Toisaalta jo 90-luvun alussa oli automaattihitsauskoneet(ennenkin varmaan)/leikkurit ja ohjelmoijat optimoivat sitten miten levynkäyttö telakalla saataisiin minimiin. Joku taasen päätti montako tonnia sitä levyä pitää ostaa ja mistä ja mihin hintaan ja kenties saako valtiosta ostaa.
Tuo levynkäyttö on muuten tyylipuhdas NP-täydellinen ongelma (linkki wikipediaan), eli vaihtoehtojen määrä estää pelkällä voimalla ratkaisujen hakemisen. Näihin käytetään yleensä heuristisia algoritmeja, eli suomeksi oikomalla, rajaamalla ja käyttämällä ihmisen päättelemiä nopeutuksia (esim. haetaan levyltä ensin isommat kappaleet ja sovitellaan pienempiä sitten väleihin) jne. Vasta sitten, kun automaatio oppii itse ajan mittaan leikkauksia suunnitellessaan, miten ratkaisuun parhaiten päästään voidaan puhua tekoälystä. Jos koodarin pitää kertoa kaikki ratkaisut etukäteen vehje ei ole tekoälyä, vaikka kuinka hyvä olisikin.
Ennen vanhaan kokenut työmies on tyypillisesti pessyt näissä optimoinneissa hienot koneet mennen tullen. Tuskin enää nykyään.