Ehdin nyt vasta ensimmäistä kertaa kunnolla koneen äärelle. Kaikkien oheistapahtumien selittely veisi koko päivän, enkä tiedä haluanko edes kertoa kaikista moraalisesti hieman arveluttavista jutuista. Mutta tässä kuitenkin vähän raportintynkää Turun reissusta. Ensin yleiset tunnelmat, sitten musiikkikommentit.
Lähdimme todellakin jo perjantaina matkaan. Kun en mikään uskomaton ajaja ole, kommelluksia osattiin odottaa. Mutta silti se, että vähän aikaa tankkaamisen jälkeen pikkuisen ennen moottoritietä etupenkin kaveri huomasi peilistä jotain ihmeellistä, ylitti odotukset. Bensaluukun kansi oli nimittäin jäänyt auki ja korkki huoltoasemalle. Onneksi ehdimme ajaa vain pari kilsaa, sillä motarilla kääntyminen olisi ollut hieman vaikeampaa. Haettuamme yhden kavereista Helsingistä alkoi juomaa virrata autossa, toki minua lukuun ottamatta. Turussa taas olimme hukassa, kun sälli, jonka isoveljen kämpille olimme menossa, ei osannut reittiä kunnolla. Parit liikennesäännöt pistettiin uusiksi mm. hyvin äkkinäisillä käännöksillä, mutta turvallisesti ja ilman poliisien käsittelyyn joutumista selvisimme perille. Siitä sitten Aurajoen rantaan ja perehtymään Turun yöelämään, eikä mitään kummoista sattunut. Festariseurueemme täydentyi yöllä, kun loput porukastamme saapui Lahdesta viiden aikaan herättäen meidät. Kahdeksan henkeä yksiössä, tunnelma oli aika tiivis.
Aamulla aloimmekin hyvissä ajoin virittämään festarikuntoa. Pienen mietiskelyn jälkeen päädyimme kävelemään Ruissaloon. Matka oli odotettua reilusti pidempi (erään kaverin tuttava antoi väärää tietoa), mutta se ei haitannut, sillä matka sujui leppoisasti kaljaa juoden. Tiesin kyllä jo lähtiessä, etten ehdin JA:n tapaamiseen, mutta festarialueelle sisään pääseminen vasta puoli neljältä oli täysin odottamatonta. Ehdinpä kuitenkin ensimmäisen todella kiinnostavan esiintyjän, Don Huonojen, keikalle.
Ilta kului mukavasti, anniskelualueella oltiin ja käytiin välissä hyppäämässä benji-hyppy (siitä enemmän toisessa ketjussa). Ismo Alangon katsoin lähes alusta loppuun, menin piipahtamaan Apulannan keikalle, josta lähdin hyvissä ajoin kohti CMX:ää. Siinä vaiheessa humala alkoi olla jo melkoinen, mutta holtti ei kadonnut.
Ohjelman loputtua ei ollutkaan niin mukavaa. Eräälle kaverilleni annettiin narikassa väärä lappu, eikä hän saanut reppuaan takaisin lähdön hetken koittaessa. Niinpä jouduimme odottamaan siihen asti, että suurin osa yleisöstä olisi poistunut ja reppu olisi helposti löydettävissä narikasta. Pari tuntia siinä kului, infopisteen tytöt ja muutama järkkäri tulivat tutuiksi kokemastamme vääryydestä paskaa jauhaessa . Hauskin episodi sattui vähän ennen lähtöämme, kun joku isompi-herra-järkkäri tuli luoksemme istuessamme penkillä ja kysyi, olimmeko pääportin henkilökuntaa. Eräs meistä räväytti ja sanoi "ollaan", ja täydestä meni. Herra kehui meidän hoitaneen homman helvetin hyvin, ja selitti jotain ihmeellistä narikassa työskennelleestä mulkusta, mutta sen jutun idea meni meiltä ohi täysin. Pari kaveria mietti vielä lähtiessämme, voisimmeko puhua itsellemme järkkäriliivit, mutta umpiväsynyt enemmistö vastusti ylimääräistä ajanhukkaa. Ihan kiva ajatushan tuo, olisimme voineet tulla sunnuntaina ilmaiseksi sisään ja takavarikoida kansalta viinaa. :) Selvisimme viimein kämpille puoli viiden aikaan.
Sunnuntaina halusimme ehtiä paikalle ajoissa, joten luovuimme houkuttelevasta ajatuksesta kävellä hienossa säässä ja otimme taksin. Puhekykyni oli hieman hiekko lauantain huutamisen jälkeen ja falsetti hyökkäsi huolestuttavan usein. Viinat vietiin lauantaiseen tapaan sisään etumuksessa puolilitraisessa pullossa. Lauantaina reppuni tunnusteltiin vain lyhyesti, todettiin vain "ei lasipulloja" eikä edes tarkistettu siellä olleiden pullojen sisältöä. Sunnnuntaina onni oli mukana, sillä esimerkiksi juuri edessäni sisään mennyt mies joutui pistokokeena lyhyeen ruumiintarkastukseen, jollaisessa käry olisi minun kohdallani käynyt. Parilta kaverilta takavarikoitiin jotain viinoja, mutta mitään suurempia menetyksiä ei tullut. Anniskelualueillakin kontrolli oli löysähkö, sillä vaikka porukassamme oli kolme alaikäistä (joista yhdellä ei ollut edes vääriä papereita), heidän sisälle pääsy ei tuottanut ongelmia kuin muutaman kerran.
Ehdin nähdä puolet Popedan keikasta. Sen jälkeen menimme anniskelualueelle odottamaan Yön saapumista. Sieltä menimme nopsasti Manicseja katsomaan. Manicsien jälkeen pyörimme ympäriinsä, ja lopulta osa porukasta päätyi katsomaan Zen Cafea, osa (minä mukaan lukien) Jean S:ää. Kolme porukastamme lähti pois kohti Lahtea jo Zen Cafen jälkeen, ja Jean S:n myöhästymisen takia hukkasimme yhden kavereistamme. Jälleen jauhettiin paskaa infopisteellä, kunnes kaveri löytyi. Loppuilta meni leppoisasti, lähdimme Sliippareiden keikan aikana pois alueelta. Heiluimme muutaman tunnin kaupungilla ennen nukkumaanmenoa. Yöllä pelotti, etten olisi ajokunnossa aamulla, vaikka olin lopettanut tinttaamisen kahdeksalta. Pelko oli kuitenkin turha. Paluumatkalla tuli liikenteessä pari läheltä piti -tilannetta, mutta yhtenä kappaleena selvittiin.
Muutama kommentti musiikista. Don Huonot oli hyvä, ei siitä sen enempää. Ismo Alanko oli suorastaan loistava. Keikkasetti oli hyvä, ja oli mukavaa kierrellä yksinään (kaverini olivat muualla) yleisön joukkossa juttelemassa muiden musiikin ystävien kanssa. Apulanta oli nähty jo useampaan kertaan aiemminkin, eikä se herättänyt mitään kummempia tunteita. Tsingis-kaanin esittäminen piristi keikkaa. Sieltä kun lähdin CMX:ää katsomaan, olin taas yksin. Mutta juttukavereita löytyi taas, ja keikka oli hieno, ensimmäistä kertaa kun heidät livenä näin. Ainomieltä ja Elokuun kruunua olisin kaipaillut, mutta setti kelpasi hyvin noinkin. Erityismaininta Kultanaamiolle, jonka aikana tunnelma oli loistava. Illan viimeisenä esiintyjänä katsastin osaksi HIM:n keikan, joka oli OK.
CMX:n keikasta minulla on sellainen kysymys, että kuinka lavalla oli oikeakätinen kitaristi(?)? Rasio ja Halmkronahan ovat vasureita, vai onko jommallakummalla oikeakätisen kitara käänteisesti viritettynä? Korostan, että olin keikan aikana aikamoisessa jurrissa enkä kovin tarkkaan jutustelultani vilkuillut lavalle, enkä jaksanut silloin miettiä asioita kovin tarkkaan.
Sunnuntaina Popedan keikasta näkemäni oli pettymys. Costello leikki kitarallaan todella hyvin, mutta kuitenkin hieman liikaa. Yö oli hyvä, mutta parempanakin olen sen nähnyt. Vaikka Rakkaus on lumivalkoinen onkin hieno biisi, minä pitäisin Ihmisen poikaa edelleenkin lopetuskappaleena. MSP:n keikasta näin vain lopun, senkin puolivaloilla seuraten, joten en sano mitään siitä. Jean S oli aika hyvä. Eihän tuota levyllä paljon jaksaisi, mutta toimii festareilla. Sliippareita en pahemmut katsellut. Jälkeenpäin se vähän kaduttaa, mutta jos lähden Ankkaan, korjaan asiaan.
Harmittaa, etten jatkoaikalaisia ainakaan tietoisesti tavannut. Mutta jos joku teistä kuuli tarinan sällistä (en ollut minä, vaan yksi kavereistani), joka osti vahingossa 12 pulloa ykkösolutta, on porukastamme jokin jälki jäänyt. Eihän tuo nyt mikään hulvaton juttu ole, mutta kun eräs ulkopuolinen siitä kuullessaan teki asiasta aikamoisen numeron, legenda oli syntynyt, ja juttu lähti kiertämään. Toisena mahdollisena porukkamme tunnistamisen piirteenä mainitaan hintahtava rivissä keinuminen kädet toistemme olkapäillä, ensin Yön keikalla kuuden hengen voimin ja Jean S:n keikalla neljän.
Ei enempää tällä erää.
Lähdimme todellakin jo perjantaina matkaan. Kun en mikään uskomaton ajaja ole, kommelluksia osattiin odottaa. Mutta silti se, että vähän aikaa tankkaamisen jälkeen pikkuisen ennen moottoritietä etupenkin kaveri huomasi peilistä jotain ihmeellistä, ylitti odotukset. Bensaluukun kansi oli nimittäin jäänyt auki ja korkki huoltoasemalle. Onneksi ehdimme ajaa vain pari kilsaa, sillä motarilla kääntyminen olisi ollut hieman vaikeampaa. Haettuamme yhden kavereista Helsingistä alkoi juomaa virrata autossa, toki minua lukuun ottamatta. Turussa taas olimme hukassa, kun sälli, jonka isoveljen kämpille olimme menossa, ei osannut reittiä kunnolla. Parit liikennesäännöt pistettiin uusiksi mm. hyvin äkkinäisillä käännöksillä, mutta turvallisesti ja ilman poliisien käsittelyyn joutumista selvisimme perille. Siitä sitten Aurajoen rantaan ja perehtymään Turun yöelämään, eikä mitään kummoista sattunut. Festariseurueemme täydentyi yöllä, kun loput porukastamme saapui Lahdesta viiden aikaan herättäen meidät. Kahdeksan henkeä yksiössä, tunnelma oli aika tiivis.
Aamulla aloimmekin hyvissä ajoin virittämään festarikuntoa. Pienen mietiskelyn jälkeen päädyimme kävelemään Ruissaloon. Matka oli odotettua reilusti pidempi (erään kaverin tuttava antoi väärää tietoa), mutta se ei haitannut, sillä matka sujui leppoisasti kaljaa juoden. Tiesin kyllä jo lähtiessä, etten ehdin JA:n tapaamiseen, mutta festarialueelle sisään pääseminen vasta puoli neljältä oli täysin odottamatonta. Ehdinpä kuitenkin ensimmäisen todella kiinnostavan esiintyjän, Don Huonojen, keikalle.
Ilta kului mukavasti, anniskelualueella oltiin ja käytiin välissä hyppäämässä benji-hyppy (siitä enemmän toisessa ketjussa). Ismo Alangon katsoin lähes alusta loppuun, menin piipahtamaan Apulannan keikalle, josta lähdin hyvissä ajoin kohti CMX:ää. Siinä vaiheessa humala alkoi olla jo melkoinen, mutta holtti ei kadonnut.
Ohjelman loputtua ei ollutkaan niin mukavaa. Eräälle kaverilleni annettiin narikassa väärä lappu, eikä hän saanut reppuaan takaisin lähdön hetken koittaessa. Niinpä jouduimme odottamaan siihen asti, että suurin osa yleisöstä olisi poistunut ja reppu olisi helposti löydettävissä narikasta. Pari tuntia siinä kului, infopisteen tytöt ja muutama järkkäri tulivat tutuiksi kokemastamme vääryydestä paskaa jauhaessa . Hauskin episodi sattui vähän ennen lähtöämme, kun joku isompi-herra-järkkäri tuli luoksemme istuessamme penkillä ja kysyi, olimmeko pääportin henkilökuntaa. Eräs meistä räväytti ja sanoi "ollaan", ja täydestä meni. Herra kehui meidän hoitaneen homman helvetin hyvin, ja selitti jotain ihmeellistä narikassa työskennelleestä mulkusta, mutta sen jutun idea meni meiltä ohi täysin. Pari kaveria mietti vielä lähtiessämme, voisimmeko puhua itsellemme järkkäriliivit, mutta umpiväsynyt enemmistö vastusti ylimääräistä ajanhukkaa. Ihan kiva ajatushan tuo, olisimme voineet tulla sunnuntaina ilmaiseksi sisään ja takavarikoida kansalta viinaa. :) Selvisimme viimein kämpille puoli viiden aikaan.
Sunnuntaina halusimme ehtiä paikalle ajoissa, joten luovuimme houkuttelevasta ajatuksesta kävellä hienossa säässä ja otimme taksin. Puhekykyni oli hieman hiekko lauantain huutamisen jälkeen ja falsetti hyökkäsi huolestuttavan usein. Viinat vietiin lauantaiseen tapaan sisään etumuksessa puolilitraisessa pullossa. Lauantaina reppuni tunnusteltiin vain lyhyesti, todettiin vain "ei lasipulloja" eikä edes tarkistettu siellä olleiden pullojen sisältöä. Sunnnuntaina onni oli mukana, sillä esimerkiksi juuri edessäni sisään mennyt mies joutui pistokokeena lyhyeen ruumiintarkastukseen, jollaisessa käry olisi minun kohdallani käynyt. Parilta kaverilta takavarikoitiin jotain viinoja, mutta mitään suurempia menetyksiä ei tullut. Anniskelualueillakin kontrolli oli löysähkö, sillä vaikka porukassamme oli kolme alaikäistä (joista yhdellä ei ollut edes vääriä papereita), heidän sisälle pääsy ei tuottanut ongelmia kuin muutaman kerran.
Ehdin nähdä puolet Popedan keikasta. Sen jälkeen menimme anniskelualueelle odottamaan Yön saapumista. Sieltä menimme nopsasti Manicseja katsomaan. Manicsien jälkeen pyörimme ympäriinsä, ja lopulta osa porukasta päätyi katsomaan Zen Cafea, osa (minä mukaan lukien) Jean S:ää. Kolme porukastamme lähti pois kohti Lahtea jo Zen Cafen jälkeen, ja Jean S:n myöhästymisen takia hukkasimme yhden kavereistamme. Jälleen jauhettiin paskaa infopisteellä, kunnes kaveri löytyi. Loppuilta meni leppoisasti, lähdimme Sliippareiden keikan aikana pois alueelta. Heiluimme muutaman tunnin kaupungilla ennen nukkumaanmenoa. Yöllä pelotti, etten olisi ajokunnossa aamulla, vaikka olin lopettanut tinttaamisen kahdeksalta. Pelko oli kuitenkin turha. Paluumatkalla tuli liikenteessä pari läheltä piti -tilannetta, mutta yhtenä kappaleena selvittiin.
Muutama kommentti musiikista. Don Huonot oli hyvä, ei siitä sen enempää. Ismo Alanko oli suorastaan loistava. Keikkasetti oli hyvä, ja oli mukavaa kierrellä yksinään (kaverini olivat muualla) yleisön joukkossa juttelemassa muiden musiikin ystävien kanssa. Apulanta oli nähty jo useampaan kertaan aiemminkin, eikä se herättänyt mitään kummempia tunteita. Tsingis-kaanin esittäminen piristi keikkaa. Sieltä kun lähdin CMX:ää katsomaan, olin taas yksin. Mutta juttukavereita löytyi taas, ja keikka oli hieno, ensimmäistä kertaa kun heidät livenä näin. Ainomieltä ja Elokuun kruunua olisin kaipaillut, mutta setti kelpasi hyvin noinkin. Erityismaininta Kultanaamiolle, jonka aikana tunnelma oli loistava. Illan viimeisenä esiintyjänä katsastin osaksi HIM:n keikan, joka oli OK.
CMX:n keikasta minulla on sellainen kysymys, että kuinka lavalla oli oikeakätinen kitaristi(?)? Rasio ja Halmkronahan ovat vasureita, vai onko jommallakummalla oikeakätisen kitara käänteisesti viritettynä? Korostan, että olin keikan aikana aikamoisessa jurrissa enkä kovin tarkkaan jutustelultani vilkuillut lavalle, enkä jaksanut silloin miettiä asioita kovin tarkkaan.
Sunnuntaina Popedan keikasta näkemäni oli pettymys. Costello leikki kitarallaan todella hyvin, mutta kuitenkin hieman liikaa. Yö oli hyvä, mutta parempanakin olen sen nähnyt. Vaikka Rakkaus on lumivalkoinen onkin hieno biisi, minä pitäisin Ihmisen poikaa edelleenkin lopetuskappaleena. MSP:n keikasta näin vain lopun, senkin puolivaloilla seuraten, joten en sano mitään siitä. Jean S oli aika hyvä. Eihän tuota levyllä paljon jaksaisi, mutta toimii festareilla. Sliippareita en pahemmut katsellut. Jälkeenpäin se vähän kaduttaa, mutta jos lähden Ankkaan, korjaan asiaan.
Harmittaa, etten jatkoaikalaisia ainakaan tietoisesti tavannut. Mutta jos joku teistä kuuli tarinan sällistä (en ollut minä, vaan yksi kavereistani), joka osti vahingossa 12 pulloa ykkösolutta, on porukastamme jokin jälki jäänyt. Eihän tuo nyt mikään hulvaton juttu ole, mutta kun eräs ulkopuolinen siitä kuullessaan teki asiasta aikamoisen numeron, legenda oli syntynyt, ja juttu lähti kiertämään. Toisena mahdollisena porukkamme tunnistamisen piirteenä mainitaan hintahtava rivissä keinuminen kädet toistemme olkapäillä, ensin Yön keikalla kuuden hengen voimin ja Jean S:n keikalla neljän.
Ei enempää tällä erää.