Nobel-palkinnoissa Venäjä/Neukkula on about Italian ja Japanin tasoa, siinä 20-30 palkinnon kastissa. Tosin Pasternak ei omaansa saanut ja Solzhenitsynkään ei ihan Neuvostoliiton Sankariksi päässyt.Harva kehuu Natsi-Saksankaan saavutuksia(esim. Kuplavolkkari, jonka merkitys autoteollisuudelle on kiistämätön), koska Neuvostoliitto ja N-Saksa olivat todellisia roistovaltioita, jotka aiheuttivat paljon tuhoa ihmiskunnalle.
Historia osoittaa, että kansallinen muisti on pitkä, erittäin pitkä. 1990-luvun Balkanin sodat liittyivät vuosisataisiin kansallisiin kaunoihin, Venäjän toimet Ukrainassa liittyvät tietoisuuteen Kiovasta yhteisenä venäläisyyden syntykotina, jota vieraat vallat uhkaavat. Turkin nykyhallitus priorisoi politiikkaansa ja ajankäyttöään, kiukutellessaan sinne ja tänne, kun esille nousee sadan vuoden takainen armenialaisten kohtalo. Israelin laskuvarjojääkärit vannovat valansa (ei koskaan enää) Masadalla, jossa roomalaiset piirittivät juutalaiskapinan rippeitä pari tuhatta vuotta sitten.
Väittäisin samaa. Ja veikkaisin, että enemmistö ihmisistä osaa erottaa politiikan ja ihmiset toisistaan, eikä yleinen kiinnostus ole niinkään ulkopoliittisissa kuin oman maan sisäisissä asioissa. Näin ollen sitä yleistä kiinnostustakaan ei riitä muodostamaan laajaa vihaa ulkomaalaisia kohtaan. Harhan luovat ne vähemmistöt - "vihaajat ja myötäilijät", joilta löytyy henkilökohtaista paloa "lytätä/kiitellä" erinäisiä ihmisryhmiä. Näiltä löytyy sitten energiaa päivystää heidän tunteisiin vetoavilla palstoilla, jolloin se keskustelun antikin muodostuu yleensä ääripäihin, ja illuusio laajemmasta vihasta syntyy.Väittäisin poliittisten suhdanteiden vaikuttavan paljon suuren enemmistön asennoitumiseen niin Venäjään kuin Yhdysvaltoihinkin. Tämän enemmistön lisäksi molemmilla on sitten myös pieni sekä myötäilijöiden että vihaajien porukka.
En henkilökohtaisesti usko isovihan vaikuttamiseen jonkinlaisena jatkumona 1700-luvulta. Isovihan jälkeen Suomessa koettiin kuitenkin kaksi verrattain inhimillistä miehitystä, pikkuviha ja Suomen sota. Lisäksi 1800-luvun autonomia oli varsin hyvää aikaa suomalais-venäläisille suhteille. Näkisin siksi, että nykyisen ryssävihan jatkumo alkaa sortovuosista, kun venäläistämispyrkimykset kohtasivat nousevan suomalaisen kansallistunnon.
Kyllä isovihan kaiut ainakin Länsi-Suomessa ja erityisesti Pohjanmaalla ovat vaikuttaneet ihmisten asenteisiin ja pelkoihin venäläisiä kohtaan läpi kolmen sadan vuoden.
Mutta kertaakaan se ei ole vaikuttanut mielipiteisiini heidän kansalaisistaan. Ne tuppaa yleensä olemaan tavallisia ihmisiä, jotka yrittää pärjätä heille siunaantuneen hallituksen alaisuudessa. Uskon, että moni ajattelee samoin.
Venäläisillä oli Putinin diktatuurin alku vaiheessa mahdollisuus äänestää hänet pois vallasta. Eivät äänestäneet. Kaiken sonnan ja pahan mitä päälleen saavat, ovat myös ansainneet. Aivan kuten saksalaiset 2MS aikana ja jälkeen. Tosin nykyisiä saksalaisia ei enää tulisi Hitleristä syyllistää, ovat kuitenkin pääosin syntyneet sodan jälkeen.
Tosiaan vuoden 1999 talousromahduksen jälkeen Putin sai rivit suoriksi ja osittain onnekkaasti alkoi lähes 10% vuotuinen talouskasvu. Tuossa vaiheessa onnistuneen korruption kitkennän ja öljyn hinnan noususta johtuvan talouskasvun ansiosta pitkästä aikaa valtion palkat ja eläkkeet maksettiin ajoissa.Venäläisillä oli Putinin diktatuurin alku vaiheessa mahdollisuus äänestää hänet pois vallasta. Eivät äänestäneet. Kaiken sonnan ja pahan mitä päälleen saavat, ovat myös ansainneet. Aivan kuten saksalaiset 2MS aikana ja jälkeen. Tosin nykyisiä saksalaisia ei enää tulisi Hitleristä syyllistää, ovat kuitenkin pääosin syntyneet sodan jälkeen.
@TomiP
Venäläiset on normi-aivoilla varustettuja. He näkivät paremmaksi Putin diktatuurin kuin Jeltsinin anarkian. Pystyn ymmärtämään tämän. Mutta jos siitä valinnasta loppupelissä seuraa sota ja Venäjän provosoimaton hyökkäys meitä vastaan (lue länttä), niin eipä tarvitse paljon miettiä ketä syyllistetään.
Tämä unohtui omasta kirjoituksesta. Venäläisistä on varmasti tuntunut karmealta kun maa yhtäkkiä on sivuraiteella kaikesta maailman politiikan polttopisteestä.Ei pidä myöskään väheksyä sitä, että Putin toi takaisin "suuruuden" tuntua. NL:n romahtaminen ja suurvalta-aseman menettäminen oli varmasti monelle venäläiselle kova paikka. Putinin suurvaltaretoriikka kera talouskasvun viehätti varmasti nöyryytetyksi itsensä kokeneita venäläisiä. Toki Ukrainan sotaa tuskin venäläiset tuolloin kykenivät ennakoimaan.
Toki monet merkit viittaavat, että Venäjä on ajautumissa fasistisluontoiseen diktatuuriin. Tästä kehityksestä kärsivät venäläiset eniten. Tämän kehityksen kritisointi ei ole mielestäni venäläisvihaa. Se voi olla jopa venäläisrakautta.
Totuus on, että Venäjä ei täytä kaikkia hyvän demokratian piirteitä. Hälyttävintä on tiedotusvälineiden keskittyminen valtion käsiin. Myös oppositiopoliitikkojen murhat vaikuttavat hämäriltä.
Merovingin ylläoleva teksti kuvaa melko hyvin myös minun tuntojani, ja arvelen vahvasti että kuvaa monen muunkin suomalaisen ajatuksia. Ei minulla ole mitään syytä vihata venäläisiä tai suhtautua heihin yksilönä toisin kuin muihinkaan. Olen asunut Venäjällä jonkin aikaa, minulla on muutamia venäläisiä tuttuja, ja olen tullut heikäläisten kanssa toimeen siinä missä ihmisten kanssa yleensä.En koe olevani venäläisten vihaaja. Inhoan vain tuota Putinin hallinnon fanitusta ja etatistista asennetta sekä puusilmäistä suhtautumista historiaansa kohtaan (missä osasyy on toki valtiovallalla itsellään). Ei minulla olisi ongelmaa olla venäläisen ystävä taikka seurustella venäläisen kanssa jos tämä ei ole putinisti. Suhtaudun lähinnä kylmästi ja inhoavasti sellaisiin henkilöihin, jotka tuota järjestelmää fanittavat tai koittavat parhaaksi selitellä. Kansalaisuudesta riippumatta.
En nyt ala tätä enempää kun shakkipulumaisesti silppuat tämänkin ketjun lukukelvottomaksi, mutta koulutetun väen joukkomuutto Venäjältä on tosiasia, yksi huippumatemaatikko ei sitä miksikään muuta.
Tuosta historian vaikutuksesta ryssävihaan. Mutulla väitän, että Ison vihan traumoilla oli vaikutusta Viipurin vuoden 1918 verilöylyyn. Meinaan innokkaimpia venäläisten tappajia oli nimenomaan pohjanmaalaiset joiden esi-isät olivat kokeneet Ison vihan julmuudet.
Venäjän politiikkaa sopii ja pitää arvostella, mutta venäläiset ihmiset ovat toinen asia. Tuskin kovin moni suomalainenkaan ajattelee, että valtiollinen politiikka edustaa jotenkin merkittävästi häntä itseään. Näin ei myöskään ajattele venäläinen.
Aloituksessa ihmeteltiin venäläisten urheilijoiden leimaamista ties miksi. Toki kaikkien leimaaminen on ylilyönti, mutta useat venäläiset NHL-tähdet ovat viimeisen reilun vuoden aikana ottaneet enemmän tai vähemmän kantaa venäläisen ulkopolitiikan puolesta. Ehkä joku noista kannanotoista on enemmänkin ajattelematonta hassuttelua, mutta kyllä noiden perusteella voidaan leimata urheilijoita myös poliittisesti.
Ja tämäkin huippumatemaatikko taitaa asustella länsinaapurissa eikä itänaapurissa:
Eccentric Math Genius Ditches Russia for Sweden | News | The Moscow Times
Noin ylipäätään on toki pakko todeta se, että Putinin kohdalla on pakko myös kunnioittaa hänen hyviä puoliaan. Nopealla aikataululla kuitenkin Venäjälle nousi keskiluokka, jonka kulutustottumuksista moni suomalainenkin on saanut elantonsa. Samoin monen elintaso on noussut selkeästi Neuvostoliiton tai Jeltsinin ajan heikoista hetkistä. Toki tämä ei poista Putinin huonoja puolia tai esimerkiksi oikeuta Ukrainan tilannetta, mutta mielestäni pelkkien huonojen hetkien lisäksi pitäisi nähdä myös hyviä puolia. Putinin kohdalla omassa "kirjanpidossani" huonot puolet ovat "johdossa", mutta hyvien puolien kohta ei ole täysin tyhjä. Tosin eipä se tyhjä ole ollut lähivuosina kuin Pohjois-Korean Kimmoilla...
En tiedä liittyykö nämä toisiinsa, mutta koirien omistajana olen huomannut, että punkit ovat lisääntyneet Suomen luonnossa samalla kun Venäläisturistien matkailukin Suomeen on lisääntynyt. Saa nähdä mimmoinen punkkikesä nyt tulee kun käsittääkseni pakotteet ovat vähentäneet Venäläisten matkailua.
Tämän on pakko olla jäniskevennys?
