Euroviisuille omistetussa threadissa käytiin tätä Suomi vs. Ruotsi-keskustelua ja haluan heti alkuun pahoitella, mikäli näkemykseni olivat kärkkäitä.
Tappion karvaan kalkin myötä allekirjoittaneella nousi taas kerran "kyllä nuo ruotsalaiset osaavat"-fiilis. Jonkin verran maan tapahtumia seuraavana olen luonnollisesti tietoinen, ettei Ruotsi todellakaan ole mikään täydellinen ihanne-kansankoti, vaan yhteiskunnalliset haasteet ovat maassa laaja-alaisia.
Silti tästä huolimatta allekirjoittaneen Ruotsi-suhde on usein se sama fiilis kuin pettyneeltä Aku Ankalla, joka saa kerta toisensa jälkeen nähdä Hannu Hanhen vievän Iines-rakkaan nokan edestä.
Mutsini lapsuudenajan albumia selatessa, mieleen on usein tullut oranssisävyisiä kuvia 1970-luvun Suomesta katsoessa, että tämähän on melkein kuin Ruotsista. Paino sanalla melkein. Puoli vuosisataa sitten Suomi oli vielä vasta sodasta toipuva, vakaa muttei vauraskaan yhteiskunta, missä harva näki varsinaista puutetta, mutta leveämmän leivän perässä muutettiin edelleen ulkomaille ja tuolloin ennen kaikkea Ruotsiin.
Ruotsi oli tuolloin taloudellinen suurvalta, hyvinvoiva kansankoti, missä oli jo tuolloin suuren maailman meininkiä ja kansainvälisyyttäkin, siinä missä Suomea olisi voinut impivaaraksikin haukkua. Toki Suomi pääsi isännöimään ajan merkittävää poliittista tapahtumaa ETYK-kokousta vuonna 1975 ja samoihin aikoihin Hurriganes breikkasi isosti Ruotsissakin, mutta laihathan meriittimme olivat.
Vaikka Suomi on kirinyt eroaan Ruotsiin noista ajoista huomattavasti (mitä nyt taloudellinen kuilu taas lähtenyt kasvamaan), tämä nostalginen mielenmaisema vaikuttaa edelleen allekirjoittaneen Ruotsi-suhteeseen. En ole monarkisti, mutta kyllähän Viikkarin terminaalista ulos astellessa tuntee astuneensa historialliseen suurvaltaan ja vaikka olenkin pitkä ja harteikas, tunnen itseni paljon pienemmäksi kuin vaikka Stadissa.
Globaalissa mittakaavassa Suomi on omista haasteistaan huolimatta noussut yhdeksi maailman menestyneimmistä maista ja fakta, että olemme onnekkaita asuessamme vakaassa hyvinvointiyhteiskunnassa on syytä pitää mielessä. Silti en voi olla ajattelematta, että olisihan sitä varmasti kiva olla ruotsalainen. Rivitalonpätkä ja tallissa uusi Volkswagen Golf on hyvä yhdistelmä, mutta mikäli kadun toisella puolella asuvalla naapurilla on suuri kartano ja pihassa BMW M5, kyllähän perisuomalainen kateus helposti iskee.