Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Karpat46]

Parin viikon päästä olisi edessä elämäni toinen puolimaraton. Viime vuonna meni aikaan 2.05 aika vähällä treenillä. Nyt on jonkin verran enemmän harjoittelua takana ja tavoiteaika menee todennäköisesti jonnekin 1.55 tienoille.

Semmoinen kysymys enemmän juosseille: vedättekö loivemmat ylämäet samalla vauhdilla vai pyrittekö lyhentämään askelta niihin? (samalla vauhti hieman tippuu) Tuleva puolikas on aika tasaista, mutta pieniä, loivia mäkiä löytyy. Tuossa lenkillä käydessä välillä ihmettelee miten tämä niin raskaalta tuntuu yhtäkkiä ja sitten huomaa juoksevansa loivaa ylämäkeä. Toki sen ylämäen jälkeen tullaan joskus alaspäin ja siinä pääsisi palautumaan...

Eli kumpi on parempi: tasainen vauhti vai tasainen rasitus?

 

[Fordél]

Nyt kun ilmat lämpenee, alkaa jo 10km lenkeillä kaipaamaan vettä. Onko teillä tämän kaltaisista juoksuvöistä kokemuksia? Onko semmosta epämukava pitää, ja heiluukö vyö edestakaisin, jos pullot ovat täynnä?

Juuri kyseistä mallia olen testannut yhdellä lenkillä ja ei se ole millään tapaa epämukava. Vyön saa kireälle eikä se ainakaan mulla heilunut mihinkään. Ainoa pieni ongelma on se, että jos ei juo kerralla yhtä pulloa tyhjäksi, pullo hölskyy ja se tietty ketuttaa pientä juoksijaa.

Olen kuitenkin jättänyt toistaiseksi juomavyön hankkimatta, kun en pidä ylimäärisestä painosta. Pitkillä lenkeillä teen niin, että heitän yhden lenkin ja palaan kotiin nappaamaan pihalta juomapullon. Yhdellä tankkauksella oon hyvin selvinny tähän mennessä.

 

[Fordél]

Semmoinen kysymys enemmän juosseille: vedättekö loivemmat ylämäet samalla vauhdilla vai pyrittekö lyhentämään askelta niihin? (samalla vauhti hieman tippuu) Tuleva puolikas on aika tasaista, mutta pieniä, loivia mäkiä löytyy. Tuossa lenkillä käydessä välillä ihmettelee miten tämä niin raskaalta tuntuu yhtäkkiä ja sitten huomaa juoksevansa loivaa ylämäkeä. Toki sen ylämäen jälkeen tullaan joskus alaspäin ja siinä pääsisi palautumaan...

Eli kumpi on parempi: tasainen vauhti vai tasainen rasitus?

Itse vedän ylämäet lyhyemmällä askeleella tikaten. Meneen niin paljon helpommin ylös eikä tule niin suurta piikkiä rasitukseen kun jos koittaisi pitää samaa vauhtia yllä.

Kannattaa muuten youtubesta katsoa Elixir-ohjelman pätkä, jossa Vasala neuvoo kuinka alamäkiäkin kannattaa juosta. Meikäläinen ainakin tunnistin omalta kohdaltani tuon Vasalan näytteen kuinka moni vetää alamäet alas ja nyt olen koittanut kiinnittää niissäkin huomiota askellukseen.

Linkki vie siis You Tubeen jos se jäi epäselväksi...

 

[ukkometso]

En halua olla kärkevä, mutta näin itse joskus tuohon juoksemiseen (ja maastohiihtoon) vittuuntuneena, ihmettelen, miksi ihmisen pitäisi juosta. Tai tarpeettomasti suunnistaa metsässä, jos ei ole tarkoitus mennä mihinkään. (Jostain kuntosalista puhumattakaan.)

Lähinnä normaali liikkuminen ja toimeliaisuus riittä kyllä pitämään aikuisen ihmisen elämiseen sopivassa fyysisessä kunnossa. Kaikki juokseminen on turhaa, jollei joudu juoksemaan karkuun joitain uhkaajia, samoin kuin kaikki, kuten purjehdus on turhaa.

Ja ettei jää mitään epäselvää, niin olen taatusti nuoruudessa vetänyt Cooperissa enemmän kuin 99 prossaa teistä muista.

 

[nuck]

Niinpä, monikin asia on loppujen lopuksi turhaa. Minäkin pärjäisin esimerkiksi ilman jääkiekkoa, lukemista, elokuvia, kalastusta, saunomista tai juoksua. Mutta jos menisin tuolla "turha-kortilla" eteenpäin, niin minulta jäisi monta hyvää fiilistä tuottavaa asiaa pois. Motivaatioita juoksemiselle voi olla useita. Minulle juoksu tuottaa hyvää fiilistä, eikä sekään haittaa, että se nostaa kuntoa ja voin sen kautta asettaa itselleni uusia tavoitteita esimerkiksi ulkomaan maratoneihin.

 

[Chambza]

Lähinnä normaali liikkuminen ja toimeliaisuus riittä kyllä pitämään aikuisen ihmisen elämiseen sopivassa fyysisessä kunnossa.

Niin, nämähän nyt ovat aina sitten määrittelykysymyksiä, minkä verran liikuntaa on normaalia ja sopivasti. Kerran duunissa seurasin, kun lääkäri haastatteli sydämen gammakuvaukseen tulevaa potilasta. Kysyttiin harrastaako hän säännöllisesti liikuntaa. Potilas vastasi myöntävästi. Kysyttiin minkälaista. Potilas kertoi, että kauppareissuilla jättää auton yhtä korttelia kauemmas, ja kävelee sen ylimääräisen välin "joskus useammankin kerran viikossa". Kovasti oli ihmeissään, kun hänen liikkumisensa määrää ei pidetty riittävänä.
On toki niitäkin ihmisiä, jotka saavat tarpeeksi liikuntaa tekemättä varsinaisesti asian eteen mitään. Vaikkapa isäni käytti aiemmin kaikki vapaapäivänsä ja kesälomansa raahaten metsästä polttopuita. Aika harvassa nämä kyllä nyky-yhteiskunnassa ovat.

Mutta että niin. Urheilusta saatavat endorfiinipaukut tai ulkonäköseikat ovat toki täysin makukysymyksiä, mutta terveysvaikutuksista ei ole kyllä epäselvyyttä. Jos ei ikinä poistu mukavuusalueiltansa eikä kroppaansa ikinä rasita, ei se kroppa myöskään selviä rasituksesta. Lasku maksetaan sitten keski-iässä ja erityisesti vanhuusvuosien elämänlaadussa - aktiiviset liikkujat ovat keränneet korkoa korolle, ja ovat keskimäärin paitsi fyysisesti, myös henkisesti paljon paremmassa kunnossa.

Tänään meni 13 km lenkki hitaasti lönkötellen tuntiin ja varttiin. Viikonloppuna voisi varmaan parikymppisen nykäistä, jos ei maantiepyöräilyn ylivoima vie mielenkiintoa.

 

[Fordél]

En halua olla kärkevä, mutta näin itse joskus tuohon juoksemiseen (ja maastohiihtoon) vittuuntuneena, ihmettelen, miksi ihmisen pitäisi juosta. Tai tarpeettomasti suunnistaa metsässä, jos ei ole tarkoitus mennä mihinkään. (Jostain kuntosalista puhumattakaan.)

Ei pidä juosta, mutta saa juosta jos haluaa. Eihän meitä yleisesti ottaen pakoteta lenkkipolulle, mutta jos se tuottaa hyvää fiilistä niin sitä tulee tehtyä. Aivan kuten jotkut pelaa lätkää, osa porukasta kutoo, jotkut maalaa, osa kirjoittaa tänne Jatkoaikaan.

No tuskin näit asiaa tältä kantilta vaan että, miksi eri liikuntamuodoista valitsee juuri juoksun. Moni ajattelee varmasti samalla tavalla kuin teikäläinen. Pelkkä juokseminen on monen mielestä tylsää. Helpompi on juosta vaikka sählypallon perässä, jolloin tulee juostua kuin itsessään peliä pelatessa.

Mulle kuitenkin juoksu on laji, joka tarjoaa fiiliksiä mihin mikään muu laji ei pysty. Itse asiassa jokainen laji tarjoaa vähän omanlaisia kokemuksia. Juoksussa parasta on flowtila, joka tulee monesti pitkillä juoksulenkeillä puolenvälin jälkeen. Samaa tilaa en ole saavuttanut missään muussa lajissa. En myöskään pysty muita lajeja harrastaessa kelailemaan samalla tavalla päätäni tyhjäksi niin kuin juostessa. Juoksu ei ole mulle vain matka paikasta A paikkaan B vaan enemmän matka itseeni. Voi kuulostaa todella naivilta ja suurreelliselta, mutta niin se vain on. Koskaan en ole tullut juoksulenkiltä takaisin huonommalla fiiliksellä kuin sinne lähtiessä. Lisäksi juostessa pääsee lähelle luontoa, mikä on itselle tärkeää.

Henkisen hyvinvoinnin lisäksi tärkeää on tottakai fyysinen terveys. Itse olen havainnut selvää positiivista kehitystä terveydessä, kun olen taas alkanut treenaamaan kunnolla juoksua. Varmasti terveys olisi parantunut myös muilla lajeilla, mutta juoksu on yksi tehokkaimmista lajeista ja helpoimmista harrastaa.

 

[Karpat46]

Noniin. Nyt on testilenkki puolikasta varten tehty. 15km aikaan 1.21.30. kilometrivauhti siis n. 5.25. Toinen 7,5km lenkki tosin hyytyi aikaan 41.30, kun ensimmäinen meni 40.00.

Tuntemukset lenkin jälkeen sellaiset, että keuhkot kestävät helposti, mutta jalat on jo nyt aika muussia. Saattaa maanantain 9km ja tiistain 12,5km tosin vähän vielä painaa jaloissa. Lisäksi en kiinnittänyt huomiota tankkaukseen millään lailla. Harmittaa vähän kun jäi tämä testi näin myöhään, puolikashan on jo viikon päästä. Toivottavasti aika riittää kunnon palautumiseen. Su-ke välillä ehkä 2 x todella kevyt/lyhyt lenkki, jotta tuntuma juoksuun säilyy. Muuten lepoa ja palauttelua.

Tämän perusteella tavoiteajaksi asetetaan 1.55. Sopivan kova, muttei mitenkään mahdoton saavutettava. Syksyllä sitten mahdollisesti 1.50:n kimppuun.

En myöskään pysty muita lajeja harrastaessa kelailemaan samalla tavalla päätäni tyhjäksi niin kuin juostessa.

Lenkeillä tulee kyllä kelailtua kaikenlaista ja on tullut ihan ahaa-elämyksiä erinäisistä asioista. Jotenkin vaikea selittää, mutta jollain tavalla sitä kelaa asioita isompina kokonaisuuksina ja sitten välähtää yhtäkkiä että näinhän se menee. Ei pystyisi samaan vaikka kotisohvalla. Tulee aina värkättyä jotain siinä samalla, eikä jää tilaa vapaaseen ajatteluun. Tai jotain.

Sinänsä ymmärrän ukkometson pointin, enkä itsekään pystyisi vain käydä juoksemassa juoksemisen ilosta. Aina pitää ottaa aika ja kaiken takana on tavoite vetää tuo puolimaraton aikaan x. Tuolla perusreitillä mitä yleensä juoksen voi myös välillä vetää kisan itseään vastaan ja mukava aina välillä huomata miten kehitystä tapahtuu. Mulla alkaa vasta kohta olla kunto siinä pisteessä, että noita pidempiä lenkkejä pystyy vetämään. Yhden (1) kerran tänä vuonna 9km jälkeen tuli tunne, että tätähän voisi jatkaa pitkäänkin. Muuten on Fordelin mainostama flow-tila vielä hakusessa. Jospa se tuossa kesän edetessä tulee kun jatketaan perusharjoittelua ja kunto kasvaa kohisten.

 

[DAF]

Parin viikon päästä olisi edessä elämäni toinen puolimaraton. Viime vuonna meni aikaan 2.05 aika vähällä treenillä. Nyt on jonkin verran enemmän harjoittelua takana ja tavoiteaika menee todennäköisesti jonnekin 1.55 tienoille.

Semmoinen kysymys enemmän juosseille: vedättekö loivemmat ylämäet samalla vauhdilla vai pyrittekö lyhentämään askelta niihin? (samalla vauhti hieman tippuu) Tuleva puolikas on aika tasaista, mutta pieniä, loivia mäkiä löytyy. Tuossa lenkillä käydessä välillä ihmettelee miten tämä niin raskaalta tuntuu yhtäkkiä ja sitten huomaa juoksevansa loivaa ylämäkeä. Toki sen ylämäen jälkeen tullaan joskus alaspäin ja siinä pääsisi palautumaan...

Eli kumpi on parempi: tasainen vauhti vai tasainen rasitus?

Maratongurujen mukaan (Vasala-videota en katsonut kännykällä, Vasala ei toki ihan maratonmies ole ollut) taloudellisinta on juosta noin 180 askelta minuutissa ja säätää vauhtia askelpituudella ja askellustavalla, ei frekvenssillä. Frekvenssin muuttaminen ja "harppominen" on kuluttavaa; maratoneilla huomaa, miten lopussa kun väsy iskee yritetään lähinnä pidentää askelta ja harventaa väliä. Niin ei pidä tehdä, vaan pitää katse ylhäällä ja rytmi tasaisessa noin 180 askeleessa. Se on aika paljon ensimmäisellä kerralla, mutta siihen tottuu nopeasti.

Koskee siis koko lailla tasamaata kuin mäkiäkin.

 

[Fordél]

Yhden (1) kerran tänä vuonna 9km jälkeen tuli tunne, että tätähän voisi jatkaa pitkäänkin. Muuten on Fordelin mainostama flow-tila vielä hakusessa. Jospa se tuossa kesän edetessä tulee kun jatketaan perusharjoittelua ja kunto kasvaa kohisten.

Jep, juuri tosta siinä flow-tilassa on kyse. Kun on tarpeeksi kauan juossut samalla ja aika helpolla tasolla, tulee tunne että keho ja mieli on yhtä. Silloin on jotenkin todella hyvin läsnä tässä kaikessa. Samalla juoksu tuntuu helpolta ja päässä on juuri fiilis, että tätähän voisi jatkaa vaikka loputtomiin. No jossain vaiheessa tämäkin fiilis muuttuu...Ei mullakaan tota tilaa tule läheskään aina, mutta onneksi pikkasen useammin kuin kerran pari vuodessa. Toivotaan Karpat46:llekin useammin flow-tilaa.

Lueskelin tossa juuri uusinta Juoksijalehteä ja siinä taas yhdessä haastiksessa eräs kuntoilija kertoi kuinka ei käytä sykemittaria vaan kokeneena juoksijana on jo oppinut kuuntelemaan kehoaan. Täytyy itsekin pyrkiä vielä enemmän tohon oman kehon kuunteluun. Välillä tulee nytkin vedettyä ilman sykevyötä ja onhan se vapauttavaa. Aika hyvin sitä tuntee oman kehonsa ja rajansa eikä mitään yllätyksiä pääse syntymään. Ehkä jossain vaiheessa pääsee irti myös kellosta ja voi vain juosta juoksemisen ilosta

 

[pernaveikko]

Kevään aikana muuttuneen elämäntilanteen myötä juoksuharrastus on alkanut maistua taas aivan eri tavalla kuin mitä viimeiseen pariin vuoteen.

Yhdeksän kilometriä meni tuossa 56.30 yhtään hengästymättä tai mitään ja en nyt flow-tiloista niin ehkä tiedä, mutta helposti olisi mennyt vaikka kuinka paljon lisää.

Kovin kova aikahan tuo ei ole, mutta mitä se kertoo nykytilanteesta? Kuinka paljon aikaa pitäisi pyrkiä parantamaan vai pitäisikö vain juosta pidempää matkaa ei niin kovaa?

Jotain puolimaratonia mietin itsekin, nopeasti vilkaistuna muutamankin kuukauden harjoitusohjelmat alkavat todella matalalta tasolta, olisin varmaankin jo yli puolen välin sellaisessa. Tavoitteita ei sen ihmeemmin ole asetettu, reilu läpipääsy nyt vaikka alkuun.

 

[Pekkis]

Ja ettei jää mitään epäselvää, niin olen taatusti nuoruudessa vetänyt Cooperissa enemmän kuin 99 prossaa teistä muista.

Vuosia sitten pari teinipoikaa kyseli salilla paikalliselta nyrkkeilijäsuuruudelta, että paljonks vedät kuupperis? Nyrkkeilijäsuuruus, nykyinen juoppo, kehui et kyl se 4 tonnia varmaan menee. Perusteli luuloaan kaksi-kolme kertaa viikossa tekemillään 3-4 kilsan lenkeillä...

Hyvähän täällä hokisivuilla on alkaa uhoon, mutta sanoisin kuitenkin, että luulo ei ole aina tiedon väärtti ;)

 

[Fordél]

Yhdeksän kilometriä meni tuossa 56.30 yhtään hengästymättä tai mitään ja en nyt flow-tiloista niin ehkä tiedä, mutta helposti olisi mennyt vaikka kuinka paljon lisää.

Kovin kova aikahan tuo ei ole, mutta mitä se kertoo nykytilanteesta? Kuinka paljon aikaa pitäisi pyrkiä parantamaan vai pitäisikö vain juosta pidempää matkaa ei niin kovaa?

Jotain puolimaratonia mietin itsekin, nopeasti vilkaistuna muutamankin kuukauden harjoitusohjelmat alkavat todella matalalta tasolta, olisin varmaankin jo yli puolen välin sellaisessa. Tavoitteita ei sen ihmeemmin ole asetettu, reilu läpipääsy nyt vaikka alkuun.

Näiden tietojen perusteella on aika vaikea sanoa oikein mitään. Jos tollanen lenkki meni kuitenkin helposti niin varmasti pohjaa on sen verran että voit aloittaa hyvillä mielin kovemman treenamisen eikä sen tarvitse olla mikään ihan aloittelijan ohjelma. Puolimaraton menee varmasti "reilusti läpi". Toki kannattaa kuitenkin pidemmän tauon jälkeen lähteä ihan rauhassa liikkeelle treenikilsoja nostaessa. Ja niitä treeniohjelmiahan on vaikka kuinka moneen lähtöön, joten varmasti löydät netistä (esim. Juoksufoorumista) sopivan itsellesi.

Itellä on viime viikon löysäilyn jälkeen takana ihan hyvä juoksuviikko. Muu elämä ei aiheuttanut oikeastaan mitään esteitä treenaamiselle, joten kilsoja tuli 67 ja pääasiassa tuli vedettyä peruskestävyyttä. Toki siinä oli yksi intervallitreeni ja yksi vauhtikestävyyskin mukana. Harmi vaan, että en päässyt sateen takia tällä viikolla pyörälenkille. Ensi viikolla on taas kaikkea ohjelmaa, mutta 60km pitäisi saada kasaan. Ja toivottavasti myös yksi pyörälenkki.

 

[Alvajärven Urho]

Jep, juuri tosta siinä flow-tilassa on kyse. Kun on tarpeeksi kauan juossut samalla ja aika helpolla tasolla, tulee tunne että keho ja mieli on yhtä. Silloin on jotenkin todella hyvin läsnä tässä kaikessa. Samalla juoksu tuntuu helpolta ja päässä on juuri fiilis, että tätähän voisi jatkaa vaikka loputtomiin. No jossain vaiheessa tämäkin fiilis muuttuu...Ei mullakaan tota tilaa tule läheskään aina, mutta onneksi pikkasen useammin kuin kerran pari vuodessa. Toivotaan Karpat46:llekin useammin flow-tilaa.

Tiedän, mitä puhut kun kirjoitat flow-tilasta. Itse en vaan valitettavasti siihen törmää juoksulenkeillä oikeastaan koskaan. Varmaan se joskus on siltäkin tuntunut, mutta yleensä joku paikka on aina sen verran kipeä tai jotakin särkee, että juostessa hyvin harvoin pystyy kivuitta etenemään pitkää lenkkiä. Tänään se oli lähellä... Kahteen viikkoon en ole kyennyt juoksemaan ja nyt kun pitkästä aikaa juoksulenkille lähti, olihan se helppoa ja rullaavaa. Mikään juoksulihas ei ollut kipeä tai rasittunut, vaikka ns. kova viikko oli alla. Tuo taustalla kummitteleva varvasvamma vaan haittasi ajatuksia sen verran, että ei se ihan flow-tilaan päässyt menemään. Mutta varmaan tuohon pääsisin myös juoksemalla, jos voisi lenkkeillä aina täysin levänneenä ja palautuneena.

Sen sijaan hiihtäessä saavutan flow-tilan todella usein. Mikään ei niin ärsytä, kun se että pitää tulla "kesken" hiihtolenkiltä pois kun ei ole aikaa hiihtää niin paljon kuin haluaisi. Ja joskus tuossa on riskinsä kun lähtee liikkeelle kotoa ja hiihtää ensin poispäin (Jyväskylästä kohti Laukaata) ja pitäisi flow:sta huolimatta tajuta kääntyä takaisinkin ennen kuin hiihtää itseltään jalat alkta.

 

[vapaamatkustaja]

Kävinpä tossa juhannuksen pyhinä vähän päästälemässä höyryjä irti. Tarkoitus oli alunperin käydä juoksemassa metsäpolkuja pitkin, mutta kun heti polun alussa oli 20 cm vettä, niin päätin lähtee juoksemaan kohti kaupunkia. Tarkkaa suunnitelmaa mulla ei ollut eli päätin tyyliin jokaisen risteyksen kohdalla päätin, mihin suuntaan lähden. Sykemittaria ei ollut, mutta pyrin pitämään koko matkan ajan vauhdin sellaisena, että ei missään vaiheessa hengästyttäisi. Alun otin todella rauhallisesti, sillä uudet lenkkarit oli ekaa kertaa käytössä. Pari ekaa kilsaa ne vähän painoi, mutta sen jälkeen kivut hävisivät totaalisesti. Oikeastaan eka kymppi tuli tosi helposti, eikä mulla ollut niiden alun kipujen jälkeen mitään ongelmia. Keuhkot olis jaksanu vielä toisen kympin, mutta jalat alkoi siinä kympin kohalla vähän puutumaan, joten päätin lähteä kohti kotiovea. Lenkin pituudeksi tuli vähän vajaa 14 km ja aikaa meni pikkasen aika lailla 1.45 h. Eli siis melkosta hölköttelyä.

Se oli ehkä elämäni paras lenkki. Itse asiassa se taisi olla elämäni pisin juoksulenkki, missä olen juossut muutamaa kengänsitomistaukoa lukuunottamatta koko ajan. Ilman sykemittaria oli jotenkin niin rentouttavaa juosta, eikä koko ajan tarvinnut olla vahtaamassa sykettä. Juokseminen oli aina alusta kotiovelle asti kivaa, enkä kärsinyt juurikaan mistään jalkakivuista, mitä yleensä mulla tuppaa lenkeillä tulemaan. Kävin siis varmaan aika lähellä sitä Fordélin mainostamaa flow-tilaa.

 

[Luikku]

Juomareppu!

Millasia kokemuksia jatkoajan juoksijoilla on erilaisista juoma/juoksurepuista? Minun lantiolle ei tunnu löytyvän millään sopivaa vyömallista juomatelinettä, niin ajattelin testata reppua. Paikallisessa Prismassa testasin CamelBakin Octane XCT:tä ja se kyllä tuntui pirun hyvälle selässä ja säätömahdollisuuksia oli. Netistä nopeesti etsittynä edullisin hinta oli Outnorthissa 64,90 € + postikulut.
Camelbak Octane XCT - Outnorth.
(linkki vie Outnorth-nimiseen verkkokauppaan)
Reppu tulisi vain juoksutarkoitukseen eikä siellä olisi tarkoitus muuta kuljettaa, kuin juomista. Olisiko kellään suositella vastaavia reppuja muilta valmistajilta?

 

[Sanainen arkku]

Psyykkinen rajoite?

Kolme vuotta sitten sairastuin syöpään. Muutamaa päivää ennen sairastumisen tulemista tietoon juoksin erään testin paikallisella urheilukentällä. Jo tuolloin oli toinen keuhkoni "veden vallassa" jättimäisen kasvaimen puristaessa sitä toiselta reunalta. Oloni ei ollut kehuttava, ja vaikka saavutinkin tuolloin selvällä marginaalilla tavoiterajan niin "olin kuolla" radalle (oikeastikin olisi voinut käydä niin jos joku vähänkin isompi verisuoni olisi katkennut...).

Nyttemmin saiaraus on historiaa ja kunto kohtuullinen. Kyseisellä stadionilla juokseminen tuntuu edelleen hirveältä. En meinaa jaksaa kuin muutaman kierroksen. Esim. cooperia en pystynyt juoksemaan. Kropassa on tunne sellaisesta 2600-2800 m cooperin kunnosta. Tänään poikkesin lenkiltäni radalle ja väsyin heti. Poistuin tartanilta ja palasin maastoon ja kappas vaan. Väsymys oli poissa.

Nousi heti mieleen epäilys, että josko ko. muisto saa juoksun tuntumaan erityisen raskaalta stadionilla. Päätin, että ajelen naapurikunnan puolelle juoksemaan juoksutestit.

 

[Chambza]

Aina välillä tämä muutoin niin mukava juoksuharrastus kyllä osaa pyllistää harrastajalleen.

Eilen oli tarkoitus juosta parikymppinen, mutta haaveeksi jäi, kun kroppa menikin ns. takalukkoon. Jännä miten on välillä pienestä kiinni, tai no tässä tapauksessa kai isosta. Pikkaisen venähti lenkillelähtö, jolloin runsaasta aamupalasta oli kai sitten jo liikaa aikaa. Niinpä jo muutaman kilsan jälkeen piti napata pari leskenlehteä tai mitälie, ja suunnata bajamajaan. Mutta eipä siinä kaikki, vaan parin lisäkilsan jälkeen olin taas hädissäni. Niinpä peukalo koipien välissä pikapikaa kotio, jossa hanuri soi ja posliini raikasi. Pitkä lenkki meni siis perseelleen, mutta sattuuhan näitä. 'Paska mäihä', sanoisi joku.

Muutaman kerran aiemminkin on käynyt vähän vastaavasti. Hieman erikoisena pidän sitä, että pakki oli sekaisin oikeastaan koko illan. Jotenkin siis koko systeemi meni aivan tilttiin, kun laittoi rasitusta peliin, eikä välitöntä helpotusta suolistolle tarjottu. Tympeä kiusa, ei viitsisi lenkin alkuun vetää jotain varmistavia sakkokierroksia tällaisen takia.

 

[Fordél]

Kolme vuotta sitten sairastuin syöpään. Muutamaa päivää ennen sairastumisen tulemista tietoon juoksin erään testin paikallisella urheilukentällä. Jo tuolloin oli toinen keuhkoni "veden vallassa" jättimäisen kasvaimen puristaessa sitä toiselta reunalta. Oloni ei ollut kehuttava, ja vaikka saavutinkin tuolloin selvällä marginaalilla tavoiterajan niin "olin kuolla" radalle (oikeastikin olisi voinut käydä niin jos joku vähänkin isompi verisuoni olisi katkennut...).

Nyttemmin saiaraus on historiaa ja kunto kohtuullinen. Kyseisellä stadionilla juokseminen tuntuu edelleen hirveältä. En meinaa jaksaa kuin muutaman kierroksen. Esim. cooperia en pystynyt juoksemaan. Kropassa on tunne sellaisesta 2600-2800 m cooperin kunnosta. Tänään poikkesin lenkiltäni radalle ja väsyin heti. Poistuin tartanilta ja palasin maastoon ja kappas vaan. Väsymys oli poissa.

Nousi heti mieleen epäilys, että josko ko. muisto saa juoksun tuntumaan erityisen raskaalta stadionilla. Päätin, että ajelen naapurikunnan puolelle juoksemaan juoksutestit.

Mielenkiintoinen juttu ja en yhtään epäile etteikö tuo muisto voisi vaikuttaa juoksuun. Toki vaikea kuvitella miltä tuollainen muisto tuntuu, koska itse ei ole mitään tollasta joutunut kokemaan. Oletko ihmisenä muutenkin ns. tunneihminen, jolla eri tunnetilat tuntuu selvästi myös fyysisesti?

 

[Pekkis]

Muutaman kerran aiemminkin on käynyt vähän vastaavasti. Hieman erikoisena pidän sitä, että pakki oli sekaisin oikeastaan koko illan. Jotenkin siis koko systeemi meni aivan tilttiin, kun laittoi rasitusta peliin, eikä välitöntä helpotusta suolistolle tarjottu. Tympeä kiusa, ei viitsisi lenkin alkuun vetää jotain varmistavia sakkokierroksia tällaisen takia.

Tuttu juttu. Herkän vatsan kanssa joutuu usein suunnittelemaan noita reittejä vähän tarkemmin. Laktoosivika todettiin aikoja sitten, mutta siitä huolimatta paskalla joutuu käymään lähes joka kerta. Välillä niin monta kertaa, että ei ole enää mitään mitä paskantaa. Suolen tyhjennyttyä homma jatkuu taas suunnitellusti.

Jos asuisin vaikka Mannerheimintiellä, niin aika vähiin olis lenkit aikojen saatossa jääneet. Maastossa, poluilla ja metsäteillä lähes joka lenkki.

Mielenkiintoisin tilanne sattui aikanaan, kun paskahätä iski täydellä tehollaan, ja tyypillisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta keskellä vilkasta risteystä. Seisoin pakaroita tiukasti puristaen noin viisi minuuttia, ja kun paine hetkeksi hellitti syöksyin erään talon keittiön ikkunan alle päästämään pyyparven ansaitsemaansa vapauteen. Oli pimeää, lunta puoleen reiteen ja perhe ikkunan toisella puolella syömässä. On siinä isäntä saattanut aamun valjettua saada jonkinasteisen kohtauksen...

 

[Mensonge]

Aina välillä tämä muutoin niin mukava juoksuharrastus kyllä osaa pyllistää harrastajalleen.

Eilen oli tarkoitus juosta parikymppinen, mutta haaveeksi jäi, kun kroppa menikin ns. takalukkoon. Jännä miten on välillä pienestä kiinni, tai no tässä tapauksessa kai isosta. Pikkaisen venähti lenkillelähtö, jolloin runsaasta aamupalasta oli kai sitten jo liikaa aikaa. Niinpä jo muutaman kilsan jälkeen piti napata pari leskenlehteä tai mitälie, ja suunnata bajamajaan. Mutta eipä siinä kaikki, vaan parin lisäkilsan jälkeen olin taas hädissäni. Niinpä peukalo koipien välissä pikapikaa kotio, jossa hanuri soi ja posliini raikasi. Pitkä lenkki meni siis perseelleen, mutta sattuuhan näitä. 'Paska mäihä', sanoisi joku.

Muutaman kerran aiemminkin on käynyt vähän vastaavasti. Hieman erikoisena pidän sitä, että pakki oli sekaisin oikeastaan koko illan. Jotenkin siis koko systeemi meni aivan tilttiin, kun laittoi rasitusta peliin, eikä välitöntä helpotusta suolistolle tarjottu. Tympeä kiusa, ei viitsisi lenkin alkuun vetää jotain varmistavia sakkokierroksia tällaisen takia.

Onhan tuo epämukavaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön este. Viimeksi tänään puskassa kävin, vaikka ennen lenkkiä yritin tyhjennyksen tehdä. Kokemusta on niin paljon, että paperia on mukana aina, jos vähänkään epäilyttää. Kesällä lehdet puissa ja pensaissa auttaa kummasti piiloon pääsyssä. Toki sitä on sammalella ja ties millä lehdillä välillä pyyhitty. elämä on ja juoksu myös..

 

[SamSpade]

Olisi aika aloittaa taas pitkästä aikaa lenkkeily. Pari viime vuotta on jäänyt sairauden takia urheilu vähän vähemmälle entisestä tahdista. Lisäksi valmennusvastuu nyrkkeilyssä on vienyt omaa treeniaikaa vähemmälle.
Pari vuotta sitten 4*1,5 tuntia kamppailulajeja viikossa ja päälle 1-2 lyhyttä lenkkiä 5-7km tai lenkkien tilalla 1-2 krt 1km uinti.
Kuntohan on ihan hävyttömän huonoksi päässyt joten varovasti ajattelin aloittaa nyt kesällä kun ei ole lajitreenejä ennen syyskuun alkua.

Vanhat asicsin kengät olivat loppu joten uudet 2160 Asicsit odottaa nyt eteisessä. Tavoite olisi juosta joka viikko 3 lenkkiä, pituuksiltaan noin 7km kerralla, vauhti sykkeen ja päivän kunnon mukaan.
Riittääkö tuollainen määrä 2 kk ajan nostamaan kuntoa yhtään, lähinnä siis hapenottokykyä ja airobista kuntoa? Vai pitäisikö lenkkejä pidentää vai määrää kasvattaa. Ehkä otan yhden lenkin noista intervalliharjoituksena.

 

[Fordél]

Tavoite olisi juosta joka viikko 3 lenkkiä, pituuksiltaan noin 7km kerralla, vauhti sykkeen ja päivän kunnon mukaan.
Riittääkö tuollainen määrä 2 kk ajan nostamaan kuntoa yhtään, lähinnä siis hapenottokykyä ja airobista kuntoa? Vai pitäisikö lenkkejä pidentää vai määrää kasvattaa. Ehkä otan yhden lenkin noista intervalliharjoituksena.

Varmasti se nostaa kuntoa, mutta jos pidennät ja monipuolistat lenkkejä niin pääset varmasti paljon parempiin tuloksiin. Jos kunto sallii niin vedä vaikka yksi 7 km tosiaan intervalliharjoituksena. Muiden lenkkien pituutta nostaisin esimerkiksi niin, että tulee yksi pidempi lenkki vaikka 1,5h/12-15 km ja yksi peruskestävyyslenkki vaikka semmosen 1h/9-10 km tai mikä se sun juoksuvauhtisi sitten onkaan tolla peruskestävyystasolla. En kuitenkaan lähtisi vetämään kolmea samanpituista lenkkiä vaikkakin niissä olisi vähän eri vauhteja.

Jos saat vielä lisättyä lenkkien määrää vaikka neljään niin aina vain parempi. Toki voit ottaa neljänneksi treeniksi vaikka pyöräilyn tai sen vanhan tutun uinnin niin tulee monipuolisuutta vieläkin lisää.

 

[Crick]

Juoksukuntoa voisi löytyä ihan kivasti, mutta nuo jalat eivät vaan tule samalla sivulla mukana. Nyt kun olen viime aikoina lenkkeillyt pelkästään asfaltilla, niin on alkanut enenevässä määrin vaivata penikat. Jo 1-2 km jälkeen alkaa vetämään etusääreen aika kivat poltteet, eikä sillä kertaa juoksusta tule kyllä mitään. Nykyiset kenkäni ovat Asics GEL Ikaia. Onko nuo vaan liian riittämättömät, vai onko sitten juoksutekniikassa jotain vikaa?

 

[koukku]

Onhan tuo epämukavaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön este. Viimeksi tänään puskassa kävin, vaikka ennen lenkkiä yritin tyhjennyksen tehdä. Kokemusta on niin paljon, että paperia on mukana aina, jos vähänkään epäilyttää. Kesällä lehdet puissa ja pensaissa auttaa kummasti piiloon pääsyssä. Toki sitä on sammalella ja ties millä lehdillä välillä pyyhitty. elämä on ja juoksu myös..

Joo, tänään viimeksi tuli bajamaja lenkillä testattua. Minulla se ei mene pelkästään herkän vatsan piikkiin, sairauslistalla on nimittäin kaiken muun lisäksi krooninen suolistosairaus. No, ennen lenkkiä yritetään tehdä tyhjennysharjoitus mahdollisimman täydellisesti, ja jos se ei onnistu, on pakko suunnitella lenkkireitti siten, että ainakin yksi hotellihelpotus matkan varrelta löytyy. Ärsyttäähän se, mutta silti tuntuu, että elämään on tullut paljon lisää sisältöä uudelleen aloitetun juoksuharrastuksen myötä, jopa vatsa voi paremmin. Toivomuslistalla olisi siis kohtalaisen terveitä juoksukilometrejä myös tulevaisuudessa.