Nyt pitää kyllä kirjoittaa tarina eräästä paikallisesta romanista, Rainerista (nimi ei muutettu). Muutin Turkuun toukokuussa, rivariasuntoon ihan mukavalle ja rauhallisellle alueelle. Naapuri rivarissa asuu nelihenkinen romaniperhe. Heti kättelyssä menin esittäytymään heille kun olivat pihalla grillaamassa. Pelästyivät ensin hieman mutta kun toin esille että olen ystävällismielinen ja tulin hyvän tavan mukaan tervehtimään niin fiilis muuttui kivaksi.
Rainer kertoi olevansa hengelllinen ja samalla toi esille, että katsovat edukkaampaa asuntoa perheelle koska nyt ovat aika tiukilla. Mainitsi samalla, että arvostaa sitä, että tulin esittäytymään. Kukaan muu ei ole tällä alueella moista heille tehnyt. Seuraavien päivien aikana heitettiin läppää puoleen ja toisin. Heillä on aivan jäätävän mukava noin 8-vuotias Roope poika. Roope halusi tulla vierailulle kun kuuli, että mulla on ps3. Tottakai annoin Roopelle luvan mutta isäpä ei antanut tämän tapahtua vaan sanoi: "jos nyt päästät pojan sisälle niin se on sitten aina oven takana". "En halua tätä". Ajattelin, että ok koska asia on tosiaankin täysin ymmärrettävä. Samalla ymmärsin, ettei naapurin romaniperhe halua MITÄÄN negatioita kenenkään kanssa.
Taas meni pari viikkoa. Olin lähdössä aamulla klo 8 aikoihin töihin kun törmäsin Raineriin parkkipaikalla. Hän kertoi, että oli juuri tulossa Pohjanmaalta kenkätehtaalta ja olisi laadukasta kotimaista nahkakenkää tarjolla. Kerroin tulevani töistä noin klo 16.30 ja sanoin, että tulisi esittelemään jalkineita tuolloin. No, ovikello soi illalla ja sitten soviteltiin popoja. Kotimaiset, helvetin komiat kengät jäi meitsille ja maksoin 50 euroa. Tarkistin asian jälkeenpäin ja totesin, että kaupassa pyytävät samoista 135 euroa. Rainer oli yöllä lähtenyt Pohjanmaalle ja oli jälleen aamulla Turussa muutama kenkäpari mukana. Painotti heti etteivät olleet nyysittyjä. Uskoin kyllä häntä vaikkakin varauksella.
No nyt päästään itse asiaan, jonka vuoksi tämän tarinan teille tuon esiin. Viikko sitten olin lähdössä aamupäivällä kauppaan. Ennen kuin pääsin autolle, joku huusi kovaan ääneen "Vanha Len". Käännyin, ja näin Rainerin. Kävimme seuraavan keskustelun:
Rainer: Minne olet menossa...onko hetki aikaa!
Meisi: Kaupoille menossa mutta on aikaa. Mitä äijällä mielessä?
Rainer: Mulla on joka maanantai, keskiviikko ja perjantai elintarvikkeita antaa.
Meitsi: Siis elintarvikkeita? Kerro tarkemmin.
Rainer: Juu, teen vapaaehtoistyönä tätä ja tule ihmeessä aamulla hakemaan mitä tarvitset.
Meitsi: Siis jaat ilmaiseksi elintarvikkeita meidä rivariyhteisölle?
Rainer: Kyllä vaan. Jos et muista tulla paikalle niin rimpautan vaikka ovikelloa.
Tämä ihmetytti ja asia vähän unohtuikin. Tänään kun tulin asioilta niin tyttökaveri oli aivan pähkinöissään. Kertoi, että Rainer oli soittanut ovikelloa ja tuonut pahvilaatikollisen elintarvikkeita meille. Siellä oli lenkkimakkaraa, suolalihaa, munkkeja, kuivakakkua, asidofilus shotteja, jugurtteja, rahkaa, piimää, juustoa ja vielä jotain muuta. Monessa tuotteessa oli punainen hintalappu mutta mitäs siitä. Kaveri pyyteettömästi hakee eräästä marketista elintarvikkeita ja jakaa ilmaiseksi niitä tänne meidän yheisölle. Olipa vielä leikannut omasta ruusupensaasta kimpun ja antoi meille. Oli ollut vaan huolissaan josko olen mustasukkainen ja menen riehumaan heille. Jumalauta...mä menen tänään halaamaan tätä romanimiestä.
Kyllä vetää sanattomaksi joidenkin ihmisten hyvyys. Nyt kävi vaan näin, että tämä hyvä tulee romanimieheltä.