RIP-ketju

[Loorz15]

Kiitos taiteesta, kiitos huumorista.

Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen.

 

[Raid76]

Esikuva on poissa. Vartuin hänen kanssaan, vaikkei koskaan tavattu.

Edelleen kun auon päätäni ja käytän sarkastista huumoriani viihdyttääkseni muita, on hän aina läsnä.

 

[Jof]

Viime viikolla aloitin lopulta Silvennoisesta kertovan kirjan Nousut ja laskut, nyt se on noin puolivälissä. Varmaan aika eri silmin tulee luettua loppuun.

 

[-One-]

Koskaan aiemmin ei ole julkkiksen poismeno pysäyttänyt. Luulin, että tällainen fiilis voi tulla vain henkilökohtaisesti tuntemansa ihmisen kuolemasta. Mutta liekö tuo ihme, niin suuri merkitys Kummelilla ja Silvennoisen legendaarisilla hahmoilla on ollut varttumisessani. Olipa Heikillä joskus kausaripaikkakin Hakametsässä varsin lähellä omaani.

Kaikki oleellinen taitaa olla jo sanottu. Heikki varmaan haluaisi, että me nauretaan mieluummin kuin itketään, joten liitetään vielä yksi sketsinsä sieltä huumorijanan mustemmasta päästä. Lepää rauhassa.

Linkki: https://youtu.be/S3tta_vT_CU?si=_e0lMwnlPymUyAWX

 

[Bruno]

Yleensä julkisuuden henkilön kuolema ei "Oho" -reaktiota kummempaa aiheuta, mutta tämä kyllä kolahti.

Lepää rauhassa.

 

[ace]

Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Taivaassa on taatusti hauskempaa nyt.

 

[alwahla]

En ole koskaan ollut mikään Kummelien ystävä, mutta arvostan silti pitkää uraa, joka Silvennoisella oli kansakunnan - tai ainakin merkittävän osan siitä - naurattajana sekä varsin pidettynä ihmisenä ylipäänsä. Tällä viestillä haluan välittää osanottoni hänen läheisilleen ja kaikille niille, jotka tunsivat hänet. RIP Heikki.

 

[AwiRanne]

Kiitos tuhansista nauruista, varmaan yksi tunnetuimpia Suomalaisia jokainenhan tietää jonkun jutun missä Heikki ollut mukana.

 

[Monoliitti]

Suuri järkytys oli ensimmäinen tunne, kun luin Silvennoisen poismenosta. Kummeli on ollut tärkeä osa elämää lapsuudesta asti. Kiitos kaikesta, lepää rauhassa.

 

[veskula]

Kiitokset Silvennoiselle upeista tuotoksista huumorin saralla ja kitaran kanssa. Viimeksi toissapäivänä taisin Kummelia pätkän nähdä. Hyvä huumori on kuin laatufarkut, kestää aikaa ja kulutustakin. R.I.P.

 

[Takavasara]

Lepää rauhassa, Heikki. Loistava kitaristi, muusikko ja koko kansan hauskuuttaja. Kitara ja ääni on vaiennut, mutta tuotanto ja muistot eivät katoa koskaan.

 

[Siivu]

Voisi listata Madit, Pahkasiat, Myrkyt, Pulttiboisit, Julmahuvit, Allo allot ja lukemattomia muita huumoripläjäyksiä eri muodoissa, mutta kun ajattelen, mikä vaikutti teini-ikäisen Siivun pöljäksi kehittyneeseen huumorintajuun eniten, ei jää kuin yksi vaihtoehto.

Voe helevettiläinen, liian aikasin lähdit! Hauskoja hetkiä sinne jonnekin, ilahdutat varmasti senkinpuoleista yleisöä!

 

[Götze]

Linkki: https://youtu.be/kiXuIM96eQQ?feature=shared

Pojat taisi vihdoinkin päästä perinnölle.
Lepää rauhassa Heikki, ihan tolkuton vaikutus on Kummelilla ollut omaan huumorintajuun ja hyvä jos ei päivittäin tule käytettyä jotain repliikkejä sarjasta. Yksi suurimmista on poissa.

 

[Rinksu]

Paljon kyllä kertoo Silvennoisesta sekin, kuinka hemmetin paljon viestejä tähän ketjuun tänään on tullut.

Oli sitten kysymys muusikko-Silvennoisesta tai koomikko-Silvennoisesta, monien ihmisten elämään hän ehti vaikuttaa.

 

[Naurava Kulkuri]

Heikki Silvennoinen jätti kiistatta valtavan jäljen suomalaiseen sielunmaisemaan. Ai jumankauta kuinkahan moneen kertaan Kummelin läpät on lentänyt ympäri Suomineitoa? Hieno mies varmasti kyseessä ja kerran pääsin Heikin näkemään jossain musakeikallakin ja hyvältä sekin kuulosti.

Kiitoksia täältäkin elämäntyöstä ja isosti voimia kaikille läheisille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kauniit levot Heikki Silvennoiselle, ja kiitokset monenlaisista mukavista asioista. Pari henkilökohtaista Hessu-sanaa tähän jatkoksi.

Olen jonkin matkaa päälle 5-kymppisenä sitä sukupolvea, jonka ensikohtaaminen Heikin kanssa tapahtui musiikin kautta. Tabula Rasa oli jollakin tavalla tuttu orkka minulle jo lapsuudesta, mutta siihen maltoin perehtyä kunnolla vasta Catwalkin jälkeen. Catwalkin eka albumi ilmestyi 1985, ja olin vuoden-pari kuunnellut yläkouluikäisen vimmaisuudella Creamia, Mountainia ja Hendrixiä ahkerasti, Zeppeliniä jo pidempäänkin. Kotimainen vastine 60-luvun lopun superyhtyeille löysi minussa otollisen maaperän, vaikka eihän Catwalkista voinut millään välittyä samanlaista sädekehää kuin esikuvistaan. Musiikki oli kuitenkin laadukasta ja pieteetillä tehtyä, ja kestää arvostelua vielä tänäkin päivänä. Catwalk meni yleisöltä melko lailla ohi, eikä tuon tapainen klassikkorock ollut muutenkaan kovin seksikästä 80-luvun puolivälin tienoilla. Minua bändi kuitenkin kiinnosti, ja viimeistään tuossa kohdassa oivalsin, että yhtyettä liidannut vaaleapäinen kitaristi on tavattoman pätevä.

Vähitellen tulivat tutuiksi myös Tabula Rasa ja muutamat muutkin Silvennoista sisällään pitäneet viritelmät. Isoksi suosikikseni nousi myöhemmin v. 1992 julkaistu Dave Lindholmin Kerran, livejulkaisu, joka oli samalla eräänlainen Daven 20-vuotisjuhlalevy. Siinähän Silvennoinen vastasi Daven ohella kitaroista. Aivan loistavia sovituksia, ja asialla oli tietysti pelkkiä ammattilaisia. Silvennoinen soitti monet kerrat myöhemminkin Daven kanssa, mutta erityisesti tuolta levyltä huomasi hyvin, kuinka kova tekijä Heikki Silvennoinen oli myös silloin, kun soitetaan kaverin musiikkia. Heikki toi musiikkiin omaa persoonallista ilmaisutapaansa, joka palveli Daven kappaleita ja lopputulosta.

Kummelista on täällä kirjoitettu jo enemmänkin, joten en käsittele sitä paljoakaan. Joka tapauksessa, luin 1990-luvun alussa Soundista jutun, jossa haastateltiin Silvennoisen muusikkokavereita, muistaakseni Matti A. Takalaa ja tulevaa teatterinjohtaja Heikki Vihistä. Jutussa kerrottiin paitsi Silvennoisen kokkailuinnostuksesta, niin myös tämän muistakin taipumuksista. Haastateltava näet kertoi, että Silvennoinen oli ollut tekemässä muutaman kaverinsa kanssa videokameralla jotain sketsejä, ja ilmeisen hyviä sellaisia, koska noista pätkistä nähtäisiin pian koepaloja televisiossa. Haastateltava piti asiaa aivan mahtavana. Muistinvaraisesti lainaten hän kommentoi, että "hyvä juttu, koska nyt iso yleisö pääsee näkemään, kuinka loistava koomikko Silvennoinen oikein onkaan".

Niinhän siinä toden totta kävi.

Kohtasin Heikki Silvennoisen livenä keikoilla ja sattumalta julkisilla paikoilla monet kerrat. Emme olleet tuttuja, emmekä koskaan edes keskustelleet, tai ehkä jossakin keikkamestassa tuli mahdollisesti vaihdettua muutama sana. Viimeisen kerran näin Heikin kesällä 2023, kun osuttiin samaan ravintolaan lounaalle Tampereella. Panin merkille, että mies näytti kovin väsyneeltä ja vanhentuneelta. Kilometrejä ja monenlaista kuluttavaa oli tietysti jo takana paljon. Heikki sai onneksi viettää vielä 7-kymppisensä, ja kirjakin saatiin ulos miehen eläessä.

Heikki Silvennoinen oli poikkeuksellisen monilahjainen mies. Hän onnistui jättämään suomalaiseen viihteeseen ja kulttuurielämään kenties paljon vahvemman - tai vähintäänkin hyvin erilaisen - jäljen, kuin mikä hänellä nuorena ja huipulle kurottelevana progekitaristina oli ehkä ollut mielessään. Mukava seuramies ja arvostettu muusikkokaveri pärjäsi lopulta valtavan hyvin, vaikka arvelen, ettei se öisen keikkabussin perällä aina välttämättä tuntunut Hessusta itsestäänkään kovin todennäköiseltä lopputulemalta.

 

[Brett]

Kummeli oli todella tärkeä yhdistävä tekijä lapsuudessa ja nuoruudessa. Kun ei sitä juteltavaa aina ollut niin ihmeemmin, oli nuo sketsit omiaan vapauttamaan tunnelmaa. Ja koulussa jopa kiusaamiset katkesivat joskus Kummeli huumoriin, löytyi yhteinen sävel. Koulun aiheuttamaan jännitykseen auttoi, kun nauhoitin Kummelit jaksoja, ja katsottiin aamulla kavereiden kanssa niitä ennenkuin lähdettiin kouluun. Sitten sain sen Matti Näsän "mua huvita enää mikään" t-paidan. Aijai, sitä oli ylpeää.

Oma isäkin innostui katselemaan Kummelia, niin meillä oli yhteistä rentoa ja mukavaa aikaa. Edelleen on kyläillessä niitä uusintoja joskus osunut ruutuun. Isä katselee vanhoina päivinään niitä moneen kertaan, ja Kontio&Parmakset on ilmeisesti kahlannut kokonaan läpi.

Silvennoisen musapuolesta kuulin vasta myöhemmin, ja yllätti että hän on ihan ammattilainen. Monilahjakkuus kuten mm. Jope ja Vesku. Pirkka-Pekka vielä porskuttaa saman sarjan monitaitureista.

Kiitos paljon Heikki Silvennoinen kaikesta hyvästä mitä Suomen maahan olet antanut. Kulttuuri on tärkeää ja Heikin tuotannot jos mitkä sen ovat osoittaneet. Lepää rauhassa, tai toivottavasti teet huumoria ja musiikkia toisessa ulottuvuudessa. Täällä maan päällä teoksesi elävät vahvasti, ja nykynuorisokin ne tuntee. Ja taitaa tuntea vielä pitkään.

 

[Hauntti]

Täällä on niin monia hienoja kirjoituksia, ettei minulla lisättävää ole.

Pahalta tuntuu, mutta koitetaan ilon kautta jatkaa, R.I.P. Heikki.

 

[Kettuperkele]

Lapsuuden ja koko nuoruusajan sankari on poissa. Tämä koskettaa nyt jotenkin todella syvästi, vieläkin vaikea uskoa todeksi.

 

[jäämies-70]

Kaikki on täällä jo kirjoitettu, huomaa hyvin, kuinka pidetty ja arvostettu taiteilija Heikki Silvennoinen oli.
Lepää rauhassa, mestari!
Kummelit toistoon taas kerran.

 

[MegaForce]

Yksi lasi Jim Beam -viskiä ja Creamia Heikin muistolle ja kunniaksi.

Tämä tuo mieleen kohtauksen sarjasta Kontio & Parmas, jossa Otso Kontio, eli Heikki Silvennoinen istuu isossa nojatuolissaan samanlaisen lasin äärellä, taustalla soiden Creamin White Room.

Lepää rauhassa, suomalaisen viihteen kaikkiem aikojen yksi suurimmista nimistä. Kangasalan Clapton.

Linkki: https://youtu.be/VR90gQ-SIaY?si=eNI2SsYgXNFFv6OP

 

[Voranen]

Tämä uutinen menee ala-allegoriaan suru, arvostus, kunnioitus.

Lepää rauhassa

 

[Aatelinen]

Huhhuh. Pitkästä aikaa ottaa täysin tuntemattoman henkilön kuolema koville. Itselle Kummelit olivat todella iso osa huumoripläjäystä nuoruudessa ja varsinkin sarja sekä elokuvat Stories ja Kultakuume on katseltu todella monesti. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen!

 

[Cody Jarret]

Mitäköhän tekee taivaassa?
Salettiin päässyt jo panee.

Veti kyllä mielen maahan kun asiasta kuuli, mut töissä latasin minäkin White roomin soimaan. Kiitos makeista nauruista ja hyvästä musiikista.

 

[Kaheksas pakki]

Kolahti kyllä kovaa tämä uutinen. Legendaariset hahmot Matti Näsästä Mauno Ahoseen, unohtamatta Rauno Vormistoa saati kylän kauppa sketsin asiakasta vaikuttivat allekirjoittaneen lapsuuteen valtavasti. Näitähän oli lapsena pakko sitten imitoida ja monet läpät ja hokemat pinttyivät syvälle omaan päähän ja näitä tulee viljeltyä toisinaan vieläkin. Vihko auki!

Kiitos Heikki kaikesta huumorista, ilosta ja nauruista. Lepää rauhassa.