varjo kirjoitti:
Noista valvomisjutuista olisi sinänsä kiva saada faktatietoa, kun ainakin omana inttiaikana ampumaleireillä oli suorastaan suklaata, kun sai nukkua kaminateltassa yli 8 tunnin yöunia mukavassa makuupussissa. Eri asia sitten on jos väsymykseksi lasketaan se, ettei joku osaa nukkua teltassa ja siksi on pitkän leirin loppupuolella väsynyt.
Ketjua en nyt ehtinyt lukemaan kokonaan, mutta heitänpä tähän omia kokemuksia noilta valtion järjestämiltä pohjoisen reissuilta..
Talvilappi -98, joka on siis ensimmäinen kokemukseni, aiheutti patterimme osalta 100-piiruisen (kalustona oli muistaakseni 152H(?)). Tuolla leirillä 3.patteri oli kasattu AUK:n oppilaista vailla suurempaa kokemusta kovapanosammunnoista. Esim. tykinjohtajina oli oppilaita, tosin viimeistä kertaa. Koska olimme AUK, homma oli tylyä. Mm. itse valvoin lähes kolme vuorokautta putkeen, niistä muutamat omasta valinnasta, kun yöunet olisivat olleet kuitenkin vain 2-3h enkä jaksanut tapella kipinä- ym. vartiovuoroista. Niinpä päätin veistellä lusikkaa ennemmin kuin kinastella. Tykistöhän siirtyy öisin ja siirtymät etenkin Rovajärvellä on pitkiä. Lavalla saattaa kyetä nukkumaan jonkun silmällisen, mutta esim. talvella n. 20-30 asteen pakkasessa se on toisinaan aika nihkeetä. Heti kun päästään uusiin asemiin alkaa se jumalaton härdelli jotta "leiri" saadaan pystyyn. Ja ammunnat jatkuivat taas heti iltapäivällä, aamupäivän luppoaikana AUK:lle järjestettiin aina jotain koulutusta, vaikka sitten kerrattiin varomääräyksiä.
Eli unien kanssa ollaan oltu todella kaukana mistään suosituksista ja ohjeista. Ainakin tuolloin. Tuo 100-piiruinen muuten ammuttiin n. 70 metrin päähän tulenjohdosta, onneksi murkula tippui suureen kivenkoloon, eikä esim. kiven päälle. Syynä oli oppilaan (taisi olla tväl-au kokeilemassa) tekemä karkea suuntausvirhe, tosin suuntain oli rikkinäinen, koska tuo 100 piirua meni kaameasti yli rajoista jotka kuitenkin asetetaan suuntaimeen.
Seuraavana kesänä, kun olin mukana silloisen AUK:n muodostaman tulipatterin kanssa, homma oli aika erilaista ja kesälapin henki oli 2-3 päivää ammuntoja ja muutamat asemat ja sitten leirintäalueella huoltoa lähes yksi kokonainen päivä. Talvella kun meni ekat 8 vrk ennen kuin pääsi mm. pesulle. Nyt AUK:n patterin ryhmänjohtajatehtävät oli kaikki alikessuilla tai koksuilla, ei siis enää oppilailla. Ei se silti poistanut sitä seikkaa, että taas oltiin iltalehdessä, kun panosvirheen seurauksena ammuttiin 122:n murkula johonkin metsälampeen, jonka rannalla joku jamppa oli aamupesulla;) Jätkät ampui muistaakseni 1.panoksella, kun piti ampua 2. tai 3. panoksella. Jokunen kilometri meni pitkäksi niillä koroilla millä oli suunnattu..
Tuolla leirillä ei kuitenkaan väsymys päässyt lähellekään niitä mittasuhteita, mitä koetulla talvireissulla, joka oli kyllä kokemuksena melkoisen jäätävä.
Kolmas reissu on 2003 kertaukset, missä homma sujui rutiinilla eikä porukka tehnyt virheitä. Tuo retki oli silti kaikkea muuta kuin mikään lomareissu, omassa tehtävässäni (laskija-au) yöunet ja lepo jäivät taas minimiin, vaikka kuvitelmissa oli ettei sillä reissulla ole mikään kiire. Onneksi kertauksissa oli tavallaan 1 ylimääräinen laskija patterissa, joten joku sai välissä hiukan hengähtää. Tuo tehtävä on kuitenkin sellainen että vaatii aika kovan kertauksen ja palauttelun jotta homma alkaa taas rullaamaan sekunttiaikatauluissa ja vedettiinhän siinä ekat yöt "kehystulikomentoja" tuntikaupalla.
Mutta näin, vähän meni nyt ketjun aiheesta ohi, mutta halusinpa tuoda esiin nuo omat kokemukset näistä ammuntojen (etenkin Rovajärven) yöunista mitä itsekin eilen lehteä lukiessani hämmästelin. Tietysti se on tavallaan oikein että haetaan sitä sodanajan "tunnelmaa" ja rasitusta, mutta vahinkoja ei saisi silti sattua, yhtäkään.