Ehkä siksi moni on eri linjoilla, koska sinä olet väärässä. Oleellista ei ole ajaa akkua täydestä tyhjäksi, vaan saada suht usein ja nopeasti lisää latinkia akkuun. Itse ajelin juuri tänään Länsi-Uudeltamaalta Länsi-Savoon rapiat 300 kilsaa per siivu. Olisin voinut ajaa helposti akun puolesta suoraan perille, mutta se olisi tiennyt pitkää latausaikaa voimavirrasta perillä. Koska en muutenkaan erityisemmin tykkää vetää pitkiä siivuja autossa, pysähdyin Vierumäen superilla about puolivälissä hakemassa kahvin ja kusella, ja kymmenessä minuutissa kilsoja tuli sata, ja näillä pääsin paluumatkalla samaan paikkaan, jossa söimme. Ruokailun aikana akku on 90% rajoitettuna täysi ja nyt kotipihassa on 25 pinnaa jäljellä. Kun pelataan nopeimmalla latausalueella, ei taukojen tarvitse olla pitkiä tai poiketa siitä, mitä normaalisti pitäisi.
Mitä tuohon latausverkoston hintaan tulee, osin kyse on myös siitä, että liikennevirrat kääntyvät pikkuhiljaa sinne, missä latureita on. Kun sähkäreitä alkaa olla merkittävissä määrin liikenteessä (kun, ei jos), niistä eksyy Itä-Suomeen muitakin kuin satunnainen matkailija, ja jossain vaiheessa alkaa olla kannattavaa iskeä pystyyn latausasema seutukunnan ainoan huoltoaseman pihalle tai pystyttää kylmäpiste.
Uskaltaisin väittää, että niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ne, joiden pitää päivittäin tai edes kymmeniä kertoja vuodessa päästä ilman taukoja (ja sikäli ”tankkausmahdollisuutta) vähintään 500km, ovat ihan yksinkertaisesti sellainen vähemmistö, joiden vuoksi ei ole syytä tässä vaiheessa vielä suunnitella edullista sähköautoa. Varmaan johonkin Daciaan tai Ladaan voisi täräyttää hirveän akuston kyytiin, jolloin hinta pysyisi inhimillisenä, mutta silloin saisi karsia kaikki muut nykyautoilun mukavuudet myös pois. Esim. tolla pihassa edelleen tönöttävällä Mersulla pääsisi 4 litran kulutuksella ja 80 litran tankilla heittämällä kusematta Hangosta Nuorgamiin, mutta aika harvakseltaan sitä rangea on tullut hyödynnettyä. Tai siis 0 kertaa. Pisimmät siivut ilman taukoja ovat muutenkin olleet viimeisen 10 vuoden aikana pääsääntöisesti max 250km ja yhden käden sormilla laskettuna yli 500km. Jälkimmäisessä ei vain ole mitään järkeä (ainakaan omalla kohdallani, tuskin myöskään monen muun kohdalla), kun vireystila ei vain pysy yllä ja muuttumattomana, joten tauot ovat hyvästä.
Ja jos suurimmalla osalla yhdensuuntainen siivu esim. työpaikalle menee max 50-100km piiriin, niin aika järjetöntä kantaa mukanaan sitä patteristoa, jolla ajaisi sen 500-1000km lataamatta. Tietenkin jos ajatus on se, että ”tankata” pitäisi yhtä harvoin kuin nykyään, niin sinällään ymmärrän, mutta toisaalta en: hankkii latauspisteen kotiin, niin ei tarvitse aktiivisesti olla ”tankkaamassa”, vaan sen kuin tökkää töpselin kiinni autoon ja painelee kotiin painelemaan vaimoaan. Tai pleikkarin nappuloita.
Toki perheelliselle ihmiselle järkevän kokoiset sähköautot ovat edelleen hinnoissaan, mutta en ymmärrä siltikään sitä ragea, mikä joillakin on sähköautoja kohtaan. Jos ei perse repeä ostamaan sellaista nyt, kuten itselläni, niin sitten maksaa niitä muita polttoaineita ja ajelee kalliimmilla kilometreillä halvemmalla autolla. Myönnän, että olen kateellinen vaan en katkera niitä kohtaan, joilla se mahdollisuus on. Itse jään vielä odottelemaan, että markkinoille tulee sellainen kinneri, jolla kaikki onnistuisi. Periaatteessa voisi hankkia jonkun Leafin (jos se ei olisi Nissan) ja ajaa sillä ne pakolliset yksin tehtävät matkat, ja kun pitää pakata perhe ja muut tykötarpeet mukaan, niin kauhaisee tuon diesel-kärryn alle ja pöristelee menemään.