoilla. Hyvänä päivänä puolet mestiksen joukkueista pystyy haastamaan liigan hännänhuippuja yksittäisissä otteluissa. Ja kuten Sport osoitti, osa jopa sarjoissa.
Vaasassa on ollut koko talven kova kiekkobuumi, joka on henkilöitynyt paljolti Tammiseen (ja Saareen). Äijä sai paljon hyvää aikaan ylilyönneistä huolimatta. Joensuussa kehittyi myös buumi menestyksen myötä, Kouvolassa on vahva persoona valkkuna ja takapiru seurassa rahoittajana. Joitakin esimerkkejä. Liigassa hyvin menestyneet seurat henkilöityvät paljolti - esim. Kapasiin/Virta (KalPa), Seppänen/Dufva (JYP), Salonoja/Matikainen (Blues). Hyvää työtä tehtiin myös Lahdessa ja Hämeenlinnassa sekä loppukaudesta Turussa. Yhteistä kaikille on, että kiekkoseuran toimintaan on panostettu voimakkaasti monella rintamalla, jopa taloudellisia riskejä ottaen. HMV-joukkueen leimasta on haluttu päästä irti.
En miellä tietenkään omaa joukkuettamme tuohon porukkaan, mutta aika moni palstoilla on toista mieltä. Toki välillä usko hiipuu ja samanlaisia ajatuksia hiipii. Varsinkin kun pettymys toisensa jälkeen valtaa mielen. Esim. lupausten suhteen. Se on myönnettävä, että SaiPa on aika tuntematon seura Lappeen ulkopuolella. Selin ja Jamo tunnetaan, mutta sitten menee jo vaikeaksi. Pelaajista taidetaan parhaiten tuntea muiden seurojen starat (esim. Topo) ja "lainat" (Koskiranta, Immonen...). Ja muiden hylkimät kiertolaiset (Pulkki, Pukka, Backman...).
Eli en näkisi ollenkaan pahitteeksi, jos joukkueen ja seuran profiilia voisi jollain tapa kohottaa. Päinvastoin. Liigavaatimuksissa odotetaan kattavaa juniorituotantoa A:han saakka, mutta se ei yksin riitä, että roikutaan jotenkin mukana, kuten tällä hetkellä on käytäntö vähän joka tasolla. Uskottavuus ja vetovoima katoavat, jos sama aneeminen meno jatkuu vuodesta toiseen. Ja se heijastuu väkisinkin myös edustusjoukkueen kasaamiseen ja tekemisiin, kun rahaa ei liioin ole. Ostaa (halpoja) äijiä vuodesta toiseen.
Ja rahaa ei ole. Kuten monessa viestissä on todettu, seuraa johtavat SaiPaa harrastuksenaan pitävät paikalliset liikemiehet. He tahtovat maksimoida sputnikeilla oman hyötynsä. Mutta vähemmän on näkynyt intomielistä "hei me voitetaan!" -hehkutusta missään aviisissa. Sellaista ei kai saa sanoa suureen ääneen. Lappeelaisella kiekolla ei tällä hetkellä ole oikein isoa kummisetää, Don X:ää millään tasolla, joka saisi aikaan voimakkaita puhureita tai edes seisovan veden väräjämään. Onko edes näköpiirissä? Hyvä veli -kerho luotsaa matalalla profiililla seuraa eteenpäin kuin hinaaja tukkilauttaa.
Ymmärrän, että raha on tiukassa näinä aikoina. Mutta silloin taustaorganisaation tehtävä on kääriä hihat ja panna nuppinsa yhteen, mitä asialle voisi tehdä. Ja tehdä kaikkensa. Joukkue tekee illasta toiseen sen minkä pystyy, sitä en suuremmin syyttäisi tilanteesta. Ei ole Levokarin vika, jos kukaan ei häntä pysty korvaamaan.
Pelkoni on, että ellei seurassa monella tasolla panna luutia ja hihoja heilumaan, se mielletään pian laajemminkin hmv-poppooksi ja vakiokarsijaksi. Pelkkä 0-tuloksen teko vuodesta toiseen ei riitä edustuksen kehittämiseksi. Saatika junioripuolen (C-A) kohottaminen esim. liigan keskiryhmien tasolle. Johdossa (hallitus) tulisi myös olla riittävästi lajitietämystä, pelkkien ekonomien ja juristien voimin hommasta ei tule mitään. Se ei paljoa auta, jos on E- tai D-junnuissa keltapaitaa kantanut vuonna x tai y.
Toivottavasti Ässien tapaus herättää ukot todellisuuteen ja vastaavan katastrofin torjuntaan ryhdytään tosissaan. Urheilullisesta tasaisuudestaan huolimatta ero mestiksen ja liigan seurojen taloudessa on monin verroin suurempi. Sport on lähinnä liigaseuroja, mutta sitten on jo matkaa muihin.
