Samaan aikaan myös joukkueessa ovi on käynyt tiheään ja joukkueen palkkalistoilla on vielä tälläkin hetkellä pelaajia, joista valmennus haluaa päästä eroon. Päävalmentaja on myös tehnyt sen selväksi muun joukkueen edessä näille pelaajille tavalla, mikä voisi täyttää jopa työpaikkakiusaamisen kriteerit. Helvetin huolestuttavalta vaikuttaa joukkueen tilanne ja ei ole ainakaan tämä valittu autoritaarinen johtamistapa tuottanut tuloksia oikein millään osa-alueella SaiPassa. Positiiviset odotukset oli itsellänikin ennen kauden alkua tästä prosessista, mutta tällä hetkellä ei kovin hyvältä näytä.
Pelaajalä,hteistä on kuultu pari faktaa:
1. Pekka Virta on todella vaativa valmentaja
2. Pekka Virta ei ole mukava valmentaja
Hän vaatii pelaajilta paljon, töitä pitää tehdä verenmaku suussa, asenteen pitää olla kunnossa joka päivä, sooloilun sijaan on sitouduttava yhteiseen pelitapaan, ym. Tuo on sitä vaativuutta.
Kakkoskohtaan taas liittyy se, mitä tapahtuu, jos kohta 1:n kanssa on ongelmia. Palautetta tulee, se on suoraa, ja joskus jopa tarpeettomankin tylyä. Tämän takia puhutaan Virran koulusta. Verrokkina voisi olla armeijan vanhan ajan alokaskausi, jossa ohjeet tulevat autoritääriseltä kessulta, ja jos joku taakse poistuminen tapahtuu liian hitasti, otetaan se kymmenen kertaa uudestaan, ja huonoa asennetta osoittanut joutuu siivoamaan komppanian käytäviä.
Alokasaika on kova monille, ja niin on Virran koulukin. Onko Virran koulu tarpeettoman kova? Joissakin tilanteissa varmasti on. Onko se tehokas? On, niille ketkä sen kestävät, mutta se vaatii paksua nahkaa ja kovaa työmoraalia. Tuolla on kuitenkin myös herkempiä kiekkoilijoita, jotka ovat ovat oivia liigapelaajia, mutta joiden ei kannata tulla Virran komppaniaan. Ja sitten on pelaajia, jotka kestävät sen ja jopa haluavat tulla sinne, koska kokevat sen vaatimustason tieksi kehittymiseen.
Esimerkiksi Ville Petman tiesi tasan tarkkaan, millainen kuri Virran kopissa ja treeneissä vallitsee, ja hän myös tiesi sen, että siellä kehittyy ja oikeita asioita tekemällä on mahdollista saada vastuuta. Tämä on se kolikon toinen puoli. Virta arvostaa työntekoa, nöyryyttä ja yrittämistä. Kenenkään pelipaikka ei ole kiveen hakattu ja se liigarinkkin noussut a-juniorikin tietää, että jos hän tekee töitä 110% teholla, ottaa palautteen nöyränä vastaan ja tekee pyydettyjä asioita, voi hän nousta tulosketjuihin ohi meritoituneemman pelaajan tai ulkomaalaisvahvistuksen. Työ palkitaan.
Kannattaa kuunnella vaikka, miten Virran monivuotinen luottopelaaja Heikki Liedes kuvailee häntä podcastissa täällä:
Millainen käskyttäjä on yli 800 ottelua SM-liigassa valmentanut Pekka Virta? Lukon Heikki Liedes kertoo, miten kasvoi kovassa koulussa luottokapteeniksi
Kun Virran SaiPa-pesti julkistettiin, eräs Virran alaisuudessa pelannut pelaaja evästi lappeenrantalaisia sanoen, että "jos luulitte, että Lehterä on hullu valmentaja, niin odottakaa, kun saatte Virran". Hullu on toki liian vahva sana, mutta kommentti kertoo siitä, miten erikoisia persoonia molemmat ovat omilla tavoillaan.
Täytyy muistaa, että vaikka Virta pääsi vaikuttamaan tämän kauden hankintoihin, niin kokonaisuutena tämä joukkue ei ole Virran kasaama. Siellä oli valmiina pelaajia, joita hän ei olisi varmaan joukkueeseen halunnut. Ja siellä oli varmaan pelaajia, jotka eivät olisi halunneet Virran kaltaista valmentajaa. Ja tämä on se kausi, jossa Virran kone on laitettu käyntiin, ja nähdään, mitkä palaset tähän koneeseen sopivat ja mitkä eivät. Ja sitten ne rattaiden väliin jäävät kivet ulkoistetaan.
Ei liene vaikeaa nähdä, että Krivosik, Lantta, Piipponen ja Zedlak eivät ole istuneet Virran alaisuuteen. SaiPassa oli loukkaantumissumaa ja silti Lantta lähetettiin Ketterään. Ja Jalonen pistettiin Ruotsiin, vaikka meillä on pakkipula ja junnut pelaa liigamatseja. Virta ei ole halunnut pitää pelaajia, joilla ei näy käyttöä ensi kaudella ja antaa sen peliajan mieluummin nuorille pelaajille nopeuttaakseen näiden kehittymistä.
Ei Virta mikään jumalhahmo ole, vaan hänen vuorovaikutustaidoissaan olisi varmasti paljon parannettavaa. Mutta Virran vahvuudet ja persoona ovat olleet hyvässä tiedossa, kun hänet Lappeenrantaan kiinnitettiin. Ja vaikka jotkut voivat pitää Virtaa mulkkuna suorapuheisuutensa takia, niin epäreilu hän ei kuitenkaan ole.
Tämä kausi ei ole mennyt tuloksellisesti nappiin, jos tuloksena katsotaan sarjataulukkoa. Mutta yksi tämän kauden tavoitteista onkin ollut se, että jyvät erotetaan akanoista ja löydetään runko, jolla rakentaa menestyvä joukkue ensi kaudeksi, voidaan siinä ollakin onnistuttu. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Tällä kaudella niitä on rikottu, ensi kaudella siirrytään paistinpannulle ja aletaan nauttia aromeista. Ja sitä seuraavalla kaudella munakas on valmis nautittavaksi - toivottavasti sitä silloin päästään nauttimaan vasta mahdollisimman myöhään keväällä.