Todella surullinen olo tuli kuolinuutisesta.
Eilen lähdin autolla ja iloitsin noin minuutin siitä, että Salattu suru soi radiossa. Sitten juontaja alkoi puhua hyvin kunnoittavalla äänellä Pekka Tammilehdon nuoruudesta, ja arvasinkin heti loput. Seuraavaa, noin 10 vuotta vanhaa haastattelua kuunnellessa tuli jo tippa linssiin, vaikka samaan aikaan nauratti Topin murisevat vastaukset esim. suhteesta alkoholiin ja julkisuuteen. Topi mm. kertoi, ettei haikaillut 80-luvun päiviä eikä oikeastaan muistanutkaan niistä mitään. Topi kertoi myös olleensa kerran jo matkalla Bumtsi Bumin kuvauksiin, mutta heittäneensä Uut kesken matkan ja soittaneensa ettei tulekaan; oli saanut kuulemma kymmenessä minuutissa halukkaan tuuraajan itselleen.
Minulle suurin kotimainen tulkitsija Olavi Virran ohella. Topi + Pulliainen olikin jo sitten ylittämätön yhdistelmä.
Todella paska fiilis. Vain muutama nähty ja kuultu konsertti tuntuu nyt täysin riittämättömältä.