SaiPa kaudella 2021–2022

[Sportsguy]

No ehkä kaikkein huolestuttavinta on, että tällaisia kommentteja tulee myös sellaisten pelaajien suusta, jotka ovat tällä kaudella saaneet paljon odotettua enemmän vastuuta. Pelko peliajan vähenemisestä on monella - etenkin nuoremmalla - pelaajalla suuri ja jos vierestä joutuu vielä katsomaan, kun joukkuekavereita kivitetään koko joukkueen edessä, niin ei tuo tilanne sillä parane. Ihan aiheellisestikin tuossa voi moni nuorempi pelaaja pohtia, että onko itse tuossa sitten nöyryytettävänä, jos pelaa pari vähän huonompaa ottelua, mikä johtaa sitten luonnollisesti varovaiseen pelaamiseen ja virheiden välttelyyn.

Näkeehän sen jo katsomoon asti, että suurin osa joukkueen pelaajista välttelee virheitä, mikä johtaa sitten ihan HMV-tason suorituksiin. Pelaajista esiin voidaan nostaa esimerkiksi Petman ja Maalahti, joiden ei tarvitse pelätä virheitä, sillä heidän paikkansa ovat ihan kiveen hakattuja. Heidän pelistään myös näkee sen, että he uskaltavat virheiden välttelyn sijaan pelata. Kiekonmenetyksiä, harhasyöttöjä ja muitakin virheitä tulee molemmille paljon, mutta enemmän tuosta heidän pelirohkeudestaan on kuitenkin joukkueelle hyötyä kuin haittaa. Jos kuitenkin käytännössä koko joukkue pelaa nolla-nollaa ja välttelee virheitä, niin on ihan odotettua, että tulosta ei tule.

Valmentamisesta otetaan yleensä esille vain pelikirja, mutta vähintään yhtä tärkeä kuin pelikirja on johtamistyyli. Nyt tämän puolen vuoden aikana Virran johtamistyyli ei ole selvästikään sopinut tähän joukkueeseen. Kun en tarkemmin tiedä, niin en voi ottaa kantaa siihen, että mikä Virran johtamistyyli on ollut Raumalla ja onko siihen tullut isoja muutoksia. On myös ymmärrettävä, että organisaatiot ja joukkueet ovat erilaisia, minkä myötä myös johtamistyyli pitäisi osata mukauttaa tilanteen mukaan.

Onhan se ihan mahdollista, että yksi merkittävä syy vaikealle syksylle on ollut siinä, että Lukolla oli viime kaudella käytettävissä ihan erilainen pelaajamateriaali kuin SaiPalla tällä kaudella. Ehkä Virta on yliarvioinut pelaajamateriaalin tason ennen kauden alkua, mutta sen sijaan että hän alkaa kohtelemaan pelaajia erittäin kyseenalaisesti hän voisi ehkä pohtia kriittisesti myös sitä omaa toimintaansa ja suhteuttaa sen käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Jos halutaan saada keskinkertaiset pelaajat pelaamaan hyvin, niin se vaatii näiltä korkeaa itseluottamusta. Itseluottamus harvoin nousee, jos pelaajia nöyryytetään ja rankaistaan jokaisen virheen jälkeen.

Vaikka jääkiekkojoukkue onkin melko hierarkkinen yhteisö, niin kyllä viime vuosikymmenten muutokset johtamistavoissa koskettavat myös niitä. Ei ole esimerkiksi Rami Summanen enää kovin kovaa valuuttaa Suomessa tai kaiken voittanut Mike Babcock maailmalla. Kaikki varmasti toivomme Virran onnistuvan saavuttamaan tuloksia SaiPassa, mutta erittäin huolestuttavilta kuulostavat nuo tiedot joukkueen sisältä. Jotain muutoksia on tehtävä myös valmennuksen toimintatapoihinsa, jotta tuolta noustaan.

Vertaaminen Lukko-projektin huipennukseen on edelleen vähän hölmöä. Voisi kysyä Niskalalta, Ramulta ym oliko heillä pelko perseessä Virran ekalla kaudella vai eikö vain riittänyt?

 

[Sportsguy]

McIntyre on alkanut sisäistää pelitapaa paremmin. Tehojakin tullut, mutta lähinnä ei enää pää pyöri kuin karusellissa eikä ole katollaan koko aikaa.

 

[THV]

Porukoiden pitää ymmärtää, että kova vaatimustaso ja henk.koht. vittuilu/nolaaminen joukkeen edessä on kaksi aivan eri asiaa. Jälkimmäinen kuului Jortikan/ Summasen ym. sen aikakauden ja edeltäjien valmentajien työkalupakkiin. Mitä minäkin olen kuullut "hallihuhuja", niin aika lailla vastaavia ne ollut mitä tässä ketjussa edellä mainittu. Pitää ymmärtää, että joukkue on pelaajien työpaikka ja monellako työpaikalla tänä päivänä pomo tulee muiden kuullen vittuilemaan päin näköä enää tänä päivänä?? Tirkkosen ja Kallioniemen aikana vaatimustaso oli myös kova, mutta metodit taisi kumminkin olla hiukan erilaisia? Eihän tämä kovin hyvälle näytä jos pistekeskiarvot tähän mennessä ovat jopa Sannin kautta pienemmät... Kunhan nyt tälle kaudelle ei kevättä enää pelattaisi pelkillä A-junnuilla kuten Sannin kaudella.

 

[Rautanaamio]

Ei aikaisemmista Virran joukkueista ole tällaisia itkuvirsiä "huhuttu", kuin nyt SaiPassa. Onko SaiPa jotenkin poikkeus tässä asiassa ja pelaajat ovat erityisen herkkiä ? Onhan se nykynuorisolle vaikea asia, kun joutuu kohtaamaan asiat sellaisena, niin kuin ne ovat. En sano, että vittuilu on oikea tapa johtaa, mutta se, että asiat sanotaan niin kuin ne on, on tervetullutta tänne meille. Nyt näkemystä on tullut ulkopuolelta ja jos on huomattu, että asiat ovat viturallaan, niin on parempi, että niihin puututaan. Hälläväliä-meiningillähän sitä menestystä kaivetaan.

 

[anthax]

Aika syviin vesiin on hypätty parissa kuukaudessa. Yhtäkkiä pölähtää useita sisäpiiritietoja ja hallihuhuja tästä touhusta. Nyt odotellaan vain ekaa iltapäivälehden otsikkoa kriisijoukkueen kiusaamisesta, niin saadaan kunnolla koneet käyntiin.

 

[emz1]

Ei aikaisemmista Virran joukkueista ole tällaisia itkuvirsiä "huhuttu", kuin nyt SaiPassa. Onko SaiPa jotenkin poikkeus tässä asiassa ja pelaajat ovat erityisen herkkiä ? Onhan se nykynuorisolle vaikea asia, kun joutuu kohtaamaan asiat sellaisena, niin kuin ne ovat. En sano, että vittuilu on oikea tapa johtaa, mutta se, että asiat sanotaan niin kuin ne on, on tervetullutta tänne meille. Nyt näkemystä on tullut ulkopuolelta ja jos on huomattu, että asiat ovat viturallaan, niin on parempi, että niihin puututaan. Hälläväliä-meiningillähän sitä menestystä kaivetaan.

Aiemmin tätä on voinut jo Pekka Virran lausunnoista aistia kun on viitannut vähän siihen suuntaan, että mitähän tässä uskaltaa sanoa. Tässä on menossa oppimisprosessi pelaajilla, mutta yhtälailla se on menossa myös Virralla ja luulen että on ottanut ja tulee ottamaan monesta asiasta oppia tuleville kausille.

Virta tietää mitä huipulle meneminen ja siellä pysyminen vaatii, mutta hänen tyyli tuoda se esille ei ole välttämättä läheskään sellainen mihin tämä uudempi sukupolvi on tottunut ja on helppo uskoa että jonkinlaisia kolhuja on monen itseluottamukseen syntynyt.

Todella vaikea aihe kaikkiaan, koska samaan aikaan kun itseä viehättää se ajatus siitä, että pelaajat joutuvat katsomaan tuota jääkiekkoammattilaisen vaatimustasoa silmästä silmään niin tanssitaanko Pekka Virran suorasuokaisella tyylillä vähän liian lähellä rajaa tai ylitetäänkö sitä rajaa mikä on tänä päivänä ok? Jokainen voi toki miettiä onko liigan huipputasolla esimerkiksi Tapolan Tapparan kopissa tie kenelläkään yhtään sen helpompi. Tuskin.

 

[Barney]

Mie en näe tätä kehitystä noin huolestuttavalta. On vain hyvä, että SaiPan koko organisaatiokulttuuria tuuletetaan nyt kunnolla. Edellinen auktoritaarinen johtaja taisi olla Hessu-Mälli. Muistelisin, että myös silloin tuli jotain tulosta. Ulkopuolelle tuo SaiPan tekeminen on näyttäytynyt nuotio-kitara-kumbaya meiningiltä, jossa kaikilla on hyvä fiilis. Välillä on suorastaan vituttanut seurata tuota kyrväkkyyden puutteesta kärsivää purjehdusseuraa. Toki onhan se valitettavaa että herkimmät sielut ottaa osumaa ja tulee paha mieli kun palaute tulee totuttua suoremmin naamalle. Kovassa paineessa ne timantit hioutuu.

Eli sinulle olisi ihan ok, että sinun pomosi vittuilee ja nöyryyttää sinua kaikkien työkavereidesi edessä? Ja jos jollekin tuollainen toimintapa ei ole ok, niin he ovat "herkkiä sieluja"? Vai ovatko urheilijat jotain poikkeuksia, joiden pitää sietää huonoa kohtelua vain ammatinvalintansa takia? Heikki Mälkiän tapaisia valmentajia ei ole nykypäivänä enää käytännössä ollenkaan ja se on aivan helvetin hyvä asia. Maailma on onneksi ainakin tältä osin muuttunut parempaan suuntaan.

Korkea vaatimustaso ja huono ihmisjohtaminen eivät todellakaan ole synonyymeja. Jos valmentaja ei näe esimerkiksi jollekin pelaajalle käyttöä, niin hän voi ilmoittaa siitä pelaajalle ilman, että häntä pitää nöyryyttää koko joukkueen edessä. Viesti menee varmasti ihan samalla tavalla perille, mutta asia on hoidettu paljon tyylikkäämmin eikä sellainen toimintatapa luo samalla tavalla pelon ilmapiiriä joukkueen sisälle.

Kuten kaikki tiedämme, niin jääkiekossa menestyminen vaatii itseluottamusta ja tämä valittu toimintatapa ei ole onnistunut tässä joukkueessa ruokkimaan sitä. Eli sen lisäksi, että se on ollut moraalisesti arveluttavaa, niin se ei ole myöskään johtanut mihinkään positiivisiin tuloksiin.

Ainahan voi mennä sen argumentin taakse, että Virtaa ei voi kritisoida, kun hän on sattui voittamaan viime kaudella mestaruuden. Itse olen taas sitä mieltä, että saavutuksistaan huolimatta ketä tahansa voi kritisoida, jos hän sattuu olemaan mulkku ja kohtelee ihmisiä väärin. Ihan hyvin valmentajana voi menestyä olematta mulkku, mistä esimerkkejä ovat muun muassa Antti Pennanen, Jukka Jalonen, Jussi Ahokas, Tommi Niemelä, Mikko Manner ja Pekka Tirkkonen. Ihmislähtöisyyden merkitys myös urheiluvalmentamisessa on korostunut vuosi vuodelta ja tällä hetkellä SaiPassa tuo osa-alue sakkaa ja pahasti.

 

[Rautanaamio]

Ainahan voi mennä sen argumentin taakse, että Virtaa ei voi kritisoida, kun hän on sattui voittamaan viime kaudella mestaruuden. Itse olen taas sitä mieltä, että saavutuksistaan huolimatta ketä tahansa voi kritisoida, jos hän sattuu olemaan mulkku ja kohtelee ihmisiä väärin. Ihan hyvin valmentajana voi menestyä olematta mulkku, mistä esimerkkejä ovat muun muassa Antti Pennanen, Jukka Jalonen, Jussi Ahokas, Tommi Niemelä, Mikko Manner ja Pekka Tirkkonen. Ihmislähtöisyyden merkitys myös urheiluvalmentamisessa on korostunut vuosi vuodelta ja tällä hetkellä SaiPassa tuo osa-alue sakkaa ja pahasti.

Kyllähän esim J. Jalosen työtavoista aika-ajoin kuulee puhetta. Vaatimustaso on kova ja tiettyjä asioita ei katsota sormien läpi, olkoonkin vaikka joukkueensa koostuu tätä nykyä maamme jääkiekkoilijoiden kermasta.

Mihinkään henkilövittuiluun en usko, ennen kuin tätä tietoa jotenkin vahvistetaan. Yleensä asioissa näissä on kaksi puolta ja kaksi näkemystä. En osta tuota ns. suorilta jaloin.

 

[Läts]

Onhan Virta sanonut jossain tilaisuudessa suoraankin, että kun peli ei ole maistunut niin ei ole kiva katsella niitä klippejä porukan edessä, mutta siitä oppii. Pekka tekee nyt kolme kautta niinkuin parhaaksi näkee, se joko tuo meille ennennäkemätöntä menestystä tai ei tuo. Koitetaan nyt nauttia tästä mahdollisuudesta. Ekasta kaudesta meitä varoteltiin, silloin käy myllerrys ja menestystä ei voi odottaa. Niin näyttää käyvän tosiaan SaiPassakin. Vuoden päästä pitäisi olla homma jo paremmissa kantimissa.

 

[Sportsguy]

Mitä tämä "nöyryytys" nyt sitten tarkoittaa? Barney voisi selventää, kun näköjään suora yhteys pukukoppiin löytyy. Virtahan ainakin Lukko-vuosina pressissä antoi palaa ihan suoraan nimillä (mm Tarmo Reunanen joutui hampaisiin).

 

[mirasane]

Samaan aikaan myös joukkueessa ovi on käynyt tiheään ja joukkueen palkkalistoilla on vielä tälläkin hetkellä pelaajia, joista valmennus haluaa päästä eroon. Päävalmentaja on myös tehnyt sen selväksi muun joukkueen edessä näille pelaajille tavalla, mikä voisi täyttää jopa työpaikkakiusaamisen kriteerit. Helvetin huolestuttavalta vaikuttaa joukkueen tilanne ja ei ole ainakaan tämä valittu autoritaarinen johtamistapa tuottanut tuloksia oikein millään osa-alueella SaiPassa. Positiiviset odotukset oli itsellänikin ennen kauden alkua tästä prosessista, mutta tällä hetkellä ei kovin hyvältä näytä.

Pelaajalä,hteistä on kuultu pari faktaa:
1. Pekka Virta on todella vaativa valmentaja
2. Pekka Virta ei ole mukava valmentaja

Hän vaatii pelaajilta paljon, töitä pitää tehdä verenmaku suussa, asenteen pitää olla kunnossa joka päivä, sooloilun sijaan on sitouduttava yhteiseen pelitapaan, ym. Tuo on sitä vaativuutta.

Kakkoskohtaan taas liittyy se, mitä tapahtuu, jos kohta 1:n kanssa on ongelmia. Palautetta tulee, se on suoraa, ja joskus jopa tarpeettomankin tylyä. Tämän takia puhutaan Virran koulusta. Verrokkina voisi olla armeijan vanhan ajan alokaskausi, jossa ohjeet tulevat autoritääriseltä kessulta, ja jos joku taakse poistuminen tapahtuu liian hitasti, otetaan se kymmenen kertaa uudestaan, ja huonoa asennetta osoittanut joutuu siivoamaan komppanian käytäviä.

Alokasaika on kova monille, ja niin on Virran koulukin. Onko Virran koulu tarpeettoman kova? Joissakin tilanteissa varmasti on. Onko se tehokas? On, niille ketkä sen kestävät, mutta se vaatii paksua nahkaa ja kovaa työmoraalia. Tuolla on kuitenkin myös herkempiä kiekkoilijoita, jotka ovat ovat oivia liigapelaajia, mutta joiden ei kannata tulla Virran komppaniaan. Ja sitten on pelaajia, jotka kestävät sen ja jopa haluavat tulla sinne, koska kokevat sen vaatimustason tieksi kehittymiseen.

Esimerkiksi Ville Petman tiesi tasan tarkkaan, millainen kuri Virran kopissa ja treeneissä vallitsee, ja hän myös tiesi sen, että siellä kehittyy ja oikeita asioita tekemällä on mahdollista saada vastuuta. Tämä on se kolikon toinen puoli. Virta arvostaa työntekoa, nöyryyttä ja yrittämistä. Kenenkään pelipaikka ei ole kiveen hakattu ja se liigarinkkin noussut a-juniorikin tietää, että jos hän tekee töitä 110% teholla, ottaa palautteen nöyränä vastaan ja tekee pyydettyjä asioita, voi hän nousta tulosketjuihin ohi meritoituneemman pelaajan tai ulkomaalaisvahvistuksen. Työ palkitaan.

Kannattaa kuunnella vaikka, miten Virran monivuotinen luottopelaaja Heikki Liedes kuvailee häntä podcastissa täällä: Millainen käskyttäjä on yli 800 ottelua SM-liigassa valmentanut Pekka Virta? Lukon Heikki Liedes kertoo, miten kasvoi kovassa koulussa luottokapteeniksi

Kun Virran SaiPa-pesti julkistettiin, eräs Virran alaisuudessa pelannut pelaaja evästi lappeenrantalaisia sanoen, että "jos luulitte, että Lehterä on hullu valmentaja, niin odottakaa, kun saatte Virran". Hullu on toki liian vahva sana, mutta kommentti kertoo siitä, miten erikoisia persoonia molemmat ovat omilla tavoillaan.

Täytyy muistaa, että vaikka Virta pääsi vaikuttamaan tämän kauden hankintoihin, niin kokonaisuutena tämä joukkue ei ole Virran kasaama. Siellä oli valmiina pelaajia, joita hän ei olisi varmaan joukkueeseen halunnut. Ja siellä oli varmaan pelaajia, jotka eivät olisi halunneet Virran kaltaista valmentajaa. Ja tämä on se kausi, jossa Virran kone on laitettu käyntiin, ja nähdään, mitkä palaset tähän koneeseen sopivat ja mitkä eivät. Ja sitten ne rattaiden väliin jäävät kivet ulkoistetaan.

Ei liene vaikeaa nähdä, että Krivosik, Lantta, Piipponen ja Zedlak eivät ole istuneet Virran alaisuuteen. SaiPassa oli loukkaantumissumaa ja silti Lantta lähetettiin Ketterään. Ja Jalonen pistettiin Ruotsiin, vaikka meillä on pakkipula ja junnut pelaa liigamatseja. Virta ei ole halunnut pitää pelaajia, joilla ei näy käyttöä ensi kaudella ja antaa sen peliajan mieluummin nuorille pelaajille nopeuttaakseen näiden kehittymistä.

Ei Virta mikään jumalhahmo ole, vaan hänen vuorovaikutustaidoissaan olisi varmasti paljon parannettavaa. Mutta Virran vahvuudet ja persoona ovat olleet hyvässä tiedossa, kun hänet Lappeenrantaan kiinnitettiin. Ja vaikka jotkut voivat pitää Virtaa mulkkuna suorapuheisuutensa takia, niin epäreilu hän ei kuitenkaan ole.

Tämä kausi ei ole mennyt tuloksellisesti nappiin, jos tuloksena katsotaan sarjataulukkoa. Mutta yksi tämän kauden tavoitteista onkin ollut se, että jyvät erotetaan akanoista ja löydetään runko, jolla rakentaa menestyvä joukkue ensi kaudeksi, voidaan siinä ollakin onnistuttu. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Tällä kaudella niitä on rikottu, ensi kaudella siirrytään paistinpannulle ja aletaan nauttia aromeista. Ja sitä seuraavalla kaudella munakas on valmis nautittavaksi - toivottavasti sitä silloin päästään nauttimaan vasta mahdollisimman myöhään keväällä.

 

[Barney]

Kyllähän esim J. Jalosen työtavoista aika-ajoin kuulee puhetta. Vaatimustaso on kova ja tiettyjä asioita ei katsota sormien läpi, olkoonkin vaikka joukkueensa koostuu tätä nykyä maamme jääkiekkoilijoiden kermasta.

Tässä muuten Yleltä aika hyvä artikkeli Jalosesta, jossa kuullaan myös pelaajien ja taustaorgnisaation kommentteja hänestä. Suosittelen lukemaan, sillä tuossa aika hyvin kuvataan myös sitä, minkä takia Jalonen on menestynyt valmentajana niin hyvin.

Muutamia lainauksia artikkelista:

– Jukka on erittäin pelaajaläheinen valmentaja. Hän oikeasti välittää. Kun valmentaja välittää ja osoittaa luottamusta, pelaajat haluavat uhrata kaikkensa joukkueelle ja valmentajalle; tulee tunne, että voisin uhrata vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Sitä haluaa lyödä kaiken peliin, ettei ainakaan kuse valmentajan nilkoille, Nuorten Leijonien joukkueessa kultaa Helsingissä juhlinut Aleksi Saarela määrittelee.

– Oli joukkue millainen tahansa, Jukka saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. Hänen joukkueissaan moni vielä nostaa omaa tasoaan. Jukan johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Yhteishengestä ja ryhmäytymisestä tulee vallitsevaa, Bratislavassa 2011 MM-kultaa voittanut Janne Niskala puolestaan kuvailee.

Jukka Jalonen: "Jos haluat joukkueen olevan rohkea, et voi hirveästi jauhaa virheistä. Rohkeutta pitää tukea käytännön kautta. Eli kun joku on rohkea, pitää sanoa: 'Juuri noin, tuota me halutaan'."

– Jukka oli erityisen hyvä ottamaan vastaan välineitä sen ymmärtämiseen, että pelaajat ovat erityyppisiä persoonia. Jukka oli kiinnostunut näistä kundeista. Menestykseen pyrkivän johtajan, alalla kuin alalla, tärkein tehtävä on johtaa asennetta ja tunnelmaa. Sen Jukka osasi tehdä, Nuorten Leijonien MM-kisaprojektissa apuna ollut johtamiskouluttaja Melina Niemi kertoo kirjassa.

– Puhuimme paljon erilaisista tavoista johtaa. Joukkueessa ei ollut pelko- tai huutojohtamista, vaan siinä vallitsi ihmisen arvostamisen kulttuuri. Joukkueessa oli helppo ja turvallinen olla, Niemi painottaa.

– Johtaminenhan on eräänlaista nuorallatanssia kovan vaatimustason ja rennon ilmapiirin välillä. Kun on yli 20 jätkää, joilla jokaisella on vähän eri mielipide, johtajan pitää ymmärtää ihmisiä ja osata lukea tilanteita. Se on Jukan vahvuus. Vaativa voi olla niin monella tavalla, Petri Vehanen huomauttaa.

Petri Vehanen: "Ja se, mitä he tekivät tänä vuonna, ei välttämättä toimi ensi vuonna eri ryhmän kanssa, vaikka tietyt johtamisen lainalaisuudet varmaan pysyvät samoina."

Aika hyvin osuu tuo artikkeli myös tähän SaiPan tilanteeseen.

 

[Hippi Hiiri]

En mene tuomitsemaan vielä näiden puheiden perusteella Virtaa simputtajaksi ja huonoksi ihmisjohtajaksi. Kaikki riippuu siitä, miten nuo treeneissä väitetysti heitetyt Ketterä-puheet on esitetty. Olen sen verran vanhaa koulua, että minusta huippu-urheilussa valmentaja saa haastaakin pelaajaa vaikka kaikkien edessä, että riittääkö taso/halu pelata täällä. Se ei vain saa kohdistua aina samaan kaveriin, eikä sanomisen tapa saa olla epäasiallinen. En tiedä, miten Virta on tämän vetänyt. Herkkä aihe kyseessä, kuten täällä esitetyistä kommenteistakin näkee.

Vahva tuki @THV:n kommentille, että osa ei ehkä ymmärrä, että valmentajan (tai esimiehen) mulkkuus ei tarkoita vaativuutta tai vaativuus mulkkuutta. Varmaan moni meistä tunnistaa omista urheilu- tai työelämäkokemuksistaan niin reiluja mutta vaativia johtoasemassa olevia henkilöitä kuin mulkkuja mutta asioissa löperöitä.

En ole seurannut Virtaa juuri ennen hänen SaiPaan tuloaan, mutta vaikuttaa klassiselta "asiat tehdään täsmälleen minun tyylilläni" -tyypiltä ja voin helposti kuvitella kovan kielenkäytönkin tuota siivittämään. Viime kauden mestaruus on tuskin tuonut ainakaan lisää nöyryyttä tähän tyyliin.

Katsotaan, mitä tästä syntyy ja minkä pelaajien kanssa.

 

[Tuen Vety]

Eli sinulle olisi ihan ok, että sinun pomosi vittuilee ja nöyryyttää sinua kaikkien työkavereidesi edessä? Ja jos jollekin tuollainen toimintapa ei ole ok, niin he ovat "herkkiä sieluja"? Vai ovatko urheilijat jotain poikkeuksia, joiden pitää sietää huonoa kohtelua vain ammatinvalintansa takia? Heikki Mälkiän tapaisia valmentajia ei ole nykypäivänä enää käytännössä ollenkaan ja se on aivan helvetin hyvä asia. Maailma on onneksi ainakin tältä osin muuttunut parempaan suuntaan.

Fiksuna kirjoittajana ymmärrät ettei nuo asiat ole mustavalkoisia. Toiset kestävät kriittistä palautetta toisia paremmin. Heikkoa motivaatiota, laiskottelua, välinpitämättömyyttä joukkueen kanssa sovituista asioista kohtaan ei pidä katsoa läpi sormien vaan palautteen voi antaa suoraan. Yhden perseilystä kärsii koko joukkue. Jos yrittää täysillä ja ei vaan riitä vaatimustasoon nähden, niin silloin vittuilu ei todellakaan ole hyvää johtamista. Mie en usko hetkeäkään että Virta, Hämäläinen ja Immonen trio olisi antanut epäasiallista palautetta mikäli motivaatio ja yritys on ollut vaaditulla tasolla. Vuosi sitten kun kamerat oli kopissa, niin Hämäläinen piti palopuhetta itseltään ja joukkueelta varastamisesta. Uskon että taas on tästä samasta asiasta kyse. Jos ei tullut hiki - onko pakko käydä suihkussa? -tyypit voi miun puolesta vaihtaa maisemaa.

 

[Rautanaamio]

Tässä muuten Yleltä aika hyvä artikkeli Jalosesta, jossa kuullaan myös pelaajien ja taustaorgnisaation kommentteja hänestä. Suosittelen lukemaan, sillä tuossa aika hyvin kuvataan myös sitä, minkä takia Jalonen on menestynyt valmentajana niin hyvin.

Muutamia lainauksia artikkelista:

– Jukka on erittäin pelaajaläheinen valmentaja. Hän oikeasti välittää. Kun valmentaja välittää ja osoittaa luottamusta, pelaajat haluavat uhrata kaikkensa joukkueelle ja valmentajalle; tulee tunne, että voisin uhrata vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Sitä haluaa lyödä kaiken peliin, ettei ainakaan kuse valmentajan nilkoille, Nuorten Leijonien joukkueessa kultaa Helsingissä juhlinut Aleksi Saarela määrittelee.

– Oli joukkue millainen tahansa, Jukka saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. Hänen joukkueissaan moni vielä nostaa omaa tasoaan. Jukan johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Yhteishengestä ja ryhmäytymisestä tulee vallitsevaa, Bratislavassa 2011 MM-kultaa voittanut Janne Niskala puolestaan kuvailee.

Jukka Jalonen: "Jos haluat joukkueen olevan rohkea, et voi hirveästi jauhaa virheistä. Rohkeutta pitää tukea käytännön kautta. Eli kun joku on rohkea, pitää sanoa: 'Juuri noin, tuota me halutaan'."

– Jukka oli erityisen hyvä ottamaan vastaan välineitä sen ymmärtämiseen, että pelaajat ovat erityyppisiä persoonia. Jukka oli kiinnostunut näistä kundeista. Menestykseen pyrkivän johtajan, alalla kuin alalla, tärkein tehtävä on johtaa asennetta ja tunnelmaa. Sen Jukka osasi tehdä, Nuorten Leijonien MM-kisaprojektissa apuna ollut johtamiskouluttaja Melina Niemi kertoo kirjassa.

– Puhuimme paljon erilaisista tavoista johtaa. Joukkueessa ei ollut pelko- tai huutojohtamista, vaan siinä vallitsi ihmisen arvostamisen kulttuuri. Joukkueessa oli helppo ja turvallinen olla, Niemi painottaa.

– Johtaminenhan on eräänlaista nuorallatanssia kovan vaatimustason ja rennon ilmapiirin välillä. Kun on yli 20 jätkää, joilla jokaisella on vähän eri mielipide, johtajan pitää ymmärtää ihmisiä ja osata lukea tilanteita. Se on Jukan vahvuus. Vaativa voi olla niin monella tavalla, Petri Vehanen huomauttaa.

Petri Vehanen: "Ja se, mitä he tekivät tänä vuonna, ei välttämättä toimi ensi vuonna eri ryhmän kanssa, vaikka tietyt johtamisen lainalaisuudet varmaan pysyvät samoina."

Aika hyvin osuu tuo artikkeli myös tähän SaiPan tilanteeseen.

En lähtenyt haastamaan Jukka Jalosen työtapoja, enkä sitä arvioimaan miten eri tavalla hän työtä tekee toiseen valmentajaan verrattuna. Tähänkin asiaan löytyy toinen mielipide, niinkuin kaikkeen.

Minulla ei riitä ymmärrys, että mitä SaiPan joukkueelta oikein odotetaan ? Itse olin ennen kautta aivan varma, että tuuletusta tulee, esim. Kaksonen lähti Ketterään hyvissä ajoin. Toki tähän vaikutti verrattain kallis hinta = potentiaali. Katson peliä varmaan eri tavalla kuin moni muu, kun olen havainnut jo usemman vuoden, että SaiPassa on aivan vääriä pelaajia ammattilaissarjaan. En uskonut missään vaiheessa tämän muuttuvan vuodessa.

ps. löydät varmaan netistä myös samankaltaisia artikkeleita Virrasta.

 

[Sportsguy]

Pahintahan olisi antaa palautetta yleisellä tasolla. Tällöin pelaajille jää arvoitukseksi mitä halutaan ja keneltä. Suora, yksilöity palaute on oikea tapa ja tätä Virta käyttää. Koskirannan puuttuminen lähes koko kauden on varmasti vaikeuttanut valmennuksen työtä.

 

[Rautanaamio]

Näiden "huhujen" seurauksena toivon entistä enemmin, että ensi kaudella askissa on sellainen porukka, mikä luistelee kaikenmaailman kärpiltäjailveksiltä jalat alta ja latoo kiekkoa häkkiin. Tulen sitten kysymään, että missä nämä kritiikit työtavoista ovat ? Saa ottaa talteen.

 

[Mälkiä]

Pahintahan olisi antaa palautetta yleisellä tasolla. Tällöin pelaajille jää arvoitukseksi mitä halutaan ja keneltä. Suora, yksilöity palaute on oikea tapa ja tätä Virta käyttää. Koskirannan puuttuminen lähes koko kauden on varmasti vaikeuttanut valmennuksen työtä.

Kun valmentaja antaa joukkueurheilussa palautetta yleisellä tasolla, se koskee silloin kaikkia, eikä sitä tarvitse erikseen selittää jokaiselle. Ei ole koskaan ainakaan omalla kohdalla jäänyt epäselväksi joukkueurheilussa.

 

[emz1]

Mie en usko hetkeäkään että Virta, Hämäläinen ja Immonen trio olisi antanut epäasiallista palautetta mikäli motivaatio ja yritys on ollut vaaditulla tasolla.

Sekin on hyvä muistaa, että kun joku näkee tarpeelliseksi lähteä puhumaan näistä asioista joukkueen ulkopuolelle niin ainahan tarina halutaan kertoa niin että saadaan henkilö X näyttämään mahdollisimman huonossa valossa ja sivuutetaan kaikki se mitä itse on tehnyt tai mikä itseltä on jäänyt tekemättä ja alleviivataan se tietty kommentti/lause joka on valmentajalta tullut. Todennäköisesti taustalla on jo valmiiksi ollut jotain muutakin joka on jäänyt pelaajan ja valmentajan välille kaivelemaan ja jossain kohdin se mittari napsahtaa täyteen.

Itse luotan siinä määrin joukkueen voimaan että kapteenistosta löytyy kokeneempaa osastoa jotka osaavat lukea tilanteita ja tapahtumia ja tarvittaessa nostaa asioita esille kapteeniston ja valmentajien palavereissa jos jokin nuorempi pelaaja on heidän mielestään saanut tilanteeseen nähden kohtuuttoman kovaa kohtelua tai asiatonta kommentointia.

 

[Sportsguy]

No toki, mutta harvemmin kaikki vetävät vihkoon/tsemppaavat samaan aikaan. Nyky-valmennuksessa yksilöity palaute on kyllä suosiossa. @Mälkiä

 

[npc]

Tässä yritän muodostaa omaa mielipidettäni, hyviä juttuja puolesta ja vastaan. @Barney haluaisin täsmäkysyä, että...

- onko mielestäsi siis ongelma, että jotkut eivät sopeudu nyky valmennukseen ja asia aiheuttaa täten eripuraa ryhmässä? Poistuuko ongelma jos saadaan kasattua ryhmä, jossa kaikki allekirjoittavat valmennuksen tavat ja teesit? (Ei olisi eripuraa)

- onko nykyinen kuiskailtu johtamistyyli auttamattomasti liian tiihonovilainen ja sellaista ei missään tapauksessa soisi enää 2020-luvulla missään olevan?

Tällä hetkellä olen varovaisesti sitä mieltä, että jos tuonne on jatkossakin tulijoita eikä käy summasmaisesti, että ainoat halukkaat on jotain alaskan kakkosdivarin ukkoja niin silloin olisi ihan ookoo vielä. Se ettei suomalaisia valmiita pelaajia tulisi ei ole mikään mittari kun ei niitä ole ikinä ennenkään tullut Tavia lukuunottamatta. En ole lukinnut omaa vastaustani, olisi kiva kuulla veli Barneyn vastaukset vielä noihin esittämiini kysymyksiini, jotta tajuaisin mikä se hänen pointtinsa on ytimeltään.

 

[ahal]

Jukka Jalosen meriiteistä ja saavutuksista sekä taitavuudesta tuskin monikaan on eri mieltä Suomenmaassa. Ihan kurko lajissaan. Jalonen on jo aika päiviä sisäistänyt nykyaikaisen johtamisen periaatteet ja työntekijöiden vahvuuksien hyödyntämisen. Toki hänen viime vuosina valmentamansa pelaajat ovat olleet poikkeuksetta valtakunnan kermaa, valmiita ammattilaisia ja lajinsa talentteja.

Mutta P. Virta on tilanteessa, jossa korissa on kasa raakileita ja aihioita työstettäväksi ja hiottavaksi. Ei välttämättä riitä, että toteat treeneissä, että käytä vahvuuksiasi, jos pelaaja ei tunnista niitä tai ne ovat vähäisiä. Tämä on tullut usein mieleen sputnikkien tekemisiä syksyn aikana seuratessa. SaiPassa pelaa kavereita, joilla on petrattavaa jokaisella osa-alueella. Edes a-junnuvaihe ei ole jalostanut riittävästi aihioita. Silloin valmentajakin on vaikeassa paikassa - miten edetä? Ammattilaisorganisaatiossa ei aina voi käyttää vierihoitoa oppimisen nopeuttamiseksi. On lähetettävä kaveri muualle 10-luokalle jalostumaan. SaiPan 10-luokka on usein Ketterä, mikä on hyvä asia. Kysyy pelaajalta kieltämättä nöyryyttä hyväksyä tosiasioita, vaikka ensivaikutelmat puolin ja toisin ovat olleet hyvät. Valmentajalta kysyy silmää, miten asiat kerrotaan, suoraan muttei lannistavasti.

Olen viime aikoina monien muiden lailla ihmetellyt, miten päällikkö Jokinen naapurissa on saanut muukalaislegioonansa niin hyvin formuun. En tiedä vielä, mutta toivottavasti joskus. Valmennus on kaikesta huolimatta onnistunut kokonaisuutena erinomaisesti. Hyvä olo huokuu paitsi kentällä myös penkillä ja sen takana. OJ on muutamassa kuukaudessa tehnyt sen, mihin edeltäjät, Antti Pennasen jälkeen, eivät ole yltäneet koskaan. Vaikuttaa poppamieheltä.

 

[Sportsguy]

Jukka Jalosen meriiteistä ja saavutuksista sekä taitavuudesta tuskin monikaan on eri mieltä Suomenmaassa. Ihan kurko lajissaan. Jalonen on jo aika päiviä sisäistänyt nykyaikaisen johtamisen periaatteet ja työntekijöiden vahvuuksien hyödyntämisen. Toki hänen viime vuosina valmentamansa pelaajat ovat olleet poikkeuksetta valtakunnan kermaa, valmiita ammattilaisia ja lajinsa talentteja.

Mutta P. Virta on tilanteessa, jossa korissa on kasa raakileita ja aihioita työstettäväksi ja hiottavaksi. Ei välttämättä riitä, että toteat treeneissä, että käytä vahvuuksiasi, jos pelaaja ei tunnista niitä tai ne ovat vähäisiä. Tämä on tullut usein mieleen sputnikkien tekemisiä syksyn aikana seuratessa. SaiPassa pelaa kavereita, joilla on petrattavaa jokaisella osa-alueella. Edes a-junnuvaihe ei ole jalostanut riittävästi aihioita. Silloin valmentajakin on vaikeassa paikassa - miten edetä? Ammattilaisorganisaatiossa ei aina voi käyttää vierihoitoa oppimisen nopeuttamiseksi. On lähetettävä kaveri muualle 10-luokalle jalostumaan. SaiPan 10-luokka on usein Ketterä, mikä on hyvä asia. Kysyy pelaajalta kieltämättä nöyryyttä hyväksyä tosiasioita, vaikka ensivaikutelmat puolin ja toisin ovat olleet hyvät. Valmentajalta kysyy silmää, miten asiat kerrotaan, suoraan muttei lannistavasti.

Olen viime aikoina monien muiden lailla ihmetellyt, miten päällikkö Jokinen naapurissa on saanut muukalaislegioonansa niin hyvin formuun. En tiedä vielä, mutta toivottavasti joskus. Valmennus on kaikesta huolimatta onnistunut kokonaisuutena erinomaisesti. Hyvä olo huokuu paitsi kentällä myös penkillä ja sen takana. OJ on muutamassa kuukaudessa tehnyt sen, mihin edeltäjät, Antti Pennasen jälkeen, eivät ole yltäneet koskaan. Vaikuttaa poppamieheltä.

Eikös Lehteräkin onnistunut ensimmäisellä kaudellaan oikein hyvin? Kuten myös V Nieminen Lahdessa. Katsellaan rauhassa, tilanteet muuttuu nopeasti.

 

[#16]

Virran aikana Lukosta lähtivät kesken sopimuksen ainakin Fleury, Hillding, Tukonen, Marttinen, Elo ja SP Riikola. Lisäksi Vili Sopasen sopimus purettiin, mutta Sopasella oli pelaamisen estävä loukkaantuminen ja oikeastaan listaukseni kuusi muut saivat lähes kaikki Peksiltä osansa lehdistötilaisuuksissa joko täysin vastapalloon tai sitten vähemmän suoraan. Lisäksi Reunanen sai Joulukuussa 2019 osansa ja tästä olikin sitten paikallisessa lehdessä sen jälkeen juttua jossa Reunanen sanoi että ei siinä mitään ihmeellstä ollut ja asioista on juteltu. Tuon jälkeen Reunanen pelasikin pääsääntöisesti paljon järkevämmin ja jämäkämmin. Lisäksi Virralla oli rahkeita siirtää Lukko-ikoni Janne Niskala 7. pakiksi/poppareille jo kauden 2018-2019 alussa, kun kävi aika nopeasti selväksi että Niskalasta ei ollut enää isoon rooliin. Niskala otti tämän vastaan kuten ammattilainen ja teki kentälle päästessään parhaansa, vaikka ei hänestä ollut kauniisti sanoen enää tuolla kaudella juurikaan hyötyä joukkueelle kentällä.

 

[Barney]

Tässä yritän muodostaa omaa mielipidettäni, hyviä juttuja puolesta ja vastaan. @Barney haluaisin täsmäkysyä, että...

- onko mielestäsi siis ongelma, että jotkut eivät sopeudu nyky valmennukseen ja asia aiheuttaa täten eripuraa ryhmässä? Poistuuko ongelma jos saadaan kasattua ryhmä, jossa kaikki allekirjoittavat valmennuksen tavat ja teesit? (Ei olisi eripuraa)

- onko nykyinen kuiskailtu johtamistyyli auttamattomasti liian tiihonovilainen ja sellaista ei missään tapauksessa soisi enää 2020-luvulla missään olevan?

Jonkun verran on tullut yliopistotasolla opiskeltua eri johtamisteorioita, niiden muutoksia tuolta 1900-luvun alusta nykypäivään ja niiden vaikutuksia yrityksen toimintaan, niin sen perusteella uskallan ehdottomasti lukita tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Helppo on heitellä ulkopuolelta kommentteja, kuten "pitäähän pelaajien sitä vittuilua kestää tai saavat lähteä menemään", mutta jos kysytään, että kuinka moni itse haluaisi työskennellä tuollaisessa työympäristössä, niin tuskin kovin montaa kättä nousisi pystyyn.

Kyllä se jääkiekkoilijakin lähtökohtaisesti pelaa paremmin silloin, kun sinne työpaikalle on kiva mennä. Vaikka vaatimustaso olisi kuinka kova, niin siitä huolimatta pelaajille voi olla reilu. Jääkiekkovalmentajalla on useita reiluja tapoja osoittaa vaatimustaso pelaajalle, kuten esimerkiksi kahdenkeskinen rehellinen keskustelu ja sen jälkeen mahdollisesti pelaajan pudottaminen ulos kokoonpanosta. Jos taas pukukopissa tappio-ottelun jälkeen koko joukkueen edessä ilmoittaa pelaajalle, että hän voi alkaa etsimään uutta seuraa, niin se ei minun papereissani ainakaan täytä näitä kriteereitä.