Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Quethas]

1.38.30

Liityn viime lauantaina puolimaratonin juosseiden joukkoon. Lauantain puolikas oli elämäni kolmas ja toukokuussa juostusta ennätyksestä lähti samalla pois sellainen 4,5 minuuttia. Lähdin mielestäni suht rauhallisesti liikkeelle ja lopussa olikin yllättävän hyvin voimia. Viimeiselle viidelle kilometrille kykeninkin laittamaan vielä uutta vaihdetta silmään ja ohittamaan useamman juoksijan.

Nyt parin viikon tauko lenkeistä ja loppuvuosi vähän rauhallisemmin. Vuodenvaihteesta sitten alkaakin harjoittelu elämäni ensimmäistä maratonia silmällä pitäen.

 

[mice]

Viimeiseen kuukauteen en heittänyt lenkin lenkkiä kun koko ajan oli jotain pientä flunssaa tai muuta paskaa tai ei vain ehtinyt. Oikeastaan juoksukunto lähenteli varmaan nollaa...

Monet puhui aina että se flowtila tulee kyllä sieltä jossain vaiheessa....paskat tule. Lauantain puolikkaalla oikeen odotin että ehkä se siinä 14km kohdalla tulisi. Vitut. Tuli joulupukki huutelemaan jonkun fitun sambarummuttelun säestämänä typeryyksiä. Taisin jotain pahaa tiuskaista pukille, sori siitä. Ärsytti. Koko matkan vaan vitutti ja märmätin mielessäni menemään oikeen tosissaan. Sisulla maaliin. Oikeastaan ainoat kohdat kun ei vituttanut oli maalisuoralla ja ennen lähtöä. No, tämä tästä ja hattu päästä maratoonareille. Te ootte kovia jätkiä!

Aika seppä saat olla, jos tuolla treenauksella saisit puolikkaalla flow-tilan päälle. Kyllä se flow-tilan saaminen vaatii nimenomaan niitä pitkiä hidasvauhtisia treenilenkkejä. Kun niitä saa muutaman alle, niin tuntuu että näitähän voisi jatkaa loputtomiin. Sitten taas kisassa numerolappu rinnassa mennään kovempaa sisun voimalla.

Edit. Ja laitetaan nyt samalla omasta tilanteestakin jotain. Eilen elämäni pisin juoksulenkki (kun kolmea maratonia ei oteta huomioon), 31 kilometriä. Aika kevyesti tuo meni 2h53min aikaan. Maratoniin on aikaa vajaat 4 viikkoa ja ennätyksen (3.40 ja sekunnit päälle) alitusta lähdetään hakemaan.

 

[Anselm Raato]

Aika seppä saat olla, jos tuolla treenauksella saisit puolikkaalla flow-tilan päälle. Kyllä se flow-tilan saaminen vaatii nimenomaan niitä pitkiä hidasvauhtisia treenilenkkejä. Kun niitä saa muutaman alle, niin tuntuu että näitähän voisi jatkaa loputtomiin. Sitten taas kisassa numerolappu rinnassa mennään kovempaa sisun voimalla.

Niin siis kyllähän sitä oli tammikuusta eteenpäin heitetty pitkiä hidassykkeisiä lenkkejä. En vain saanut koskaan mitään kiksejä enkä sitä flowta. No, ei se mittään.

 

[sladdi#17]

Tänään Espoon Rantapuolikkaalla ja -matonilla sää todella suosi juoksijoita. Erittäin positiivinen mieli jäi tapahtumasta ja järjestelyistä.

Oma aika puolikkaalla karvan päälle 1:40, johon pitää olla myös pirun tyytyväinen. Tänään oli itellä sitä flowta jonnekin sinne 15 tietämille ja sitten piti kyllä vaan puskea loppuun.

Venyttelyt ja sapuskat takana ja hieno fiilis.

 

[Vode]

Itsellä tänään Ruisrääkissä 1.43 ja osia. Noin kymppi meni haaveissa ollutta 1.40 alitusta, mutta sitten loppui puhti tai tiesin jo kyllä kolmen neljän kilometrin jälkeen, että ei tänään mitään ennätyksiä tehdä. Tuli siten kaiken maailman vatsakrampit lopussa, mutta syynä oli ainoastaan, että ei ollut mies siinä kunnossa mitä yritti tehdä. Loppu tuli sitten ihan sisulla kun mietti kuinka kauan pitää juosta...

Sää suosi myös Turussa. Reitti oli ainakin raskain missä olen puolikasta tähän mennessä juossut. Tosin eipä kokemustakaan ole kuin Finlandialta ja Paavo Nurmelta aiemmin.Viiden viikon päästä olisi vielä Kaarinan syysmaraton, joten eiköhän sinne lähdetä vielä puolikasta puskemaan jos ei vielä silloin ole paljoa lunta maassa.

 

[BitterX]

Tänään Espoon Rantapuolikkaalla ja -matonilla sää todella suosi juoksijoita. Erittäin positiivinen mieli jäi tapahtumasta ja järjestelyistä.

Oma aika puolikkaalla karvan päälle 1:40, johon pitää olla myös pirun tyytyväinen. Tänään oli itellä sitä flowta jonnekin sinne 15 tietämille ja sitten piti kyllä vaan puskea loppuun.

Venyttelyt ja sapuskat takana ja hieno fiilis.

Oli kyllä todella hieno tapahtuma ja hyvin järjestetty. Omalta osalta toinen puolimaraton ja molemmilla kerroilla Rantapuolikkaalla. Koska en ole mikään varsinainen juoksukisafani (ennemminkin olen innostunut seikkailulajeista), ei oikeastaan tee edes mieli osallistua esim. HCR:ään. Siellä kun järjestelyt ovat kuuleman mukaan huomattavasti huonommat vaikkapa tavaransäilytksen ja muiden fasiliteettien suhteen.

Onnistuinn hyvin tavoitteessani alittaa 1:40. Vähän sama homma oli, että 15 asti meni flowssa, mutta sen jälkeen ennemminkin hampaat irvessä: jalkoja täytyi pakottaa liikkumaan ja lievä vatsakipukin iski. Nyt on pieni päänsärky päällä ja muutenkin koko jätkä jumissa.

Rantapuolikasta voi kyllä suositella kaikille: hieno reitti, hieno ilmapiiri ja loistavat järjestelyt. Kahtena peräkkäisenä vuotena on vielä sääkin suosinut.

 

[Poro24]

Pääsin/jouduin eilen sairaustapauksen vuoksi juoksemaan elämäni ensimmäisen puolikkaan Joutsenossa. Kun paikkaa muutama päivä sitten tarjottiin ja ilmaiseksi pääsi, niin pitihän sitä lähteä koittamaan. En tiedä oliko tässä yhtään mitään järkeä, kun pisimmät lenkkini parin viime vuoden ajalta ovat olleet 4-5 kilometriä ja peruskuntoa on hankittu lähinnä salin puolelta kyykkytangon alla. No maaliin asti selvittiin ja aika oli 2:21:35. Olihan tuolainen itsensä haastaminen kokemuksena aika jännä ja sen euforisen tunteen kun maaliviiva ylittyi haluaisi kokea vielä joskus uudelleen.

Pitkälti tuo oli omaa päätä vastaan taistelua. Jalat ja kroppa jaksoivat juuri ja juuri painaa, mutta pääkoppa käski lopettamaan jo ekan kympin jälkeen.

Nyt on runneltu olo. Polvet aivan saatanan hellänä ja kävelystä ei meinaa tulla mitään. Mutta onpahan hyvä fiilis!

 

[rattussovjeticus]

Vuoden 2014 ForrestGump -operaatio oli viime viikonloppuna Kreikassa. Spartathlon tuli juostua, ja aikaa 247 kilometriin meni aikaa reilut 35 tuntia. Viimeiset 50k juoksin SaiPan väreissä, joten sekin puoli tuli hoidettua. Pidempää tarinaa blogissani.

 

[mice]

Vuoden 2014 ForrestGump -operaatio oli viime viikonloppuna Kreikassa. Spartathlon tuli juostua, ja aikaa 247 kilometriin meni aikaa reilut 35 tuntia. Viimeiset 50k juoksin SaiPan väreissä, joten sekin puoli tuli hoidettua. Pidempää tarinaa blogissani.

Hattu pois päästä. On tuo vaan niin uskomatonta ihmiskehon äärirajoille viemistä, että ei voi kun arvostaa! Kuulostaa omat maratonjuoksut sekä treenilenkit rakkoineen ja hiertymineen aika puuhastelulta tämän rinnalla.

 

[kahden suunnan sentteri]

Vuoden 2014 ForrestGump -operaatio oli viime viikonloppuna Kreikassa. Spartathlon tuli juostua, ja aikaa 247 kilometriin meni aikaa reilut 35 tuntia. Viimeiset 50k juoksin SaiPan väreissä, joten sekin puoli tuli hoidettua. Pidempää tarinaa blogissani.

Chapeu, sanoo ranskalainen.

 

[Leon]

Tuolla läskiketjussa (ja kesällä tässä ketjussa) mainitsinkin jo ikävästä seuralaisesta nimeltä plantaarifaskiitti, -faskioosi, tai millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. En ainakaan nopealla haulla löytänyt aiheesta keskustelua tästä ketjusta. Aina välillä tulee lenkkeilystä kaikenlaisia kremppoja, jotka menevät yleensä päivän-parin levolla ohi. Olin tähän asti säästynyt about kaikilta isommilta vaivoilta, mutta talven jälkeen rupesi taivas tummenemaan. Loppukeväästä oireet olivat jo sitä luokkaa, että uskoin kyseessä olevan vaivan, joka saattaa jopa aiheuttaa taukoa juoksemiseen. Niinpä pidinkin kiltisti taukoa, joka jatkuu yhä. Heinäkuussa kipu oli kaikesta lepäilystä huolimatta jo välillä sitä luokkaa, että piti kuukkeloida hiukan asiaa. Netistä voi tutustua asiaan myös hakutermillä "jalkapohjan jännekalvon kiputila". Jalkapohja on siis ajoittain pirun kipeä, ja varsinkin aamuisin kävely tuottaa tuskaa. Jos tulehdustila jatkuuu riittävän pitkään, siitä voi seurata ns. luupiikki (ei onneksi iskenyt), Toipumisajaksi luvataan 6-9 kk, mulla on nyt alaraja ohitettu ja tunnelin päässä näkyy valoa.

Kesällä lekuri määräsi kipulääkityksen ja antoi hiukan omahoito-ohjeita. Niistä otin käyttöön kylmähoidon ja jalkapohjan hieronnan tennispallolla. Lisäksi yritin aina välillä venyttää jalkapohjaa vaihtelevilla tavoilla. Strassbourgin sukkaa (käytetään nukkuessa) en tehnyt, enkä viitsinyt tilata netistä yölastaa. Kenkiin ostin silikonikupit. Se, mitä nyt tällä tietämyksellä lisäisin tuohon puoskarointiin, olisi akillesjänteen rullailu. Sain nimittäin työterveydeltä vihdoinkin lähetteen fysioterapiaan, missä ilmeni, että tällä hetkellä suurin huolenaiheeni ei ole enää jalkapohja, vaan akllesjänne. Tuo akillesjänteen ympäristö on aika lahjakkaasti jumissa. Tuo johtuu varmaankin siitä, että vaikka kuinka yrittää kävellä normaalisti, sitä kuitenkin varoo askeltaan ja siitä tulee taas vekkuleita sivuvaikutuksia. Mulla on mm. reiden ulkosivu lievästi jumissa.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että voin ottaa varovaiset tunnustelulenkit, mielellään pehmeällä alustalla. Kyllähän se vielä onnistuu, kun täällä etelässä ei ole pakkanen päässyt kovettamaan polkuja. Ja sitten venytellään ja rullaillaan fyssan ohjeiden mukaan. Tässä ehti jo hiukan masentumaan, kun liikunta on jäänyt koirankusetuksiin. Vaihtoehtoisia lajeja toki olisi, mutta ei vaan huvittanut. Nyt mieliala on jo melko korkealla ja viikonloppuna voisi laittaa pitkästä aikaa juoksukamat ylle.

My advice to you: jos sama vaiva iskee, juoskaa (kuvainnollisesti) lääkärillä, kunnes saatte lähetteen jollekin fiksummalle. Työterveyslääkäri ei Voltarenia ja lepoa kummempaa hoitoa osaa määrätä.

 

[Fordél]

Ikävältä kuulostaa Leonin tilanne, mutta onneksi tunnelin päässä on jo valoa. Toivotaan pikaista lopullista paranemista ja paluuta kunnolla lenkkipoluille.

Itsellä on kausi pulkassa ja ylimenokausikin on jo lusittu. Nyt on alettu treenaamaan kohti ensi vuoden koitoksia. Peruskuntokaudella aloitellaan ja mukana on myös kuntosalitreeniä. Vuodenvaihteen jälkeen vaihtuu treeniohjelma. Ajattelin vetää alkuvuoden ja kevään aikalailla samalla ohjelmalla, joka oli Juoksija-lehdessä tehty kaverille, jonka tavoitteena oli 1.35 alitus. Toki vedän treenit omilla vauhdeillani.

Yksi pieni säätö tulevan kauden treeneissä on se, että täytyy siirtää vielä nykyistä enemmän painopistettä metsässä ja poluilla juoksemiseen. Syyt: vähentää loukkaantumisriskiä, tekee hyvää päänupille, tuo vaihtelua treenaamiseen ja uusia ärsykkeitä sekä valmistaa ensi vuoden ensimmäiseen ultrajuoksuuni, joka olisi tarkoitus vetää polkujuoksukisassa. Sen lisäksi ensi kaudella olisi tarkoitus juosta muutama maraton ja puolikkaan kisa sekä kenties joku kymppi. Kaikki kisat on näillä näkymin ihan kotimaassa. Tosin harmittaa vähän tuo kotimaan kisatarjonta keväällä. Huhtikuun lopulla/toukokuun alussa ei oikein löydy nopeita puolikkaan kisoja juostavaksi.

Ei muuta kuin hyviä juoksutreenejä kaikille!

 

[Leon]

Ikävältä kuulostaa Leonin tilanne, mutta onneksi tunnelin päässä on jo valoa. Toivotaan pikaista lopullista paranemista ja paluuta kunnolla lenkkipoluille.

Kirjoitin tuon vuodatuksen näköjään torstaina. Perjantaina jalka oli jo käytännössä kivuton! Todennäköisesti tuo akillesjänteen manipulointi avasi jotain jumeja, jotka vaikuttivat askeleeseen jo pelkässä kävelyssä. Perjantaina kävin lyhyellä tunnustelulenkillä. Ei ongelmaa, vaikka unohdin innoissani teipata jalan. Sunnuntaina vedin jo kasin (piti vetää kutonen, mutta muistin reitin pituuden aika pahasti väärin) jalka teipattuna, ei ongelmaa. Eilen 7 km jalka jälleen teipattuna, ei ongelmaa. Jaloista kyllä huomaa tänään, että on juossut, mutta se on sellaista hyvää jomotusta, kun 5 kk tauon jälkeen taas käyttää koipiaan. Vauhti ei kyllä päätä huimaa. Normaalisti vedän tuollaiset lenkit alle 6 min/km, eilen meni puolitoista minuuttia hitaammin. Mutta ei hätää, kaikki aikanaan. Otetaan iisisti ja tarkkaillaan tuntemuksia. Kontrollikäynti fyssalla parin viikon päästä.

 

[sladdi#17]

Yksi pieni säätö tulevan kauden treeneissä on se, että täytyy siirtää vielä nykyistä enemmän painopistettä metsässä ja poluilla juoksemiseen. Syyt: vähentää loukkaantumisriskiä, tekee hyvää päänupille, tuo vaihtelua treenaamiseen ja uusia ärsykkeitä sekä valmistaa ensi vuoden ensimmäiseen ultrajuoksuuni, joka olisi tarkoitus vetää polkujuoksukisassa.

Itsellä kilometrien kertyminen väheni huomattavasti, kun kesällä tuli flipattua suunnistukseen. Meillä täällä Uudellamaalla on kesäajat jokaisena arkipäivänä jonkin tahon järkkäämät kuntorastit. Kesällä juoksin pääasiassa yhden pidemmän lenkin, yleensä puolikkaan kuussa ja muuten kävin 3 kertaa viikossa kuntorasteilla vetelemässä ihan linnuntietä 4, 5, 6 ja 7 kilometrin suunnistuksia. Tuloksena puolikkaalla tippui kilometrivauhti vaatimattomat 24 sekuntia syksyn puolikkaalle 5.09-4.45. Tietysti vähän huono vuodenaika tälle, mutta suosittelen suunnistusta oheisreeniksi juoksun ohelle. Lajina tekee kyllä omalle pääkopalle aivan järkyttävän hyvää ja kunto näköjään ihan pikkasen liippasi ylöspäin. Suunnistamisessa tietty akuutti loukkaamisenriski on paljon juoksua suurempi, jos jotain tyrii, mutta mitään juoksijanvaivoja ei kovin helpolla tule, kun touhu on niin monipuolista. Suunnistaessa tulee huomaamatta tehtyä melko pitkiä, jopa kahden tunnin, reenejä melko matalilla keskisykkeillä. Näissä kuitenkin sykkeet sahaavat todella korkealla ja todella matalalla välillä. Nytkin mielelläni kävisin jollain talvirasteilla vääntämässä viikonloppuisin, mutta kun eivät järjestä niitä täällä meillä. Turussa ja Tampereella olisi talvirasteja. Helsingissä näköjään ei.

Lokakuu meni Rantapuolikkaan jälkeen rauhallisemmin (vain muutama lenkki), mutta nyt on päästy hyvään peruskunnon puurtamiseen. 10-12 kilometrin lenkkejä tulee aikalailla 3 vedettyä viikossa. Pääasiassa juoksen töistä kotiin. GPS kilometrejä tälle vuodelle on kasassa noin 700, joista noin 500 juoksua ja 200 suunnistusta. Hyvä vuosi ja ensi vuonna siintää mielessä ensimmäisen maratonin juoksu. Ja kun sitä sitten lähtee veivaamaan pitää kunnon olla sellainen, että 4 alittuu ja vuoren varmasti. Kokoajan pääkopassa rullaa vaihtevat suunnitelmat mille maratonille tähtää ja missä vaiheessa ensi vuotta. Itse pyrin veivaamaan peruskuntoa pahimman talven yli 30-35 kilometriä viikossa ja sitten vetäistä jonkin tällaisen esimerkiksi 12 viikon ohjelman ennen ekaa yritystä. Tällä hetkellä ehkä ajatuksena olisi ottaa tuo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vuotta ohjelmaan, jotta juoksun voisi unohtaa kesäksi ja keskittyä kuntosuunnistukseen. Esim. Tuusula huhtikuun lopussa voisi olla hyvä, mutta hieman mietityttää kuinka terveenä sitä tulee oltua tammi-huhtikuussa, kun joka vuosi tuppaa jotkut kuolemantaudit iskemään. Ja toinen mikä mietityttää on se millainen talvi on tulossa. Toivottavasti mahdollisimman juostava. Jos tulee joku sellainen metri lunta ja 80 päivää pakkasta jakso, mitä oli pari talvea sitten parikin niin melkolailla sopeutumista vaatii.

On tuo juokseminen kyllä mukavaa hommaa. Se on niin mageeta, kun pääsee toimistokyräilyn jälkeen 2-3 kertaa viikossa vapaaksi kotimatkalle. Ja se kun pystyy tuollaista 5 ja risat vauhtia pitämään yllä helposti ja suht matalilla sykkeillä. Paras lääke tähän saatanan harmauteen.

 

[Fordél]

Suunnistamisessa tietty akuutti loukkaamisenriski on paljon juoksua suurempi, jos jotain tyrii, mutta mitään juoksijanvaivoja ei kovin helpolla tule, kun touhu on niin monipuolista. Suunnistaessa tulee huomaamatta tehtyä melko pitkiä, jopa kahden tunnin, reenejä melko matalilla keskisykkeillä. Näissä kuitenkin sykkeet sahaavat todella korkealla ja todella matalalla välillä. Nytkin mielelläni kävisin jollain talvirasteilla vääntämässä viikonloppuisin, mutta kun eivät järjestä niitä täällä meillä. Turussa ja Tampereella olisi talvirasteja. Helsingissä näköjään ei.

Uskon, että suunnistus on varmati todella hieno ja koukuttava laji. Sitä on myös mukava seurata televisiosta. Itse oon kuitenkin päättänyt olla edes kokeilematta suunnistusta, koska a) lajeja on riittävästi jo muutenkin ja b) juuri tuo loukkaantumisriski vähän "pelottaa". Polkujuoksu on jo ihan riittävän haastavaa ja riskialtista loukkaantumisille (jos esim. kaatuaa tai lyö jalan johonkin), joten en viitsi enää lisätä haastetta tuijottamalla karttaan. Mutta varmasti todella hyvää treeniä myös maratoneja ja puolikkaita varten.

Esim. Tuusula huhtikuun lopussa voisi olla hyvä, mutta hieman mietityttää kuinka terveenä sitä tulee oltua tammi-huhtikuussa, kun joka vuosi tuppaa jotkut kuolemantaudit iskemään. Ja toinen mikä mietityttää on se millainen talvi on tulossa. Toivottavasti mahdollisimman juostava. Jos tulee joku sellainen metri lunta ja 80 päivää pakkasta jakso, mitä oli pari talvea sitten parikin niin melkolailla sopeutumista vaatii.

Tuusulassa on varmasti muuten oikein mukava juosta, mutta siellä ei ole ihan helpoin reitti. Myös tuuli voi olla ongelmana järveä ympäri juostessa.

Mitä tulee talviolosuhteisiin niin ei ne ole ollu ainakaan mulla ongelmana rauhallisilla peruskestävyyslenkeillä. Itse asiassa heikot olosuhteet vain pitävät huolen siitä, ettei vauhdit kasva liian suuriksi. Sen sijaan vauhtikestävyyslenkeillä heikot olosuhteet voivat olla selkeä ongelma, kun esim. askel ei pidä. Jos olet pääkaupungiseudulta niin teillähän on esimerkiksi Esport Arena, jossa voi käydä vaikka kerran viikkoon vetämässä turvallisesti kovempaakin treeniä. Toki se maksaa, mutta jos vaikka 12 vkoa käy siellä treenaamassa kerran viikossa niin ei se ihan mahottomia maksa.

On tuo juokseminen kyllä mukavaa hommaa. Se on niin mageeta, kun pääsee toimistokyräilyn jälkeen 2-3 kertaa viikossa vapaaksi kotimatkalle. Ja se kun pystyy tuollaista 5 ja risat vauhtia pitämään yllä helposti ja suht matalilla sykkeillä. Paras lääke tähän saatanan harmauteen.

Jep, aikalailla samat mietteet on itselläkin juoksun hienoudesta. Päivät pitkät tulee istuttua ja kökötettyä tietokoneen äärellä. Juoksu on mukavaa vastapainoa, kun saa laittaa myös kropan tekemään töitä. Kaikista hienointa on kuitenkin se tunne, kun pystyy juoksemaan helposti (itselle) kovaa. Sitä tunnetta tässä metsästetään.

 

[Sistis]

Sain nimittäin työterveydeltä vihdoinkin lähetteen fysioterapiaan, missä ilmeni, että tällä hetkellä suurin huolenaiheeni ei ole enää jalkapohja, vaan akllesjänne. Tuo akillesjänteen ympäristö on aika lahjakkaasti jumissa. Tuo johtuu varmaankin siitä, että vaikka kuinka yrittää kävellä normaalisti, sitä kuitenkin varoo askeltaan ja siitä tulee taas vekkuleita sivuvaikutuksia. Mulla on mm. reiden ulkosivu lievästi jumissa.

Itse vähän epäilen kärsiväni samasta vaivasta. Siis en plantaarifaskiitista, vaan akillesjänteen jumituksesta, ja se näkyy juurikin vastaavina pieninä jumituksina, jotka sitten sattuvat milloin missäkin pisteessä. Jalkapohjat ovat sellaisia, kuten myös reidet. Itse olen hieronut jalkapohjia sählypallolla ja tehnyt ihan perinteisiä eteentaivutuksia ja pohjelihasten venytyksiä, jotka ovatkin auttaneet jonkin verran. Mutta osaisitko heittää jonkun muun vinkin, joilla noita jumeja voisi aukaista?

Itselläni tuo ei estä liikkumista, mutta hieman takaraivossa toki pelottaa, josko tuo pahenisi. Eilen kävin heittämässä viiden kilometrin reippaan sauvakävelyn, eikä jaloissa tuntunut mitään. Sauvakävelyn siksi, että istumatyöläisen niskan ja olkapäiden jumitusten ehkäisyn vuoksi tuo on pirun tehokas liikuntamuoto. Fillarointiakaan tuo ei haittaa. Juoksua en kuitenkaan kovinkaan mielelläni tällä hetkellä kokeilisi...

 

[Leon]

Itse vähän epäilen kärsiväni samasta vaivasta. Siis en plantaarifaskiitista, vaan akillesjänteen jumituksesta, ja se näkyy juurikin vastaavina pieninä jumituksina, jotka sitten sattuvat milloin missäkin pisteessä. Jalkapohjat ovat sellaisia, kuten myös reidet. Itse olen hieronut jalkapohjia sählypallolla ja tehnyt ihan perinteisiä eteentaivutuksia ja pohjelihasten venytyksiä, jotka ovatkin auttaneet jonkin verran. Mutta osaisitko heittää jonkun muun vinkin, joilla noita jumeja voisi aukaista?

Laita kaksi tennispalloa urheilusukkaan tms. ja vedä niin tiukalle solmulle kuin saat. Sitten laitat koiven systeemin päälle (akillesjänne jää siis pallojen väliin), toinen jalka koukkuun, kämmenet perseen viereen tukemaan ja rullaat kantapäästä pohkeeseen ja takaisin. Kannattaa hiukan ojentaa jalkaterää, jottei jännitä lihaksia akillesjänteen ympärillä. Kääntele jalkaterää välillä, niin saat hiukan paremmin akillesjänteen ympäristön käsiteltyä. Aika helppo manööveri.

Sählypallon sijaan kannattaa käyttää golf-palloa, jos jalkapohjaa hieroo. Se on tehokkaampaa ja saa kohdistettua tarkemmin. Ja anna kylmähoitoa, jos siltä tuntuu. Mä käärin kylmäkallen ohueen kankaaseen ja laitan sen poikittain jalkapohjan alle. Käytän sitä silloin, kun jalkapohjaa pakottaa.

EDIT. En löytänyt parempaa kuvaa, mutta tuossa korvaat rullan pallohärdellillä ja koukistat toisen jalan tueksi. Kyllä sen asennon keksii aika helposti.

 

[Sistis]

Sählypallon sijaan kannattaa käyttää golf-palloa, jos jalkapohjaa hieroo. Se on tehokkaampaa ja saa kohdistettua tarkemmin. Ja anna kylmähoitoa, jos siltä tuntuu. Mä käärin kylmäkallen ohueen kankaaseen ja laitan sen poikittain jalkapohjan alle. Käytän sitä silloin, kun jalkapohjaa pakottaa.

Kiitokset ohjeista! Teetkö tuon ensimmäisen liikkeen selälläsi maaten, vai miten? Täytyy joka tapauksessa mennä tennispallo-ostoksille. Golf-pallo onneksi löytyy. Sellaisen voitin joskus eräästä leikkimielisestä kilpailusta... golfin pelaajaksi en kuitenkaan ole ryhtynyt.

 

[Leon]

Kiitokset ohjeista! Teetkö tuon ensimmäisen liikkeen selälläsi maaten, vai miten? Täytyy joka tapauksessa mennä tennispallo-ostoksille. Golf-pallo onneksi löytyy. Sellaisen voitin joskus eräästä leikkimielisestä kilpailusta... golfin pelaajaksi en kuitenkaan ole ryhtynyt.

Ks. muokkaus edellisestä viesistä.

 

[Leon]

My advice to you: jos sama vaiva iskee, juoskaa (kuvainnollisesti) lääkärillä, kunnes saatte lähetteen jollekin fiksummalle. Työterveyslääkäri ei Voltarenia ja lepoa kummempaa hoitoa osaa määrätä.

Tänä aamuna tuo tunne vahvistui. Aamu-teeveessä oli jalkakirurgi vieraana puhumassa juuri jalkaterän ongelmista. Ensimmäinen kommentti oli, että yleensä nuo ongelmat johtuvat tavalla tai toisella säären lihaksista. Jos jumalauta tuo on yleisesti tiedossa, että jalkaterän kivut ovat yleensä vain oire jostain muusta, niin minkä helvetin takia lääkärit eivät ohjaa jatkotutkimuksiin, vaan kirjoittavat sitä vitun Voltarenia? Menee usko terveylaitokseen.

 

[DAF]

Nytkin mielelläni kävisin jollain talvirasteilla vääntämässä viikonloppuisin, mutta kun eivät järjestä niitä täällä meillä. Turussa ja Tampereella olisi talvirasteja. Helsingissä näköjään ei.

On pk-seudulla talvirasteja tämän maan eniten (kuten muutoinkin kuntorastitarjontaa). Säännöllisinä toki Pihkanin, Rasti-Jyryn ja EsAk:n korttelit sunnuntaisin (alkaa 7.12.), mutta mm. loppiaiscupin on EsSu järjestänyt joka vuosi, Kirkkonummen puolella Lynxillä on ollut talvikisaa ja mainitut korttelitkin ovat metsän puolella ainakin osittain, mikäli lunta ei ole puolta metriä. Muitakin on mutta tuossa nyt ensi alkuun.

 

[Krepo]

Joo. Tutulta kuulostaa tuo kantapään oireilu täälläkin. Itse olen sellainen , että lääkärille lähden, vasta kun on viimeinen pakko.

Itse reenasin syksystä 2013 asti lopputalveen 2014 asti mielessäni vain yksi puolikas. Maalis-huhtikuun vaihteessa iski miulle ihan hitonmoinen kantapääkipu. Pariin kuukauteen en pystynyt hölkkäämään ollenkaan, kun jalka ei kestänyt kipua juostessa. Kesällä vaiva hellitti sen verran, että pystyn jollain tavalla hölkkäilemään tavallisen 10km lenkkini. Jalka ei tosin ole vieläkään missään vaiheessa kivuton. Erityisesti aamuisin koko jalkaterällä astuminen tuntuu mahdottomalta. Olen huomannut, että käännän jalan painopistettä astuessani ulkosyrjään päin. Olen venytellyt kantapäätä, ja vaimoni on hieronut sääriäni. Palloa en pysty pyörittelemään jalkani alla pyörittämään, kun on niin hemmetin kivuliasta. Googletellessa löytyy niin pirun erilaista tietoa aiheesta, joten rohkaiskaa miuta arvon palstatoverit, mitä tehdä?

 

[Leon]

Googletellessa löytyy niin pirun erilaista tietoa aiheesta, joten rohkaiskaa miuta arvon palstatoverit, mitä tehdä?

Mars lääkäriin, mieluiten ortopedille suoraan. Fysioterapeuttikaan ei ole huono idea, mutta näyttäisin kyllä ensin ortopedille, jos kivut ovat tuota luokkaa. Kannattaa hoitaa syy eikä oireita. Yleislääkäri sanoo sulle, että se on plantaarifaskiitti (mikä se tietysti onkin) ja määrää kipulääkityksen, kuten tuolla aiemmin kerroin. Jos hoidat tuon pelkällä levolla, pääset lenkkipolulle aikaisintaan puolen vuoden päästä. Pahimmillaan tauko on melkein vuoden mittainen, vaikka takapakkia ei edes tulisi. Noiden takapakkien välttämiseksi kannattaa uhrata lääkärikäynnin verran aikaa ja rahaa. Minusta se on sen arvoista.

Nyt on minusta jo se viimeinen pakko.

 

[Vode]

Oma juoksukausi sisälsi tänä vuonna kolme puolimaratonia (Paavo Nurmi, Ruisrääkki ja Kaarinan syysmaraton). Kaikilla alitettiin viime vuonna juostu aiempi ennätys ja Kaarinassa alitettiin sitten ensimmäistä kertaa 100 minuuttia vajaalla minuutilla. Kaikenkaikkiaan ennätystä parenettiin rapiat viisi minuuttia.

Suht terveesti pääsin kerrankin treenailemaan. Tosin minullakin nuo nilkat on ollut ongelma ihan vuoden ekasta lenkistä alkaen. Kipu/jäykkyys on ongelma lenkistä seuraavana päivänä ja haittaa on lähinnä kävellessä. Juostessa tuo kipu häviää. Oma tulkintani on, että nuo kivut johtuvat kireistä pohkeista kun pohjehieronta ja/sekä pohkeiden putkirullaus poistaa kivun, mutta palannee aina seuraavan lenkin jälkeen. Ja kyllä välillä pidettiin muutaman kerran kolmen viikon tauko, mutta tutut aamukivut nilkkoihin tullee aina lenkin jälkeen. Ja lenkkareitakin on vaihdeltu useamman kerran, mutta eipä noilla ole merkitystä ollut.

Tarkoitus olisi, että ensi kauden kilpailut aloitetaan Maskun puolikkaalla huhtikuun puolivälissä riippuen siitä miten talvella jaksaa treenata ja millainen talvi tulee.

 

[maken veivi jr.]

Ja anna kylmähoitoa, jos siltä tuntuu. Mä käärin kylmäkallen ohueen kankaaseen ja laitan sen poikittain jalkapohjan alle. Käytän sitä silloin, kun jalkapohjaa pakottaa.

Tuosta kylmähoidosta muuten sen verran, että kylmää (eikä myöskään tulehduskipulääkkeitä) kannatta käyttää juuri rullausten jälkeen, koska tarkoituksena on saada aikaan tulehdus kudoksessa. Toki muutoin kannattaa kylmää käyttää.

Oiskohan kellään vinkkejä kuinka saada takareisien kireyksiä lievitettyä, meinaavat vaivata myös juostessa. Olen tehnyt putkirullauksia ja erilaisia venytyksiä (staattisia, dynaamisia), mutta tuntuu, että merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut.