Jossain kohtaa menee kuitenkin raja siinä, että mikä on inhimillistä käytöstä ja mikä ei. Hyvänä vertailukohtana on esimerkiksi rapakon toiselta puolelta Mike Babcock, jonka meriittejä valmentajana tuskin kukaan kiistää, mutta jonka toimintatavoista voi olla aika montaa mieltä. Valmennustyylejä on monia, mutta itse ainakin vieroksun tuollaista ajatusta, että omia pelaajia voi kohdella ihan miten vain, jos sen jälkeen saavutetaan jonkunlaista menestystä (eli SaiPan kohdalla korkeintaan top-6 sijoitus).
Eiköhän vuosien aikana kaikille jääkiekkoa seuraaville ole tullut selväksi, että Virta on persoona, joka hyvin harvoin näkee mitään virheitä omassa toiminnassaan. Nyt kun viime kaudella voitetun mestaruuden jälkeen ollaankin tilanteessa, jossa hän valmentaa joukkuetta, joka suorittaa jopa SaiPan mittapuulla poikkeuksellisen surkeasti on kontrasti viime kauteen varmasti suuri. Tuollaisessa tilanteessa voi vanne käydä kiristämään ja jos omasta toiminnasta on vaikea löytää kehitettävää, niin niitä syyllisiä on aika helppo löytää. Siinä kohtaa pitää kuitenkin miettiä, että millä tavalla sitä turhautumista purkaa.
Kyllä minä olen kuulemieni juttujen perusteella sitä mieltä, että Virran olisi myös hyvä aika pysähtyä miettimään omaa käytöstään. Todennäköisesti se palvelisi myös joukkueen menestystä tulevilla kausilla. Kukaan tuskin kiistää Virran meriittejä ja kompetenssia valmentajana, mutta jos ollaan tilanteessa, jossa pelaajien itseluottamus on alhaalla ja joukkueen sisällä on huono ilmapiiri, niin tulevaisuus ei näytä kovin positiiviselta. Ensi kaudella jatkaa kuitenkin pitkälti sama porukka ja rahaa ei ole hankkia mitään ihmemiehiä tuonne kääntämään laivaa, joten pitkälti noilla pelaajilla on pärjättävä myös ensi kaudella.
Jos joukkuessa vallitsee hyvä ilmapiiri ja pelaajien itseluottamus on korkealla, niin keskinkertaiset pelaajat näyttävät hyviltä. Jos ilmapiiri puolestaan on huono ja itseluottamus on alhaalla, niin keskinkertaiset pelaajat näyttävät hädin tuskin liigatason pelaajilta. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että myös johtamistyylissä on tehtävä muutoksia, mikäli tässä kolmen vuoden aikana halutaan saada jonkinlaista menestystä aikaiseksi. Niin pitkään ei ole kuitenkaan mitään menestystä tulossa, kun pelaajat pelkäävät enemmän virheitä kuin uskaltavat pelata rohkeasti. Yksi valmennuksen tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin sellaisen ympäristön luominen, jossa pelaajat uskaltavat pelata ja saavat myös aika-ajoin tehdä virheitä.