Suomen Kuvalehden numerossa 36/1996 oli artikkeli Suomen romanien elämästä. Poimin muutaman kohdan.
Sivulla 38 kirjoitetaan näin: "Koivukylässä on yksi ruokapaikka, johon eivät päästä edes päivällä syömään. Ei pääse, vaikka ei ota edes alkoholia. Ja harvoin mustalaisnainen ottaa tai olisi humalassa", kahden lapsen yksinhuoltaja Tarita Hagert toteaa.
"Ja senkin ravintolan omistaa mikä lie mutakuono. Sitten kun sellainen on Suomeen päässyt, se alkaa mustalaisille ylpistelemään", Jari Sjöberg harmittelee.
Sivulla 41 kirjoitettiin näin: Työttömyyspäivärahalla ja sosiaaliavustuksilla elävät romanit kummastelevat Suomeen tulleita pakolaisia, joilla näyttää olevan hienot autot ja asunnot.
"Se vain ihmetyttää, että mistä ne pakolaiset omaisuutensa saavat, vaikka eivät töitä tee. Lapsillakin on vaatteet viimeisen päälle."
Sivulla 42 kirjoitettiin näin: Tuula Berg: "Kerran otin hameen pois ja sain töitä Katriinan sairaalasta. Teimme sopimuksen, että pidän tavallisia vaatteita. Siinä oli kuitenkin aina vaarana se, että tulee muita mustalaisia ja pitää lähteä juoksemaan jonnekin piiloon."
Kulttuuriin kuuluu, ettei romaniasun valinnut nainen liiku julkisesti muissa vaatteissa.
"Ketkä ne laittaa päälle, ne pitää ne. Se on kova sana, jos mustalaisnainen ottaa hameet pois. Jos sinne sairaalaan olisi pamahtanut muita mustalaisia, olisivat ne pian tapelleet verissä päin", Jari Sjöberg laukoo.
Viimeinen lainaus sivulta 43: Myös pukeutumistavoista pidetään kiinni. Porottavana hellepäivänäkään miehet eivät paljasta käsivarsiaan, vaan pitävät pusakkaa tai neuletakkia tiukasti yllä.
Tuo artikkeli avaa hyvin mitä vaikeuksia romaneilla Suomessa on. Ja ennakkoluuloja ja rasismia esiintyy kyllä heilläkin. Ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa luopua noista pukeutumissäännöistä, mutta näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Heidän asemansa helpottuisi huomattavasti, kun uudistaisivat kulttuurinsa perinpohjaisesti. Mikäli he kokevat ongelmaksi, että seurueet eivät pääse ravintoloihin, niin ratkaisu on perustaa romanien ylläpitämiä ravintoloita, joihin kaikki romanit ovat tervetulleita ja joissa voidaan noudattaa heidän kulttuuriaan. Ravintoloiden perustaminen ei liene kovin vaikeaa. Sama juttu esim. kauppojen kanssa. He voivat itse perustaa esim. elintarvike- ja vaateliikkeitä, joihin kaikki seurueet ovat tervetulleita töihin ja ostoksille.