Vertaaminen Lukko-projektin huipennukseen on edelleen vähän hölmöä. Voisi kysyä Niskalalta, Ramulta ym oliko heillä pelko perseessä Virran ekalla kaudella vai eikö vain riittänyt?
Vertaaminen Lukko-projektin huipennukseen on edelleen vähän hölmöä. Voisi kysyä Niskalalta, Ramulta ym oliko heillä pelko perseessä Virran ekalla kaudella vai eikö vain riittänyt?No ehkä kaikkein huolestuttavinta on, että tällaisia kommentteja tulee myös sellaisten pelaajien suusta, jotka ovat tällä kaudella saaneet paljon odotettua enemmän vastuuta. Pelko peliajan vähenemisestä on monella - etenkin nuoremmalla - pelaajalla suuri ja jos vierestä joutuu vielä katsomaan, kun joukkuekavereita kivitetään koko joukkueen edessä, niin ei tuo tilanne sillä parane. Ihan aiheellisestikin tuossa voi moni nuorempi pelaaja pohtia, että onko itse tuossa sitten nöyryytettävänä, jos pelaa pari vähän huonompaa ottelua, mikä johtaa sitten luonnollisesti varovaiseen pelaamiseen ja virheiden välttelyyn.
Näkeehän sen jo katsomoon asti, että suurin osa joukkueen pelaajista välttelee virheitä, mikä johtaa sitten ihan HMV-tason suorituksiin. Pelaajista esiin voidaan nostaa esimerkiksi Petman ja Maalahti, joiden ei tarvitse pelätä virheitä, sillä heidän paikkansa ovat ihan kiveen hakattuja. Heidän pelistään myös näkee sen, että he uskaltavat virheiden välttelyn sijaan pelata. Kiekonmenetyksiä, harhasyöttöjä ja muitakin virheitä tulee molemmille paljon, mutta enemmän tuosta heidän pelirohkeudestaan on kuitenkin joukkueelle hyötyä kuin haittaa. Jos kuitenkin käytännössä koko joukkue pelaa nolla-nollaa ja välttelee virheitä, niin on ihan odotettua, että tulosta ei tule.
Valmentamisesta otetaan yleensä esille vain pelikirja, mutta vähintään yhtä tärkeä kuin pelikirja on johtamistyyli. Nyt tämän puolen vuoden aikana Virran johtamistyyli ei ole selvästikään sopinut tähän joukkueeseen. Kun en tarkemmin tiedä, niin en voi ottaa kantaa siihen, että mikä Virran johtamistyyli on ollut Raumalla ja onko siihen tullut isoja muutoksia. On myös ymmärrettävä, että organisaatiot ja joukkueet ovat erilaisia, minkä myötä myös johtamistyyli pitäisi osata mukauttaa tilanteen mukaan.
Onhan se ihan mahdollista, että yksi merkittävä syy vaikealle syksylle on ollut siinä, että Lukolla oli viime kaudella käytettävissä ihan erilainen pelaajamateriaali kuin SaiPalla tällä kaudella. Ehkä Virta on yliarvioinut pelaajamateriaalin tason ennen kauden alkua, mutta sen sijaan että hän alkaa kohtelemaan pelaajia erittäin kyseenalaisesti hän voisi ehkä pohtia kriittisesti myös sitä omaa toimintaansa ja suhteuttaa sen käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Jos halutaan saada keskinkertaiset pelaajat pelaamaan hyvin, niin se vaatii näiltä korkeaa itseluottamusta. Itseluottamus harvoin nousee, jos pelaajia nöyryytetään ja rankaistaan jokaisen virheen jälkeen.
Vaikka jääkiekkojoukkue onkin melko hierarkkinen yhteisö, niin kyllä viime vuosikymmenten muutokset johtamistavoissa koskettavat myös niitä. Ei ole esimerkiksi Rami Summanen enää kovin kovaa valuuttaa Suomessa tai kaiken voittanut Mike Babcock maailmalla. Kaikki varmasti toivomme Virran onnistuvan saavuttamaan tuloksia SaiPassa, mutta erittäin huolestuttavilta kuulostavat nuo tiedot joukkueen sisältä. Jotain muutoksia on tehtävä myös valmennuksen toimintatapoihinsa, jotta tuolta noustaan.
Aiemmin tätä on voinut jo Pekka Virran lausunnoista aistia kun on viitannut vähän siihen suuntaan, että mitähän tässä uskaltaa sanoa. Tässä on menossa oppimisprosessi pelaajilla, mutta yhtälailla se on menossa myös Virralla ja luulen että on ottanut ja tulee ottamaan monesta asiasta oppia tuleville kausille.Ei aikaisemmista Virran joukkueista ole tällaisia itkuvirsiä "huhuttu", kuin nyt SaiPassa. Onko SaiPa jotenkin poikkeus tässä asiassa ja pelaajat ovat erityisen herkkiä ? Onhan se nykynuorisolle vaikea asia, kun joutuu kohtaamaan asiat sellaisena, niin kuin ne ovat. En sano, että vittuilu on oikea tapa johtaa, mutta se, että asiat sanotaan niin kuin ne on, on tervetullutta tänne meille. Nyt näkemystä on tullut ulkopuolelta ja jos on huomattu, että asiat ovat viturallaan, niin on parempi, että niihin puututaan. Hälläväliä-meiningillähän sitä menestystä kaivetaan.
Eli sinulle olisi ihan ok, että sinun pomosi vittuilee ja nöyryyttää sinua kaikkien työkavereidesi edessä? Ja jos jollekin tuollainen toimintapa ei ole ok, niin he ovat "herkkiä sieluja"? Vai ovatko urheilijat jotain poikkeuksia, joiden pitää sietää huonoa kohtelua vain ammatinvalintansa takia? Heikki Mälkiän tapaisia valmentajia ei ole nykypäivänä enää käytännössä ollenkaan ja se on aivan helvetin hyvä asia. Maailma on onneksi ainakin tältä osin muuttunut parempaan suuntaan.Mie en näe tätä kehitystä noin huolestuttavalta. On vain hyvä, että SaiPan koko organisaatiokulttuuria tuuletetaan nyt kunnolla. Edellinen auktoritaarinen johtaja taisi olla Hessu-Mälli. Muistelisin, että myös silloin tuli jotain tulosta. Ulkopuolelle tuo SaiPan tekeminen on näyttäytynyt nuotio-kitara-kumbaya meiningiltä, jossa kaikilla on hyvä fiilis. Välillä on suorastaan vituttanut seurata tuota kyrväkkyyden puutteesta kärsivää purjehdusseuraa. Toki onhan se valitettavaa että herkimmät sielut ottaa osumaa ja tulee paha mieli kun palaute tulee totuttua suoremmin naamalle. Kovassa paineessa ne timantit hioutuu.
Ainahan voi mennä sen argumentin taakse, että Virtaa ei voi kritisoida, kun hän on sattui voittamaan viime kaudella mestaruuden. Itse olen taas sitä mieltä, että saavutuksistaan huolimatta ketä tahansa voi kritisoida, jos hän sattuu olemaan mulkku ja kohtelee ihmisiä väärin. Ihan hyvin valmentajana voi menestyä olematta mulkku, mistä esimerkkejä ovat muun muassa Antti Pennanen, Jukka Jalonen, Jussi Ahokas, Tommi Niemelä, Mikko Manner ja Pekka Tirkkonen. Ihmislähtöisyyden merkitys myös urheiluvalmentamisessa on korostunut vuosi vuodelta ja tällä hetkellä SaiPassa tuo osa-alue sakkaa ja pahasti.
Samaan aikaan myös joukkueessa ovi on käynyt tiheään ja joukkueen palkkalistoilla on vielä tälläkin hetkellä pelaajia, joista valmennus haluaa päästä eroon. Päävalmentaja on myös tehnyt sen selväksi muun joukkueen edessä näille pelaajille tavalla, mikä voisi täyttää jopa työpaikkakiusaamisen kriteerit. Helvetin huolestuttavalta vaikuttaa joukkueen tilanne ja ei ole ainakaan tämä valittu autoritaarinen johtamistapa tuottanut tuloksia oikein millään osa-alueella SaiPassa. Positiiviset odotukset oli itsellänikin ennen kauden alkua tästä prosessista, mutta tällä hetkellä ei kovin hyvältä näytä.
Tässä muuten Yleltä aika hyvä artikkeli Jalosesta, jossa kuullaan myös pelaajien ja taustaorgnisaation kommentteja hänestä. Suosittelen lukemaan, sillä tuossa aika hyvin kuvataan myös sitä, minkä takia Jalonen on menestynyt valmentajana niin hyvin.Kyllähän esim J. Jalosen työtavoista aika-ajoin kuulee puhetta. Vaatimustaso on kova ja tiettyjä asioita ei katsota sormien läpi, olkoonkin vaikka joukkueensa koostuu tätä nykyä maamme jääkiekkoilijoiden kermasta.
Fiksuna kirjoittajana ymmärrät ettei nuo asiat ole mustavalkoisia. Toiset kestävät kriittistä palautetta toisia paremmin. Heikkoa motivaatiota, laiskottelua, välinpitämättömyyttä joukkueen kanssa sovituista asioista kohtaan ei pidä katsoa läpi sormien vaan palautteen voi antaa suoraan. Yhden perseilystä kärsii koko joukkue. Jos yrittää täysillä ja ei vaan riitä vaatimustasoon nähden, niin silloin vittuilu ei todellakaan ole hyvää johtamista. Mie en usko hetkeäkään että Virta, Hämäläinen ja Immonen trio olisi antanut epäasiallista palautetta mikäli motivaatio ja yritys on ollut vaaditulla tasolla. Vuosi sitten kun kamerat oli kopissa, niin Hämäläinen piti palopuhetta itseltään ja joukkueelta varastamisesta. Uskon että taas on tästä samasta asiasta kyse. Jos ei tullut hiki - onko pakko käydä suihkussa? -tyypit voi miun puolesta vaihtaa maisemaa.Eli sinulle olisi ihan ok, että sinun pomosi vittuilee ja nöyryyttää sinua kaikkien työkavereidesi edessä? Ja jos jollekin tuollainen toimintapa ei ole ok, niin he ovat "herkkiä sieluja"? Vai ovatko urheilijat jotain poikkeuksia, joiden pitää sietää huonoa kohtelua vain ammatinvalintansa takia? Heikki Mälkiän tapaisia valmentajia ei ole nykypäivänä enää käytännössä ollenkaan ja se on aivan helvetin hyvä asia. Maailma on onneksi ainakin tältä osin muuttunut parempaan suuntaan.
En lähtenyt haastamaan Jukka Jalosen työtapoja, enkä sitä arvioimaan miten eri tavalla hän työtä tekee toiseen valmentajaan verrattuna. Tähänkin asiaan löytyy toinen mielipide, niinkuin kaikkeen.Tässä muuten Yleltä aika hyvä artikkeli Jalosesta, jossa kuullaan myös pelaajien ja taustaorgnisaation kommentteja hänestä. Suosittelen lukemaan, sillä tuossa aika hyvin kuvataan myös sitä, minkä takia Jalonen on menestynyt valmentajana niin hyvin.
Muutamia lainauksia artikkelista:
– Jukka on erittäin pelaajaläheinen valmentaja. Hän oikeasti välittää. Kun valmentaja välittää ja osoittaa luottamusta, pelaajat haluavat uhrata kaikkensa joukkueelle ja valmentajalle; tulee tunne, että voisin uhrata vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Sitä haluaa lyödä kaiken peliin, ettei ainakaan kuse valmentajan nilkoille, Nuorten Leijonien joukkueessa kultaa Helsingissä juhlinut Aleksi Saarela määrittelee.
– Oli joukkue millainen tahansa, Jukka saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. Hänen joukkueissaan moni vielä nostaa omaa tasoaan. Jukan johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Yhteishengestä ja ryhmäytymisestä tulee vallitsevaa, Bratislavassa 2011 MM-kultaa voittanut Janne Niskala puolestaan kuvailee.
Jukka Jalonen: "Jos haluat joukkueen olevan rohkea, et voi hirveästi jauhaa virheistä. Rohkeutta pitää tukea käytännön kautta. Eli kun joku on rohkea, pitää sanoa: 'Juuri noin, tuota me halutaan'."
– Jukka oli erityisen hyvä ottamaan vastaan välineitä sen ymmärtämiseen, että pelaajat ovat erityyppisiä persoonia. Jukka oli kiinnostunut näistä kundeista. Menestykseen pyrkivän johtajan, alalla kuin alalla, tärkein tehtävä on johtaa asennetta ja tunnelmaa. Sen Jukka osasi tehdä, Nuorten Leijonien MM-kisaprojektissa apuna ollut johtamiskouluttaja Melina Niemi kertoo kirjassa.
– Puhuimme paljon erilaisista tavoista johtaa. Joukkueessa ei ollut pelko- tai huutojohtamista, vaan siinä vallitsi ihmisen arvostamisen kulttuuri. Joukkueessa oli helppo ja turvallinen olla, Niemi painottaa.
– Johtaminenhan on eräänlaista nuorallatanssia kovan vaatimustason ja rennon ilmapiirin välillä. Kun on yli 20 jätkää, joilla jokaisella on vähän eri mielipide, johtajan pitää ymmärtää ihmisiä ja osata lukea tilanteita. Se on Jukan vahvuus. Vaativa voi olla niin monella tavalla, Petri Vehanen huomauttaa.
Petri Vehanen: "Ja se, mitä he tekivät tänä vuonna, ei välttämättä toimi ensi vuonna eri ryhmän kanssa, vaikka tietyt johtamisen lainalaisuudet varmaan pysyvät samoina."
Aika hyvin osuu tuo artikkeli myös tähän SaiPan tilanteeseen.
Kun valmentaja antaa joukkueurheilussa palautetta yleisellä tasolla, se koskee silloin kaikkia, eikä sitä tarvitse erikseen selittää jokaiselle. Ei ole koskaan ainakaan omalla kohdalla jäänyt epäselväksi joukkueurheilussa.Pahintahan olisi antaa palautetta yleisellä tasolla. Tällöin pelaajille jää arvoitukseksi mitä halutaan ja keneltä. Suora, yksilöity palaute on oikea tapa ja tätä Virta käyttää. Koskirannan puuttuminen lähes koko kauden on varmasti vaikeuttanut valmennuksen työtä.
Sekin on hyvä muistaa, että kun joku näkee tarpeelliseksi lähteä puhumaan näistä asioista joukkueen ulkopuolelle niin ainahan tarina halutaan kertoa niin että saadaan henkilö X näyttämään mahdollisimman huonossa valossa ja sivuutetaan kaikki se mitä itse on tehnyt tai mikä itseltä on jäänyt tekemättä ja alleviivataan se tietty kommentti/lause joka on valmentajalta tullut. Todennäköisesti taustalla on jo valmiiksi ollut jotain muutakin joka on jäänyt pelaajan ja valmentajan välille kaivelemaan ja jossain kohdin se mittari napsahtaa täyteen.Mie en usko hetkeäkään että Virta, Hämäläinen ja Immonen trio olisi antanut epäasiallista palautetta mikäli motivaatio ja yritys on ollut vaaditulla tasolla.
Eikös Lehteräkin onnistunut ensimmäisellä kaudellaan oikein hyvin? Kuten myös V Nieminen Lahdessa. Katsellaan rauhassa, tilanteet muuttuu nopeasti.Jukka Jalosen meriiteistä ja saavutuksista sekä taitavuudesta tuskin monikaan on eri mieltä Suomenmaassa. Ihan kurko lajissaan. Jalonen on jo aika päiviä sisäistänyt nykyaikaisen johtamisen periaatteet ja työntekijöiden vahvuuksien hyödyntämisen. Toki hänen viime vuosina valmentamansa pelaajat ovat olleet poikkeuksetta valtakunnan kermaa, valmiita ammattilaisia ja lajinsa talentteja.
Mutta P. Virta on tilanteessa, jossa korissa on kasa raakileita ja aihioita työstettäväksi ja hiottavaksi. Ei välttämättä riitä, että toteat treeneissä, että käytä vahvuuksiasi, jos pelaaja ei tunnista niitä tai ne ovat vähäisiä. Tämä on tullut usein mieleen sputnikkien tekemisiä syksyn aikana seuratessa. SaiPassa pelaa kavereita, joilla on petrattavaa jokaisella osa-alueella. Edes a-junnuvaihe ei ole jalostanut riittävästi aihioita. Silloin valmentajakin on vaikeassa paikassa - miten edetä? Ammattilaisorganisaatiossa ei aina voi käyttää vierihoitoa oppimisen nopeuttamiseksi. On lähetettävä kaveri muualle 10-luokalle jalostumaan. SaiPan 10-luokka on usein Ketterä, mikä on hyvä asia. Kysyy pelaajalta kieltämättä nöyryyttä hyväksyä tosiasioita, vaikka ensivaikutelmat puolin ja toisin ovat olleet hyvät. Valmentajalta kysyy silmää, miten asiat kerrotaan, suoraan muttei lannistavasti.
Olen viime aikoina monien muiden lailla ihmetellyt, miten päällikkö Jokinen naapurissa on saanut muukalaislegioonansa niin hyvin formuun. En tiedä vielä, mutta toivottavasti joskus. Valmennus on kaikesta huolimatta onnistunut kokonaisuutena erinomaisesti. Hyvä olo huokuu paitsi kentällä myös penkillä ja sen takana. OJ on muutamassa kuukaudessa tehnyt sen, mihin edeltäjät, Antti Pennasen jälkeen, eivät ole yltäneet koskaan. Vaikuttaa poppamieheltä.
Jonkun verran on tullut yliopistotasolla opiskeltua eri johtamisteorioita, niiden muutoksia tuolta 1900-luvun alusta nykypäivään ja niiden vaikutuksia yrityksen toimintaan, niin sen perusteella uskallan ehdottomasti lukita tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Helppo on heitellä ulkopuolelta kommentteja, kuten "pitäähän pelaajien sitä vittuilua kestää tai saavat lähteä menemään", mutta jos kysytään, että kuinka moni itse haluaisi työskennellä tuollaisessa työympäristössä, niin tuskin kovin montaa kättä nousisi pystyyn.Tässä yritän muodostaa omaa mielipidettäni, hyviä juttuja puolesta ja vastaan. @Barney haluaisin täsmäkysyä, että...
- onko mielestäsi siis ongelma, että jotkut eivät sopeudu nyky valmennukseen ja asia aiheuttaa täten eripuraa ryhmässä? Poistuuko ongelma jos saadaan kasattua ryhmä, jossa kaikki allekirjoittavat valmennuksen tavat ja teesit? (Ei olisi eripuraa)
- onko nykyinen kuiskailtu johtamistyyli auttamattomasti liian tiihonovilainen ja sellaista ei missään tapauksessa soisi enää 2020-luvulla missään olevan?