Juniorituotanto
Komppailen vähän Jussia tekstissä. Suurin vaikuttava tekijä tällä hetkellä huonoon juniorituotantoon on harrastajamäärät. Yksinkertaisesti tällä alueella ei ole tarpeeksi harrastajia pieniin junnuihin, jolloin olisi mahdollista, että niistä ikäluokan 60 pojasta saataisiin edes yksi tai kaksi liigatason pelaajaa. Ikäluokkien harrastajamäärät ovat pienentyneet, yksittäistä syytä tähän en osaa löytää, mutta niitä on varmasti useita. Tosiasiahan on myös se, että LPR:ssa asuu se 60 000 ihmistä ja pk-seudulla 1 000 000. Se saattaa näkyä myös siinä, kuinka monta junnua ikäluokasta nousee liigatasolle. Alueella ei ole kilpailua.
Yksi syy on varmastikin raha. Itseltä löytyy junioritaustaa SaiPasta ja muistankin, että kausimaksut pyörivät euroluokassa jossain 500-700 e välissä. Nykyisin C- ja B- junnuissa puhutaan 2500-3000 e vuosikustannuksista. A-juniorit pääsevät pelaamaan pelkällä satasen vakuutusmaksulla, mutta alemmissa ikäluokissa rahasumma alkaa olla sen verran kova, että monella pojalla kynnys lopettaa tai vaihtaa seuraa alemmalle sarjatasolle (nykyisin taitaa SaiPan junnutkin pelata alemmalla tasolla) on paljon pienempi jo vanhempienkin toimesta. 11 kk maksuerissä 250 e kuussa, kuinka monella pienempituloisella tai keskituloisellakaan perheellä on varaa laittaa kevyesti tuo summa kuukaudessa likoon. Kun poika miettii seuraavan kauden jatkoa, motivaatio hieman hukassa, voivat vanhemmatkin helposti sanoa, että mitäs jos siirtyisit toiseen (halvenpaan) seuraan.
"Se on joko tai". Missä ovat vanhat kunnon C-, B-, A -Teamit, jossa motivaatiopuutteiset ja ne, jotka eivät vielä osaa takaperin luistella, saivat pelata. Tarkkaa en ole nyt seurannut, mutta väittäisin, että ko. joukkueita ei enää ole. Yhtä kirjainta kohti SaiPa perustaa vain yhden joukkueen, ne ketkä jää yli saavat olla katsomossa tekemässä elintärkeitä laukaisukarttoja tai laskemassa aloitusvoittoja tai jos ne eivät kiinnosta niin voi hakea kamat hallilta pois. En väitä, että teamit olisivat jokin ratkaisu juniori-ongelmiin, mutta sieltä saataisiin tarvittavaa takapainetta ylöspäin, sekä mahdollisia nostoja loukkaantumisissa tai jos pelaaminen SM-tasolla ei kiinnosta voidaan kaveri laittaa vähäksi ajaksi Teamiin keräämään motivaatiota. Pelipaikasta ei tarvitse tapella.
Sama kehitys näkyy alemmissa junnuissa. Jo D-ikäisiä poikia velvoitetaan tai ainakin oletetaan käymään kaikissa jääkiekkoharjoituksissa, myös kesäisin. Se on jo tai. Jos pelaat, pelaat jääkiekkoa ja vain sitä. Itse olen sen verran nuori kumminkin, etten tiedä tästä ajasta, jolloin kaikki pojat pelasivat kaikkia lajeja pesäpallon ja taitoluistelun välillä, mutta mielestäni pikkujunnuilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa kesäisin jalka- ja yms pallopelejä. Liian aikaisessa vaiheessa karsitaan joukosta ne, jotka tykkäävät harrastaa muitakin lajeja. Välttämättä 10-12 vuotiaana jääkiekko ei ole vielä edes se päälaji.
"Pelaamaan oppii vain pelaamalla". SaiPa on sijoittunut huonosti myös valtakunnallisessa jääkiekkokartassa. SaiPa on ainut liigatason seura 150 kilometrin haarukassa. Yksinkertaisesti kovia pelejä ei tule tarpeeksi pienestä pitäen. Siinä vaiheessa, kun SaiPan D-juniorit pelaavat Simpeleen tai Parikkalan Urheilijoita vastaan (ei mitään henk. koht.) Jokerien junnut vääntävät HIFK:iä yms. vastaan. Alueen jääkiekkotaso ei ole hirveän kova. Vasta C-juniori-iässä pääsee hakkaamaan kovia pelejä ja kyyti on kylmää.
Yhtä kaikki, SaiPa ry:n tiloissa, kun mietitään ensimmäisenä sitä kuinka menestystä saataisiin hankkimalla päätoimiset valmentajat kaikkiin ikäluokkiin, tilataan Extrahartsport -urheilujuomat, tulisi miettiä miten ne 15 kesäisten mopot saataisiin parkkeerattua hallin pihaan eikä ABC Viipurinporttiin. Jätkät takaisin hallille.