Noni. Kotona ollaan oltu kolmesta lähtien, siis yöstä.
Miitistä.. Noin 13.05 kävelin rantalavalta rantaa myöden kohti puistolavaa, katselin ympärilleni tarkkaan, jos näkisin Nikkeä, hänen tuntomerkkiensä perusteella. No, en kyllä nähnyt, enkä niin hörkköäkään. Näin parhaaksi jatkaa matkaa sitten eteenpäin Sonata Arctican keikalle. Hörkön minä sitten näin, kesken Kwanin keikan. Niin, tai siis paremminkin hörkkö näki minut.
Jospas sitten musiikista.
Koko ruisrockin aloitti siis Kilpi, bändi josta todellakin pidän. Jätkät vetivät kyllä hyvän keikan, eikä vähäinen esiintymis kokemus näkynyt sitten tippaakaan. Porukkaa vaan oli todella vähän vielä siinä vaiheessa päivää ja sadekin latisti tunnelmaa ikävästi. Parhaana biisinä tarvii kyllä mainita se Pahalle et käännä selkää, joka tuolla cd:lläkin paras kappala minusta on. Myös Savuna ilmaan- kappaleen kitara riffit olivat aivan mahtavia.
Negative veti kyllä ihan hienon keikan, ei siinä mitään. Harmittavaa tuo kitaristin loukkaantuminen. Boomhauer oli minulle aivan uusi tuttavuus, ja hyvinhän se kolahti. Ainakin ne välispiikit olivat kohdallaan miehellä. Don Huonot sai niittylavalla maan tärisemään, porukka pomppi villinä (minuun ei pahemmin iskenyt) ja tykkäsi.
The 69 eyes veti kanssa todella hyvän setin! Harmi vaan, että en päässyt kovin hyvlle paikalle, enkä nähnyt oikeastaan mitään, varsinkin olisin halunnut nähdä sitä Jussin rumpujen soittoa. Seuraava kovempi oli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Jätkät kyllä osaavat myös livenä vetää hyvin, musiikki sopii (tämäkin) hyvin makuuni. Ja kaikenlisäksi rahapussista löytyy nyt Timo Rautiaisen plektra :)
Apulanta sai yleisön hyppimään, myös minut. Se näytelmä-osio oli kyllä sitten umpisurkea, mielummin olisin katsellut enemmän musiikkia, varsinkin Heinola 10- platalta olisi saanut soittaa enemmän, ja sitten näitä vanhempia. Minä kun en näistä ihan uusimmista kovin vahvasti kovene. Lordilla oli hieno show, liekkejä ja valoja paljon. Roikuin koko keikan ajan niissä aidoissa, mitkä ovat miksauskopin vieressä, hieman siinä kädet väsyi, mutta näkipä ainakin shown!
Eläkeläiset menevät vahvasti sarjaan "ei vois niinq vähempää kiinnostaa"! Eihän tuollaista voi kuunnella edes vahvassa humalassa hitto soikoon! Kamalaa tuollainen. HIMin musiikista tykkäilen jonkun verran levyltä kuunneltuna, mutta tuo keikka, minkä he vetivät oli kyllä ainakin minun silmissäni ala-arvoinen. Siis odotuksiini katsoen, enhän minä ole ennen kyseistä bändiä livenä nähnyt.
Sitten onkin jäljellä enään Don Johnson big band. Jätkät saivat kyllä koko yleisön bailaamaan villinä, ja heittivät muuntekin hienon keikan. Koko keikan katsoin kylläkin hiton kaukaa, harmittaakin kyllä kun en päässyt lähemmäksi. Viimeiset rummutuksetkin olivat kyllä hyvät.
Sunnuntai olikin vähän vaisumpi päivä, bändit olivat hiukan vähemmän kiinnostavia minulle. Harmittaa kovin, kun Ylivoimaa en nähnyt kun n. 20min. Siinä olikin sitten aika pitkään pelkkää hillumista ja istuskelua, kun bändit eivät olleet minun makuuni. Popedan katselin, ja aika huono keikka oli kyllä äijillä, ainoa väripilkku oli heidän kitaristinsa, se jätkä osaa soittaa! Lemonator heitti kyllä hiton hyvän keikan, ei voi muuta sanoa. Heitä en ole ennen pahemmin diggaillut, mutta kyllä puri musiikki minuun, eipä voi muuta sanoa. Manicsit katselin screeniltä suhteellisen kaukaa, jätkät kyllä vetää rutiinilla keikat ihan kauniista alusta loppuun.
Taas siinä on taukoa, että ei oikein mikään bändi lämmitä. Cardigansia siinä vähän vilkuilin. The Rasmusta minun piti katsella sellainen 15min ja siirtyä siitä nopeasti Turbonegron keikalle, en jaksanut kun kahden biisin verran. Toinen biisi oli mielestäni yksi Rasmuksen parhaista, First day of my life, sen olisin halunnut kuulla, mutta ei saatana sentään, takanani kaksi helvetin rumaa teinityttöä yrittää laulaa mukana, aivan päin persettä laulavatkin, nuotin vierestä, kokoajan vähintäänkin kolme sekuntia myöhässä ja eivätkä edes osaa lausua sanoja!
Sitten tuo Turbonegro, jota odotin. Bändi oli ensimmäistä kertaa Suomessa soittamassa, ja kyllä sai porukan hienosti mukaan! Välispiikit olivat helvetin hyviä, sekä selkeitä. You can say PERKELE, but don't say MOTHERFUCKER MOTHERFUCKER!! Hiton kovaa settiä oli kyllä, todella hyvää tämäkin. Looptroopin jälkeen paras keikka koko festareilta. Ainiin, yksi juttu vielä; are you ready my darkness?
Jean S. on kyllä sitten todella suuri vitsi koko bändi. Mitä itua on tuollaisessa? Kyllähän nyt mikä tahansa poppoo on livenä hyvä, ja muutenkin kun soittaa vain toisten tekemiä kappaleita hiukan erilailla. Uuh. Apocalyptica veti erittäin hienosti kyllä Enter Sandmanin, siitä mä tykkäsin. Sliipparit ja Martti Servon mä skippasin kyl suosiolla, oli parempaa tekemistä siellä rannassa sellaisen kivan tytsyn kanssa :]
Sitten Sunnuntain, ja oikeastaan koko Ruisrockin kohokohta, Looptroop! Siellä oltiin ajoissa, Jenna vain ei halunnut tulla toiseen riviin katsomaan sitä, joten yksin siellä pompin. Jätkät vetivät todella timmin keikan, ei voi muuta sanoa! Oli se hienoa kyllä, koko jengi keskarit ylhäällä huutaa "George Bush! George Bush! George Bush! George Bush!" Myös freedomia ja War is outtia huudettiin koko yleisön voimin. Tämä oli kyllä varmaankin festareiden paras keikka, jos sellainen tarvitsee eritellä sieltä.
Nii.. Siinä sitä sitten oli, omia tuntemuksia.
