Nyt sitten sattui tapahtumaan peli, missä tarkoituksellisesti pelaaja hakee useamman kerran tarkoituksella tuollaista vaarallista taklausta, millaisia täällä on tuomittu monet kerrat.
Tai ehkä enemmän niin, että tuollainen "rajalla pelaaminen" ratkaisi merkityksellisen ottelun.
Varmasti tarkoituksellisia toisen satuttamisia ärsyttämistarkoituksessa tapahtuu ja/tai yritetään lähes joka ottelussa.
En montaa tilannetta kuitenkaan muista, että pelaaja olisi pelin jälkeen todennut, että: "tottakai ärsytin sitä, kun se vetää herneen heti nenään ja kiitos sen, voitimme pelin."
Tkatchukissa ärsyttää myös se piirre, että kommentoi melko laskelmoidusti pelien jälkeen. Flamesin kannalta tässä on iso mahdollisuus siihen, että tämä mediapeli ja "Tkatchukin tuomitseminen" tai ihannointi häiritsee vastustajaa tai Flamesia. Tkatchuk taasen pelasi jo Montrealissa, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut.
Odotan vaan sitä, kun Kassianin äitikin puuttuu jo asiaan(vrt Doughty)
Osansa tässä asiassa on vielä sillä, että peli oli Kanadassa "paikallispelissä", tilanteessa oli mukana ehkä maailman paras pelaaja ja tilanteen osapuolilla on molemmilla historiaa kurinpidon kanssa.
Pariin päivään lähes jokaikinen kiekkoihminen ja "kiekkoihminen" on mielipiteensä esiin tuonut.
Kuka enää muistaa, että Mcdavid teki ihan sairaan nätin maalin pari päivää sitten. Yhteistä näillä tilanteilla on se, että molemmissa keskustelun painopiste on näkökulmassa. Oliko maali kaikkien aikojen hienoin, oliko se kauden hienoin, oliko taklaus laillinen, oliko koodiston mukainen, oliko pelikielto oikea ym.
Tahallista vahingoittamista en kannata ja tämän tapauksen jälkeen mietin itse, että onko etenkin joukkuehuippu-urheilu oikeasti menettämässä jotain järkevää osaa itsestään, kun erot ovat yhä pienempiä ja eroja tehdään yhä luovemmilla(kyseenalaisemmilla) tavoin. Paljon on pelaajia, jotka hyödyntävät porsaanreikiä säännöissä ja se ehkä onkin yksi osa nykyaikaa?