Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[scholl]

Höpsis @scholl . Kyllä noihin vauhteihin voi pistää VK-tyyppistä harjoittelua mukaan ihan huoletta. Kunhan muistaa olevansa kuntoilija eikä urheilija. Tässä hyvä vinkkilinkki. Eikun tuosta kokeilemaan.

luulen, ettet hahmota mistä nyt puhut. Siinä puhuttiin, että kymppiin menee 1.20-1.30. 10 minuuttia on kevyt kävelyvauhti per kilometri eli jos kävelee, aikaa menee 1.40. Silloin jos menee 1.20-1.30 hölkätessä, ei mielestäni ole vielä mahdollista aloittaa lenkkeilyä. Pohjakunto ei riitä. Jo pelkästään askel on sellainen niin hiljaisessa vauhdissa, ettei siitä hyvää seuraa. Mieluummin juoksee vaikka 10 metriä kuin lyllertää pidempää matkaa noin hiljaa. Kyllä se hölkätessä pitää mennä tuntiin minimissään, että lenkillä kannattaa alkaa käydä. Kannattaa nostaa sitä kuntoa monipuolisella liikunnalla ja sitten kun pystyy, lähtee juoksemaan.

 

[Leon]

luulen, ettet hahmota mistä nyt puhut.

Tunne on kuule aivan molemminpuolinen. Ja olet aivan yksiselitteisesti väärässä. Älkää kuunnelko noita höpinoitä.

 

[Beagle Boy]

Kiitos @Veijari ja @Leon pitää tutkia ja kokeilla. Pahoittelut @scholl kaltaiseni huonokuntoiset lyllertäjät lenkillä käyvät :)

 

[Leon]

Kiitos @Veijari ja @Leon pitää tutkia ja kokeilla.

Mä veikkaan, että kun otat jonkun helpomman pään VK-harjoituksen tai kokeilet vaikka erilaisia, niin aluksi tekee aika tiukkaa. Kannattaa pitää maltti mielessä. Maksimissaan kerran viikossa siis noita. Kun olet muutaman viikon tuota tehnyt, tulee luultavasti suht nopeasti tuloksia. Leposyke laskee silmissä ja PK-lenkit menevät aiempaa selvästi vauhdikkaammin ja sykekin pysyy paremmin hanskassa. Avain on kuitenkin säännöllisyys, sitä PK:ta saa todellakaan unohtaa eikä varsinkaan lihashuoltoa.

Mä tykkään tehdä kolmenlaisia VK-treenejä. Vauhtileikittely on aina kivaa, loppua kohti kiihtyvät lenkit (en pidä niitä taukoja, mitä tuossa linkittämässäni jutussa suositeltiin) ovat hiukan haastavampia, kun meinaa ruveta piiputtamaan, jos aloittaa liian kovaa. Intervalleista en juurikaan pidä. TV reipas on aika usein ohjelmassa, se on mulle terapeuttista puuhaa. Ihan fiiliksen mukaan teen noita. Orjallinen ohjelman mukaan harjoittelu ei tällaiselle vanhalle pierulle enää sovi. Joskus lenkki alkaa jolkotteluna, mutta sitten tulee yllättävä halu kiihdyttää tahtia. Myös toisinpäin on käynyt. En ota stressiä. Ai niin, on mulla yks omakin viritys, mitä teen kesäisin, kun pääsee tonne metsään juoksemaan. Korkeuseroista riippumatta pyrin pitämään vauhdin tasaisena. En tiedä, mitä se kehittää vai kehittääkö mitään, mutta huvikseni teen noita satunnaisesti. Tasaisessa maastossa se ei oikein toimi ymmärrettävistä syistä.

 

[Fordél]

luulen, ettet hahmota mistä nyt puhut. Siinä puhuttiin, että kymppiin menee 1.20-1.30. 10 minuuttia on kevyt kävelyvauhti per kilometri eli jos kävelee, aikaa menee 1.40. Silloin jos menee 1.20-1.30 hölkätessä, ei mielestäni ole vielä mahdollista aloittaa lenkkeilyä. Pohjakunto ei riitä. Jo pelkästään askel on sellainen niin hiljaisessa vauhdissa, ettei siitä hyvää seuraa. Mieluummin juoksee vaikka 10 metriä kuin lyllertää pidempää matkaa noin hiljaa. Kyllä se hölkätessä pitää mennä tuntiin minimissään, että lenkillä kannattaa alkaa käydä. Kannattaa nostaa sitä kuntoa monipuolisella liikunnalla ja sitten kun pystyy, lähtee juoksemaan.

Sori, mutta tässä sun kirjoituksessa ei ole järkeä. Ensinnäkin siinähän luki, että nyt menee matalan sykkeen lenkillä kymmeneen kilsaan aikaa tuo 1.20-1.30. Ei kymppiä tarvitse missään nimessä pystyä vetämään tuntiin, että kannakttaisi alkaa käymään juoksulenkillä. Jo näillä vauhdeilla, joita nyt vedetään, juoksulenkkeiystä on hyötyä ja kunto kohenee. Toki monipuolisuudesta ei ole mitään haittaa ja esimerkiksi pyöräilyä ja sauvakävelyä sekä lihaskuntoa kannattaa olla mukana.

Mitä tulee vauhtikestävyyteen niin tässä @Beagle Boy tapauksessa, kuten muillakin korostuu peruskestävyystreeni. Eli kunto kasvaa kyllä, kun tehdään niitä tasavauhtisia peruskestävyystreenejä alle aerobisen kynnyksen. Tässä tapauksessa pääosin vaikka 6-8 km pk-lenkkejä ja yksi pidempi viikossa. Mukaan voi ottaa viikkoon yhden tasavauhtisen reippaan 4-6 kilsan lenkin, jossa syke menee yli aerobisen kynnyksen. Tässä lenkissä rasitusta nostetaan selkeää hengästymiseen. Ja muista, että harjoitteluviikkoja on tärkeä rytmittää. Pari edellä mainitun kaltaista viikkoa ja kolmas kevyemmin, jolloin ei tarvita reipasta lenkkiä ollenkaan. Ei muuta kuin hyvää juoksukesää @Beagle Boy!

Itsellä on alkanut treenaus pohjilta kohti keskinkertaisuutta. Viime vuosi taisi mennä ylikuntotilassa ja liikaa kaikenlaista stressiä sekä liian vähän unta. Nyt koitettu saada pikku hiljaa perusasioita kuntoon ja harjoittelu on tuon yllä olevan kaltaista. Vuoden päästä tavoitteena 80 km polulla.

 

[adolf]

Toi Polarin M430 osoittautui ihan hyödylliseksi hankinnaksi. Punttitreenin ohessa olen nyt alkanut vähän enemmän kiinnittää huomiota tuohon aerobiseen puoleen. Saa vähän monipuolisuutta, kun käy pyöräilemässä ja lenkkeilemässä ja talviaikaan sitten uimassa. Huomasin että ihannesyke eilen tuollaisella kevyellä vitosella oli jossain siellä 155-165 välissä. Ylämäet veti sitten yli 170:n ja heti alettiin olemaan vaikeuksissa.

Jaksoin tuon kuitenkin ihan hyvin ja olisi mennyt pitempäänkin.

 

[scholl]

saisi vähän lämmetä ilmat. Jutellut muutaman pikajuoksijan kanssa urheilukentillä ja ne pelkää koko ajan, että joku napsahtaa. Sellainen mukava, lämmin kesäkeli on parasta aikaa kyllä juosta. No ei eilen illalla sinänsä valittamista ollut, kun ei tuullutkaan. Kävin Eltsussa ja juoksin 8x1000m. Mukavuusalueella, koska oli kuitenkin sunnuntaina juostu se pitkis. Turha höntyillä nyt enempää, vaan tollaiset nautiskelut eivät laita kroppaa liian koville. Sopivasti ehtii juosta noiden kahden futismatsin välissä. Tänäänkin vois käydä jonkun kevyen palauttavan 15km tempaisemassa. Hyvin on kyllä nyt energiaa. Voisi juosta paljon enemmänkin, mutta futiksen ehdoilla kuitenkin mennään. En näe pelejä, jos lenkit venyvät liikaa.

 

[K.A.H]

Toi Polarin M430 osoittautui ihan hyödylliseksi hankinnaksi.

Käyttääkö tämän palstan juoksijatoverit paljonkin näitä sykemittareita sun muita härpäkkeitä? Oletteko kokeneet ne hyödyllisinä? Ahdistaako muita aikojen ja matkojen mittaaminen, eräänlainen suorituskeskeisyys?

Itse joskus vuosia sitten hankin sykemittarin, ja alkuun jaksoinkin olla siitä innoissani, seurailin sykerajojani, max ja min sykkeitä sun muuta. Ajan mittaan alkoi kuitenkin tuntua, että sykkeiden jatkuva seuraaminen alkoi ärsyttää, ja vei minua kauemmas oman kehoni tuntemisesta. Esim. joskus juoksu tuntui erittäin hyvältä, mutta tuo kirottu laite ranteessani ilmoitti että juoksen mukamas liian lujaa, ja joskus taas päinvastoin. Lopulta totesin omalla kohdallani koko sykemittarin vuoden turhakkeeksi ja heitin sillä vesilintua. Juoksen kuitenkin omaksi ilokseni, vailla mitään tulostavoitteita ja halusin tarkoin oppia kuuntelemaan omaa kehoani, ja siihen yhtälöön ei tuollainen orjuuttava laite sopinut. Rupesin miettimään, että juoksuhan on maailman luonnollisin asia, ja mitä vähemmin varustein juoksen, sen hauskempaa se on. Jokainenhan osaa juosta. Turha siitä on tavallisen harrastelijan mitään rakettitiedettä alkaa tekemään. Luolamiehilläkään ei tainnut olla Polaria ranteessa eikä Adidaksia jalassa. Ei ole aikoihin kiinnostanut edes mittailla matkoja taikka aikoja joita juoksen. Poislukien juoksemani omatoiminen puolimaraton vähän aikaa sitten, jonka loppuajan kyllä kellotin. Sekin kokemus oli kyllä jollakin tavalla jo ahdistava, että tästä lähtien ainoa tavoitteeni on pitää juokseminen hauskana harrasteena. Ei sykemittareita, ei kellotuksia, ei etukäteen mieittyä reittiä. Vapauttavaa pitää juoksu niin yksinkertaisena, kuin vain mahdollista on ja mennä täysin fiiliksen mukaan. Kai tätä voi joksikin luomujuoksuksi kutsua, vielä kun pystyisi vetämään paljain jaloin. Paljasjalkatossut riittäköön.

 

[Fordél]

Käyttääkö tämän palstan juoksijatoverit paljonkin näitä sykemittareita sun muita härpäkkeitä? Oletteko kokeneet ne hyödyllisinä? Ahdistaako muita aikojen ja matkojen mittaaminen, eräänlainen suorituskeskeisyys?

Yleensä käytän ja koen ne hyödylliseksi. Eivät estä oman kehon tuntemisen kehittymistä, päinvastoin tukevat sitä. Sykkeet antavat tärkeää tietoa kunnon kohoamista/laskemisesta tai vaikka pikku hiljaa tulevasta flunssasta.

Suorituskeskeisyys ei tule mittareista vaan omasta päästä ja ajattelusta.

Esim. joskus juoksu tuntui erittäin hyvältä, mutta tuo kirottu laite ranteessani ilmoitti että juoksen mukamas liian lujaa, ja joskus taas päinvastoin.

Tässä myös hyvä esimerkki, miksi etenkin monen aloittelijan kannattaa käyttää sykemittaria. Moni juoksee lenkkejä liian lujaa. Toisaalta osa juoksee joitain lenkkejä liian hiljaa.

En tiedä mitkä asetukset sulla on ollut, mutta hyvin mittari on voinut olla oikeassa. Tai sitten täysin väärässä, mutta silloin syy ei ole rengissä vaan isännässä, joka ei ole laittanut asetuksia kohdilleen.

Rupesin miettimään, että juoksuhan on maailman luonnollisin asia, ja mitä vähemmin varustein juoksen, sen hauskempaa se on. Jokainenhan osaa juosta. Turha siitä on tavallisen harrastelijan mitään rakettitiedettä alkaa tekemään.

Jokainen ei osaa juosta. Jos näin olisi, meillä ei olisi ylirasitustiloja, tekniikkavirheistä johtuvia loukkaantumisia jne.

Siltikin, jos olet löytänyt oman luomutapasi juosta ja se sopii sinulle eikä tuota terveydellisiä ongelmia niin anna palaa vaan ja nautinnollisia lenkkejä.

 

[K.A.H]

Jokainen ei osaa juosta. Jos näin olisi, meillä ei olisi ylirasitustiloja, tekniikkavirheistä johtuvia loukkaantumisia jne.

Siltikin, jos olet löytänyt oman luomutapasi juosta ja se sopii sinulle eikä tuota terveydellisiä ongelmia niin anna palaa vaan ja nautinnollisia lenkkejä.

Okei, korjataan sen verran, että jokainen osaa luonnostaan juosta. Siis osaisi, jos liikkuisi lapsesta alkaen kuten ihminen on tarkoitettu. Ja jos osaa kuunnella kehoaan, ilman sitä kirottua suorittamisen pakkoa, niin niitä rasitusvammojakaan tuskin kovin paljoa tulisi. Ymmärtääkseni ihminen on suorastaan luotu juoksemaan hyvinkin pitkiä matkoja.

 

[Fordél]

Okei, korjataan sen verran, että jokainen osaa luonnostaan juosta. Siis osaisi, jos liikkuisi lapsesta alkaen kuten ihminen on tarkoitettu. Ja jos osaa kuunnella kehoaan, ilman sitä kirottua suorittamisen pakkoa, niin niitä rasitusvammojakaan tuskin kovin paljoa tulisi. Ymmärtääkseni ihminen on suorastaan luotu juoksemaan hyvinkin pitkiä matkoja.

Kyllä, mutta edelleen se suorittamisen pakko ei tule mittareista vaan ihmisen omasta ajattelusta. Vapaasti voi juosta sykemittarin kanssa tai ilman sitä.

 

[K.A.H]

Kyllä, mutta edelleen se suorittamisen pakko ei tule mittareista vaan ihmisen omasta ajattelusta. Vapaasti voi juosta sykemittarin kanssa tai ilman sitä.

Totta puhut. Itselläni ei ole niinkään suorittamisen pakkoa, vaan lopetin sykkeiden seuraamisen ja aikojeni kellottamisen koska yksinkertaisesti rupesin miettimään miksi niitä mittaan. Merkityksetöntä. Kun ei pyri juoksulla varsinaisesti mihinkään, ei ole tulostavoitetta niin miksi mitata yhtään mitään. Mulle juoksu on jonkinlaista meditaatiota, siinä unohtaa kaiken ja samalla on täysin hetkessä kiinni. Tuli kerran vaan tunne, että mikä perimmäinen merkitys on sillä jos juoksen jonkun matkan minuutin nopeammin tai hitaammin. Täysin yhdentekevää.

Mutta joo, ymmärrän myös täysin että moni tahtoo kilpailla, ja jos ei muita niin itseään vastaan. Kukin tyylillään, sehän juoksussakin on parasta.

 

[Fordél]

Totta puhut. Itselläni ei ole niinkään suorittamisen pakkoa, vaan lopetin sykkeiden seuraamisen ja aikojeni kellottamisen koska yksinkertaisesti rupesin miettimään miksi niitä mittaan. Merkityksetöntä. Kun ei pyri juoksulla varsinaisesti mihinkään, ei ole tulostavoitetta niin miksi mitata yhtään mitään. Mulle juoksu on jonkinlaista meditaatiota, siinä unohtaa kaiken ja samalla on täysin hetkessä kiinni. Tuli kerran vaan tunne, että mikä perimmäinen merkitys on sillä jos juoksen jonkun matkan minuutin nopeammin tai hitaammin. Täysin yhdentekevää.

Kuulostaa oikein hyvälle ja ymmärrän tällaisen näkemyksen oikein hyvin. Itse asiassa olen itsekin juoksut viimeisen vuoden ilman sykevyötä ja hyvin paljon myös ilman mittaria. Tämä siksi, että kunto on niin paska eikä ole mitään ajallisia tavoitteita. Juoksen vain terveyteni takia. Toki jos saan kunnon nousemaan, koitan juosta ensi keväänä 80 km polkukisan, mutta senkin vailla mitään aikatavoitetta. Kunhan nautin luonnosta ja yksinäisyydestä.

Aikaisemmin juoksin vuosia tavoitteellisesti ja sekin oli tosi hienoa. Silloin mittari oli tärkeä apuväline. Kun olin hyvässä kunnossa, pääsin joskus flow-tilaan. Nyt kun olen paskassa kunnossa, flowsta ei ole tietoakaan. Se on surullista ja vie nautintoa juoksusta.

Jos tämä juokseminen tästä vielä jatkuu, munkin seuraava vaihe "juoksu-uralla" lienee samanlainen kuin sulla: kilsat, minuutit ja sekunnit muutuvat entistä merkityksettömämmiksi, jopa täysin turhaksi. Juostaan sen verran aina kuin huvittaa ja sillä vauhdilla, mikä tuntuu hyvälle. Se ei kuitenkaan estä osallistumista hienoihin juoksutapahtumiin, mutta vailla mitään suorittamista.

 

[adolf]

Jos tämä juokseminen tästä vielä jatkuu, munkin seuraava vaihe "juoksu-uralla" lienee samanlainen kuin sulla: kilsat, minuutit ja sekunnit muutuvat entistä merkityksettömämmiksi, jopa täysin turhaksi. Juostaan sen verran aina kuin huvittaa ja sillä vauhdilla, mikä tuntuu hyvälle. Se ei kuitenkaan estä osallistumista hienoihin juoksutapahtumiin, mutta vailla mitään suorittamista.

Tuossa tuo on minunkin liikkumiseni ydin. Terveyden ylläpitimiksi ja tokihan se itsetuntoakin kohottaa kun ei tarvi ujostella tai häpeillä paitaa pois ottaessa vaikka olisi missä hyvänsä, vaikken nyt missään sixpack kunnossa olekaan. Olin minäkin muutama vuosi sitten vielä terävämmässä tikissä ja oli joku 6-7 kiloa vähemmän painoa. Tiiä nyt sitte olinko kuitenkaan yhtään sen onnellisempi vaikka tulokset pikkaisen parempia olikin ja vyötä sai kiristää enemmän.

On se toki kiva haastaa itseään edelleen ja tykkään siitä tunteesta kun sattuu ja hengästyttää, mutta ei siinä hommassa ole mitään mieltä jos se menee liian totiseksi. Se on hemmetin tärkeää tässä hommassa että löytää sellaisia juttuja joista oikeasti itse pitää.

Niin mitä hittoa minä nyt sitten teen tuolla kellolla? No ehkä koen vielä kaltaisenne valaistumisen joskus minäkin. Toisaalta kyllä tuo nyt toistaiseksi vielä pyöräillessä ja juostessa matkassa jonkun aikaa kulkee. Ihan mielenkiintoinen kapistus kuitenkin ja korvaa Sports Trackerin kun ei tarvi puhelinta enää vilkuilla + tuossa on monia muita hyviä ominaisuuksia.

 

[K.A.H]

Toki jos saan kunnon nousemaan, koitan juosta ensi keväänä 80 km polkukisan, mutta senkin vailla mitään aikatavoitetta. Kunhan nautin luonnosta ja yksinäisyydestä.

Tommonen kisa voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka tuo 80 km olisi mulle aivan liian pitkä matka. Tokin siinäkin ajattelisin ettei kyse ole mistään kisasta, ja hällä väliä sijoituksella ja loppuajalla. Kunhan vain nautiskelee luonnosta, rauhasta ja liikkumisesta, kuten sanoit. Tuosta tuli mieleeni, että mun on hiton vaikea tajuta kun ihan tavalliset meikäläisen tapaiset lönköttelijät tulee metsän rauhaan kävelemään/juoksemaan, ja sitten on napit korvissa. Minä ainakin menen metsään juoksemaan siksi, että pääsen kaikkea maailman meteliä pakoon, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukin tyylillään toki siinäkin asiassa.

 

[K.A.H]

Tuossa tuo on minunkin liikkumiseni ydin. Terveyden ylläpitimiksi ja tokihan se itsetuntoakin kohottaa kun ei tarvi ujostella tai häpeillä paitaa pois ottaessa vaikka olisi missä hyvänsä, vaikken nyt missään sixpack kunnossa olekaan. Olin minäkin muutama vuosi sitten vielä terävämmässä tikissä ja oli joku 6-7 kiloa vähemmän painoa. Tiiä nyt sitte olinko kuitenkaan yhtään sen onnellisempi vaikka tulokset pikkaisen parempia olikin ja vyötä sai kiristää enemmän.

On se toki kiva haastaa itseään edelleen ja tykkään siitä tunteesta kun sattuu ja hengästyttää, mutta ei siinä hommassa ole mitään mieltä jos se menee liian totiseksi. Se on hemmetin tärkeää tässä hommassa että löytää sellaisia juttuja joista oikeasti itse pitää.

Niin mitä hittoa minä nyt sitten teen tuolla kellolla? No ehkä koen vielä kaltaisenne valaistumisen joskus minäkin. Toisaalta kyllä tuo nyt toistaiseksi vielä pyöräillessä ja juostessa matkassa jonkun aikaa kulkee. Ihan mielenkiintoinen kapistus kuitenkin ja korvaa Sports Trackerin kun ei tarvi puhelinta enää vilkuilla + tuossa on monia muita hyviä ominaisuuksia.

Se kello voi sopia sulle juuri hyvin, eihän siinä mitään. Sekin on niin luonnekysymys. Itse olen viime vuosina alkanut menemään jokaisella elämän osa-alueella aikamoiseksi minimalistiksi, niin juoksuvarusteissakin noudatan sitä, koska se tuntuu omalta jutulta. Nyt olen innostunut paljain jaloin kävelystäkin, koska huomasin että se on parasta jalkaterapiaa myös juoksua ajatellen. Kunhan muistaa aloittaa maltilla ja olla välittämättä siitä että ihmiset saattaa tuijottaa.

Ja joo, ei se onni koskaan tule siitä mitä meille länsimaissa tuputetaan, hanki paljon materiaa ja kuntoile itsellesi sikspäkki. Eli todennäköisesti et olisi yhtään onnellisempi vaikka painaisit sen 6 kiloa vähemmän. Kunhan ei itseään ihan kamalaan kuntoon päästä, se voi jo sitten haitata onnellisuuden kokemusta, jos on fyysisesti paha olla.

 

[Fordél]

Tuosta tuli mieleeni, että mun on hiton vaikea tajuta kun ihan tavalliset meikäläisen tapaiset lönköttelijät tulee metsän rauhaan kävelemään/juoksemaan, ja sitten on napit korvissa. Minä ainakin menen metsään juoksemaan siksi, että pääsen kaikkea maailman meteliä pakoon, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukin tyylillään toki siinäkin asiassa.

Kyllä, kukin tyylillään. Tosin ihan kaikissa kaunpunkimetsissä ei niitä maailman meteleitä pääse pakoon. Itsekin menen metsissä paikoin napit korvilla kuunnellen podcasteja. Vaikka luonnon äänet jäävät pois, aistittaviksi jää luonto visuaalisesti, hajujen ja tuntoaistin perusteella.

 

[Useful Idiot]

Tuosta tuli mieleeni, että mun on hiton vaikea tajuta kun ihan tavalliset meikäläisen tapaiset lönköttelijät tulee metsän rauhaan kävelemään/juoksemaan, ja sitten on napit korvissa. Minä ainakin menen metsään juoksemaan siksi, että pääsen kaikkea maailman meteliä pakoon, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukin tyylillään toki siinäkin asiassa.

Täällä kuulokkeiden kanssa juoksija, mutta noin 97%:sesti sieltä tulee puhetta, lähinnä siis Yle Puhetta ja ohjelmista esim. Lindgen & Sihvoset ja tietenkin talvisin Kiekkokierrokset on aivan parasta terapiaa samalla kuunnellen. Sinänsä tuo on minun tapani fiilistellä ja päästä juurikin sitä arjen meteliä ja kaaosta pakoon. Luonnon äänien mahtavuutta en kiistä alkuunkaan, mutta tarkoitan, että välttämättä sieltä kuulokkeista ei aina jumputa uusimmat dancehitit niin, että koko metsä raikaa.

 

[Leon]

Hauskaa, että meitä on moneen lähtöön (!). Mä aloitin juoksemisen, koska keski-ikä ei tule yksin, eli ihan terveydellisistä syistä. Terveys on vielä hyvällä tolalla, mutta kuuttakymppiä lähestyessä tilanne saattaa muuttua huomaamatta. Päätin varautua siis tulevaisuuteen. Kun olin päässyt alkuun, lenkkeilystä oli tullut jo elämäntapa, jonka muuttamista en koe mitenkään tarpeelliseksi tai mahdolliseksi. Alkuun pääsemisessä oli huomattavassa roolissa tuo sykemittari. Ei pelkästään siksi, että sillä sai rasitustason kohdilleen, vaan myös siksi, että tilasto- ja numerofriikkinä sain samalla dataa ihmeteltäväkseni. Se oli välillä jopa suurin motivaattori lenkille lähtöön. Mulla on nyt kolmas mittari menossa. Muuten olisi varmaan vielä toinen, kun sen ominaisuudet riittivät hyvin mun tarpeisiin, mutta patikkakäyttöön tarvitsin kellon, jossa riittää gps-virtaa koko päiväksi. Aika pian luovuin siitä vanhemmasta mittarista, koska yhden kanssa se on vaan niin paljon näppärämpää. Oikeasti pärjäisin ilman mitään mittareita, kun tunnen elimistöni jo riittävän hyvin ja motivaatio tulee itsestään. Mutta kyllä mä koen saavani lisäarvoa noiden tallennusominaisuuksista.

Mutta paljon vaikeampi olisi luopua musiikista. Se on vaan niin. Mä nollaan pääni sillä, että laitan popin soimaan enkä ajattele yhtään mitään rationaalista lenkin aikana. Erittäin terapeuttista. Jollekin toiselle luonnon äänien kuuntelu on se juttu. Sitäkin tulee tehtyä, mutta se hoituu luontevasti koiran kanssa liikkuessa.

 

[K.A.H]

Mutta paljon vaikeampi olisi luopua musiikista. Se on vaan niin. Mä nollaan pääni sillä, että laitan popin soimaan enkä ajattele yhtään mitään rationaalista lenkin aikana. Erittäin terapeuttista. Jollekin toiselle luonnon äänien kuuntelu on se juttu. Sitäkin tulee tehtyä, mutta se hoituu luontevasti koiran kanssa liikkuessa.

Varmasti asian voi kokea tuollakin tavalla. Ja joillakin erittäin kovavauhtisilla lenkeillä ymmärrän hyvinkin, että moni saattaa tarvita ns. tsemppimusiikkia että jaksaa. Sehän toimii joillekin ihmisille eräänlaisena dopingina. Itselläni on vaan tainnut iskeä kokonaisvaltainen digiähky, koska en tosiaan ulkona liikkuessa yleensä kanna minkäänlaista teknistä vempelettä mukana. En edes älypuhelinta läheskään aina. Nyt olen alkanut harkita, että kun TV hajoaa en osta enää uutta. Ahdistaa vaan niin paljon joka puolelta tunkeva media ym. että tällä menolla asun muutaman vuoden päästä jossain erämaassa ilman sähköä ja juoksentelen siellä ympäriinsä kaiket päivät. Tai no, ehken ihan niin pitkälle mene. Ihan kivaahan tämä kirjoittelukin tämmöisille palstoillekin on.

 

[Tupu]

Viime talvena kävin hetken mielijohteesta huonokuntoisena hiihtämässä Tervahiihdon 55km vapaalla ja siitä sain innostuksen pitkän matkan massahiihtoihin. Oli todella mukava reissu, vaikka hyydyinkin aika pahasti lopussa energioiden loputtua. Otin ensi talven tavoitteeksi hiihtää ainakin pari pitkän matkan kisaa ja nyt kesän ja alkutalven aikana olisi tarkoitus parantaa kuntoa huomattavasti noita hiihtoja varten.

Valitettavasti olen huomannut, että ikä vaikuttaa jo selvästi kunnon kehitykseen. Alle parikymppisenä huomasi selvää kunnon nousua jo muutaman lenkin jälkeen, mutta nyt 37-vuotiaana parin kuukauden lenkkeilyn jälkeenkään ei kummoista kehitystä ole tapahtunut.

Polarin sykemittarin ostin nyt keväällä ja lueskelin muutenkin netistä tietoa oikeaoppisesta treenaamisesta. Se tuli selväksi heti alkajaisiksi, että tähän asti olen lenkillä mennyt käytännössä aina liian lujaa. Peruskestävyystyyppistä lenkkiä ei ole oikeastaan ollenkaan tullut tehtyä. Nyt sitten kun keväällä koitin juosta alle 130 sykkeellä, niin tällä kunnolla se oli ihan köpöttelyä. Päätinkin tehdä peruskestävyyslenkit pääasiassa pyöräilemällä, jonka lisäksi olen käynyt muutaman sauvakävelylenkin. Vauhtikestävyyslenkit teen sitten joko juosten, tai rullahiihtämällä. Minusta tämä yhdistelmä toimii oikein hyvin. Peruskestävyyslenkit menevät mukavasti pyörällä ja maisema vaihtuu. VK-lenkeillä taas ei tarvi turhaa pidätellä, vaan voi oikeasti juosta, tai hiihtää. Lisäksi tällälailla säästää paikkoja kipeytymiseltä, kun ei tarvi joka päivä samaa lajia harrastaa.

Sykemittaria on ollut mielenkiintoista seurata, mutta ei siitä kannata isäntää itselleen ottaa. Päivät ja harjoituskerrat eivät ole samanlaisia, vaan joskus sama vauhti samoilla sykkeillä tuntuu huomattavasti vaikeammalta, kuin pari päivää aiemmin. Polarin mittari laskee juoksulenkkien vauhdin ja sykkeen avulla juoksuindeksiä, jonka perusteella sitten ennustaa minkälaisia tuloksia pitäisi cooperin testissä, kympillä, maratonilla jne. tulla. Mielenkiintoista infoa. Tällä hetkellä tuo indeksi näyttää minulle 2900 metrin cooper tulosta, kun se oli toukokuun alussa 2700m. Eli aika huonossa kunnossa olen vieläkin, mutta suunta on oikea. Pitäisi joskus käydä koittamassa oikeasti juosta se 12min radalla, niin näkisi pitääkö tuo ollenkaan paikkaansa.

 

[adolf]

Tällä hetkellä tuo indeksi näyttää minulle 2900 metrin cooper tulosta, kun se oli toukokuun alussa 2700m. Eli aika huonossa kunnossa olen vieläkin, mutta suunta on oikea. Pitäisi joskus käydä koittamassa oikeasti juosta se 12min radalla, niin näkisi pitääkö tuo ollenkaan paikkaansa.

En nyt tässä muuten kommentoi, mutta älä ymmärrä väärin kun sanon että sulla viiraa päässä jos 37-vuotiaana ja 2900m cooperin tuloksella pidät itseäsi huonokuntoisena.

 

[K.A.H]

Tällä hetkellä tuo indeksi näyttää minulle 2900 metrin cooper tulosta, kun se oli toukokuun alussa 2700m. Eli aika huonossa kunnossa olen vieläkin, mutta suunta on oikea. Pitäisi joskus käydä koittamassa oikeasti juosta se 12min radalla, niin näkisi pitääkö tuo ollenkaan paikkaansa.

Älä nyt hulluja puhu. 2900 metriä on kova tulos lähempänä neljääkymmentä olevalle henkilölle. Se on hyvä tulos parikymppiselle nuorellekin. Itse en ole vuodesta 2004 asti jatkuneesta juoksuharrastuksesta huolimatta päässyt koskaan cooperissa 3000 metriä. Paras noteeraukseni on muistaakseni 2850 metriä. Siitä paljonko nykyään juoksisin cooperissa ei ole mitään hajua, mutta eipä kyllä kiinnosta mennä edes kokeilemaan. Kokonaisvaltainen oloni on hyvä, ja se riittää minulle.

 

[adolf]

Älä nyt hulluja puhu. 2900 metriä on kova tulos lähempänä neljääkymmentä olevalle henkilölle. Se on hyvä tulos parikymppiselle nuorellekin. Itse en ole vuodesta 2004 asti jatkuneesta juoksuharrastuksesta huolimatta päässyt koskaan cooperissa 3000 metriä. Paras noteeraukseni on muistaakseni 2850 metriä. Siitä paljonko nykyään juoksisin cooperissa ei ole mitään hajua, mutta eipä kyllä kiinnosta mennä edes kokeilemaan. Kokonaisvaltainen oloni on hyvä, ja se riittää minulle.

Kaverini kävi viime kesänä juoksemassa Tukholman maratonin ja treenannut tuossa puolithriatlonia varten. Kysyin että paljon menee cooperissa ja ei kuulemma 3000 mene rikki. Kolmikymppinen kuten minäkin.

 

[Chambza]

Tuosta tuli mieleeni, että mun on hiton vaikea tajuta kun ihan tavalliset meikäläisen tapaiset lönköttelijät tulee metsän rauhaan kävelemään/juoksemaan, ja sitten on napit korvissa. Minä ainakin menen metsään juoksemaan siksi, että pääsen kaikkea maailman meteliä pakoon, kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukin tyylillään toki siinäkin asiassa.

Usein tulee mentyä kuulokkeet korvilla, tähän on lähinnä kolme syytä: 1) Pk-seudulla asuvana juoksureitit ovat lähinnä Keskuspuistoa ja Vantaanjoen vartta, ja vaikka ne ovatkin asuinpaikkaan nähden upeasti 'kuin oikeaa luontoa', on se lähimmän valtatien taustakohina aina läsnä. Ja toisaalta kaikki ne muut lenkeillä käyvät mulkut, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, kuulokkeet eristää kivasti myös ihmisistä. 2) Kovatempoinen musiikki tahdittaa juoksua, ja muistuttaa pitämään askelluksen ripeänä, muuten alkaa helposti hidastua, ja juoksuasento ja -tekniikka alkaa kärsiä. 3) Laittamalla vaihtelevan soittolistan ja shufflen päälle saa hauskalla tavalla varioitua lenkkejä ja tehtyä vaihtelevia intervalleja, kun noudattaa bpm:ää askelluksessa.

Sykemittari oli erinomaisen hyvä apuväline, kun kunto oli noususuhdanteessa. Kun tuli parin vuoden vammakierre, se muuttuikin rasitteeksi, joka alleviivaa nykykunnon heikkouden aiempiin kunnian päiviin verrattuna. Jää nykyään hyllyyn.