Mainos

Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 590 493
  • 3 977

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Kiitos! @Useful Idiot ja @douppi

Vähän myöhäinen vastaus ja mukavaa lukea kokemuksia. Itselleni juoksu on aika uusi harrastus, naisen myötä, mutta todella mukava sellainen. Mitään kummempia tavoitteita e ole, paitsi saada itsensä kuntoon.

Itselle ongelmaksi löi pari viikko sitten penikat. Perseestä sääreen kipua. Iskutusta ei kestä yhtään. Kerrsn piti kokeilla, koska ei sellaista hyväksy. Nyt venytellään varovaisesti, kävellään vähän ja toivotaaan parasta. Lähinnä vituttaa, kun lopetti nikotiinit. 4+ kiloa kahdessa viikossa, ei huono. Äkä kerro osoitetta, syön sun talon.
 

sumuinen suo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oma kysymykseni liittyy peruskuntolenkkeihin. Kaverin kanssa oli vähän näkemyseroja pitäisikö panostaa lenkin pituuteen vai suorituskertoihin. Itse olen pitkien lenkkien kannalla, mutta kyllähän vauhti hiljenee loppua kohti aika paljon, kun ei se kunto kuitenkaan niin hyvä ole. Kaverini mielestä taas 20-30min lenkit riittää ihan hyvin kunhan tekee useammin ja silloin saa vauhdinkin pidettyä lähellä normaalia. Mielipiteitä?
No riippuu kai, onko tavoitteena parantaa kuntoa, vai ennemminkin pitää yllä kuntoa.
Eiköhän sillä pääse jo eteenpäin, jos vaikka viikolla juoksee jonkun tasavauhtisen peruslenkin, olkoon se sitten esim. 30 minuuttia. Ja sitten viikonloppuna tekee sellaisen lenkin, jota pyrkii aina vähän pidentämään. Vaikka 40 minuuttia ja siitä seuraavalla viikolla 5 tai 10 minuutta pitempi jne.
En kylläkään tyrmää tuota lyhyempien lenkkien useammin juoksemista, onhan 20-30 minuuttia paljon parempi kuin ei mitään tai koiran ulkoiluttaminen.

Vaatimattomassa kunnossa ollessa sillä vauhdilla ei oikeastaan ole merkitystä. Aivan hiljaakin mennessä lihakset ja hengitys kyllä työskentelee, vaikka tuntuisi helpolta. Kovakuntoisetkin juoksijat tekee helppoja lenkkejä. Jos vauhti hidastuu lenkin lopulla, niin ne viimeiset kilometrit juuri kehittää.
Vähän sama kun joku päästää kuntosalilla itsensä vähän liian helpolla ja "jättää ne viimeiset, kehittävät toistot tekemättä". Tekee 10 toistoa, kun olisi voinut tehdä 12.
Mutta tosiaan hyvin hiljainenkin vauhti riittää juoksussa.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Oma kysymykseni liittyy peruskuntolenkkeihin. Kaverin kanssa oli vähän näkemyseroja pitäisikö panostaa lenkin pituuteen vai suorituskertoihin. Itse olen pitkien lenkkien kannalla, mutta kyllähän vauhti hiljenee loppua kohti aika paljon, kun ei se kunto kuitenkaan niin hyvä ole. Kaverini mielestä taas 20-30min lenkit riittää ihan hyvin kunhan tekee useammin ja silloin saa vauhdinkin pidettyä lähellä normaalia. Mielipiteitä?
Mitään mielipiteitä vaan faktaa. Peruskuntoa voit kehittää vain kohtuu/matalasykkeisellä pitkäkestoisella suorituksella. Nyrkkisääntönä pidetään, että 80 % harjoittelusta pitää tapahtua alle 70 % maksimisykkeellä. Oleellista on siis harjoituksen teho. Jos vedät koko ajan hapoilla, et kehitä peruskuntoa. Se on fakta. Sykkeet alas ja malttia juoksuun. Kun peruskunto on riittävällä tasolla, voit ottaa vauhtikestävyysharjoittelun mukaan. Eikä sellaista asiaa ole olemassakaan kuin normaalivauhti. Se vauhti riippuu kuntotasostasi ja vauhtikestävyydestäsi. Molempia voi ja kannattaa kehittää. Suurinpiirtein jokainen vakavissaan harjoitteleva on hoksannut jossain vaiheessa, että hitaasti juoksemisen merkityksen tajuaminen sai vihdoin kehityskäyrän nousemaan.

Kertaan: panostakaa sykealueisiin ihan ensimmäisenä.

Sama vanha linkki jälleen kerran.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pääosin hyvinkin mukavaa ja hyvää vastapainoa työlle ym. Aikas pitkäänhän sitä on tullut lenkkeilyä harrastettua, ja nykyään yleisimmin sellasia 8-12km lenkkejä noin 5.00-6.00min kilsavauhdilla. Joskus alle viiden vauhdilla, mutta mielummin yksittäisiä kilsoja vaan.

Tässä viimevuosina on vaan alkanu vituttamaan ja turhauttamaan erilaiset pienehköt mutta pitkäkestoiset vaivat, joita ei ole ennen ollut. Ensin oli ns. juoksijanpolvea, eli paljon kireyttä reisissä ja pakaroissa, joista kipu heijastuu lenkillä polven ulkosivuun. Siitä jokseenkin pääsin levolla, lihashuolloilla, hieronnoilla ym. Nyt on sitten ollut viheliäisenä vaivana pohkeen kipu, joka heijastelee myös akillesjänteeseen. Isoin kipu lenkillä on iskenyt pohjelihaksen alaosaan.

Noista vaivoista jaloissa kun pääsis kokonaan, ni vois taas päästä kunnolla vauhtiin.

Onko kenkäasiat kunnossa? Minulla helpotti paljon vaivojen suhteen kun onnistuin lopulta löytämään itselleni aika lailla täydellisesti sopivat kengät. En minä huonoilla kengillä ole juossut pitkiin aikoihin mutta aika pienistä asioista näyttää olevan kiinni, joten ainakin joissakin tapauksissa voisi olla apua kun tutkituttaa kunnolla jalkojen asennot, juoksuasennon ja katsoo sitten ammattitaitoisen myyjän kanssa läpi kenkävaihtoehtoja. Itse tein tämänkin tietenkin kantapään kautta ja kokeilemalla mutta onneksi löytyi sellainen kenkätyyppi joka näyttää sopivan minun ruholleni.
 

scholl

Jäsen
Polvi johtuu todennäköisesti kengistä, pohjeongelmat mm. kireistä pohkeista ja heikoista pohjelihaksista. Pohjevenytyksiä, lonkankoukistajia ja monia muita asioita kannattaa tehdä. Lisäksi pitää huoli oikeasta juoksuasennosta. Kadenssia kannattaa seurata mittarista. Itselläni on hitaassa hölkässä joku 170 ja nopeammassa mennään jopa jonnekin 190 paikkeille. Kiteytettynä voisi sanoa, että juoksemaan oppii juoksemalla ja on normaalia, että kaikenlaista kränää tulee matkan varrella ja voi tulla milloin vain vaikka olisi kokenutkin juoksija. Toki paikat alkavat kestää paremmin kuin alkuvaiheessa, sillä lihakset ja jänteet ovat toinen osa-alue kuin sydän ja verisuonisto. Monesti loukkaantumisen jälkeen sitä palaakin liian nopeasti liian rankkaan treeniin, kun sydän ja keuhkot tuntuisivat olemaan valmiita ottamaan vastaan rankempaa treeniä, mutta jalat eivät kestä.

Kengistä vielä sen verran, että myyjien ammattitaito on aika huono. Ei kannata joka tyyppiä uskoa. Toki poikkeuksiakin on. Kun pääsin juttelemaan joku aika sitten kengistä entisen estejuoksija Janne Ukonmaanahon kanssa, niin hän oli hyvinkin perillä kenkäasioista. Monesti he ovat kuitenkin vain töissä siellä kaupassa, eivätkä elä ja hengitä juoksutossuja. He käyttävät vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin siihen, että tietäisivät kaiken kengistä. Itseäni kusetettiin vuonna 1998 yhdessä Inter Sportissa ja jouduin heittämään ostamani kaikista kalleimmat tossut roskikseen, kun ne olivat ei-sopivat ja väärää kokoa. Sen jälkeen päätin, että tiedän jatkossa enemmän kengistä kuin kukaan muu missään liikkeessä ja toiseksi laitan Asicsit boikottiin. Tuo on pitänyt. Olen ostanut valtavasti juoksukenkiä (nytkin on vajaa 20 paria rotaatiossa), mutta yhtään Asicsin paria en ole ostanut ja lisäksi olen käyttänyt tuhansia tunteja analysoidakseni juoksukenkiä. Siltä pohjalta voisin sanoa pari perusvinkkiä. Jos aloittelijalla on taipumusta jalkaongelmiin, tekisin aluksi lenkit aika vaimennetuilla kengillä. Riippuen onko pronaatiota vai neutraalijalka valitsisin mallin, mutten ottaisi liian kevyttä. Jos jalat eivät aiheuta hirveästi ongelmia, niin voi aloittaa jo jollain ns. workhorsella tyyliin Nike Pegasus, mikä ei ole kevyt, mutta se on kuitenkin jossain määrin responsiivinen yleistossu, jolla voi juosta myös aika lujaa. Itse juoksin aikanani 3.33 maratonin kaikista painavimmilla ja vaimennetuimmilla tossuilla, enkä ollut edes kokeillut kevyempiä kenkiä. Se juoksuvauhti siinä tasolla on niin hidasta, ettei tarvinnut eli jos ei ole kovaa juoksemassa kuitenkaan, niin tossunkaan ei ole pakko olla nopea. Sittemmin otin kevyemmät kengät rinnalle, kun aloin tehdä vetoharjoituksia, mutta pohkeet kipeytyivät melko lailla, joten piti ottaa aluksi siinä mielessä rauhallisesti. Lopulta nyt vuosia myöhemmin se tilanne on muuttunut niin, että olen luopunut käytännössä kokonaan ylipronaatiokengistä, sillä pronaatio on vuosien varrella vähentynyt ja kun juoksen kovempaa, niin se askel on eteenpäin suuntautuva, joten ei jalka pääse samalla tavalla virheasentoon. Samoin olen siirtynyt koko ajan kevyempiin kenkiin, mutta niin, että ostan yhä myös painavampia peruslenkkareita hitaammille lenkeille. Toki ei enää kaikista painavampia, mutta sellaisia Pegasuksen painoisia kyllä. Osa kengistä on edelleen minulle se verran rajuja, etten juokse niillä kuin sellaisia lenkkejä, joissa vauhti on 3.00-3.30 min/km. Yhtään hitaampaa ei viitsi juosta, kun jalat eivät kestä. Toki jos olisi jotkut etiopialaiset tai kenialaisen huippumaratoonarin kroppa, niin juoksisin varmaan aina adiokset jalassa, mutta kun jalat eivät kestä sellaista, että ne ovat aina jalassa.

Sanoisin, että aloittelija pärjää kahdella parilla ja jos hän käy kuntosalilla tai sisällä juoksumatolla, niin sinne sitten kolmas. Se uudempi pari olisi niille pidemmille lenkeille tai nopeammille juoksuvauhdeille tai niille lenkeille, jotka kovalla alustalla asfaltilla. Hitaat, lyhyet, hiekkatielenkit voi juosta vanhemmilla kengillä. Kilsat kannattaa laittaa muistiin. Riippuu juoksijan painosta, oman kropan kestävyydestä ja myös henkilökohtaisista mieltymyksistä, koska kengästä kannattaa luopua. Itse luovun 1000km kohdalla. Joku kenkä voi olla jo suht kova viimeiset pari hunttia, jos niillä on juostu koko aika ulkona, eikä ole niin, että olisin juossut vaikkapa puolet juoksumatolla ja siirtänyt ne sitten ulos, mutta toisaalta jos loppuvaiheen juoksee hitaita peruslenkkejä, niin ei se sinänsä haittaa. Kun kaikkia lenkkejä ei juokse samoilla kengillä, vaan osassa lenkeistä on enemmän vaimennusta kuin joillain toisilla kerroilla, niin jalka ei rasitu samalla tavalla. Eilen esim. lähdin sadekelille vanhoilla tossuilla, joissa oli starttessa jo 927km mittarissa. Kengät hajoavatkin helpommin sateella kunnolla kastuessaan ja kun toi oli yli 5 min/km löysäilyä, josta osa hiekkatietäkin, niin minusta paras vaihtoehto laittaa vanhat peruslenkkarit jalkaan.

Eri merkkejä kannattaa kokeilla, sillä kun tossut ovat vähän erilaisia, niin jalan pienet lihakset saavat erilaisia ärsykkeitä.Toki yhdelläkin merkillä pärjää, jos ottaa vähän erilaisia malleja, mutta itse en koe mitään tarvetta merkkiuskollisuuteen, kun mikään merkki ei minulle juoksemisesta maksakaan. Minusta eri merkeillä on vähän erilaisia ominaisuuksia ja koen, että hyödyn siitä aika paljon, että kierrätän eri merkkien kenkiä.
 

scholl

Jäsen
Suurinpiirtein jokainen vakavissaan harjoitteleva on hoksannut jossain vaiheessa, että hitaasti juoksemisen merkityksen tajuaminen sai vihdoin kehityskäyrän nousemaan.

Kertaan: panostakaa sykealueisiin ihan ensimmäisenä.

joo mutta alussa sillä ei ole mitään merkitystä. Suurin osa on alussa liian huonossa kunnossa, jotta voisivat edes juosta alhaisilla sykkeillä. Jos yksi ohje aloittelijoille pitäisi antaa, niin se on: ÄLÄ JUOKSE HILJAA! Kroppa ei tiedä, onko se kunto saavutettu juoksemalla vai millä keinoin. Aloittelija, jonka kuntotaso ei riitä kunnolla juoksuharjoitteluun, hyötyy paljon enemmän siitä, että hän tekee peruskestävyyttä hyötyliikunnalla (ei käytä hissiä, kävelee lyhyet matkat kaupungilla, kävelee lomillansa mahdollisimman paljon julkisen liikenteen sijaan), käy sauvakävelemässä tai patikoimassa viikonloppuna pari tuntia kerrallaan, pyöräilee mahdollisimman paljon, käy uimassa tai vesijuoksemassa ja tekee salilla crosstraineria kuin pyrkisi juoksemaan joka kerta, kun liikuntaa harrastaa. Näin ollen aloittelijan juoksulenkit voivat olla ihan hyvin fartlek-tyyppisiä miettimättä kelloa tai sykkeitä. Jos tuntuu pahalta ylämäessä, kävelee hetken ja sitten juoksee taas. Äkkiä se kunto nousee.

Kaisa Salin valmentaja sanoi eilen Urheiluruudussa, että triathlon on henkisestä puolesta 80% kiinni ja fysiikasta 20%. Olen joskus sanonut, että juoksussa tahdon merkitys on 70%. Ne kaverit, jotka aloittavat hiljaa, hölkkäävät vielä 5 tai 10 vuodenkin päästä hiljaa. Kyllä se kunto nousee tekee mitä hyvänsä ja sitten myöhemmin voi ottaa pitkiä pk-lenkkejä mukaan ja kannattaa muistaa sitten joka vuosi nostaa tietoisesti juoksuvauhteja. Toki minusta 20-30 minuutin lenkit ovat liian lyhyitä. Ottaisin mielummin tavoitteeksi sen, että jokainen lenkki olisi vähintään 45 minuuttia. En oikein näe, mitä järkeä on 20 minuutin lenkeissä. Se on vain laiskuutta. Se on hyvä katsoa, kun salilla jengi on juoksumatolla joku 10 minuuttia, eihän se auta mitään. Vedän joka treenin jälkeen juoksumatolla ainakin 10 kilsaa, enkä edes aloittelijalle suosittele mitään 20 minuuttia. Kun vähän saa kokemusta, niin sen jälkeen 10km on ihan minimi, mitä viitsii tehdä. Se on hyvä, kun joskus jossain lenkkisaunassa kansalaiset ovat päivitelleet, että saunaa ennen juoksemani 18km on pitkä, niin mietin, että lyhyt peruslenkkihän se on ja huomenna juoksen 35km.

Mä en alussa käyttäisi varmaan edes kelloa, puhumattakaan sykemittarista. Kiva apuväline se on, mutta perhana jos kunto ei ole hyvä, niin se vain ärsyttää. Joidenkin pahojen loukkaantumisten jälkeen olen himmaillut vain lenkkejä tehden ilman mitään kelloa tai muuta häiritsevää.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ne kaverit, jotka aloittavat hiljaa, hölkkäävät vielä 5 tai 10 vuodenkin päästä hiljaa.
Tiedät itsekin, ettei se ole noin simppeliä. Ne kaverit, jotka juoksevat kaikki lenkkinsä samalla vauhdilla, juoksevat kaikki lenkkinsä nyt ja tulevaisuudessa samalla vauhdilla. Mainitsin kyllä, että vauhtikestävyyttäkin voi ja kannattaa kehittää. Yksipuolisella junnaamisella se on ihan pirun epätoivoista, oli se junnaamisen vauhti ihan mikä tahansa. Jos juokset koko ajan liian kovaa ja liian lyhkäiisä lenkkejä, on melko turha odottaa juoksuvauhdin kehittymistä. Sama koskee toki liian hiljaisella vauhdilla juostuja lenkkejä. Ja edelleen, se vauhti on peruskunnostasi kiinni. Se peruskunnon kehittäminen on juoksuvauhdin kehittämisen ensimmäinen askel. Vai oletko eri mieltä?
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Tuli mieleen että käytkö salilla tai treenaatko muuten lihasvoimaa? Minulla oli aiemmin samanlaisia ongelmia juostessa. Juoksusta pidin muutaman vuoden tauon ja kun olen aloittanut uudelleen, niin ei ole koko aikana ollut mitään tuollaista. Tuossa tauon aikana aloitin kuntosaliharjoittelun mitä en ollut hajakertoja lukuunottamatta koskaan aiemmin tehnyt.

Oma kysymykseni liittyy peruskuntolenkkeihin. Kaverin kanssa oli vähän näkemyseroja pitäisikö panostaa lenkin pituuteen vai suorituskertoihin. Itse olen pitkien lenkkien kannalla, mutta kyllähän vauhti hiljenee loppua kohti aika paljon, kun ei se kunto kuitenkaan niin hyvä ole. Kaverini mielestä taas 20-30min lenkit riittää ihan hyvin kunhan tekee useammin ja silloin saa vauhdinkin pidettyä lähellä normaalia. Mielipiteitä?

Moi, joo salia harrastan myös jonkin verran, mutta pääosin lihaskunto-tyyppisesti. Yläkroppaa enemmän, koska joskus kun tein enemmän jalkoja, niin jumituksia oli todella paljon ja juoksuharrastus kärsi siitä kyllä.

Tuohon lenkkien pituuteen... itse olen myös niitä tyyppejä, jotka mielummin sitten vetää sen n. tunnin verran, kun lenkille on kerran lähdetty. En usko että kuntourheilijan kondiksen suhteen kauheasti on väliä sillä, tykkääkö juosta viikossa vaikka 2 x 1h tai 4 x 30min. Hyviä vaihtoehtoja molemmat.

Aerobisen liikunnan tarve ylipäätään on tietysti yksilöllinen juttu, ja varsinkin itseni kaltaisen pääosin istumatyötä tekevän henkilön pitää kyllä harrastaa sitä, jos haluaa kunnossa pysyä. En usko että joku 1h/viikko riittää kompensoimaan asiaa, joten olen tavoitteeksi ottanut sen 3h/viikko. Tuo sisältää yhden kerran höntsä -futista viikossa.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Kiitos! @Useful Idiot ja @douppi

Vähän myöhäinen vastaus ja mukavaa lukea kokemuksia. Itselleni juoksu on aika uusi harrastus, naisen myötä, mutta todella mukava sellainen. Mitään kummempia tavoitteita e ole, paitsi saada itsensä kuntoon.

Itselle ongelmaksi löi pari viikko sitten penikat. Perseestä sääreen kipua. Iskutusta ei kestä yhtään. Kerrsn piti kokeilla, koska ei sellaista hyväksy. Nyt venytellään varovaisesti, kävellään vähän ja toivotaaan parasta. Lähinnä vituttaa, kun lopetti nikotiinit. 4+ kiloa kahdessa viikossa, ei huono. Äkä kerro osoitetta, syön sun talon.

Joskus on tullut penikoista kärsittyä myös. Muutama ammattilainen on sanonut, että sääret ovat sellainen kohta, jotka voivat ottaa siipeensä kevyestäkin hieronnasta, ja hoitoon toimii hyvin levon lisäksi kylmä- ja kuumageelit. Noh, jos jumitus on todella paha, niin onhan ne lopulta pehmitettävä hieronnalla.

Juoksun/pyöräilyn sijaan suosittelisin vaikka rivakampaa kävelyä nyt viikon tai pari, ja pistä futis-sukat (tai onhan niitä ihan oikeita paine-sukkiakin olemassa) verkkareiden alle .
 

sumuinen suo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kaisa Salin valmentaja sanoi eilen Urheiluruudussa, että triathlon on henkisestä puolesta 80% kiinni ja fysiikasta 20%. Olen joskus sanonut, että juoksussa tahdon merkitys on 70%. Ne kaverit, jotka aloittavat hiljaa, hölkkäävät vielä 5 tai 10 vuodenkin päästä hiljaa.
Eiköhän tämä tarkoittanut huippu-urheilijoita, että siellä huipulla ja isoissa kisoissa henkinen puoli ratkaisee paljon. Seppo Rätykin on sanonut jotain tämän tapaista, että 80, mieluummin 90 prosenttia on henkistä, kun kaikki ovat kuitenkin suunnilleen samassa kunnossa.
Onhan Suomessakin nähty monia urheilijoita, joilla olisi kyllä asennetta ja motivaatiota ja kovuutta vähän liikaakin. Ja sitten on tullut ongelmia.

On se kyllä niinkin, että jos harrastelija kovasti haluaa ja on vähän rokkenrollia siinä tekemisessä, niin kehittyy paremmin kuin varovasti hissuttelemalla. Ei se paha ajatus ole vetää ensin hampaat irveessä sen mitä lähtee, ja alkaa vasta myöhemmin tehdä asioita oikein. Kuitenkin kestävyyslajista kyse, paljonko kestät.
Mutta lopulta se on niin, että vaikka miten puristaa, niin ei vaan kello tykkää jos ei ole pohjat kunnossa. Siinä ei tahdonvoimallakaan tee mitään, kun vauhti on hidastunut liikaa.

Se on hyvä, kun joskus jossain lenkkisaunassa kansalaiset ovat päivitelleet, että saunaa ennen juoksemani 18km on pitkä, niin mietin, että lyhyt peruslenkkihän se on ja huomenna juoksen 35km.
Eikös nämä vanhan kansan "saunalenkit" juuri ole perinteisesti keveitä, samaan tyyliin kuin ennen oli lauantait työpäiviä, mutta kai jotenkin kevyempiä.

Kannattaa muistaa, ettei kaikki ala maratoonareiksi. Nykyään arvostan tosi paljon sitä, jos henkilö käy edes vähän juoksemassa ja yleensäkin pystyy juoksemaan. Ilahdun aina jos näkyy hölkkääjä vaikka auton ikkunasta. Itsekin varmaan siirryn jossain vaiheessa siihen, että käy vaan pari kertaa viikossa tunnin lenkin. Että pysyy kunto kohtalaisena.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Onko kenkäasiat kunnossa? Minulla helpotti paljon vaivojen suhteen kun onnistuin lopulta löytämään itselleni aika lailla täydellisesti sopivat kengät. En minä huonoilla kengillä ole juossut pitkiin aikoihin mutta aika pienistä asioista näyttää olevan kiinni, joten ainakin joissakin tapauksissa voisi olla apua kun tutkituttaa kunnolla jalkojen asennot, juoksuasennon ja katsoo sitten ammattitaitoisen myyjän kanssa läpi kenkävaihtoehtoja. Itse tein tämänkin tietenkin kantapään kautta ja kokeilemalla mutta onneksi löytyi sellainen kenkätyyppi joka näyttää sopivan minun ruholleni.

Joo, todellakin pienistä asioista noi on usein kiinni. Tuo kenkä-asia on erittäin hyvä pointti, johon mun pitää panostaa ehkä vielä enemmän. Juoksulenkkarit on kyllä olleet itselle sopivat ja ihan laadukkaat aina, mutta liian harvoin tulee vaihdettua ne uusiin. Ei pitäisi päästää pohjia löystymään liikaa, koska sitten jalan asento pääsee vääristymään juostessa.

Myös nauhojen kireydellä on iso merkitys. Liian löysällä jalka liikkuu liikaa, ja liian kireä kipeyttää jalkapöytää ja sivuja. Kyllä tää harrastus on hankalaa :D
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Tiedät itsekin, ettei se ole noin simppeliä. Ne kaverit, jotka juoksevat kaikki lenkkinsä samalla vauhdilla, juoksevat kaikki lenkkinsä nyt ja tulevaisuudessa samalla vauhdilla. Mainitsin kyllä, että vauhtikestävyyttäkin voi ja kannattaa kehittää. Yksipuolisella junnaamisella se on ihan pirun epätoivoista, oli se junnaamisen vauhti ihan mikä tahansa. Jos juokset koko ajan liian kovaa ja liian lyhkäiisä lenkkejä, on melko turha odottaa juoksuvauhdin kehittymistä. Sama koskee toki liian hiljaisella vauhdilla juostuja lenkkejä. Ja edelleen, se vauhti on peruskunnostasi kiinni. Se peruskunnon kehittäminen on juoksuvauhdin kehittämisen ensimmäinen askel. Vai oletko eri mieltä?

Iso asia tuossa liian lyhyttä ja liian kovaa - kyllä silläkin periaatteessa kunto ja vauhtikin kasvaa - on kuitenkin myös vammariskin todella paljon suurempi taso. Pitkällä ja hitaalla vammariski on limes nolla, mutta kun mennään omaan tasoon nähden lujaa ja junnaavasti se riski kasvaa. Niin rasituspuolella kuin yksittäisissä tilanteissakin.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Iso asia tuossa liian lyhyttä ja liian kovaa - kyllä silläkin periaatteessa kunto ja vauhtikin kasvaa - on kuitenkin myös vammariskin todella paljon suurempi taso. Pitkällä ja hitaalla vammariski on limes nolla, mutta kun mennään omaan tasoon nähden lujaa ja junnaavasti se riski kasvaa. Niin rasituspuolella kuin yksittäisissä tilanteissakin.
Juu, se HIIT on varmaan vieläkin kova sana, kun sitä markkinoidaan monessa paikassa ihmetreeninä. HIITillä on varmasti paljon annettavaa sellaiselle, jolle se sopii. Ja silloinkin se pitää tehdä oikein. Mutta en lähtisi suosittelemaan sitä kellekään 0-tasosta alkaen. Mikään ei tapa kuntoiluinnostusta niin nopeasti kuin paikkojen hajoilu.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kengistä vielä sen verran, että myyjien ammattitaito on aika huono. Ei kannata joka tyyppiä uskoa. Toki poikkeuksiakin on. Kun pääsin juttelemaan joku aika sitten kengistä entisen estejuoksija Janne Ukonmaanahon kanssa, niin hän oli hyvinkin perillä kenkäasioista. Monesti he ovat kuitenkin vain töissä siellä kaupassa, eivätkä elä ja hengitä juoksutossuja.

Näin juuri. Ja tätä tarkoitin juuri sillä kun sanoin että "ammattitaitoisen myyjän kanssa". Sen kyllä huomaa nopeasti myyjistä että kuka on oikeasti vihkiytynyt lajiin, olipa se laji mikä tahansa, ja tällaisen myyjän sanaan uskaltaa jo luottaa koska heillä on yleensä ihan aito halu auttaa muita harrastajia eikä vaan myydä sitä tuotetta mistä saa parhaan katteen. Ja sen olen huomannut että aika usein nämä tällaiset myyjät löytyvät joistakin pikkukaupunkien pikkuliikkeistä, harvemmin mistään XXL:stä tai Stadiumilta.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Tulipahan ostettua uudet kengät ja käytyä ensimmäinen testilenkki kolmeen viikkoon. Pegasuksilla juostaan jatkossakin, joskin uudella mallilla. Ihan vaan. koska halvalla sai. Olipas kyllä eri tuntuiset kuin vanha kenkäpari. Kai ne sitten on vaan kuluneet, vaikka päällisin puolin näyttää kuin pakasta vedetyiltä. On niillä silti pitkälti toista tuhatta kilometriä alla. Meno on oli helvetin raskasta, kuten sopi odottaakin. Onhan kolmessa viikossa otettu nuuskankäytön lopettamisen jälkeen jo kuusi kiloa lisää painoakin. Heh. Voisi kai kohta rajoittaa. Eniten kuitenkin vitutti se, että se penikkavaiva alkoi puskea esiin. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Samalla pohkeet tuntui lyövän ihan täysin lukkoon. No, jatketaan venyttelyitä, lisätään lihanskuntoharjoitteita ja koitetaan palailla hiljalleen juoksun pariin lyhyillä ja hitailla lenkeillä. Eiköhän se siitä.

Yllä kyllä hyvää keskustelua juoksusta. Katsotaan, jos jossain välissä keskusteluun tarkemmin.
 

scholl

Jäsen
Otin tavoitteeksi selviytyä yleisen sarjan sm-kilpailuihin. Se olisi vähän sama kuin lätkässä pääsisi EHT-turneelle nelosketjuun ja sitten kun miettii ikää, niin se olisi vähän sama kuin jos Jalonen valitsisi lätkäjoukkueeseen Petteri Nummelinin.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Nyt sitten tapahtui se, mitä olen jo vuosikausia pelännyt. Tuossa maastossa meni nivelsiteet vasemmasta jalasta. Tulikin sitten vähän pitempi tauko. Harmittaa kun juuri pääsi vireeseen ja oli ihan mahtava flow.

Perkele.
 

scholl

Jäsen
7 viikkoa nyt takana harjoittelua kohti sm-kisoja. Suurin muutos on asenteessa. Siinä missä ennen viikossa kertyi 50-80 kilsaa niin nyt olen mennyt 90-115km ilman mitään enempiä nikotteluita. Routainen maa on kyllä yksi piru ja on aiheuttanut melkoisia tuntemuksia sääriin. Toivon mukaan ei ole mitään murtumia. Alussa on vähän nyt sellainen, että hyvä kun kävelee pystyy, mutta kun jalat lämpenevät, niin juoksu sujuu ihan ok. Tänään esim. juoksin 30 kilsaa ihan jotain randomreittejä. Jouduin jopa jollekin pitkospuille, joissa oli yksi jäässä oleva lankku se reitin leveys ja bludasinkin siinä kerran. Niinpä ei ihme, että kilsa oli vain 7.30 minsaa. Muuten sitten pystyi useimmat kilsat takomaan alle vitosta, vaikka olikin kevyt lenkki ohjelmassa. Tuli 109 kilsaa siis tälläkin viikolla vaikken nyt varsinaisesti mitään ihmeellistä tehnyt. Joka päivä yksi lenkki ja sen lisäksi kaksi ryhmäliikuntaa, muutama keskivartalotreeni ennen lenkkiä, jonkun verran punttia ja leuanvetoa. Nelisatasia taisin juosta tiistaina, perjantaina uptempoa 15km parin kympin lenkillä ja tänään sitten pitkis. Muuten ihan perusmättöä.
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
Syyskuun alussa pitäisi mennä kymppi lönköttelemään, eli noin kaksi kuukautta aikaa. Kunto on sellainen, että jaksan jo nyt matkan hölkätä vaivattomasti, mutta vauhtikestävyyttä pitäisi saada melko paljon lisää. Huikean iloinen olisin, jos ajan saisi tunnin nurkille. Nyt matalansykkeen lenkillä matkaan menee noin 1.20-1.30 tuntia.

Olisko jollakulla vinkkejä millaisilla harjoitteilla vauhtia saisi nostettua, jotta km-vauhdin saisi sinne 6-7 min/km?
 

Veijari

Jäsen
Varmaan helpointa aloittaa vauhtikestävyys harjoittelu niin että normaalin harjoitus lenkin ensimmäisen puolikkaan hölkkää kevyesti ja toiselle puolikkaalle nostaa hieman vauhtia.
Toinen tapa, josta itse pidän enemmän, on tehdä normaalin lenkin aikana vaikka 2-4 minuuttia kestäviä kovempivauhtisia vetoja ja palautukset välissä matalammalla vauhdilla, joiden kesto minuutti - pari. Lähtisin maltilla liikkeelle eli max 5-6 vetoa lenkkiä kohden. Vetoharjoitusta ennen ja jälkeen tietysti joku 10min lämmittely ja palauttava juoksu.
 

scholl

Jäsen
ei tuollaisissa vauhdeissa ole kysymys mistään vauhtikestävyydestä, vaan puutteellisesta kunnosta. Henkilö ei ole sellaisessa kunnossa, että hän voisi lenkkeillä. Hyötyliikunta on paras vinkki. Kävelee portaita, ei mene hissillä. Kävelee tai ajaa fillarilla, eikä mene dösällä. Sitten kun lenkille lähdetään, niin sinne mennään juoksemaan. Jos ei jaksa juosta koko matkaa, kävelee välillä. Jonain toisena päivänä menee fillaroimaan ja hankkii peruskuntoa. Viikonloppuna vaikkapa patikoimaan. Sauvakävely on myöskin hyvävinkki, jos sen tekee tosissaan ja kunnollisessa maastossa. Saa koko kropan töihin. Ylämäkiin voi iskea kunnolla sauvajuoksuksi, alamäet voi rullata hölkkää ja tasaisemmilla osuuksilla tehdä rytmikästä "vuorohiihtoa".

Itselläni oli ihan hyväntuntuinen viikonloppu. Lauantaina juoksin tempon radalla ja silti jalat tuntuivat sen verran hyviltä eilen, että juoksin 35,45km 4.46 min/km vauhdilla. Muutama reippaampi kilsa mukana. Oli niin hyvä vire ja sääkin just sopiva, ettei lenkillä tullut oikeastaan edes jano. Yhden limun kävin ostamassa, mutta ei se tarpeellista olisi ollut. Tänään on pakko himmailla. Heräsin kyllä jo viideltä neljän tunnin unien jälkeen ihan pirteänä, joten periaatteessa olisin voinut juosta aamulla, mutta päätin, etten juokse tänään, vaan menen illalla vesijuoksemaan. Saa riittää palauttavan päivän ohjelmaksi.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Itselläni oli ihan hyväntuntuinen viikonloppu. Lauantaina juoksin tempon radalla ja silti jalat tuntuivat sen verran hyviltä eilen, että juoksin 35,45km 4.46 min/km vauhdilla. Muutama reippaampi kilsa mukana. Oli niin hyvä vire ja sääkin just sopiva, ettei lenkillä tullut oikeastaan edes jano. Yhden limun kävin ostamassa, mutta ei se tarpeellista olisi ollut. Tänään on pakko himmailla. Heräsin kyllä jo viideltä neljän tunnin unien jälkeen ihan pirteänä, joten periaatteessa olisin voinut juosta aamulla, mutta päätin, etten juokse tänään, vaan menen illalla vesijuoksemaan. Saa riittää palauttavan päivän ohjelmaksi.

Huhhuh, 35,5 kilometriä juosten ilman janoa kuulostaa suorastaan epäluonnolliselta. Itse en ole koskaan edes juossut noin pitkää matkaa, mutta omatoimisen puolimaratonin jälkeen (joka meni aikaan 1h 56min) tuntui siltä että voisin tyhjentää kahden litran pullon yhdellä huikalla. Ja itse suorituksen aikana join kuitenkin puolisen litraa, jonka senkin koin olevan ehkä liian vähän. Toivottavasti tuollaiset suoritukset neljän tunnin yöunilla eivät ole ihan normaalia perusarkea kenellekään, koska kyllähän siinä jossain vaiheessa keho sanoo riks-raks ja poks. Noh, ymmärsin kuitenkin että nelisen tuntia on sinunkin mielestäsi vähänlaisesti lepoa. Tai sitten olet vaan supermies.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Höpsis @scholl . Kyllä noihin vauhteihin voi pistää VK-tyyppistä harjoittelua mukaan ihan huoletta. Kunhan muistaa olevansa kuntoilija eikä urheilija. Tässä hyvä vinkkilinkki. Eikun tuosta kokeilemaan.
 

scholl

Jäsen
Huhhuh, 35,5 kilometriä juosten ilman janoa kuulostaa suorastaan epäluonnolliselta. Itse en ole koskaan edes juossut noin pitkää matkaa, mutta omatoimisen puolimaratonin jälkeen (joka meni aikaan 1h 56min) tuntui siltä että voisin tyhjentää kahden litran pullon yhdellä huikalla. Ja itse suorituksen aikana join kuitenkin puolisen litraa, jonka senkin koin olevan ehkä liian vähän. Toivottavasti tuollaiset suoritukset neljän tunnin yöunilla eivät ole ihan normaalia perusarkea kenellekään, koska kyllähän siinä jossain vaiheessa keho sanoo riks-raks ja poks. Noh, ymmärsin kuitenkin että nelisen tuntia on sinunkin mielestäsi vähänlaisesti lepoa. Tai sitten olet vaan supermies.

Niin siis nukuin niin paljon juhannuksena, ettei nyt vain nukuttanut. Lisäksi lepäsin eilen alkuillasta ja ennen nukkumaanmeno. Lisäksi lepäsin vielä aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen eli kyllä unen lisäksi tuli varmaan 4 tunai lepoakin.

Kyllä mullakin jano lenkin jälkeen oli, muttei lenkin aikana tuntunut janoiselta. Tosin johtuu siitä osin, että oli pilvinen taivas ja olin juonut tarkoituksellisesti ennen lenkkiä. Pitää myös muistaa, että se oli pk-lenkki, jolloin kroppa tuottaa puolet vähemmän lämpöä kuin vauhdikkaammassa juoksussa ja juoksin shortseissa ja t-paidassa. Keli ei ollut lämmin, vaan oiskohan ollut vain 16 astetta. Mitä enemmän kestävyysurheilua harrastaa, niin sitä tehokkaammin kroppa oppii toimimaan. En nytkään varsinaisesti lenkin jälkeen tuntunut olevan väsynyt. Tosin takareidet olivat vähän tönköt ja paita pikkaisen veressä, kun oli hinkannut, mutta muuten olin ihan hyvässä iskussa. Join vähän urheilujuomaa, kävin suihkussa ja sitten aloin syödä perunoita ja silliä saadakseen suoloja, minkä jälkeen aloin grillata lihaa. Jos vedän itseni piippuun, niin en jaksa alkaa kokata eli toi oli kuitenkin vielä kohtuuden rajoissa. Pitää suhteuttaa aina siihen harjoituksen rasittavuuteen. Nyt ei ollut mikään kovavauhtinen pitkis, vaan keskivauhdiltaan joku maravauhti +20 prossaa. Kestoltaan toki mentiin about sinne maratonin tavoitekestoon, kun lenkki oli joku 2h47min eli siinä mielessä keskimääräisiä pitkiksiä pidempi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös