Enemmän tai vähemmän kohtalonamme on ollut puskurivaltiona oleminen viimeiset n. tuhat vuotta. Ruotsin vallan aikanakin Venäjän julmista miehityskausista siviiliväestön terrorisoimisineen ja orjiksi sieppaamiseen kärsi nykyisen Suomen alue, siinä missä Pohjanlahden toisella puolen elettiin hyvinkin rauhassa.
Paskapuhetta. Siis se, että Pohjanlahden länsipuolella olisi eletty jotenkin rauhassa. Tanska oli viikinkiajan jälkeen keskiajalla sotilaallinen suurmahti, joka hävitti Ruotsia (siis erityisesti maakuntia Smålannista Upplantiin) monta kertaa. Siis hävitti, ei vain sotinut. Venäjä, tais siis Novgorod, koska Moskova vietti mongolien vallasta nauttien surkeaa aikaa, oli Tanskaa heikompi valtakunta.
Vasta 1500-luvulta lähtien Ruotsi alkoi pikku hiljaa päästä Tanskasta niskanpäälle. Tanskalaiset yrittivät sitä ennen vielä murhata koko Ruotsin maan eliitin Tukholman kuuluisassa verilöylyssä vuonna 1520, jossa päänsä menetti yli sata ruotsalaista ylimystä. Tuhkasta nousi Kustaa Vaasa taalainmaalaisineen, joka rakensi Ruotsista (ja siis myös me suomalaiset mukana) määrätietoisesti Pohjolan suurvaltaa. Jälkipolvien sodissa Ruotsin joukot hävittivät Puolaa, Saksaa, Tanskaa, Baltiaa ja vähän muutakin Eurooppaa kovalla kädellä. Tänä suurvalta-aikana Ruotsi kävi Tanskan kanssa, eli vuosina 1563- 1814, kymmenen sotaa. Vasta tämän jälkeen, Venäjän ja Saksan puristuksessa alkoi Tanskan ja Ruotsin verivihollisuus haihtua ja skandinaavinen, yhteinen muinainen historia kiinnostaa.
Voisi todeta Ruotsin olleen puskuvaltio Tanskan suuntaan. Pari kertaa pääsivät juutit "puskurista" läpi, polttivat ja hävittivät Suomen länsirannikkoa, sekä mm. Turun pahasti vuosina 1507 ja 1522. Tanskalaiset vallasmiehet pitivät jonkin aikaa Länsi-Suomessa, no ei niin lempeää hallintoa.
Toki Isovihan aika on ihan hirveä jakso Suomen, mutta siis myös Ruotsin historiaa. Nykyään puhuttaisiin kansanmurhasta.