Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Fordél]

Loppuverryttely kannattaa aina. Jos jalat antaa myöten, kevyttä hölkkää. Jos jalat liian kipeät, voi sitten vaikka kävellä ja venytellä. Itse lauantaina hölkkäilin päälle muutaman kilsan ja vielä ilmoittautumismaksuun sisältyneellä uintikerralla vesijuoksin jonkun verran.

Jos vain makoilee, jämähtää kaikki hapot ja kuonat lihaksiin ja sen huomaa palautumisessa. Pieni liike siis aina parempi, kuin totaalilepo.

Kyllä kyllä, mutta mietin juuri, että millainen loppuverryttely pitäisi tehdä.

Viimeksi pikkasen hölköttelin ja tein lyhyitä venytyksiä maaliintulon jälkeen. Tunnin päästä maaliintulosta uin hyvin kevyesti mökillä ja saunoin. Illemmalla tein kunnon venytykset. Seuraavina päivinä oli paikat yllättävän kipeät ja kunnolla palauduin urakasta vasta viikon päästä. Toki lenkkeilin puolikkaan jälkeisellä viikolla, mutta koitos tuntui yllättävän kauan kropassa. Olisin odottanut vähän nopeampaa palautumista, mutta ilmeisesti pohjat eivät ole vielä riittävät ja toiseksi myös loppuverryttelyssäni oli toivomisen varaa. Ehkä olisi pitänyt hölkätä pidempään maaliintulon jälkeen ja tehdä vielä huolellisempi venyttely sekä maaliin tulon jälkeen että illemmalla. Tai sitten tota parempaa palautumista ei ole mahdollistakaan saada:)

 

[scholl]

Painoa ei haittaisi pudottaa snadisti tästä 90 kilon tuntumasta, mutta kun tasaisesti salilla käy ja paljon juoksee ja kuluttaa niin ei sitä oikein liian dramaattisesti viitsi energiansaantia ja syömistä vähentää. Kuitenkin kohtalaisen terveellisellä linjalla tässä jo mennään.

Mielestäni tuossa 1.45 tasolla ei tarvitse millään salilla käydä. Riittää, että juoksee paljon. Sitten kun aletaan hakemaan jotain 1.25 aikoja, voi alkaa miettimään, että pitääkö tehdä jotain voimajuttuja esim. omalla painolla. Parikymmentä kiloa kun laihdut niin se auttaa jo paljon aikaan.

 

[scholl]

Seuraavina päivinä oli paikat yllättävän kipeät ja kunnolla palauduin urakasta vasta viikon päästä. Toki lenkkeilin puolikkaan jälkeisellä viikolla, mutta koitos tuntui yllättävän kauan kropassa. Olisin odottanut vähän nopeampaa palautumista, mutta ilmeisesti pohjat eivät ole vielä riittävät ja toiseksi myös loppuverryttelyssäni oli toivomisen varaa. Ehkä olisi pitänyt hölkätä pidempään maaliintulon jälkeen ja tehdä vielä huolellisempi venyttely sekä maaliin tulon jälkeen että illemmalla. Tai sitten tota parempaa palautumista ei ole mahdollistakaan saada:)

kisavauhtinen on aina kisavauhtinen. Ei se ole sama kuin hiljainen lenkki. Itse esim. voin hiljaista juosta vaikka joka päivä, mutta jos juoksen kovempaa niin jalat tuntuvat seuraavana päivänä kipeiltä. Se on ihan normaalia ja mitä pidempi kisa on kilometreissä niin sitä kauemmin siitä toipuu.

 

[Fordél]

kisavauhtinen on aina kisavauhtinen. Ei se ole sama kuin hiljainen lenkki. Itse esim. voin hiljaista juosta vaikka joka päivä, mutta jos juoksen kovempaa niin jalat tuntuvat seuraavana päivänä kipeiltä. Se on ihan normaalia ja mitä pidempi kisa on kilometreissä niin sitä kauemmin siitä toipuu.

Ei tietenkään, mutta yllätyin vain palautumisajan kestosta. Ei se mun kisavauhti nyt kuitenkaan niin kaameesti eronnut mun vetämistä pidemmistä lenkeistä, joista kuitenkin palaudun paljon nopeammin. Ehkä se oli sitten vielä se kelikin (oli jotain 27 astetta lämmintä), joka myös veti mehuja irti meikäläisestä. No oli miten oli niin täytyy maratonin jälkeenkin koittaa jotain liikkua ettei ihan jämähdä paikoilleen.

 

[scholl]

No oli miten oli niin täytyy maratonin jälkeenkin koittaa jotain liikkua ettei ihan jämähdä paikoilleen.

maratonilla jämähtää jo ennen maalia. Voin kertoa sen ja maaliviivan jälkeen liikkuminen voi olla hyvin vaivalloista. Siitä palautuminen kestää viikkoja, yrittää liikkua tai ei. Ihmistä ei ole suunniteltu juoksemaan 42 kilometriä jossakin asfaltilla. Se on ihan eriasia kuin puolikas. Vaikka heittäisit kärrynpyöriä maalissa niin liikkumisesi on vaikeata pitkään. Seuraavana päivänä et pääse tuolilta ylös ilman ettet laita käsiäsi tuolin reunalle ja punnerra itsesi ylös, samoin rappusia alaspäin et meinaa pystyä kulkemaan.

 

[Fordél]

maratonilla jämähtää jo ennen maalia. Voin kertoa sen ja maaliviivan jälkeen liikkuminen voi olla hyvin vaivalloista. Siitä palautuminen kestää viikkoja, yrittää liikkua tai ei. Ihmistä ei ole suunniteltu juoksemaan 42 kilometriä jossakin asfaltilla. Se on ihan eriasia kuin puolikas. Vaikka heittäisit kärrynpyöriä maalissa niin liikkumisesi on vaikeata pitkään. Seuraavana päivänä et pääse tuolilta ylös ilman ettet laita käsiäsi tuolin reunalle ja punnerra itsesi ylös, samoin rappusia alaspäin et meinaa pystyä kulkemaan.

Tottakai. Maratonin kuormitus kroppaan on yhdenkin tutkimuksen mukaan seitsemänkertainen verrattuna puolikkaaseen. Palautuminenkin on siis ihan eripituinen prosessi kuin puolikkaan. Kenties sillä mitä tekee juuri maran jälkeen ei ole juurikaan merkitystä. Paljon lepoa ja kävelyn kautta varmaan taas kohti uutta treenijaksoa.

 

[Iker]

Mielestäni tuossa 1.45 tasolla ei tarvitse millään salilla käydä. Riittää, että juoksee paljon. Sitten kun aletaan hakemaan jotain 1.25 aikoja, voi alkaa miettimään, että pitääkö tehdä jotain voimajuttuja esim. omalla painolla. Parikymmentä kiloa kun laihdut niin se auttaa jo paljon aikaan.

No kisataso on lähempänä 1.35 kuin 1.45, ja kun juokseminen ei mitään ammattimaista ole eikä ohjaa kaikkea muuta oheistoimintaa, niin tulee siellä salilla muutakin tehtyä kun panostettua pelkkien juoksulihasten vahvistamiseen ja juoksuajan parantamiseen.

Mutta täytyy varmaan ottaa se mainitsemasi 20 kilon laihduttaminen tavoitteeseen, ensi kesänä on sitten kiva ja kevyt juosta mitoissa 186/69.

 

[scholl]

Mutta täytyy varmaan ottaa se mainitsemasi 20 kilon laihduttaminen tavoitteeseen, ensi kesänä on sitten kiva ja kevyt juosta mitoissa 186/69.

tunnen joitain juoksijoita noissa mitoissa, mutta tavalliselle normikuntoilijalle pituudellasi joku vajaat 75:kin voisi olla ok. Itse esim. painan nyt 63, mutta jos painaisin alle 60 niin se olisi parempi, mutta pieni liikapaino ei ole kuitenkaan mikään suuri ongelma kuitenkaan.

 

[Alvajärven Urho]

Palautumisesta vielä.. Itse jään kesän lenkkeilyistä kaipaamaan sitä, että juoksun jälkeen pääsee suoraan järveen. Vaikka järvivesi olisi jo päälle 20 asteista heinäkuulla, helteessä rasitetuille lihaksille ei tee mikään niin hyvää kuin järvessä jonkin aikaa oleminen. Lapset mukaan ja niiden uimisen vahtaaminen on juuri sopivaa puuhaa palautukseen, voi seisoa polvia myöten vedessä ja hyvältä tuntuu. Joskus Elixirissä Samuli Vasala suositteli myös järviuintia/lillumista palautusmuotona kipeille jaloille.

Painostakin täällä on keskusteltu. Itsehän tempaisin maratonini mitoissa 172/83. Lihasta on vähän, mutta kyllä siinä on ihan puhdasta läskiäkin edelleen. Paino on jojoillut pari vuotta välillä 82-87. Pysyy lähempänä alarajaa sillä, etten arkisin syö illalla mitään, yritän elää aamupalalla ja lounaalla seuraavaan aamuun. Huijaan kroppaa kuluttamaan viikonloppujen iltasyönnillä. Kuvittelin pari kuukautta sitten, että tuosta saan tiputettua vielä muutaman kilon sillä, että pienennän vähän annoskokoa ja jätän viikonlopuiltakin herkut vähemmälle, mutta paskat. Kyllä se tuohon 82 kiloon jumahti jo kuukausi sitten eikä mitään tapahtunut. Kyllähän se askel voisi kevyempi olla, jos painoa olisi viisi kiloa vähemmän, mutta näillä mennään. Talvella saatan vielä kokeilla, jos saisi kovilla treeniviikoilla nitkahtamaan alle 80 kilon, pitäisi sen sitten siellä syömisiä säännöstelemällä, mutta mitään diettejä en tämän takia aloita. Sitä on kannettava kilonsa ja oltava sen verran riskimpi, että noidenkin kanssa tossu liikahtaa.

 

[ms.qvist]

Painostakin täällä on keskusteltu. Itsehän tempaisin maratonini mitoissa 172/83.

Ollaan aika samoissa mitoissa sitten. Kevättalvella ennen treenaamisen alkua painoin parhaimmillani 94 kiloa ja pituutta on juuri ja juuri 172 cm. Nyt paino on tippunut sellaiseen 84-85 kiloon ja tarkoitus olisi saada paino pysyvästi siihen 80 kiloon, mielellään hiukan alle.

Kymmenen vuotta sitten painoin reilut 70 kiloa - mutta se oli sitten lihasta. Hiukka mielityttää, että mikä meni pieleen sen jälkeen kun painoa kertyi parikymmentä kiloa lisää.

Nyt juokeminen on hiukan hankalaa kun vasen pakara ja takareisi vihoittelevat. Tänään tyydyin pyöräilemään töihin ja takaisin, sellaiset reilut 16 kilometriä. Ei vaan kärsinyt lähteä juoksemaan kun jo pyöräily kipeytti takareiden ja pakaran. Huomenna olisi sitten tarkoitus tehdä lenkki, jos paikat kestävät. Mikäli on kovia kipuja niin sitten rullaavaa pyöräilyä sellaiset 15-20 kilometriä.

vlad.

 

[Alvajärven Urho]

Kymmenen vuotta sitten painoin reilut 70 kiloa - mutta se oli sitten lihasta. Hiukka mielityttää, että mikä meni pieleen sen jälkeen kun painoa kertyi parikymmentä kiloa lisää.

Minä olen kantanut etureppua kohta parikymmentä vuotta. Olen ollut tämän pituinen jo 16-vuotiaasta ja ennen inttiä painoin komeat schollmaiset 65 kiloa. Intissä tuli 12-13 kiloa kun urheilu oli kevyttä, ruokaa koko ajan. Siitä sitten kymmenkunta kiloa pikkuhiljaa lisää ja vakitöihin meno paukautti vaa'an pahimmillaan lukemiin 97 kiloa. Elettiin vuosia 2005-2007. Sen jälkeen Urho on urhoollisesti yrittänyt päästä man boobseista eroon. Tavoitteellinen juoksuharrastus pelastaa paljon, vaikka mieluisin ja eniten laihduttava harrastus mulle olisi hiihto.

 

[Mensonge]

Palauttelusta lisää. Maraton on sellainen matka, että siihen yleensä tähdätään todella pitkään ja sen jälkeen tulee jonkinlainen ylimenokausi. Juoksu vetää onnistuessaan ja muutoinkin jalat niin kipeiksi, ettei oikeasti pysty mitään tekemään kunnolla heti juoksun jälkeen. Suosittelisin maran jälkeen palautteluksi korvaavia harjoitusmuotoja. Uinti, vesijuoksu, pyöräily, kävely, jotain noista ja mahdollisimman kevyesti. Viikkoon ei oikeastaan kannata juosta. Palauttavaa hierontaakin voi ottaa, jos hierojalla käy.

Puolikkaat ja lyhyemmät matkat sallii paremmin aktiivisen palautuksen heti suorituksen jälkeen. Silloin kevyt hölkkä heti päälle on hyvästä. Järjestäjien tarjoamat palautusjuomat ja eväät naamariin, mitalit yms. kainaloon ja vie ne autolle/tavarasäilytykseen. Kuivaa ja lämmintä päälle ja pikku hölkälle. Voi toki kävelläkin. Venyttelyä kevyesti ja tosiaan sitä uintia. Seuraavina päivinä jalkojen kunnon mukaan jotain muuta, mainitsemani lajit tai mitä nyt harrastaakin. Tosin mitään kuormittavia pallopelejä yms. ei kannata lähteä heti harrastamaan. Mökillä saunominen ja uinti on hyvästä.

Täytyy muistaa myös ennaltaehkäisevä työ. Hyvä lihaskunto kuntopiirien, pallopelien, hyppyjen, loikkien jne. kautta. Vahvemmat lihakset, parempi palautuminen. Myös säännöllinen venyttely jo treenatessa, siitä voi olla apua. Kaikki pieni oheistoiminta ennen ja jälkeen suorituksen, niillä voi edesautta palautumista.

Niin ja viimeisenä. Ne kiekkofanin palautusjuomat. Ei nekään tapa. Sopivassa määrin nautittuna ainakin mieli rentoutuu ja palautuu. Ei tämä niin vakavaa ole, eihän?

 

[Elazi]

Viime viikonlopun lenkit toi hyvin luottoa Rantamaratonin puolikkaalle ensi viikolla (tavoitteena on 2h alitus). Lauantaina juoksin 22km 2:04:03 ja maanantaina 10,5km 1:01:28. Yritin juosta tuon 22km suht rennosti, vähän katsoen mihin aika painuu ja ens viikolla pitäs olla varaa kiristää tahtia. Siellä olis 1:50 jäniksiä liikkeellä, mutta 5min 12s kilometrivauhti taitaa olla turhan kova. Paljon puhutaan, että reitti on tasainen, mutta uskaltaako siellä noin kovaan kyytiin lähteä?

 

[Fordél]

Viime viikonlopun lenkit toi hyvin luottoa Rantamaratonin puolikkaalle ensi viikolla (tavoitteena on 2h alitus). Lauantaina juoksin 22km 2:04:03 ja maanantaina 10,5km 1:01:28. Yritin juosta tuon 22km suht rennosti, vähän katsoen mihin aika painuu ja ens viikolla pitäs olla varaa kiristää tahtia. Siellä olis 1:50 jäniksiä liikkeellä, mutta 5min 12s kilometrivauhti taitaa olla turhan kova. Paljon puhutaan, että reitti on tasainen, mutta uskaltaako siellä noin kovaan kyytiin lähteä?

Riippuu siitä miltä tuo 22km tuntui? Jos sykemittari oli matkssa niin oliko sykkeet millaset sun maksimista? Tuntuiko lenkki helpolta?

Ainakin se lupaisi 2h:n alitusta, mutta kuinka suurta sellaista niin vaikea sanoa ilman tarkempaa tietoa. Tietysti loppupeleissä vastauksen "tietää" vain teikäläinen itse omien tuntemuksien pohjalta.

 

[Elazi]

Riippuu siitä miltä tuo 22km tuntui? Jos sykemittari oli matkssa niin oliko sykkeet millaset sun maksimista? Tuntuiko lenkki helpolta?

Ihan hyvältä se tuntu juosta, vikalla kolmella kilsalla jalkojen lihakset tuntu melko puhdittomilta, ja lenkin keskisyke oli 165 (hcr:llä keskisyke oli 174), mutta kyllä mulle jäi sellanen olo, että on varaa kiristää. Toisaalta pelottaa, että lähden liian lujaa ku 10km pitäs mennä 52 minuuttiin.

Mä oon toissa keväänä asettanu mulle tavotteeksi, että puolikas täytyy alle kahden tunnin juosta, ennen ku sanon että mulla on hyvä kunto, tuolloin painoa oli liki 100 kiloa kun vartta on 176cm. Nyt pieni ääni pään sisällä sanoo, että yritä vaan varmistaa 2h alitus. Kyllähän noita puolikkaita tulee, joissa voi lähteä ennätyksiä rikkomaan.

 

[scholl]

Viikkoon ei oikeastaan kannata juosta.

Riippuu kuinka usein juoksee maratonin. Jos sellaisen juoksee vaikka kerran vuodessa niin ei se haittaa yhtään vaikka lepäisi useamman viikon. Ei kukaan jaksa urheilla kunnolla 12kk muutenkaan. Ottaa sitten vaikka vähän enemmän mainitsemiasi palautumisjuomia tai käy vaikka leffassa. Jotain muuta vapaa-ajanviettomuotoja kuin juoksu. Mieli lepää ja toipuu. Maratonin jälkeen on sekin ongelma, että siinä olisi ehkä syytä välttää stressiäkin. Se on ollut sen verran kova ponnistus, joten jos pitää koko ajan kelata hirveästi asioita ja stressata niin voi tulla joku sairastuminen siitä. Parempi kunnon palautuminen kaikin puolin.

Täytyy muistaa myös ennaltaehkäisevä työ. Hyvä lihaskunto kuntopiirien, pallopelien, hyppyjen, loikkien jne. kautta. Vahvemmat lihakset, parempi palautuminen.

Mitä parempi kunto niin sitä tärkeämmäksi toi tulee myös juoksuvoiman takia. Ei kehity, jos ei hanki sitä voimaa sinne jalkoihin. Alkuvaiheessa harrastusta sillä ei ole niin väliä, kun kehittää vain sitä pohjaa.

 

[Mensonge]

Viime viikonlopun lenkit toi hyvin luottoa Rantamaratonin puolikkaalle ensi viikolla (tavoitteena on 2h alitus). Lauantaina juoksin 22km 2:04:03 ja maanantaina 10,5km 1:01:28. Yritin juosta tuon 22km suht rennosti, vähän katsoen mihin aika painuu ja ens viikolla pitäs olla varaa kiristää tahtia. Siellä olis 1:50 jäniksiä liikkeellä, mutta 5min 12s kilometrivauhti taitaa olla turhan kova. Paljon puhutaan, että reitti on tasainen, mutta uskaltaako siellä noin kovaan kyytiin lähteä?

Mitä tuosta reitin profiilista voi päätellä, niin alussa on mäkeä jonkin verran. Kuuteen kilsaan asti kannattanee hiukan passailla, jos silloin tuntuu hyvältä, niin voi ehkä jopa kiristää. En ole itse juossut, joten kokemusta ei ole.

 

[Fordél]

Ihan hyvältä se tuntu juosta, vikalla kolmella kilsalla jalkojen lihakset tuntu melko puhdittomilta, ja lenkin keskisyke oli 165 (hcr:llä keskisyke oli 174), mutta kyllä mulle jäi sellanen olo, että on varaa kiristää. Toisaalta pelottaa, että lähden liian lujaa ku 10km pitäs mennä 52 minuuttiin.

Mä oon toissa keväänä asettanu mulle tavotteeksi, että puolikas täytyy alle kahden tunnin juosta, ennen ku sanon että mulla on hyvä kunto, tuolloin painoa oli liki 100 kiloa kun vartta on 176cm. Nyt pieni ääni pään sisällä sanoo, että yritä vaan varmistaa 2h alitus. Kyllähän noita puolikkaita tulee, joissa voi lähteä ennätyksiä rikkomaan.

Mulla on vähän samaa problematiikkaa ton maratonin kanssa. Ennen kun aloitin treenauksen maaliskuussa, oli tavoitteena vain juosta viimein se maraton kunnialla läpi. Oli pikkasen ylipainoa ja kaikki tekeminen tuntui aika raskaalta. No nyt on maaliskuulta paino tippunut about 8kg, kunto kohonnut selvästi ja juoksu tuntuu paljon kevyemmältä. Nälkä on kasvanut syödessä ja rimaa on nostettu korkeammalle. Täytyy silti pitää järki mukana ja asettaa tavoitteet koviksi, mutta sellasiksi että ne voi saavuttaa eikä liian kovaksi, jolla voi tuhota koko projektin.

Eli jos juoksit ton 22km keskimäärin 5.38 kilsavauhdilla niin sillä olisi luvassa puolikkaan ajaksi reilu 1h58min. Jos tunnet, että pystyt tosta vähän kiristämään niin kannattaisiko lähteä vaikka 5.30 kilsavauhdilla, jolla olisi luvassa noin 1.55 aika ja jos tunnet matkan varrella (vaikka kympin jälkeen), että on varaa kiristää niin nostat vauhtia? Jos taas ei niin saavuta kuitenkin päätavoitteesi, sillä tuskin tolla vauhdilla tulet kuitenkaan katkeamaan. Ja jos kerran reitillä on alussa mäkiä niin kannattaa senkin takia odottaa miten homma lähtee kulkemaan ja nostaa vauhtia vasta sitten jos siihen on paukkuja.

Mutta huom. nää kaikki on vain tällaisen toisen amatöörin spekulaatioita eli tiedät itse asiat lopulta paremmin:)

 

[Iker]

Tiukka koulutusviikko aikalailla ajattelemista ja aikaa vaativine kotitehtävineen duunin puolesta takana, mutta silti siinä ohessa ihan ok treenit tuli tehtyä. Kolme lenkkiä ja pari punttista on saanut aikatauluun puristettua ja kieltämättä sitä on alkanut loppuviikkoa kohti snadisti väsyttää kun on tuo vaimo ja lapsikin kenen kanssa on kotona kiva välillä touhuta.

Eilinen olikin todella harvinaislaatuisesti arkipäivä ilman mitään urheilua, ei vaan jaksanut mitään vaan viimeisen kurssipäivän jälkeen kotiin vaan syömään ja seuraamaan illan liigakiekkoa.

Kolme lenkkiä toistaiseksi painettu tällä viikolla, kaikissa reippaanlainen tempo päällä vaikka tarkoitus olikin juosta sinne vähän hitaampaakin väliin.

Maanantaina oli viime viikoille perinteinen puolimaraton, 1h 45min eli tasaista alle viiden minuutin kilometriä alusta loppuun ja varsin leppoisaa oli sutia menemään.

Keskiviikkona illalla ajanpuutteen ts. päivän koulutuksen venymisen vuoksi hieman lyhyempi pätkä, 10 kilometriä 44 minuuttiin eli selkeällä linjalla nakutin alle 4.30 kilometriaikoja alusta loppuun. Keskivauhti muistaakseni 4.26 min/km ja tasaisesti yltyneessä vesisateessa juostuna fiilis oli sen jälkeen aika saatanan hyvä vaikka lähtiessä olikin aikalailla kuitti. Herätti hyvin loppuiltaan.

Tänään sitten neljän tunnin yöunien jälkeen tarvitsi jotain herätystä aamulla, vaihdoin mielessäni olleen hitaamman lenkin sittenkin vähän ripeämpään ja juoksin 12 kilometriä reiluun 57 minuuttiin eli 4.48 keskivauhdilla mentiin niin että loppupuolisko hieman nopeampaa tahtia kuin eka vitonen.

Huomenna sitä voisi vielä juosta jonkun peruslenkin viikon päätteeksi, katsellaan nyt mikä meininki muun ohjelman kanssa mutta syksyinen viikonloppuaamu on vaan aina aika kivaa aikaa lähteä viileään aamuun juoksemaan. Tosin, jos yöunet jää taas siihen neljään tuntiin jo tähän valmiiksi hyvin kerääntyneeseen väsymykseen, niin oman pumppuhistoriani kanssa voi olla fiksumpi keskittyä ainakin aamulla lepäämiseen tai ainakin yrittää sitten päivällä sovittaa pikku-unet johonkin väliin.

Kauheasti tekisi mieli nostattaa taas omaa fiilistä laittamalla uudet tossut vielä ennen maratonia, mutta saa nyt nähdä jos sittenkin jyräisi näillä nykyisillä pareilla vaan ja myöhemmin syksyllä sitten uutta esim. reissusta jos iskee joku heräteostos mieleen.

 

[sampio]

En tässä ala pätemään vailla parempaa tietoa Iker sun urheilu- tai sairaushistoriastasi, mutta sen verran kuitenkin heitän juttua, kun satuin taas joku aika sitten veljeni kanssa hänen tapauksestaan juttelemaan. Eli velipoikani harrasteli ja kuntoili mm. jujutsun parissa aikoinaan ennen kuin siirtyi rugbyn pariin. Siinä hän sitten sattui pärjäämään sen verran hyvin, että sai kutsun maajoukkuejengin mukaan. Ok, pieni laji, joten taso ei ole aivan statuksen mukainen, mutta kovaa treeniä kuitenkin. Siitä sitten innostui ymmärrettävästi ja alkoi treenata entistä kovempaa. Yöunet lyhenivät lyhenemistään, kroppa huusi jumppaa, kunnes lopulta vieteri katkesi. Lääkärin diagnoosi oli ylikunto ja jotain häikkää sydämessä. Parin vuoden palauttelu tuosta seurasi, jolloin kovin liikunta oli kävelyt lasten kanssa. Nyt hän pääsee jo kevyille punteille, mutta kontaktiurheilu on pannassa. Eli varmasti tunnet kroppasi, mutta nyt kun uudestaan luin noista pumppuongelmistasi ja muistin, että aiemminkin jo olet uniongelmista kirjoittanut, ajattelin tämän raapaista tänne. Unen tarve on tietenkin yksilöllistä, mutta ainakin mulla unenpuute johtaa kokonaisvaltaiseen koomaan sekä henkisesti että fyysisesti. Kiukuttaa, väsyttää, pää ei pelaa, eikä kroppa tottele.

 

[Snakster]

Täydentäisin Sampion ansiokasta varoittelua toteamalla, että joskus tekee erittäin hyvää myös mennä väkisin erittäin hiljaa.

Itse jouduin tässä järkkäilemään suunnistusseurani kuntorasteja ja rasteja tuli sekä haettua että vietyä, ja kyllä sellainen parin tunnin reipas kävely metsässä kahtena peräkkäisenä päivänä teki ihmeen hyvää. Sellaista elimistön huuhtelua.

Mitä ylikuntoon tulee, niin univaikeuksien lisäksi se, että sykettä ei saa kunnolla nousemaan, on hälytysmerkki, jota kannattaa kuunnella ja suosiolla höllätä hetkeksi.

 

[sampio]

Mitä ylikuntoon tulee, niin univaikeuksien lisäksi se, että sykettä ei saa kunnolla nousemaan, on hälytysmerkki, jota kannattaa kuunnella ja suosiolla höllätä hetkeksi.

Velipoika sanoi juuri tuota samaa. Oli kuulemma fiilis, ettei treeni tehoa tarpeeksi, ja siksi lisäsi kierroksia enemmän ja enemmän. Hyvässä kunnossa se kyllä olikin, tuli todettua itsekin se tatamilla ennen hänen keskittymistään soikeaan palloon täysillä. Sitä kovempi olikin sitten fyysinen stoppi ja tietenkin myös kova paikka henkisesti heittää hyvästi lajille, josta piti sekä urheilulle yleensä.

 

[Fordél]

Täydentäisin Sampion ansiokasta varoittelua toteamalla, että joskus tekee erittäin hyvää myös mennä väkisin erittäin hiljaa.

Kyllä ja lisäksi treenaamista on jaksotettava vaikka juoksussa niin, että paria kovaa viikkoa seuraa rennompi viikko. Koko aikaa ei kannata vetää täpöillä ja samoilla tehoilla.

Itellä ois nyt eessä joku 28km:n lenkki kaikessa rauhassa. Sää näyttäisi olevan mitä parhain, joten mielelläänhän tonne lähtee nauttimaan ulkoilusta. Täytyy ladata vähän asiaohjelmia soittimelle niin menee kolme tuntia vähän ripeemmin. Myös tankkauspiste täytyy järjestää auton luokse. Juomapullo ja geelit autoon/auton alle.

 

[Mensonge]

Kyllä ja lisäksi treenaamista on jaksotettava vaikka juoksussa niin, että paria kovaa viikkoa seuraa rennompi viikko. Koko aikaa ei kannata vetää täpöillä ja samoilla tehoilla.

Itellä ois nyt eessä joku 28km:n lenkki kaikessa rauhassa. Sää näyttäisi olevan mitä parhain, joten mielelläänhän tonne lähtee nauttimaan ulkoilusta. Täytyy ladata vähän asiaohjelmia soittimelle niin menee kolme tuntia vähän ripeemmin. Myös tankkauspiste täytyy järjestää auton luokse. Juomapullo ja geelit autoon/auton alle.

Tuo jaksotus on olennainen juttu. Kevyet viikot tuolla rytmityksellä laittaa kunnon nousuun. Hiljaa juokseminen taas on oikeasti erittäin olennainen osa tätä touhua. Perusvirhe on mennä siellä kevyen ja kovan välillä vähän joka lenkillä, eli vauhdit puuroutuu.

Minullakin tänään edessä pitää ja hiljaista. Semmoset 30km maalaismaisemassa (jään matkalla mökille hölkyttelemään pikkuteitä pitkin, toivottavasti en eksy). Verrattuna eilisiin vetoihin, 4+3+2+1km, kilometrivauhti tulee nyt olemaan 1-1.5min hitaampaa ja syke vetosykkeisiin verrattuna semmoset 40 lyöntiä alempana. Päälle kesän viimeiset mökkilöylyt ja pulahtaminen järveen.

Noilla skaaloilla se mulla menee, kun vauhteja muunnellaan. Vieläkin hiljempaa saatan ihan kevyillä palauttavilla mennä. Vauhtiskaalat harjoittelussa on sanotaanko tonnin vedoista kevyimpiin yli 2min luokkaa.

 

[Rod Weary]

Tuli sitten Lapin vaellusten ohessa tehtyä yksi lenkkikin tässä männä viikolla. Olostunturin ympäri kiertää sopiva 12 km ulkoilureitti, minkä ajattelin käyttää hyväkseni puolittaisena välipäivänä. Sykemittari oli matkassa, mutta siihen se ilo jäikin. En tiedä, mikä kroppaan oli mennyt, mutta juostessa syke ei suostunut putoamaan alle 140 sitten millään, vaikka tarkoitus oli mennä super-rauhallisesti. Parin ylämäen kävelyn jälkeen heitin piutpaut sykerajoille ja vedin älytöntä vauhtia, kunnes lopun nousut veivät voiton kulkijasta. Oli vaan niin kiva painaa menemään. En ole uskaltanut vielä purkaa mittarin dataa, mutta punaista tuli ennätysmäärä. Eipä se kai pahasta ollut, kun viikko koostui muuten tunturivaelluksesta.